Eräs ad hitlerum - tai oikeastaan ad stalinum - variantti on esittää, että koska ongelmakohdan X korjaaminen voidaan nähdä moraalisena kysymyksen, kaikki politiikka, joka tähtää X:n muuttamiseen on moralismia. Tämä argumenttiluokka on erittäin laaja. Se on laajimmin käytössä niiden parissa, jotka syyttävät vihreitä siitä, että nämä haluavat kertoa muille miten pitää elää.
Suosittelen Joseph Heathin "Efficient Societyä" jälleen kerran. Itse pidän sitä oman "vihreän" poliittisen suuntautumisena perusteoksena. Kirjan alussa on lyhyehkö johdanto yhteiskuntafilosofiaan. En muista esitettyjä perusteluita ja viittauksia, koska luin kirjan vuosia sitten. Mutta perusidea on, että tehokkuusperiaate on vaihtoehto - suorastaan poissulkeva sellainen - moralismille, eikä suinkaan sen perustelu.
(Klassiseen) liberaaliin eetokseen kuuluu, ettei ole mitään matalan konkreettisen tason elämänohjeiden joukkoa, jota noudattamalla saavutetaan ns. "hyvä elämä". Hyvän elämän käsite on poliitiikkaan sovellettuna jonkinlainen kategoriavirhe, koska politiikassa käsitellään yhteisiä asioita, ei yksityisiä. Näinollen keskinäisestä sopimuksesta toimivien aikuisten ihmisten väliset transaktiot ovat pääsääntöisesti politiikan ulottumattomissa.
Pidän tätä hyvänä approksimaationa ja taustana, jota vastaan jokaista poliittista agendaa pitäisi verrata. Tässä kohtaa tulee usein sekaannus vihreän aatteen - siten kuin sen ymmärrän - ja sen koetun "agendan" suhteen. Ympäristönsuojelusta lähtenyt ajatus voidaan mielestäni legitiimisti laajentaa koskemaan kaikkia ulkoisvaikutuksia. Siis esimerkiksi öljyn tai hiilen polttaminen ei ole yksityinen toimenpide, koska siinä päästetään ilmaan savua. Sama pätee transaktioihin, joista jokin tällainen ulkoisvaikutus syntyy. Poliittiseen sfääriin voidaan siis toki tuoda sellaisia "hyvää elämää" koskevia asioita kuin vaikkapa huumeiden käyttö ja myynti, mutta niitä pitäisi käsitellä ulkoisvaikutuksen käsitteen kautta, siis erillisenä siitä, mikä on yksittäisen ihmisen maksama kustannus.
Räikeimmin kykenemättömyys ymmärtää tätä kysymystä näkyy niiden, jotka peräänkuuluttavat transienttien kategorioiden sementoimista, eli konservatiivien, argumenteissa. Esimerkiksi ihmisryhmiä karakterisoiva käsite "rotu" on tietysti "todellinen" sen jälkeen kun se on määritelty ulkoisten piirteiden kautta tai vaikka geeniklusterien avulla. Kategoria on sikäli mielivaltainen, että ihmispopulaatiot voivat (teoriassa) klusteroitua uudelleen muutaman sukupolven aikana. Tällaiset piirteet ovatkin ihmisten ajattelun ja hahmottamisen keinoina lähinnä haitallisia reifikaatioita.
(Tässä mielessä) konservatiivinen argumentaatio näkee politiikkaan vain kaksi mahdollista lähtökohtaa: hyvän ihmisen ja hyvän elämän. Tämä on tietysti väärä dikotomia, koska tehokkuusperiaate tekee molemmat lähtökohdat tyhjiksi, mutta kun dikotomia on kerran syntynyt ihmisen mielessä, ei hän tyypillisesti kykene luokittelemaan asioita tämän jaottelun ulkopuolelle.
Ylläoleva tarkastelu on ongelmallinen paristakin syystä. Ensiksikin, sen pohjalta ei voi rakentaa vakuuttavia argumentteja. Ne, joiden mielessä kyseinen käsitys on, eivät vakuutu tällaisesta analyysista, vaan näkevät sen vain moralismin apologetiana. Parhaimmillaankin argumentti läpivalaistaan postmodernilla "tehokkuus on suhteellista ja subjektiivista"- liirumlaarumilla.
Toiseksi käsitys rodusta - ja jopa etnisyydestä - transienttina kategoriana tuottaa useimpien ihmisten mielessä erittäin voimakkaan torjuntareaktion, joista tyypillisin on "miksi valkoisella rodulla/kansakunnalla /transientilla ihmisjoukolla X ei olisi oikeutta puolustaa olemassaoloaan". Kyseinen torjunta on naurettavimmillaan niiden suusta, jotka syyttävät vihreitä kollektivismista.
Yhteiskunta ei kuitenkaan koostu transienteista ihmisjoukoista, vaan yhteiskunta koostuu ihmisistä.
23 kommenttia:
Ymmärrän kyllä ajatuksen rodun kategorian transienttisuudesta, mutta en silti oikein ymmärrä että miksi ajatus olisi niin tärkeä.
Jos äo-tutkija sanoo että rodun ja äo:n välillä on riippuvuus, niin tietysti jos väestöryhmät jossain vaiheessa sekaantuvat niin ettei nykyisistä roduista enää voi puhua, niin tuo riippuvuus ei enää voi päteä.
Tätäkö tarkoitat ? En väitä siis mitään vaan yritän ymmärtää tekstiäsi.
En ymmärrä oikein sitäkään miksi minä konservatiivina ottaisin hyvän elämän lähtökohdakseni. Olen kiinnostunut niistä ulkoisvaikutuksista joita esimerkiksi perheen tai uskonnon nakertumisella on yhteiskuntaan - siis rikollisuuteen, syntyvyyteen, lastenhoidon tasoon yms.
Mutta en väitä tältäkään osalta nyt mitään vaan yritän ymmärtää argumentaatiotasi.
Kun puhun sementoimisesta tarkoitan konservatiivisuutta jonkin tietyn asian suhteen. Tässä siis esimerkiksi sitä, että pitää eri rodullisiin ryhmiin kuuluvien sekoittumista ei-toivottavana koska rotu on "säilyttämisen arvoinen" asia.
Riippuvuudet ovat transienttien ryhmien suhteen ongelmallisia, koska jokin riippuvuus tosiaan katoaa, jos ryhmä lakkaa olemasta, koska tämä on ryhmän määritelmä. En suoraan ajatellut tätä, mutta kyllä se sisältyi jollain tasolla tuohon ajatukseen.
Väitin, että konservatiivit jakavat yhteiskuntafilosofiset näkemykset kahtia: "Vääriin", eli sellaisiin, joissa lähtökohtana on hyvä elämä ja "oikeisiin", eli sellaisiin, joissa se on hyvä ihminen. Tämä on tietenkin tarkoituksellinen kärjistys.
Karkeasti tämä jako noudattaa staattista ja dynaamista käsitystä yhteiskunnasta (ei täysin, mutta tämä on tässä vain työkalu), jossa "staattinen" näkemys perustuu siihen, että hyvät ihmiset tekevät hyvän yhteiskunnan ja "dynaaminen" sitä, että hyvässä yhteiskunnassa on hyvä elää.
"Dynaaminen" on väärä lähestymistapa, koska siihen sisältyy "hyvän elämän" määritelmä, siis viimekädessä ajatus siitä, että joku sanelee ylhäältä miten tulee elää.
"Staattinen" on puolestaan oikea lähestymistapa, koska ihmiset ovat erilaisia, hyviä tai huonoja ja hyvien ihmisten pitää pitää puoliaan huonoja vastaan. Yhteiskunta, suppeasti ymmärrettynä, on vain foorumi, jossa tätä edunvalvontaa harjoitetaan.
Väitän siis, että yleensä konservatiivien argumentit vihreitä vastaan voidaan palauttaa tähän näkemykseen.
Väitän, että oikeampi lähestymistapa olisi tutkia ulkoisvaikutuksia.
Mistä nuo nimet staattinen ja dynaaminen ovat peräisin? Kuvauksen perusteella eivät oikein vastaa nimiään. Vai menivätkö kuvaukset vahingossa väärin päin?
"Staattinen" on puolestaan oikea lähestymistapa, koska ihmiset ovat erilaisia, hyviä tai huonoja ja hyvien ihmisten pitää pitää puoliaan huonoja vastaan. Yhteiskunta, suppeasti ymmärrettynä, on vain foorumi, jossa tätä edunvalvontaa harjoitetaan.
Kiinnostavasti sanailtu. Viitsisitkö avata sitä hieman, esim. mitä tarkoitat hyvällä ja huonolla ihmisellä ja sillä että yhteiskunta olisi foorumi hyvien edunvalvonnalle?
Ainakin siitä olen samaa mieltä, että "hyvän elämä" on yleisenä käsitteenä surkea. Yhteiskunnallisen päätöksenteon kontekstissa siis. Massojen (vähemmän itsenäisten ihmisten) tyytyväisenä pitämisessä sillä taas voi olla suurikin käyttöarvo, propagandamielessä.
Tuli harhauttava kirjoitusvirhe, tarkoitin tietysti käsitettä "hyvä elämä".
En kiistä sitä, että konservatiivisuuteen usein liittyy tuo hyvien ihmisten valikoiminen, mutta en allekirjoita että se olisi konservatiivisuuden määritelmä tai että konservatiivi välttämättä ajattelisi noin.
Olen pikemmin kuvitellut että konservatiivin minimikriteeri on usko siihen, että jos moraalin, yhteisöllisyyden tms. ylläpitämiseksi ei tehdä aktiivisesti mitään, yhteiskunta rapautuu. Tai ainakin että uudistusten pitää olla rauhallisia ja ottaa huomioon yhteiskunnan monet hitausvoimat.
Mutta ei konservatiivisuus edellytä minusta uskomista laadullisiin eroihin ihmisten tai rotujen välillä. Tai ainakaan että hyvän yhteiskunnan perusedellytys olisi se, että yhteiskunta muodostuu hyvistä ihmisistä. Ainakaan se ei ole riittävä ehto.
Mutta jos sinulle sallitaan oikeus kärjistykseen niin onhan esittämässäsi konservatiivisuuden kategorisoimisessa paljon perääkin.
Minusta yhteiskunnan hyvyyden kannalta on osittain oleellista että yhteiskunta muodostuu hyvistä ihmisistä mutta yhtä tärkeä seikka on oikea politiikka hyvin laajasti nähtynä niin että politiikassa on mukana kansalaistoiminta yms.
Toisaalta kansalaisyhteiskunnan laatu riippuu paljolti kulttuurista/ihmisistä. Meksikolaiseen kulttuuriin liittyy matala luottamus yksilöiden välillä ydinperheen ulkopuolella. Tällainen alhainen luottamuus on tavallaan esimerkki siitä, että kulttuureissa on suuria laadullisia eroja. Voidaan siis puhua huonoista ja hyvistä kulttuureista/ihmisyhteisöistä.
Yhteiskunta muodostuu yksilöistä mutta myös erilaisista yhteisöistä, joihin kuulminen synkronoi yhteisöjen jäsenten käyttäytymistä.
En tiedä ymmärsinkö vieläkään sinun tekstiäsi oikein.
"Se on laajimmin käytössä niiden parissa, jotka syyttävät vihreitä siitä, että nämä haluavat kertoa muille miten pitää elää."
Just pääsin esittämästä Vihreät puolueena, jonka pyrkimys on tulla kotiisi kertomaan miten pitää olla.
Emmä muuten tota niin laajasti käytä ;)
En itseasiassa ajatellut IDA:aa tässä, vaan Soininvaaran blogissa esiintyneitä kommentteja ketjussa, jossa keskusteltiin joutilaudesta.
Soininvaara kirjoitti siitä, miten on ihan hyvä asia, että vapaa-aika lisääntyy, kunhan se jakautuu niin, että vapaa-aikaa tulee niille, jotka sitä todella haluavat (eikä esimerkiksi vastentahtoista työttömyyttä)
Muutama kirjoittaja katsoi, että Ode yritti kertoa muille miten näiden pitäisi elää (??) ja että tämä on jotenkin vihreyden ydin.
Näin tässä ristiriidan, joka mielessäni redusoituu johonkin tuon tyyppiseen. Siis siihen, että jos joku yhteiskuntafilosofinen ajatus ei mahdu omaan käsitykseen validista poliittisesta päämäärästä, sen täytyy olla jotain aivan tiettyä "väärää" politiikkaa.
Tässä on tietysti virheargumentti. Vapaa-aika on hyödyke, jonka jokainen voi käyttää haluamallaan tavalla. Se, että sen saatavuus paranee, on tehokkuusparannus, eikä tehokkuusparannukseen liity mitään tiettyä hyvän elämän käsitettä, vaan ainoastaan yleisluontoinen "runsauden" lisääntyminen.
En ole pahemmin IDA:n tai muidenkaan "kriittisten" blogeja lukenut pariin viikkoon. Sain tarpeekseni trollaamisesta. (Omastani ja muiden)
"Muutama kirjoittaja katsoi, että Ode yritti kertoa muille miten näiden pitäisi elää (??) ja että tämä on jotenkin vihreyden ydin."
Kieltämättä tällainen kuva usein tulee että joittenkin vihreitten mielestä vaikkapa kierrättäminen tai kasvissyönti tms. on hyvää elämää itsearvoisesti ja sitä pitää siksi edistää. (Välineellinen arvo kierrättämisellä tietysti VOI usein ollakin, mutta että se olisi erityisesti hyvää elämää on hiukan eri juttu.)
Soinivaara ei tähän syyllisty vaan ajattelee pikemmin siihen tapaan että "yhteiskunta on tehokaampi jos päästöjen määrä saadaan laskettua ja siksi tarvitaan haittaveroa päästöjen alentamiseksi". Tässä ei olekaan mitään moitittavaa.
Toisaalta ihminen on kyllä hyvää elämää etsivä ja moraalinen laji, jonka on vaikea hyväksyä esimerkiksi haittaveroja koska se mielletään "rahalla ostetuksi luvaksi tehdä pahaa". Vrt. anekauppa.
joittenkin vihreitten mielestä vaikkapa kierrättäminen tai kasvissyönti tms. on hyvää elämää itsearvoisesti ja sitä pitää siksi edistää.
Tämä väite esiintyy niin usein, että haluaisin oikeasti nähdä jonkun oikean perustelun tälle.
Tämän käsityksen ympärille rakennetaan nimittäin aivan tavattoman paljon aggressiota ja salaliittoteorioita. Veikkaan, että suurin osa vihreisiin kohdistuvasta antipatiasta johtuu tällaisesta käsityksestä.
"yhteiskunta on tehokaampi jos päästöjen määrä saadaan laskettua ja siksi tarvitaan haittaveroa päästöjen alentamiseksi"
Niin. Tämä on käsittääkseni se peruslähtökohta, joka vihreydessä on. Merkittävin ero muihin näkökulmiin (linjat menevät ehkä jokseenkin puoluerajojen mukaan, muttei täysin) tässä suhteessa on, että vihreillä on tapana arvioida potentiaaliset kustannukset päästöistä jne. suuremmiksi ja antaa toisaalta korkeampi arvo sellaisille asioille kuin biodiversiteetti ja luonnon virkistysarvot.
Nämä parametrithan ovat yllämainitussa mielessä osa legitiimiä poliittista keskustelua, eivätkä mitään partikulaarisen "hyvän elämän" kanonisointeja.
Kierrätykseen jne. suhtaudutaan varmaan usein hyvin "fanaattisesti", mutta tämän voi ymmärtää niin, että ihminen, joka ei kierrätä, efektiivisesti varastaa muilta aiheuttamalla toiminnallaan ulkoisvaikutuksia. Itse en ihan näin jyrkästi ajattele, mutta en pidä näkemystä myöskään täysin kohtuuttomana.
Jukka: joittenkin vihreitten mielestä vaikkapa kierrättäminen tai kasvissyönti tms. on hyvää elämää itsearvoisesti ja sitä pitää siksi edistää.
Tiedemies: Tämä väite esiintyy niin usein, että haluaisin oikeasti nähdä jonkun oikean perustelun tälle.
Vastikään lihansyönnin taas aloittaneena ja ympäristöjärjestöissä vuosia pyörineenä täytyy myöntää, että Jukan väitteissä on perää, mutta täytyy muistaa korrelaation ja kausaalisuuden ero.
Kasvissyönti liittyy mielipidekimppuun jota voisi nimittää "tiedostavuudeksi". Siihen kuuluu myös vihreiden kannattaminen, Marimekon olkalaukku ja vasemmistolaisuus. Pääosa vihreiden kannattajista koostuu nimenomaan näistä "tiedostavista".
Ei tarvitse avata kuin Vihreän Langan webisivut ja katsoa näkyvimpää nostoa: Vihreä kasviskeittiö. Reseptisivusto on otsikoitu "Paremman puolella". Sivun vasemmasta laidasta löytyy viisi syytä syödä kasvista. Jne.
Esimerkki vihreän liikkeen sisällä kamppailevista vasemmistolaisista vs. oikeistolaisista voimista on suhtautuminen Porkkanamafiaan.
Näissä Internet-keskusteluissa on se ongelma että helposti ihmiset ajattelevat että toinen on vihainen/erimieltä tms.
Minä siis en ole tässä suhteessa eri mieltä vaan samaa mieltä kanssasi:
"Nämä parametrithan ovat yllämainitussa mielessä osa legitiimiä poliittista keskustelua, eivätkä mitään partikulaarisen "hyvän elämän" kanonisointeja."
En myöskään ole väittänyt - enkä ajattele niin - että ajat ydinperheen rappiota.
(En tietenkään myöskään tiedä luuletko niin että väitin näin - ja rekursio in infitum...)
Kiitos Mikko Porkkanamafia-linkistä,
Pitäisi muistaa että ihminen ei ole keskimäärin rationaalinen olento.
Aate ja siihen liittyvät rituaalit (kasvissyönti, kierrätys, autottomuus vihreiden tapauksessa) ovat (VOIVAT OLLA) samanlaisia rituaaleja kuin esimerkiksi uskonnon rituaalit. Niillä viestitetään sitoutumista johonkin ryhmään (vihreisiin, apacheihin, maahanmuuttokriittisiin tms.)
Tietysti autottomuus - tai poikemmin haittavero - voi olla myös rationaalista politiikkaa jolla pyritään ilmastonlämpenemiseen estämiseen.
Tai pikemmin:
Toiselle ihmiselle se on rituaali, toiselle ihmiselle se on rationaalista politiikkaa.
Enkä siis tuomitse kumpaakaan, mutta ero on hyvä tehdä.
Näissä piireissä on kai tapana nimittää tuollaista joukkoonkuulumista vahvistavaa käyttäytymistä signaloinniksi eikä rituaaliksi.
Mutta mitä rationaalinen sitten tarkoittaa signaloinnin vastakohtana? Epäilen, että iso osa rationaalisuudestakin on pohjimmiltaan tunneperäistä päätöksentekoa, jota peitellään signaloimalla rationaalisuutta.
On tietysti turhaa kiistää, etteikö vihreiden "kentällä" olisi paljon väkeä, joille signalointi on tärkeämpää kuin mikään tehokkuuteen liittyvä päämäärä. Itse olen usein kritisoinut juuri näitä tahoja siitä, että näyttää usein siltä että on tärkeämpää lähettä "signaaleja" ja tuottaa "merkityksiä" kuin faktisesti edistää jotain päämäärää.
Esimerkkinä vaikka eräs tapaus herrasmiehestä, jonka mielestä oli jotenkin "vihreämpää" lämmittää ruoka uunissa kuin mikrossa. (Tämä on tietenkin ääriesimerkki)
Myös Oden kommenttiosastolla oli jätteidenlajittelukoneesta kertovan jutun yhteydessä muutama kommentti, jossa esitettiin melko suoraviivaisesti se, että on jotenkin "väärin" tehdä jätteiden lajittelu helpoksi, koska vaivattomuuteen ei sisälly mitään moraaliulottuvuutta.
Mutta tähän takertuminen poliittisessa keskustelussa on ihan sama kuin minä väittäisin Jukkaa tässä natsiterroristiksi ja väkivaltaiseksi skinheadiksi. Sillä ei ole relevanssia kun keskustellaan tästä asiasta.
Näin palaamme alkuperäisen kirjoituksen keskeiseen lähtökohtaan: kyseessä on vain natsikortti toisessa muodossa.
On sillä merkitystä, koska jos vihreät on signalointiin keskittyneiden puolue jonka todellinen ideologia on tehokkuuden vastainen, tehokkuutta kannattava ei voi ristiriidattomasti kannattaa vihreitä. En väitä, että vihreä puolue olisi välttämättä tällainen, mutta on mahdollista että näin on.
Esimerkiksi vihreät vastustavat ydinvoimaa periaatteesta, mutta koska ovat selkärangattomia opportunisteja, myyvät kerta toisensa jälkeen periaatteensa hallituspaikasta. Tämä on eri asia kuin kannattaa ydinvoimaa tehokkuussyistä. (En ota kantaa ydinvoiman puolesta tai vastaan, kiinnitin vain huomion siihen miten kantaan on päädytty.)
Minusta asiaa katsotaan väärin päin. Itse näen asian niin, että hallitukseen osallistuminen ei ole "oppien myymistä", vaan ydinvoimavastaisuus on hinta, joka joudutaan maksamaan että saadaan hörhöt äänestämään.
Ydinvoimavastaisuus on siis populismia. "Seteliselkärankaisuudesta" ja ylipäätään opportunismista syyttäminen on populistinen strategia. Se on keino, jolla puoluetta voidaan - oikeutetusti tietysti tässä tapauksessa, mutta nurinkurisesti silti - lyödä koetun epäkonsistenssin vuoksi.
Yleisestiottaen vihreiltä puolueena vaaditaan enemmän koherenssia kuin muilta. RKP:ta ei esimerkiksi syytetä tempoilusta tai opportunismista, vaikka se on valmis melkein mihin hyvänsä hallitukseen melkein millä hyvänsä ohjelmalla, kunhan siinä ei mainita suomenruotsalaisia mitenkään. Sen ainoan kerran kun ko. puolue on ollut vastaan hallituksen linjaa taisi olla kun pakkoruotsi poistettiin ylioppilaskirjoituksista. (En muista oliko RKP silloin hallituksessa, mutta en muista että se olisi koskaan ollut oppositiossa)
Demareita ei syytetty epäkonsistenssista siitä huolimatta, että Lipposen hallituksen moni ehdotus sai SDP:n AY-siiveltä (SAK:lta) kritiikkiä.
Keskustapuoluetta ei syytetty EU-jäsenyyden suhteen epäkonsistenssista, vaikka Kepun kenttä kiukutteli paljon enemmän kuin Vihreät koskaan. Kepua ei myöskään syytetä selkärangattomaksi tai oppiensa myyjäksi siitä huolimatta, että kenttä vastusti EU:ta voimakkaasti.
Jostain syystä ainoastaan Vihreät puolueena joutuu vastaamaan sellaisiin kysymyksiin ja sellaisten hyökkäysten kohteeksi, joita pidettäisiin täysin kohtuuttomina muiden kohdalla.
Ja sama pätee tällä hetkellä Perussuomalaisiin. PS:ää pommitetaan rasismifasismi syytöksillä ja koetetaan ajaa kiilaa puolueen sisälle julkisuudessa.
Syy tälle on yksinkertainen. Media ja suuret puolueet pitävät toistensa puolta. Suomalainen autoritaarisuus näkyy taas tässä että "veneenkeikuttajista" ei pidetä. Kekkosta ei toki enää ole, joten substanssista voidaan puhua, mutta vain demarit-kepu-kokoomus- akselilla.
Mikko kirjoitti:
"Näissä piireissä on kai tapana nimittää tuollaista joukkoonkuulumista vahvistavaa käyttäytymistä signaloinniksi eikä rituaaliksi.
Mutta mitä rationaalinen sitten tarkoittaa signaloinnin vastakohtana? Epäilen, että iso osa rationaalisuudestakin on pohjimmiltaan tunneperäistä päätöksentekoa, jota peitellään signaloimalla rationaalisuutta."
Juuri noin.
Mikko, selvennen hiukan omaa tietämystäni signaloinnista:
Myös uskontotieteessä puhutaan (kallista) signaalista. Termi on uskontotieteeseen alunperin lainattu biologiasta.
Biologia on taas lainannut ainakin signaloinnin formaalin teorian taloustieteestä, vaikkakin itse signalointi, jota biologiassa kutsutaan myös haittaperiaatteeksi, on keksitty biologiassa talooustieteestä erikseen.
Uskontotieteessä ja kulttuuriantropologiassa sanotaan että "rituaalit signaloivat sitoutumista ryhmään".
Rotujen olemassaololla ei ole ikuisesti jatkuvaa itseisarvoa, mutta entä tiettynä ajanjaksona elävät sukupolvet ja yksilöt?
Rotujen olemassaololla ei ole ikuisesti jatkuvaa itseisarvoa, mutta entä tiettynä ajanjaksona elävät sukupolvet ja yksilöt?
En ymmärrä kysymystä. Tietyt yksilöt elävät tietyn ajan, sukupolvi on taas jokin hieman sumeasti määritelty joukko ihmisiä tiettynä aikana.
Näiden olemassaoloon ja sen jatkuvuuteenhan tässä ei ole otettu kantaa. Jokainen voi tietysti haluta omiksi jälkeläisikseen minkälaisia nyt haluaa ja valita puolisonsa tämän mukaan, mutta en ymmärrä miksi tässä valinnassa pitäisi toisten toiminnalle asettaa jotain vaatimuksia tai odotuksia.
Lähetä kommentti