tiistai 3. helmikuuta 2009

Tankki on Pankki.

Euroopan keskuspankki ei ole toistaiseksi laskenut korkojaan, vaan ohjauskorko on tällä hetkellä kahdessa prosentissa. Uutta laskua ei Trichet'n mukaan ole luvassa ainakaan ennen maaliskuuta.

Talouselämän konnat ovat vuoron perään haukkuneet keskuspankkia "arkuudesta". Oma tulkintani on päinvastainen. EKP:n isännät ovat rohkeita ja oikealla asialla. Ilmainen raha ei ole ratkaisu ongelmiin, joita ilmainen raha on aiheuttanut. Lisäksi nollakorko voi siepata talouden likviditeettiansaan.

Likviditeettiansassa ilmainenkaan raha ai riko deflaatiosykliä, koska likviditeettipreferenssi on liian korkea. Likviditeettiansa johtuu siitä, että deflaation vallitessa nimelliskorko on aina alhaisempi kuin reaalikorko. Käteisen hallussapidon vaihtoehtoiskustannus määräytyy kuitenkin pääosin nimelliskoron, ei suinkaan reaalikoron mukaan. Kun nimelliskorko on liki nolla, rahan hallussapitäminen ei "maksa" mitään. Deflaatio vain lisää tätä ilmiötä. Nimelliskoron ollessa nollasta poikkeava, rahaa kannattaa sentään liikutella joissain tilanteissa.

Populistisille EU-kiukuttelijoille on selvää, ettei EKP ei voi koskaan tehdä oikein. Kun eurojärjestelmään siirryttiin, kriitikot selittivät, että Eurosta tulee uusi rupla tai liira, jonka arvo sukeltaa kohta olemattomiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan euron ostovoima on pysynyt hämmästyttävän vakaana. Kun dollarin arvo kääntyi laskuun, argumentti vaihtui täysin päinvastaiseksi: Euro on liian vahva ja haittaa vientiä.

Sekä "vahvan" rahan ihannointi että devalvaatiopopulismi ovat typeriä kantoja. Raha on vaihdon väline, arvon mitta ja (lyhyen ja keskipitkän aikavälin) varasto.

Kantaani pidettäneen tympeänä monetarismina. Monet tuntuvat kuvittelevan, että monetarismissa on ideana se, että inflaation ja työttömyyden trade-offia ei pidä hyödyntää ja että taloudessa "täytyy" olla tietty määrä työttömyyttä jotta inflaatiota ei tule. Tämä käsitys on tietenkin väärä ja perustuu naiville käsitykselle keynesiläisestä talouspolitiikasta. Monetarismi perustuu sille yksinkertaiselle tosiasialle, että rahan määrä ceteris paribus määrittää inflaation tason.

Teorioissa rahan arvon manipuloinnista työllisyyden tms. hoitamiseksi on ongelmia. Tärkein ongelma on, että jos kansalaisten odotukset otetaan huomioon, niissä on dynaaminen epäkonsistenssi, eli se, mikä on hyväksi ja rationaalista pitkällä aikavälillä, ei näytä hyvältä juuri nyt. Sanalla sanoen kyse on niinsanotusta mañana-ilmiöstä: Juuri tänään ei kannata alentaa inflaatiota, mutta huomenna kannattaa. Ja kun huominen tulee, ei se kannata, koska huomenna huominen on tänään. Ja tänään se ei kannata...

5 kommenttia:

Markku kirjoitti...

USA:lle tankki on tosiaankin pankki. Maailman ainoana supervaltana se voi pistää ranttaliksi, jos sotilaallisesti heikot öljynviejävaltiot kieltäytyvät kierrättämästä dollareita. Dollarien kierrätys parantaa liittovaltion velanottokykyä.

Tiedemies kirjoitti...

Hmm. En tiedä miten tarkkaanottaen amerikkalaiset pistäisivät ranttaliksi. Jos öljynviejävaltiot lopettaisivat valuuttansa sidoksen dollariin ja päästäisivät valuuttansa kellumaan, niiden arvo nousisi nopeasti pilviin dollariin nähden.

Koska USA on merkittävin öljyntuojamaa, tämän öljyn hintaa nostava vaikutus olisi pienempi kuin dollarin arvon (suhteellinen) muutos. Näinollen öljynviejävaltiot saisivat öljystään vähemmän rahaa kuin ennen. Epäilen, että myös dollarin arvo suhteessa euroon voisi heikentyä voimakkaasti, mutta tästä en ole yhtä varma, koska ostovoimapariteetilla mitattuna dollarin kurssi on suhteessa euroon jo nyt liian heikko. (Ostovoima ei voi vaeltaa mielivaltaisen kauas vaihtokurssista, koska kansainvälistä kauppaa käydään melkein kaikilla tuoteryhmillä)

Mitä USA tekisi tässä tilanteessa? En usko, että esimerkiksi Saudien ilmoitus antaa valuuttansa kellua johtaisi sotilaalliseen interventioon.

(Teoriani voi olla väärä, koska Saudien reservit eivät ole kuin muutaman kymmenen miljardia dollaria, Venäjän, Kiinan jne. reservit ovat monikymmen-satakertaiset.)

Teemu kirjoitti...

Täytyy sanoa, että vaihteen vuoksi en ymmärtänyt tuosta oikein mitään, erityisesti tätä kohtaa: "Käteisen hallussapidon vaihtoehtoiskustannus määräytyy kuitenkin pääosin nimelliskoron, ei suinkaan reaalikoron mukaan."

Tuota, täh? Jos asuntojen hinnat laskevat 5% vuodessa ja nimelliskorko on 2%, niin vuoden aikajänteellä 6% tuoton tarjoava sijoitus vuokra-asuntoon on kuin vetäisi rahaa vessasta alas. Jos nimelliskorko on 0% niin se tuottaa edes 1%.

Teemu kirjoitti...

Persianlahden öljynviejämailla on aika kinkkinen pulma, niiden vienti eli öljy on taaloissa, mutta tuonti voittopuolisesti euroissa. Jos maat päästävät valuuttakurssina kellumaan, niin niiden vienti supistuu ja tuonti kasvaa (olettaen että öljyn hinta ja tuonnin rakenne ei muutu). Toisaalta taalakytkös pitää öljyn hintaa alhaalla, eli vähentää vientiä ja lisää kotimaista inflaatiota kalliimman tuontitavaran kautta. Lisäksi nouseva paikallinen valuutta heikentäisi muun kuin öljyntuotannon kilpailukykyä, vaikka se on pientä, niin se on strategisesti tärkeää koska maat haluavat diversifioida pois pelkästä öljyntuotannosta pitkällä aikavälillä... Ei ole helppoa.

Globaali vapaakauppa edellyttää vapaita valuuttakursseja. Jos niihin ei päästä, niin seuraus on rakenteelliset vajeet, ja pitkällä aikavälillä todennäköisesti protektionismi. Joka nyt ei suoraan sanoen ole niin kovin kummallinen lisäongelma valuuttasääntelyn maailmassa, mitä eroa siilä on säädelläänkö hallinnollisin päätöksin kansainvälistä kauppaa valuuttapolitiikalla vai kauppapolitiikalla?

Tiedemies kirjoitti...

Nimelliskorko on rahan hallussapitämisen vaihtoehtoiskustannus: jos raha on kädessä, se on rahaa. Jos se on kasvamassa korkoa, se on "enemmän" rahaa, sitä enemmän, mitä kauemmin rahaa pitää. Nimelliskorko on siis rahan vaihtoehtoiskustannus rahassa mitattuna. Jos pidän satasen kädessä ja lainaamalla sen saisin 110 euroa, niin rahassa mitattuna olen menettänyt 10 euroa.

Reaalikorko taas on lainanottamisen kustannus. Jos lainaan 100 euroa ja reaalikorko on 10% laina-ajalle, kaikki maksetaan kerralla, niin maksan lainasta reaalisen 10 euroa.

Inflaatio ja deflaatio repivät nämä erilleen. Inflaatio tekee lainanottamisen kannattavammaksi, deflaatio taas kannattamattomammaksi.