Keskustalaiseen tyyliin, ministeri Lehtomäki on ilmeisesti moraalisista syistä huolissaan ansiottomista voitoista.
Windfall-verolle on kova populaari tilaus: yritykset saavat isoja voittoja siksi, että joku muu kuin juuri heidän tuotteensa tulee kovin kalliiksi tuottaa ja siksi hinta nousee; rajakustannus ei kasva, mutta hinta nousee silti, joten tämä on "epäreilua". Lehtomäki haluaa verottaa nämä voitot pois ja käyttää tämän "uusiutuviin energianlähteisiin", mikä kepuslangissa tarkoittanee maataloustukea jossain muodossa.
Päästökaupan idea on, että kun hiilidioksidi tulee kalliiksi tuottaa, niin energiaa kannattaa tehdä niin, ettei tarvitse tehdä hiilidioksidia. Kun päästökauppa toimii näin, niin ympäristöministeri haluaa rangaista siitä, ettei hiilidioksidia tuoteta? Ajatus on täysin koko päästökauppajärjestelyn vastainen.
On olemassa argumentti, joka puoltaa windfall-veroa, nimittäin se, että vesivoiman omistaminen ei mitenkään ole kytköksissä päästöoikeuksien hintaan eikä vesivoiman merkittävä lisärakentaminen ole Suomessa oikein mahdollista nykytilanteessa, joten voitto ei toimi signaalina investoinneille. Sama pätee muka ydinvoimaan.
Paitsi ettei se päde. Tässä kohtaa juuri ollaan tavattoman epärehellisiä. Ydinvoimaloita haluttaisiin rakentaa. Myönnettäköön, että niiden vakuutusasioita ei ole vieläkään saatu kuntoon, mutta sivuutetaan se nyt, monikin toimija olisi valmis investoimaan miljardeja ydinvoimalaan. Miksi? No juuri siksi, että päästökaupan vuoksi sähkö on kallista ja koska sen tuottaminen ydinvoimalassa on kohtuullisen halpaa, siitä voi saada voittoja. Sama ei vielä päde tuulivoimaloihin, mutta kyllä niitäkin on rakenteilla. Mitä me ajattelemme tuulivoimalasta? Onko ministeri Lehtomäki sitä mieltä, että tuulivoimaloille pitää lätkäistä windfall-vero, jos ne alkavat tuottaa voittoa?
Puheet windfall-veron mahdollisuudesta voivat nostaa näiden investointien hintaa. Koska ydinvoimala tuottaa hyvin, sille saa kohtuuhintaista rahoitusta. Rahoitus tulee kalliimmaksi, jos on olemassa riski, että voitoista merkittävä osa verotetaan pois. Tämä sama mekanismi pätee myös kaikelle muulle päästökaupan ulkopuoliselle energiakapasiteetille. Jo pelkkä puhe windfall-verosta voi, etenkin nykyisessä taloustilanteessa, vähentää investointeja.
Minulla on tähän ehdotus: kirjoitetaan vaikka neljä ydinvoimalalupaa ja huutokaupataan ne. Kylkeen lykätään paperi, joka takaa että valtio saa siivun sähköstä jota voimala tuottaa. Näin hinnannousu hyödyttää myös veronmaksajia.
Myös tämän windfall-ehdotuksen toinen puoli, siis että valtio lähtisi investoimaan uusiutuviin energianlähteisiin, on väärä. Olen tässä Economistin kanssa samoilla linjoilla. Subventiot ovat vaarallisia, koska ne ohjaavat investointeja mahdollisesti täysin vääriin paikkoihin. Saksaan - saati sitten Suomeen - ei kannata rakentaa aurinkopaneeleja ainakaan silloin kun kapasiteetti niiden rakentamiseksi on täydessä käytössä, koska niistä saa etelämmässä paljon enemmän sähköä.
11 kommenttia:
Viimeistä kappaletta lukuunottamatta helppo olla samaa mieltä. Mutta ei valtion tuki mitenkään välttämättä mene tyhmiin investointiin, ainoastaan tyhmästi suunnattu tuki menee. Jossain tilanteessa tuki voi olla perusteltu veto- tai työntöapu, jolla saadaan homma toimimaan. Siksi kaikki veroista rahoitettava tuotekehittely tai takuuhinnat (vientituesta en tiedä)ei ole pahasta, jos tarve on aito, ja pelissä on arvoja joille ei ole oikein syntynyt hintaa.
Tuotekehittelystä en ole eri mieltä, koska tieto on julkishyödyke. Eivätkä suorat investointituet ole mitenkään automaattisesti pahoja.
Suomessa niitä kuitenkin käytettäisiin vain uutena keinona jakaa maataloustukea.
Sitähän se Oras Tynkkynenkin taisi puhua radiossa tilanteessa, joka kuulosti eduskunnan kyselytunnilta. Suomen pitäisi kuulemma mennä päästörajoituksissa ja uusiutuviin energiamuotoihin siirtymisessä etujoukoissa siksi, että päästäisiin noissa teknologian edelläkävijöiksi. Ts.
1. Tuetaan uusiutuvia energiamuotoja
2. Kehitetään uusiutuvaan energiaan liittyvää teknologiaa
3. ????
4. Profit!
Kohta 3 olisi ilmeisesti "maailmanlaajuiset poliittiset päätökset, joista on merkkejä ilmassa, pakottavat kaikki ostamaan kohdassa 2 mainittua teknologiaa sieltä missä sitä on tarjolla". Kuulostaa realistisemmalta perustelulta kuin "täytyyhän meidän näyttää Kiinalle ja Intialle mallia", mutta yksi asia yksinkertaista insinööriä tuollaisissa ohjausliikkeissä häiritsee: on inhottavaa ajatella, että isojen ja pienten yritysten bisnes perustuisi niin paljon ehkä tulevaisuudessa tehtäviin poliittisiin päätöksiin.
Minä en tiedä, mitä Tynkkynen asiasta oikeasti ajattelee, mutta oma näkemykseni on, että tutkimustyötä täytyy tietenkin tukea.
Tuki pitää kuitenkin minusta kohdentaa teknologian kehittämiseen ja korkeintaan prototyyppien rakentamiseen, ei varsinaisen liiketoiminnan investointeihin, ainakaan siten että valtio valitsee "suosikkiprojektit". Jos näin nimittäin tehdään, siitä tulee pelkkää siltarumpupolitiikkaa ja keskustalaisen aluepolitiikan jatke.
Pelkään, että vihreät lähtevät tähän kelkkaan innoissaan eivätkä näe, että Pekkarisella on vain ja ainoastaan piilotettu maataloustuki mielessä.
Haeskelinpa sitten: "Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia: Valtioneuvoston selonteko 6. päivänä marraskuuta 2008",
Lähetekeskustelu (täysistunnossa 12.11.2008), Vihreiden ryhmäpuheenvuoro
Vastoin blogin linjaa, tämä on huono kirjoitus. Peruste windfall-veroille on siinä, että vesivoimalat ja ydinvoimalat on rakennettu vuosikymmeniä ennen kuin kukaan kuulikaan päästökaupasta. Niistä on tullut arvokkaita lainsäätäjän toimien johdosta, ja on ihan perustelua että ansioton arvonnousu leikataan valtiolle. Tämän (mielellään kertaluonteinen) verottaminen ei millään tavalla vaikuta nyt tai tulevaisuudessa tehtäviin investointeihin.
Tämä perustelu voi olla väärä, huono, tai jopa vahingollinen. Emme tiedä mitä TM on aiheesta mieltä, koska hän ei sano.
Teemu on tietysti osittain oikeassa ja olisi täysin oikeassa jos maailma olisi staattinen. Mutta jos me nyt lätkäisemme windfall-veron ydinvoimalle - kirjoituksessahan vesivoiman kohdalla myönnän tämän olevankin ihan perusteltua - halukkuus rakentaa uusia ydinvoimaloita laantuu kyllä aika tavalla.
Eli siis, vesivoimaa voi toki verottaa windfall-verolla, mutta ydinvoiman kohdalla sillä kyllä on investointeja hillitsevä vaikutus.
Asiaan liittyy lisäksi riskitekijä. Jos windfall-veroja lätkitään näin jälkikäteen ja jos siitä on pelkoa, niin kuka sanoo, ettei sitä lätkäistä vaikka tuulivoimalle?
Jos kirjoitus on mielestäsi "huono", niin kerro nyt missä kohtaa nämä esittämäni argumentit ovat rikki. Tuon sinun esittämäsi näkökulman käsittelinkin jo tekstissä.
OK, mikä siinä oli huonoa:
Perustelusi on että vesivoimaa ei käytännössä voi rakentaa lisää, mutta ydinvoimaa (ja tuulivoimaa) voi, ja täten vanhoille ydinvoimaloille lätkäistävä vero voi luoda odotusarvon vastaavasta verosta tulevaisuudessa, mikä lisätään investoinnin kustannuksiin. Vai ymmärsinkö jotain väärin?
Ensinnäkin, käytännössä ongelmaa paisutellaan. Investointina ydinvoimalaan liittyy monia riskejä joista suurin on että tulot riippuvat kilpailevien tuotantomuotojen hinnasta tulevaisuudessa, kun taas suurin osa kuluista on uponnut perustamisvaiheessa. Tuulivoimalla sama ongelma on vielä suurempi. Lisäksi ylipäänsä mitään takuita ei ole siitä että verotus, tms. ei muutu sen 50 vuoden aikana jona voimala on käytössä.
Jos tätä riskipreemiota halutaan vastaavasti pienentää, niin voidaan käyttää instrumentteja kuten syöttötariffit esim. ensimmäisen 20 vuoden ajaksi. Valtiovalta voi muutenkin toimillaan tasapainottaa windfall-veron aiheuttamaa markkinahäiriötä, optimaalinen ratkaisu jossa windfall-voitot verotetaan mutta niin ettei kokonaisvaikutus tuleviin investointeihin ole laskeva on löydettävissä. Minusta sivuutat mahdolliset korjaavat toimenpiteet, verotus on kokonaisuus.
Selkeät perustelut ko. verolla loisivat ennustettavuutta sitä kautta että veron logiikka ymmärretään, sijoittajat voivat sitten arvioida ovatko vastaavat tilanteet todennäköisiä jatkossa eivätkä ylihinnoitella verotuksen mielivaltaisuutta. Tässä on poliitikoilla petraamista. Yksinkertaisin tapa toteuttaa ko. vero olisi osittainen kertaluonteinen kansallistaminen. Jos päästökauppa nostaa ydin- tai vesivoimalan arvoa 30% niin valtio kansallistaa siitä 30%.
Toiseksi, jos syntyy vastaavia tilanteita tulevien lainsäädäntöhankkeiden kautta, niin miksi ihmeessä ei voitaisi lätkäistä uutta windfall-veroa? Määritelmällisesti, se jokin laki on sellainen jonka perusteita ei voitu nähdä alkuperäistä investointia tehtäessä, eikä se täten vaikuttanut sen aikaiseen investointipäätökseen. Jos vaikutti, niin veroa ei tulea periä.
Jos esimerkiksi osoittautuisikin että pienhiukkaspäästöjen ilmastoa viilentävä vaikutus on niin suuri, että sen kokonaisympäristövaikutus on positiivinen, ja tämän takia hiilivoimaloita alettaisiin tukea, niin voitaisiin mielestäni periä windfall-veroa. Muuten, argumentistasi mielestäni seuraa symmetrisesti että valtion tulisi ko. tilanteessa maksaa takaisin hiilivoimaloilta perityt verot. Mitään takeita että maailma ei muutu ei pitkässä juoksussa ole, se että jotain ennakoimatonta tapahtuu on pikemminkin todennäköistä, eikä investoinnit sellaisia takeita edellytä.
ps. Jos tämä kuulostaa tutulta, niin postaan Soininvaaran blogilla tpyyluomana.
Hyvä, tuo oli ensimmäinen järkevä postaus tästä aiheesta. Perustelu on toimiva, mutta itse pidän myös itseisarvona (jos kohta äärimmäisen heikkona sellaisena) myös sitä, että asioihin ei puututa muuta kuin silloin kun se on tehokasta.
Uskon, että sellainen yhdistelmä tukitoimia ja windfall-veroa on löydettävissä, että se ei vähennä investointeja, mutta miksi sellaiseen pitäisi ryhtyä, kun on riski, että se menee pieleen ja vähäisemmän intervention tie toimii kuitenkin?
Syöttötariffien suhteen olen ambivalentti, niissä on erittäin vahvoja syitä vastustaa ja puoltaa. Tässä suhteessa olen ollut mielipiteissäni konservatiivinen, eli en ole niitä pitänyt kannatettavina ennenkuin Saksan ym. malleista saadaan enemmän selvää dataa.
Kiitos.
"Uskon, että sellainen yhdistelmä tukitoimia ja windfall-veroa on löydettävissä, että se ei vähennä investointeja, mutta miksi sellaiseen pitäisi ryhtyä, kun on riski, että se menee pieleen ja vähäisemmän intervention tie toimii kuitenkin?"
Hyvä kysymys, sössimis- ja korruptiomahdollisuuksia riittää. Usein tällaisissa tapauksissa turvajärjestely on antaa rahankäyttö asiantuntijavaltaan, esim. eläkeyhtiöt ovat pitkälti poliittisen ohjauksen ulkopuolella, samoin keskuspankit.
Tässä on sitten toisaalta kaikki asiantuntijavallan ongelmat, varsinkin se että asiantuntijat määritelmällisesti ovat erikoistuneita omaan asiantuntija-alaansa, ja heitä ohjataan antamalla yksiselitteisiä tavoitteita. (Vrt. EKP ja inflaation hallinta.) En tiedä voidaanko energiapolitiikan tavoitteita (ympäristönsuojelu, huoltovarmuus, ulkopoliittiset riippuvuudet, elinkeinorakenne, inflaatio...) muotoilla yksiselitteisesti. (Vrt. EKP ja työllisyys, valuuttakurssit, talouskasvu...)
Mutta vastaan kysymykseen, että riski kannattaa ottaa koska windfall-vero oikein toteutettuna lisää investointeja ja/tai verotuloja. Näin siksi, että se että joku tekee mukavasti rahaa aikoja sitten rakennetulla ydinvoimalalla, joko valuu kulutukseen tai luo pääomaa jota voidaan käyttää investointeihin noin yleensä, mikä lisää C02-vapaan investointeja niiden yleisellä investointiosuudella, mutta jos windfall-veroilla tätä leikataan saadut rahat voidaan täsmäohjata energiainvestoiheihin.
Ja jos tämä ei onnistu, niin onko niin suurta vahinkoa syntynyt: saaduilla verotuloilla voidaan leikata muita veroja, joka valuu kulutukseen tai luo pääomaa...
Ja jos tämä ei onnistu, niin onko niin suurta vahinkoa syntynyt: saaduilla verotuloilla voidaan leikata muita veroja, joka valuu kulutukseen tai luo pääomaa...
Windfall-veron vankin puolustus on minusta siinä, että sen summalla voidaan vähentää muita veroja. Sen ongelma on kuitenkin sen ennustettavuus. Windfall-vero kun on määritelmän mukaan vero sellaiselle tuotolle, johon toimija ei itse voi vaikuttaa.
Lähetä kommentti