keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Eliitti ja rahvas.

Resurssien kulutus muodostuu ongelmaksi nykyään jo lantanoidien (ja scandiumin ja yttriumin, jotka eivät ole lantanideja) - eli ns. harvinaisten maametallien - suhteen. Ongelma on taloudellinen: näitä metalleja tarvitaan raaka-aineena vähän siellä sun täällä, mutta niiden kierrättäminen on jokseenkin kallista verrattuna maastakaivamiseen.

Juttu sai minut miettimään, josko kaatopaikoilla on merkittäviä pitoisuuksia näitä aineita ja josko niitä jossakin vaiheessa kannattaisi sieltä kaivaa ulos. Peruslähtökohtahan on, että (ydinreaktioita lukuunottamatta) alkuaineet eivät häviä planeetalta mihinkään. Kyse on entropiasta, viimekädessä siis saatavillaolevasta energian määrästä.



Kuulin radiosta, kuinka joku makkaratukkasosiologi oli taas väitellyt siitä, miten korkeakoulutus periytyy ja kuinka tämä on merkki siitä miten keskiluokka sortaa proleja, kun pitkäaikaistyöttömien lapset eivät päädy korkeakouluihin vaan amikseen. Tämä tuskin oli pelkästään toimittajan oma poliittinen ennakkoluulo, sillä kun tutkija pääsi ääneen, hän värisevällä äänellä totesi, kuinka tämä "eriarvoistava kehitys" pitäisi pysäyttää jo peruskoulussa. Hän totesi, että korkeasti koulutetut vanhemmat kykenevät antamaan lapsilleen jotain sellaista "pääomaa", jonka turvin nämä sitten pääsevät muita helpommin korkeakouluihin. Jutusta sai sellaisen kuvan, että kyse olisi peräti jostain suuren luokan huijauksesta, jonka korkeasti koulutetut ovat organisoineet, ja että tämä "pääoma" on jotain salaisen kädenpursituksen tapaista niin, että näiden lapset pääsevät pienemmillä pistemäärillä korkeakouluihin opiskelemaan.

Olen suvussani ainoa, jolla on korkeakoulututkinto, jos sivuutamme äidinpuolen isoisäni, joka oli upseeri. Nykyisin korkeakouluihin pääsee helpommin opiskelemaan kuin 90-luvun puolivälissä, ikäluokasta huomattavasti suurempi osa pääsee korkeakouluihin. "Eriarvoistumisesta" ollaan huolissaan tilanteessa, jossa korkeakouluihin opiskelemaan pääsevistä kiltisti arvioiden kolmasosalla ei ole yksinkertaisesti kognitiivisia valmiuksia suorittaa tutkintoa nykyisellään, ja toisella kolmasosalla ei olisi ollut niitä kahden vuosikymmenen takaisten tutkintojen sisällön omaksumiseen.

Eriarvoistumisen kammo on ymmärrettävää. Olisi tavattoman suuri tehokkuustappio, jos Suomen kokoinen kansakunta jättäisi merkittävän osan älyllisestä potentiaalista hyödyntämättä kouluttamalla puupäitä välkkyjen sijaan. Tässä ilmiössä, oli se kuinka tärkeä tahansa, lääke kuitenkin on jonkinlainen homeopaattinen lääke. Tai oikeastaan vielä pahempi: se oikeasti (Ei vain vesitettynä versiona) pahentaa sairautta, johon sitä tarjotaan lääkkeeksi. Sivuutetaan hetkeksi se, että on mielipuolista pyrkiä siihen, että vanhempien koulutustausta ei korreloisi lasten koulutuksen kanssa, ja oletetaan, että pyrimme kaikin keinoin tasaamaan ympäristötekijöistä johtuvia eroja vakioimalla jaetun ja muuttuvan ympäristön tekijät.

Tällaisessa tilanteessa käy nimittäin niin, että jos ympäristön tekijät onnistutaan oikeasti eliminoimaan, niin heritabiliteetti kasvaa, koska todellisuudessa ilmenevän vaihtelu selittyy vähemmässä määrin ympäristötekijöiden vaihtelulla. Jos lähdemme tilanteesta, jossa sosioekonominen asema periytyy puhtaasti sosiaalisten tekijöiden perusteella ja "rikomme" pelisäännöt takaamalla kaikille koulutuksen kyvykkyyden perusteella, saamme ensimmäisessä, ja mahdollisesti toisessa sukupolvessa aikaan suuren sosiaalisen liikkuvuuden. Tämän jälkeen sosioekonomiset kerrokset alkavat selittyä entistä enemmän perinnöllisillä seikoilla. Perimän vaihtelun ja erilaisten genotyyppien sekoittumisen vuoksi liikettä toki esiintyy, eikä ole sanottavaa, että mobiliteetti jäisi esimerkiksi vähäisemmäksi kuin aiemmin. Mutta varmaa on, että se laskee alun suuren mobiliteetin jälkeen.

Tästä kirjoitti joskus myös Soininvaara. Minulle herääkin kysymys, josko alati kasvava elitismi - ilmiönä todellinen tai ei - ja erityisesti pelko ja viha koettua "elitismiä" kohtaan, on itseasiassa jonkinlainen tämän ilmiön heijastuma. Tiedän, että esimerkiksi tietyt lukijani kokevat minut jonkinlaisena elitistinä, olen saanut myös vihakommentteja aiheesta. Pidän tätä kummallisimpana mahdollisena tulkintana omasta asemastani ja kirjoituksistani. Pidän tällaista kehitystä kaikin puolin valitettavana.

Se, että pidän sitä - siis ihmisten eriarvoistumista - valitettavana, ei kuitenkaan voi tarkoittaa että tulkitsisin todellisuutta jonakin muuna kuin mitä se rehellisten uskomusteni mukaan on. Olen aina tuntenut suurta sympatiaa erilaisia vasemmistolaisia arvoja ja päämääriä kohtaan, kuten pyrkimystä yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoisuuteen. Arvona se, että minä ja kuka tahansa muu, olemme samalla viivalla, ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että väistämättä pelaamme yhtä hyvin tennistä tai jalkapalloa.

Kun peliporukkaa jaetaan, jotkut valitaan aina ensin, ja jotkut aina viimeisten joukossa. Tämä ei johdu ilkeydestä, vaikka se voi jonkun mielestä tuntua pahalta, vaan yksinkertaisesti siitä, että näin saadaan tasaväkiset joukkueet. Tällaisia prosesseja vastaan potkiminen kumpuaa ymmärrettävästä halusta välttää tätä mielipahaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että muunlainen prosessi johtaa siihen, että toinen joukkue yksinkertaisesti murskaa toisen. Sekö tuntuu paremmalta?

35 kommenttia:

Antti kirjoitti...

Jutusta sai sellaisen kuvan, että kyse olisi peräti jostain suuren luokan huijauksesta, jonka korkeasti koulutetut ovat organisoineet, ja että tämä "pääoma" on jotain salaisen kädenpursituksen tapaista niin, että näiden lapset pääsevät pienemmillä pistemäärillä korkeakouluihin opiskelemaan.


Luulisin, että ”pääoman” käsitteellä viittaa tässä yhteydessä ranskalaissosiologi Pierre Bourdieun
aloittamaan tutkimusperinteeseen. 1960-luvulla tekemissään tutkimuksissa hän selitti koulutuksen ja eriarvoisuuden periytymistä sillä, että ylemmillä yhteiskuntaluokilla on koulumenestykseen vaadittavaa kulttuuripääomaa. Sittemmin Bourdieun kehittelemä käsitteistö on ollut ahkerassa käytössä muun muassa juuri koulutussosiologiassa.

Harmi, että jutusta välittyi kuva siitä, että korkeakoulutetut olisivat jotenkin sopineet ja järjestäneet lapsiensa hyvän koulutuksen muiden kustannuksella. Tästä ei nimittäin ole kyse. Eikä tällaista johtopäätöstä voi tehdä Bourdieun käsitteistölle rakennetun tutkimuksen perusteella, mikäli ei ole ymmärtänyt hänen käsitteitään väärin tai tarkoitushakuisesti. Kyse on sen sijaan karkeasti ottaen siitä tutusta seikasta, että korkeakoulutettujen lapset muita todennäköisemmin saavat koulutusta arvostavan kasvatuksen ja oppivat elämäntavan, joka on suotuisa pitkälle kouluttautuessa. Kuten tunnettua erityisesti äidin koulutustaso on yhteydessä lapsien koulutustasoon.

Antti kirjoitti...

En näköjään osannut linkittää oikein. Miten se tehdään?

Tiedemies kirjoitti...

Linkissä pitää olla kulmasulkeissa, eli "<" ja ">" välissä teksti:

a href="www.osoite.org/mitalie.html" ja sitten se pitää sulkea tägillä "/a", mikä pitää tietenkin olla myös kulmasulkeissa.

Teemu kirjoitti...

Mulla on semmoinen luulo, ja korjatkaa ihmessä kun en tiedä, että ne harvinaiset metallit eivät itseasiassa ole kovin harvinaisia. Pitoisuudet on vaan hyvin pieniä joten tuottaminen on hyvin kallista ja työlästä, ja tämän takia Kiinan halpatuotanto hallitsee maailmanmarkkinoita.

Tiedemies kirjoitti...

Sen verran. että minä kyllä ymmärsin, että kyseessä ei ollut oikeasti mikään salaliitto. Kyllä tutkija ilmaisi asian niin, että fiksummalle kuulijalle ei jäänyt epäselväksi mistä on kyse. Hän käytti kieltä kuitenkin tavalla, joka minusta oli täysin harhaanjohtava.

Ensinnäkin, mistään tällaisesta kulttuurillisesta pääomasta ei ole evidenssiä. Tutkija ei satavarmasti ollut kontrolloinut perintötekijöitä, esimerkiksi ottamalla adoptiolapsia mukaan tutkimukseen. (Jos oli, niin myönnän auliisti olleeni väärässä ja lupaan suhtautua tutkimukseen huomattavasti vähemmän ennakkoluuloisesti.)

Tästä johtuen tutkimuksen metodi - näkemättä tutkimusta lainkaan - on todennäköisesti täysin mätä ja koko tutkimus on arvoton. Se, että tällaista "tutkimusta" esitetään validina, poliittisten toimepiteiden perusteena käytettävänä "tietona", on minusta häpeällistä. Siis, sivuutetaan täysin tilastollisen päättelyn alkeet, kuten jonkin kolmannen selittävän tekijän (tässä perintötekijät) olemassaolo.

Sosioekonomiaan vaikuttavien tekijöiden, kuten nyt vaikka älykkyyden, tunnollisuuden, ja erilaisten sosiaalisten taitojen geneettinen komponentti on erittäin vahva ja evidenssi tästä on murskaava. Se, että sosiaalitieteessä tällaisen ilmeisen vaikuttavan tekijän olemassaolo sivuutetaan, ei johda ainoastaan vääriin tuloksiin, vaan, kuten jo tekstissä osin ilmaisin, täysin päinvastaisiin lopputuloksiin, joita toimenpiteillä muka yritetään saavuttaa.

Tämä ei ole oikeasti arvovalinta, vaikka nämä tyypit sen yrittävät sellaisena esittää.

Tiedemies kirjoitti...

Teemu, olet oikeassa. Näitä ns. harvinaisia maametalleja on kaikkialla, mutta niiden pitoisuudet ovat kovin pieniä niin, että niitä ei ole taloudellista hyödyntää. Nimi on tullut varmaan ajoilta, jolloin tarkkoja massaspektrometrejä ei ollut.

Sidemiete kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Jäin miettimään, että osaatko perustella tätä:

@tm toisella kolmasosalla ei olisi ollut niitä kahden vuosikymmenen takaisten tutkintojen sisällön omaksumiseen.

Ovatko tutkintovaatimukset todellakin laskeneet?

Minusta itsestäni tuntuu ennemminkin, että asiat rönsyilevät ja laajenevat ja tarvitaan entistäkin voimallisempia ja vaikeampia abstraktioita, että päästään tasolle, jolla pystytään tuottamaan tietoa.

Ehkä joihinkin asioihin tutustutaan pinnallisemmin, mutta tuo mielikuva minulle on tullut esimerkiksi lukemalla eri aikalaisten opinnäytetöitä (> kandi).

jiriki kirjoitti...

Sosiologiassa tuntuu olevan joku vasemmistotyyppiä oleva kognitiivinen bias perintötekijöitä vastaan. Tämän jo huomaa katsomalla reaktioita johonkin Bell Curveen tai Tatu Vanhasen tutkimuksiin. Itseasissa tämä on jossain määrin harmillista, koska ainakin joltain moraalifilosofiselta kannalta tulonsiirrot olisivat oikeutettuja, juurikin perintötekijöistä johtuen. Tämä on lähinnä aprioristinen näkökanta, enkä ota kantaa minkälaiseen tilanteeseen tämä käytännössä konvergoituu. Seurauseettiseltä kannalta asia nimittäin muuttuu vähän toisinpäin.

Ja koulutuksen subventoiminen on todennäköisesti erittäin harmillista. Sen lisäksi, että ihmiset pakotetaan opettelemaan vuosia asioita, joita he eivät ole motivoituneita tai kykeneviä opettelemaan ja todennäköisesti ei löydy edes utiliteettistä kysyntää, tällä ruokitaan vain koulutuksen ei paitsi erittäin epätehokasta mutta erittäin inhimillisesti kuluttavaa signalointiominaisuutta. Puhumattakaan, että tämä "tasa-arvoistava" koulutusjärjestelmä pakottaa kaikenmaailman koulukiusaajat oikeista opiskeluista kiinnostuneiden kiusaksi moniksi vuosiksi.

Caplan ja Tiger Mother littyy ihan hyvin tähän asiaan.

Another brick in the wall..

Kumitonttu kirjoitti...

En kuullut radio-ohjelmaa, mutta äkkipäätään vaikuttaa siltä, että eliittiä ei ole määritelty. Veikkaan tutkijan tarkoittaneen puhtaasti koulutuksellista eliittiä eikä esimerkiksi taloudellista, uskonnollista tai poliittista eliittiä. Toki ne kaikki jossain määrin korreloivat keskenään, mutta puhuttaessa vain koulutuksesta se ehkä ymmärretään keinona päästä eliittiin, vaikka sillä lienee tässä yhteydessä tarkoitettu jotain muuta. Se muu viitannee ns. romanttiseen sosialismiin eli aikaan, jossa tutkijat olivat eliittiä ja "putkimiehet" ja muu rahvas todellakin vain rahvasta.

Risto Harisalohan on erinomaisesti käsitellyt tätä ajattelutapaa kirjoituksissaan. Harisalon arvio on, että kaipuu menneisiin aikoihin - vihreä ideologia laajasti ymmärrettynä - on todellisuudessa kaipuuta juuri siihen, että korkeakoulutus ei tule palkituksi yhteiskunnassa, jossa taloudellinen palkkio on seurausta kysynnästä eikä asemasta. Yhtään kärjistämättä voi todeta, että uskonnollisen eliitin antama tuki vihreälle ideologialle on seurausta samasta asiasta eli siitä, että uskonnollinen eliitti on menettänyt valtansa tieteen murskattua heidän yhteiskunnallisen asemansa.

Tässä Tidarille mukavaa luettavaa: Kansallissosialismi ja ilmaston lämpeneminen

Antti kirjoitti...

Sosiaalisten olojen tai ympäristön vakioiminen ei mitenkään itsestään selvästi johda sosiaalisen liikkuvuuden hidastumiseen parissa sukupolvessa. Vaikka esimerkki on teennäinen, jatkan sen kehittelyä. (Jotta lapset kasvaisivat samanlaisessa ympäristössä, heidät tulisi ottaa huostaan vanhemmiltaan tai sitten vanhempien pitäisi olla kaikkien samanlaisia. Tällaisessa yhteiskunnassa koulutus olisi myös likipitäen ainoa ulottuvuus, joka erottelisi ihmisiä.)

Tällaisessa mallissa sosiaaliseen liikkuvuuteen vaikuttaa se, miten pariskunnat valikoituvat. Oletetaan, että perintötekijät vaikuttavat koulumenestykseen, kuten nykytutkimuksen mukaan on perusteltua. Jos vain samantasoisen koulutuksen saaneet vanhemmat saavat lapsia, koulutuksellinen sosiaalinen liikkuvuus hidastuu parin sukupolven jälkeen. Jos pariskunnat puolestaan valikoituvat koulutuksen suhteen satunnaisesti, sosiaalinen liikkuvuus ilmenee satunnaisena yksilöiden liikkeenä.

Siis: mikäli tässä tapauksessa tutkimuksesta vedetään sen sovellettavuuden rajoja koettelevia poliittisia johtopäätöksiä, tulos voi olla tarkoitukseen nähden päinvastainen – eli koulutuksellisen eriarvoisuuden lisääntymiseen – mikäli korkeakoulutetut valikoituvat pariskunniksi. Ja tutkimusten perusteella koulutus on merkittävä tekijä puolison valikoitumisessa ainakin Suomessa – vaikka kaikkihan tietenkin pariutuvat rakkaudesta.

Tämän perusteella voisi siis väittää, että nimenomaan parinvalinta on keskeinen eriarvoisuutta tuottava ja ylläpitävä mekanismi havainnollistavassa dystopiassamme, ei kouluttautumisessa hyödylliset perinnölliset piirteet. (Oletuksena siis: äidiltä perityt koulutuksessa hyödylliset piirteet + isältä perityt = lapsen koulutus.) Entä mikähän on perinnöllisten tekijöiden vaikutus parinvalinnassa? Tutkimusten mukaan ei vähäinen. Entä sosiaalisten? Ei ainakaan vähäisempi, löytyyhän oma kumppani usein tietyistä sosiaalisista lokeroista. Eipä muuta kuin vakioimaan.

Vakavasti ottaen sosiologisen tutkimuksen yksi rajoite on, että kaikkien merkityksellisten seikkojen huomioiminen tutkimuksessa on ihan älyttömän kallista, vaikeaa ja hidasta; hyvää dataa ei ole helposti tarjolla.

Tuomitset tutkimuksen melko hätäisesti nollatutkimukseksi. Tutkimuksen pätevyyttä voidaan arvioida muun muassa sen mukaan, miten hyvin tutkimusasetelmalla voidaan vastata tutkimuskysymyksiin. Vaikka vilkaisin tutkimusta vain hätäisesti, en usko, että sinänsä osuva kritiikkisi mitätöi ihan koko tutkimusta. Tietenkään en osaa sanoa mitään siitä, millaisia poliittisia toimia tutkija tuon tutkimuksensa perusteella puolusti. Hävetköön, jos jotain typeryyksiä puhui!

Mitä tarkoitat sillä, että kulttuuripääomasta ei ole evidenssiä? Tuskin voit kiistää sitä, että lääkärien lapsista tulee lääkäreitä ja taiteilijoiden lapsista taiteilijoita. Näitä ammatinvalintoja ei varmasti voida selitä pelkillä perintötekijöilläkään, vaikka lääkikseen hakeutuvan tulee olla myös fiksu. (Enkä siis tarkoita, että mielestäsi pelkät perintötekijät selittäisivät esim. ammatin- tai koulutuksenvalintaa.)

Antti kirjoitti...

jirikille:

Kognitiivisesta en tiedä, mutta sosiologit olivat 1960-luvun lopusta ainakin 1980-luvulle melko avoimen punaista porukkaa. Ja edelleen sosiologian opiskelijat ovat muuta väestöä useammin vasemmistolaisia, millä tarkoitan, että melko monet kuuluvat äänestävän Vasemmistoliittoa.

Ja kyllä, sosiologian teoriassa on myös suhtauduttu melko varauksellisesti kaikenlaiseen perintötekijäpuheeseen, mikä on osittain seurausta poliittisista tai muista ei-tieteellisistä, kehnoista syistä. On pelätty sitä, että kun sosiaalisia oloja selitetään perintötekijöillä, ne muuttuvat luonnollisiksi ja siksi hyväksyttäviksi ja muuttumattomiksi. Aivan kuin ”sosiologiset” syyt ihmisten pahoinvointiin olisivat jotenkin inhimillisempiä ja parempia, koska ne näyttävät satunnaisilta ja epäoikeudenmukaisuudestaan huolimatta muutettavissa olevilta. Tämä perinnöllisyyden pelko oli vielä takavuosikymmeninä nykyistä huomattavasti korostuneempaa. Puhe perintötekijöistä oli tabu vielä pari vuosikymmentä myös siksi, että se liitettiin aina nopeasti eugeniikkaan tai vastaaviin hirvityksiin, jotka olivat vielä tuoreessa muistissa.

Pahoittelen pitkää kommenttia.

Antti kirjoitti...

Äh, tämä piti laittaa alkuun. Pikaisella googlettamisella löysin tällaisen, joka saattaisi olla mainitsemasi tutkimus.

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/67040/AnnalesC309Nori.pdf?sequence=1

Panu kirjoitti...

Tässä Tidarille mukavaa luettavaa: Kansallissosialismi ja ilmaston lämpeneminen

Tämä on se argumentointivirhe, jota kutsutaan amerikankielisellä nimellä guilt by association. Samalla logiikalla voidaan väittää (ja väitetäänkin), että tupakointikiellot ovat natsismia, koska Hitler oli ihan oikeastikin merkittävä tupakoinninvastustuksen pioneeri.

Tiedemies kirjoitti...

Kasvissyönti, tupakoinnin vastustaminen, koirien pitäminen, astrologia, katolilainen syntyperä ja niin edelleen, ovat kaikki lopullisesti ja ikuisesti natsismia. Tälle ei voi mitään, näin on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Panu kirjoitti...

Luulisin, että ”pääoman” käsitteellä viittaa tässä yhteydessä ranskalaissosiologi Pierre Bourdieun
aloittamaan tutkimusperinteeseen. 1960-luvulla tekemissään tutkimuksissa hän selitti koulutuksen ja eriarvoisuuden periytymistä sillä, että ylemmillä yhteiskuntaluokilla on koulumenestykseen vaadittavaa kulttuuripääomaa.


Kulttuuripääoma = kotona on kirjoja, käytössä on kirjastokortti, ja kirjoja luetaan. Lisäksi se voi tarkoittaa sitä, että penska saadaan vanhempien kaveriyhteyksillä kesäduuniin. Ei kyse ole mistään sen mystisemmästä.

Tomi kirjoitti...

Vasemmistolaisessa maailmassa (ja feministisessä) tasa-arvo ei tarkoita mahdollisuuksien tasa-arvoa vaan lopputuloksen tasa-arvoa.
Eli esim. heidän tasa-arvon mukaan korkeakouluopiskelijoiden pitäisi vastata sosiaaliselta taustaltaan kansan poikkileikkausta.
Vaikka vasemmistolainen olenkin, pidän tätä järjettömänä.

Tosin mahdollisuuksien tasa-arvoakaan ei voida koskaan saavuttaa.
Esim. tässä opiskelukysymyksessä, pelkkien kykyjen lisäksi valintoihin vaikuttaa ympäristön sosiaalinen paine (duunari- tai maajussiperheessä ei välttämättä opiskelua katsota hyvällä),
toisaalta taloudelliset mahdollisuudet.
Rikkaan perheen vesa voi rauhassa tuhlata aikaansa opiskeluun ilman huolia, mutta köyhemmistä oloista tulevan täytyy miettiä tarkkaan valintojaan, väärä valinta sysää
köyhyyteen.

Tiedemies kirjoitti...

Minusta tuntuu, että teksteistäni ei näy, että minä olen jonkin verran lueskellut sosiologiaa ja sitä likeltä liippaavia aiheita jonkin verran. En pidä itseäni asiantuntijana, mutta minäkin joskus pidin näitä juttuja järkevinä.

Niissä on sisäinen logiikkansa, joka on siinä viitekehyksessä vastaanpanematon. Ongelma ei ole teorianmuodostuksen sisällössä, vaan rajapinnassa todellisuuteen. Paradigmaa vartioidaan niin, että mitään biologialta haiskahtavia selityksiä ei vaan pääse "saastuttamaan" teorianmuodostusta. Tässä on taustalla varmaan pitkälti 60-lukulainen natsikammo, mutta siitä pitäisi jo päästä eroon.

Kyse on siitä, että yhtä aikaa irtisanoudutaan comtelaisesta positivismista, behaviorismista, ja ties mistä kirosanoista ja kuitenkin väitetään, että sosiologia (ja sen lähialueet) tarjoavat päätöksenteon kannalta relevanttia informaatiota.

En väitä, että behaviorismi tai positivismi tai muukaan ismi tarjoaisi mitään sen parempaa, mutta tosiasioiden sivuuttaminen poistaa kaikki mahdollisuudet saada tietoa, joka on mahdollisimman tarkoituksenmukaista, ja tämä on riippumatta siitä, mihin sitä tietoa käytetään.

Sosiologit toki voivat pyöräyttää aivon vielä yhdelle rypylle ja todeta, että koska tiedon muoto vaikuttaa tietäjän käyttäytymiseen, ei ole mitään "oikeaa tietoa", vaan tieto on täysin mielivaltaista. Tämä verbaaliakrobatia on teknisesti totta, mutta se on arvotonta ja merkityksetöntä. Eikä siihen edes tosiasiassa vedota, vaan siitä huolimatta tai jopa se tukena esitetään näitä mätään metodiin perustuvia tilastoja.

Bourdieun teoria on juuri sitä mitä Panu sanoo. Serkkuni -- joka on sitä sukuhaaraa, jossa ei paljon koulutusta ole arvostettu -- totesi omista lapsistaan, että nämä eivät sitten muuten mihinkään lukioon mene ja piste. Prolejen asenne on usein tämä, ja tämä on se "pääoma" josta puhutaan.

Minua sylettää tämä hiton hienostelu siinä, että esitetään kuinka se, että keskiluokkaiset vanhemmat nyt haluavat antaa lapsilleen hyvät eväät vaikka kannustamalla lukemiseen ja harrastuksiin, on jotenkin helvetin tuomittavaa ja jonkinlainen tasa-arvorikos.

Tiedemies kirjoitti...

Täytyykin tällä argumentilla vetää vyön alle jokaista makkaratukkakaveria, joka vie omaa lastaan muskariin tai liittyy lasten kirjakerhoon. Tasa-arvon nimissähän pitäisi toimia niinkuin alemmissa sosiaaliluokissa, muuhan on tätä pahamaineista sosiaalista pääomaa ja hirvittävä rikos tasa-arvoa vastaan.

Antti kirjoitti...

Panulle:

Kyllä, kyse ei ole mistään sen mystisemmästä, kuin siitä että tietyt kulttuuriset käytännöt tai asiat ovat hyödyllisiä omistajilleen siinä mielessä, että muutkin ihmiset pitävät niitä arvokkaina, osoituksena jonkilaisesta hyvästä. Toivottavasti kukaan muu ei edes ajatellut, että kyse on jonkinlaisesta mystiikasta; kulttuuripääomalla on yritetty käsitteellistää näitä kulttuurisia ilmiöitä.


Tiedemies kirjoitti:
Tasa-arvon nimissähän pitäisi toimia niinkuin alemmissa sosiaaliluokissa, muuhan on tätä pahamaineista sosiaalista pääomaa ja hirvittävä rikos tasa-arvoa vastaan.

Olen joskus lukenut jonkun arvostelevan edellä mainitun Bourdieun töitä nimenomaan siitä, että ne eivät toimi alistettujen luokkien emansipaation välineenä, vaan lähinnä antavat hallituille luokille paremmat edellytykset harjoittaa ylivaltaansa myös jatkossa.

Jos sosiologian teoriat eivät olisi edes sisäisesti johdonmukaisia, jopa sosiologit itse osaisivat ampua ne alas. Minä sanoisin, että on sosiologiaa, sosiologiaa, sosiologiaa... On sitä sosiologiaa, jolla voidaan tuottaa hyödyllistä tietoa päätöksentekoa varten. Tällaisesta sosiologiasta ensimmäsenä tulee mieleen väestötieteelliset tutkimukset esim. kuolleisuudesta, avioituvuudesta, väestön liikkeistä jne. Tai vaikkapa kaupunkirakennetta ja sen muutosprosesseja selvittävät tutkimukset.

Sitten: jotkut sosiologit puhuvat sosiologiasta mieluummin jonkinlaisena kaunokirjallis-esseistisenä hankkeena. Tämän tarkoituksena voi pitää vaikkapa sitä, että se auttaa näkemään todellisuuden jollain uudella, yllättävällä tavalla. Sosiologia on siis kuvittelun keino. Puhtaasta kirjallisuudesta sosiologian tietenkin erottaa se, että sosiologinen tutkimus on empiiristä, eli sillä on, puhtaasti teoreettista kirjallisuutta lukuunottamatta, aina jonkinlainen suhde todellisuuteen, olkoonkin sitten syytöksien mukaan vinksahtanut.

Sosiologian sisällä käydään kyllä hyvin kiivaita keskusteluja siitä, mitä sosiologia on ja mitä sen tulisi tutkia. Esimerkiksi vaikka yleisellä tasolla voidaan sanoa, että sosiologia tutkii sellaista ideaa kuin yhteiskunta, sosiologiassa ei ole mitään kattavaa yksimielisyyttä siitä, mitä yhteiskunta on.

Nyt jo jonkin verran sosiologiaa tuntevana uskaltaisin arvioida, että teoreettinen keskustelu on useimmiten melko korkeatasoista. Natsikammoa tai tieteenulkoisia poliittisia syitä suuremmat paineet sille, että sosioloigaan on hankala tuoda esim. perimää tarkastelevia näkökulmia, tuntuu usein johtuvan siitä, miten sosiologinen teoria on aina 1800-luvulta saakka rakennettu. Vaikka sosiologian teoreettiset keskustelut ovat kiintoisia, en juuri nyt jaksa pohdiskella niitä perusteellisemmin.

Antti kirjoitti...

Tiedemies kirjoitti:
Tasa-arvon nimissähän pitäisi toimia niinkuin alemmissa sosiaaliluokissa, muuhan on tätä pahamaineista sosiaalista pääomaa ja hirvittävä rikos tasa-arvoa vastaan.

Tuohon voisi vielä lisätä, että eriarvoisuutta tuottavia kulttuurisia käytäntöjä vastaan on jokseenkin mahdotonta taistella arkielämässä -- vaikka jotkut makkaratukat varmaan siitä haaveilevat --, sillä ne saavat jatkuvasti uusia muotoja.

Kumitonttu kirjoitti...

Sosiologit toki voivat pyöräyttää aivon vielä yhdelle rypylle ja todeta, että koska tiedon muoto vaikuttaa tietäjän käyttäytymiseen, ei ole mitään "oikeaa tietoa", vaan tieto on täysin mielivaltaista. Tämä verbaaliakrobatia on teknisesti totta, mutta se on arvotonta ja merkityksetöntä.

Tämä on niin järkyttävän hyvä toteamus, että toivon sinun laittavan sen pysyvästi johonkin kohtaan blogiisi esille. Tuo huomio sisältää todella, todella hyvän oivalluksen. Juuri tämän takia blogien painoarvo on niin valtava (ainakin minulle). Kiitos ja terveisiä, toivoo Antero.

Kumitonttu kirjoitti...

Samalla logiikalla voidaan väittää (ja väitetäänkin), että tupakointikiellot ovat natsismia, koska Hitler oli ihan oikeastikin merkittävä tupakoinninvastustuksen pioneeri

Juuri julkaistun uuden väitöskirjan mukaan työväki kessuttelee, koska voi sillä tavalla hallita omaa ajankäyttöään. Ihan uskottava väite. Ja koska tiedämme, että natsit eli kansallismieliset sosialistit (lue: venäläisvastaiset vasemmistolaisesti ajattelevat miesasiamiehet) oikeasti halusivat rajoittaa yksilönvapauksia, on johdonmukaista todeta, että "tupakointikielto on natsismia". Kukaan täysillä valoilla ajeleva ei tietenkään väitä, että natsismin ydin oli tupakoinnin vastustaminen itsessään vaan natsismin (kuten kaiken sosialismin) halussa rajoittaa ihmisen oikeuksia.

Tomi kirjoitti...

Kumis, jos tutkimuksen tulos oli tosiaan, että ihmiset polttavat, jotta saisivat hallita omaa aikaansa, niin tutkimus kelvannee paskapaperiksi.

Lähes kaikki tupakoijat ovat aloittneet tupakoinnin teininä, ja silloin ei työn ajankäyttö ole ollut mielessä päälinmäisenä.
Tuskin kukaan on aloittanut polttamista saadakseen tuppakkataukoja töissä.
Kenties tauoilla on merkitystä mietittäessä lopettamista.

Kumitonttu kirjoitti...

Kenties tauoilla on merkitystä mietittäessä lopettamista.

Juuri näin, tämä oli se ydinajatus. Duunarit tiesivät terveyshaitat yhtä hyvin, mutta ne painoivat vaakakupissa vähemmän kuin kokemus oman elämän hallinnasta. Myös vertaispaine oli duunareilla polttamista suosivampi, mutta se olisi jo kokonaisen blogikirjoituksen aihe.

Tiedemies kirjoitti...

Tupakointi on hyvä esimerkki toiminnasta, jolla on todistetusti ulkoisvaikutuksia. Tupakansavu on haitallista ympärillä oleville ihmisille.

Periaatteessa tupakan ulkoishaitat voisi hoitaa coaselaisittain, eli naapuri lupaisi maksaa tupakoijalle jotta tämä ei polttaisi niin että savu tulee kämppään. Demokratiassa toimitaan yleensä niin, että ulkoishaitan tuottaminen rajataan johonkin sellaiseen tilanteeseen, jonka välttämisestä ei koidu kohtuutonta vaivaa. Viimeaikoina tätä rajaa on työnnetty eteenpäin esimerkiksi siten, että ylipäätään anniskelupaikat luetaan nykyisin sellaisiksi joiden välttäminen katsotaan kohtuuttomaksi, esimerkiksi näiden työntekijöille. (Asiakkaiden terveyttä ei ole juuri käytetty perusteluna)

Itse en "vastusta" tupakointia, mutta sitä kyllä vastustan, että tupakansavua saa tuottaa tilaan, jossa muut ihmiset joutuvat oleilemaan. Minusta geneerinen tupakointikielto ravintoloihin oli järeänpuoleinen kielto, mutta voi olla, että se oli parempi kuin täysin salliva linja; ravintoloille syntyy helposti race to the bottom sallivamman tupakoinnin suhteen, jos mitään pohjatasoa ei ole laissa asetettu.

Lyhyesti, itsemääräämisoikeus on ihan OK argumentti, mutta sitä ei oikein voi käyttää sen perustelemiseen, että pakottaa muut hengittelemään sitä savua.

Tomi kirjoitti...

TM tupakoinnista seuraa myös toinen ongelma yhteiskunnalle, sairaanhoitokulut.
Tupakointi tutkitusti aiheuttaa monia vakavia sairauksia (Kumis, tätä kiistämässä oli aikoinaan samoja tahoja, jotka nyt kiistävät AGW:n).

Pitäisikö veronmaksajien maksaa näiden tupakkasairauksien hoitokulut?
Sama ongelma koskee kaikkia elämäntapasairauksia.

Kumitonttu kirjoitti...

Pitäisikö veronmaksajien maksaa näiden tupakkasairauksien hoitokulut?
Sama ongelma koskee kaikkia elämäntapasairauksia.


Entä jos sinä kaadut pyöräillessäsi metsässä - sehän on elämäntapa monelle tuollainen metsässä käyskentely. Tuleeko ne hoitaa yhteiskunnan varoista? Entä jos Soininvaara saa matkoillaan malarian, tuleeko se hoitaa verovaroin? Entä jos kaadut lasketellessasi, miksi minun kuuluisi maksaa sinun hoitosi?

Tomi kirjoitti...

Kumis, sairastua tai loukkaantua voi kuka tahansa, mutta ns. elämäntapasairaudet iskevät harvoin niihin, jotka pitävät terveydestään huolta.
Esim. keuhkosyöpä iskee varsin harvoin ei tupakoiviin (silloinkin kyse on usein asbestialtistuksesta).

Tiedemies kirjoitti...

Keuhkosyöpä tappaa ihmisen yleensä ennen 70 ikävuotta, jos on tappaakseen. Keuhkosyöpä on itseasiassa harvinaisen huono argumentti sitä vastaan, että ihminen aiheuttaisi tupakoinnillaan muille kustannuksia. Jokainen kuolee johonkin ja sairastuu jossain vaiheessa jotenkin, lyhyemmin tai pidemmin. Keuhkosyövän hoitokustannukset ovat elinkaarimallia ajatellen melko maltilliset verrattuna vuosikymmenen laitos-sairaala-rumbaan.

Toisaalta, en hyväksy oikein tätä argumenttia ihmisten valintojen rajoittamiseksi. Keneltäkään ei ole kysytty, pistetäänkö tällainen hoitojärjestely pystyyn, ja melkein kaikki sen maksamiseen ovat joutuneet osallistumaan.

Yksityisen sairasvakuutuksen saa halvemmalla jos ei tupakoi. Se on OK, koska yksityinen sairasvakuutus on vapaaehtoinen. Sosialistit eivät vain tunnu ymmärtävän, miksi julkinen, pakollinen sairasvakuutus on eri asia.

Tomi kirjoitti...

TM nämä libertaarit mussuttavat, että veronmaksajat joutuvat maksamaan muiden hölmöilyistä (esim. tyttömyys).
Jos verovaroin kustannettua sosiaaliturvaa aletaan ajamaan alas, kyllä se on aloitettava elämäntapasairauksien hoitokustannuksista.

Minä vapauttaisin kyllä huumeet, mutta mistään huumehoidosta ei yhteiskunnan pitäisimaksaa, maksakoot huumehörhöt itse tai kuolkoot pois.

Tomi kirjoitti...

TM enhän minä tupakointia, alkoholia (juon itsekkin sosiaalisissa yhteyksissä) enkä huumeita ole kieltämässä. Mutta niiden käyttäjien on maksettava niiden aiheuttamien sairauksien kustannukset itse, koska kyse on vallinnoista.

Antti kirjoitti...

Mikä kummajainen se sellainen on kuin valittu elämäntapa? Miten erotat valitun elämäntavan patologisesta käyttäytymisestä? Mikä on se jumalallinen voima, joka lääkärin vastaanotolla päättää, mikä sairaus johtuu valituista elämäntavoista ja mikä jostain muusta?

Rastitapa tuosta, Tomi, poltatko, juotko, syötkö ihraa, harrastatko irtosuhteita... oho, vai harrastat irtosuhteita... voi-voi-voi, kyllä tämä vastaanotto päättyi nyt, sinä maksat HIV-lääkkesi itse.

Julkisessa terveydenhuollossa on lähdettävä siitä, että kaikki sairaudet hoidetaan eikä lääkäristä tehdä tuomaria eikä jumalaa.

Tomi kirjoitti...

Antti lähtökohta on tietenkin, että kaikki hoidetaan ihmiset ja sairaudet. Mutta, jos mietitään sitä, mistä leikataan, niin elämäntapasairaudet pitää ottaa harkintaan.

Libertaarit vaativat monesti sosiaaliturvan heikentämistä yksinhuoltajilta tai muuten köyhiltä, mutta näemmä eivät haluaisi leikata niistä, mitkä voisivat osua omalle kohdalle.

Kirjoitukseni oli lähinnä piikki,
Kumitontulle.

Kumitonttu kirjoitti...

Kirjoitukseni oli lähinnä piikki
Kumitontulle


Hä?

Ajattelutapasi toimii parhaana käytännön esimerkkinä, miksi esimerkiksi Obaman ajamaa suurta terveydenhuoltouudistusta niin voimakkaasti vastustetaan. Amerikkalaiset - tai siis enemmistö - ei halua antaa valtiolle oikeutta päättää siitä, mikä on "hyvää" tai "sallittua". Jos sinä olet niin saatanan viisas, että osaat päättää muitten puolesta, niin anna kun palautan sinut maanpinnalle: En halua sinua päättämään kuinka minä ja ystäväni haluamme asua, elää, syödä ja kuolla. Se ei ole sinun asiasi. Älä tunge nokkaasi muiden asioihin.

Tomi kirjoitti...

Kumitonttu, sinä et halua valtiota valvomaan kuinka elät, en halua minäkään.
Mutta toisaalta haluat verot alas, tällöin rahaa jää julkisiin kuluihin vähemmän.
Tässä tapauksessa haluaisin tupakalla ja alkoholilla terveytensä tuhonneen ihmisen maksavan itse hoitokulut (köyhillä tilanne ei muutu, heitä ei hoideta nytkään).