maanantai 25. tammikuuta 2010

Triviaali takaa-ajo.


Olen kulkenut nyt kohta vuoden ajan työmatkat pääsääntöisesti autolla. Tämän seurauksena olen kuunnellut radiota liki joka arkiaamu. Sekä Novalla että Suomipopilla on melkein joka aamu jonkinlaisia tieto- tai arvauskilpailuja. Olen ihmetellyt ihmisten kehnoa yleistietoa ja tullut siihen tulokseen - soveltaen metodista alemmuudentuntoa - että vastaajat valikoituvat joko itse tai jonkun seulomisen myötä siten, että vain sellaiset ihmiset pääsevät vastaamaan, joiden yleistietämys on keskimääräistä huonompi.

Esimerkkinä voisi pitää Suomipopin "taistelupari"- tietovisaa, jossa on muutama kysymys ja vastaamassa on kaksi satunnaista vastaajaa, jotka saavat neuvotella vastauksesta. Tänä aamuna kysymykset olivat Rocky-elokuvista, ja vaikka olen nähnyt niitä vain pari, joskus 80-luvulla, niin olisin tiennyt oikean vastauksen jokaiseen kysymykseen, jopa Oscar-pystien määrän olisin arvannut oikein. Vastaamassa ollut parivaljakko sai vain yhden kysymyksen oikein. Sama päti jopa niin täysin itselleni vieraaseen aiheeseen kuin "Ridge Forrester", josta taannoin esitetyistä kysymyksistä olisin saanut oikein melkein kaikki.

Tähän väliin niille, jotka luulevat, että kyse on itsekorostuksesta: Kysymykset näissä visailuissa ovat tyypillisesti naurettavan helppoja siten, että suurin osa tuttavistani osaisi vastata niihin merkittävästi paremmin kuin minä. Esimerkiksi tavanomaisissa baari-tietovisoissa olen aivan kädetön, eli ihan isin ja äidin oikeasti yleistietoni eivät ole mitkään kaksiset.

Tunnen muutamia ihmisiä, joiden yleistiedot ovat sillä tavalla omituisesti rakentuneet, että heillä saattaa olla laajahkokin sivistys, mutta aivan käsittämättömiä aukkoja joissakin aivan tavanomaisissa, peruskoulutason tiedoissa. Tällaisen henkilön kanssa keskustelu on usein mielenkiintoista, mutta synnyttää joskus vaivaantuneita hiljaisuuksia. Jaetun tietopohjan tärkeyttä ei täysin tiedosta ennen kuin sen puuttumisen huomaa jollakin kiusallisella tavalla.

Mielenkiintoista on se, että osalla ihmisistä on erittäin laajat abstraktit tiedot. Tällaiset ihmiset kykenevät hahmottamaan isoja abstrakteja kokonaisuuksia yleistietojen parissa. Esimerkkinä voisi olla henkilö, joka tuntee toisen maailmansodan kulun strategisesta näkökulmasta, vaikkei tunne yksittäisten tapahtumien tapahtumapaikkojen nimiä tai tarkkoja päivämääriä. Osalla taas on huomattavan laaja käsitys erilaisista yksityiskohdista, nimistä ja jopa yksinkertaisista suhteista, mutta täydellinen kyvyttömyys - tai haluttomuus - hahmottaa asioita mitenkään laajempina kokonaisuuksina.


Suurimalla osalla ihmisistä tosin todennäköisesti nämä piirteet ovat kaikkea muuta kuin riippumattomat. Poliittiseen korrektiuteen muuten kuuluu sellainen vahvan binäärinen ajattelu, että jos johonkin ilmiöön liittyy kaksi dimensiota, näiden pitää olla ilman muuta ortogonaaliset; itseasiassa usein ajatus viedään vielä pidemmälle ja oletetaan yhteys negatiiviseksi. Esimerkkinä toimii mainiosti yllä mainitut kyvyt hahmottaa yksityiskohtia contra kokonaisuuksia. Väittäisin, että millä tahansa mielekkäällä operationalisoinnilla nämä piirteet korreloivat erittäin vahvasti.

10 kommenttia:

Juha Kettunen kirjoitti...

Tunnen muutamia ihmisiä, joiden yleistiedot ovat sillä tavalla omituisesti rakentuneet, että heillä saattaa olla laajahkokin sivistys, mutta aivan käsittämättömiä aukkoja joissakin aivan tavanomaisissa, peruskoulutason tiedoissa.

Tunnistan osittain itseni, vaikka "peruskoulutason tieto" saattaakin tarkoittaa eri asiaa kuin mitä mieleeni ensimmäiseksi tuli. Jos vaikkapa jossakin satunnaisessa kahvipöytä/lounasporukassa, johon olen ilman omaa syytäni joutunut, puhutaan esim. urheilusta, televisio-ohjelmista tai vastaavista populaariaiheista, olen täysin pihalla. Toisaalta: istuin kaverin kanssa ravintolassa viime perjantaina ja yhtäkkiä tajusin, että vieressä seisoo tarjoilija, joka odottaa suunvuoroa. Hän katsoi meitä oudosti. Vasta kotona tajusin, että olimme vouhottaneet kovaan ääneen suut vaahdossa, ympäristömme unohtaen, jostain hemmetin selainlaajennuksista, käyttöjärjestelmistä ja ohjelmointiparadigmoista. Jostain syystä olin vähän allapäin lopun iltaa.

Tiedemies kirjoitti...

En tarkoita "peruskoulutason" tiedoilla mitään urheilun tai televisio-ohjelmien kaltaista, vaan jotain senkaltaista kuin vaikkapa koska Suomi itsenäistyi tai koska Hiroshiman atomipommi pudotettiin. (Useimpien ihmisten luulisi tietävän vuoden ja suunnilleen vuodenajan, vaikkei tarkkaa päivämäärää tietäisikään).

Itselläni ei ole mikään kauhean hyvä muisti, mutta siihen tarttuu joskus kummallisiakin asioita. Hyvä esimerkki oli tuo leipätekstissä mainitsemani "Ridge Forrester"; tietokilpailussa oli kysymyksenä, että mikä on Ridgen vuoristomökin nimi. Minulla ei ole mitään käsitystä mistä tiedän sen, mutta jostain vain mieleeni pomppasi "Big Bear".

Osasyy siihen, miksi käsittelen tätä aihetta on, että olen lukenut Endymionin Nousua (se Hyperion-sarjan viimeinen osa) ja minua häiritsee tavattoman paljon se, että päähenkilö on joku ihme maajussi ja mikälie eräopas, mutta hänen yleistietonsa ovat tätä taustaa ajatellen aivan liian laajat ollakseen uskottavat. Selityksenä on deus ex machina, päähenkilön "mummo", joka on opettanut häntä lapsena.

Juha Kettunen kirjoitti...

Tietoni oikean maailman historiasta ovat hatarat (ainakin verrattuna joittenkin vähemmän oikeiden maailmojen historioihin). Suomen itsenäistymisen ja Hiroshiman atomipommin ajankohdat saattaisivat mennä tuurilla oikein, mutta vähänkään vaikeampiin historiakysymyksiin vastaamisessa olisi jo tekemistä. Vaan annas olla, jos minulta kysytään mikä klaani pommitti Draconis Combinen Edon kiertoradalta paskaksi tai mikä alienirotu oli vastuussa avaruussukkula Challengerin räjähdyksestä.

Markku kirjoitti...

Itselläni ei ole mikään kauhean hyvä muisti, mutta siihen tarttuu joskus kummallisiakin asioita. Hyvä esimerkki oli tuo leipätekstissä mainitsemani "Ridge Forrester"; tietokilpailussa oli kysymyksenä, että mikä on Ridgen vuoristomökin nimi. Minulla ei ole mitään käsitystä mistä tiedän sen, mutta jostain vain mieleeni pomppasi "Big Bear".

Minulla ei olisi ollut mitään hajuakaan tuon Ridge Forresterin vuoristomökin nimestä. Jos olisi kysytty sellaisia kuin että minkä alan yritys Forresterien perheellä on tai mikä oli heidän pahimman kilpailijansa nimi, niin olisin kyllä tiennyt, että vaatealan ja Sally Spectra. Olisin jopa tiennyt, että Ridge Forresteria näytteli Ron Moss ja että yhtä pitkää tummatukkaa (ei Brookea, joka oli blondi) Ridgen naisista näytteli Hunter Tylo. Sally Spectra oli kiero ja katkera (ja ruma). Forresterit ylpeitä. Tunnistaisin ulkonäöltä Ridgen lisäksi Brooken, Ridgen vanhemmat, Hunter Tylon esittämän hahmon suurella todennäköisyydellä ja Sally Spectran. Juonenkäänteistä en oikeastaan muista muuta kuin, että Ridgellä oli monia naisia ja että hänen vanhempansa katsoivat tärkeintä heistä, Brookea nenänvartta pitkin. Spectra juonitteli Forresterien bisnesimperiumin tuhoksi. Kaikenlaisia yllätyssalasuhteita ja raskauksia oli vähän väliä.

Toisen maailmansodan kulun tunnen sekä pääpiirteittäin ja yleistasolla sekä aika paljon yksityiskohtia. Viime aikoina olen lukenut sotatoimista sivunäyttämöillä ja erilaisissa yllättävissä paikoissa.

Panu kirjoitti...

Selityksenä on deus ex machina, päähenkilön "mummo", joka on opettanut häntä lapsena.

Mummojen opetukset voivat olla yllättävänkin laajoja ja hyödyllisiä. Minä opin oikeastaan lähes kaiken tarvittavan mummoltani, sen jälkeen kyse on ollut vain päivityksistä ja laajennusyksiköiden asentamisesta mummolta saatuihin USB-liitäntöihin.

Mutta alkuperäiseen tekstiin: ihmisten ammatillinen eriytyminen alkaa nykyisin jo peruskouluiässä, mikä merkitsee esimerkiksi sitä, että tulevat datanörtit jättävät systemaattisesti tietyt aineet opiskelematta, aivan samalla tavalla kuin se stereotyyppinen jock, se urheilijaöyhö, keskittyy pelkkään urheilemiseen. Samalla tavalla tulevat humanistit ovat ihan pihalla luonnontieteistä. Ja tässä pihallaolossa on noiden kaikkien osalta varmasti kyse myös jengikulttuurista, eli tietyssä samanmielisten jengissä ei yksinkertaisesti ole cool tietää mitään sen ulkopuolelta, mitä omassa jengissä kuuluu tietää ja osata.

Tiedemies kirjoitti...

Ihmisten ammatillinen eriytyminen alkaa nykyisin jo peruskouluiässä, mikä merkitsee esimerkiksi sitä, että tulevat datanörtit jättävät systemaattisesti tietyt aineet opiskelematta.

Jos näin on, se on tavattoman valitettavaa. Minun nuoruudessani oltiin sentään ns. hikipinkoja geneerisesti, ei millään spesifisellä tavalla. Tämä, kuten allaoleva lainauskaan, ei kuitenkaan vastaa ihmettelyni aiheeseen yleisemmin.

pihallaolossa on noiden kaikkien osalta varmasti kyse myös jengikulttuurista, eli tietyssä samanmielisten jengissä ei yksinkertaisesti ole cool tietää mitään sen ulkopuolelta, mitä omassa jengissä kuuluu tietää ja osata.

Nimittäin, noissa tietovisoissa porukka ei tunnu tietävän mistään arkisista asioista mitään, sellaisistakaan, joihin normaalit ihmiset törmäävät yleensä. Tämä laittoi minut epäilemään että heidät on jotenkin valikoitu.

Markku on esimerkki tuntemastani henkilöstä, jolla on erinomaiset triviatiedot ja yksityiskohtien hallintaa erityisesti historiasta, eikä hänen kykynsä hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ole millään tavalla puutteellinen; ajattelin itseasiassa juuri häntä, kun yllä puhuin ihmisistä, joiden yleistiedot ovat laajemmat.

Tässä yhteydessä täytynee myöntää sellainen taka-ajatus, joka tässä oli liki ilmeisenä, ja jota en oikeastaan halunnut avata. Eli se, että oikeasti tuttavapiirini on vain valikoitunutta. Suurin osa ihmisistä nyt ei vain lue tietokirjoja, wikipediaa tms. ajankulukseen. Itse koen lukevani vähän, mutta tämä johtuu vertailusta viiteryhmääni.

Esimerkiksi se, että viime vuoden aikana luin parikymmentä kirjaa vapaa-ajallani, joista ehkä viisi oli tietokirjoja, on viiteryhmässäni naurettavan vähän. En tiedä suomalaisten keskimääräisiä lukemismääriä, mutta luulen, että se on näillä hujakoilla ja sitten on paljon porukkaa, joka lukee moninkertaisesti.

Luulen, että kyse on yleisemmästä ilmiöstä. Käytän alla vähän arvolatautuneita sanoja, mutta toivon, ettei se häiritse, vaan ymmärrätte ilmiön kvantitatiivisen luonteen.

Suuri osa tavallisista ihmisistä - kuten minä - on jollakin itse arvostamallaan mittarilla merkittävästi keskimääräistä "parempi", so. lukemista arvostava lukee keskimääräistä enemmän, triviatietoutta arvostava tietää keskimääräistä enemmän jne.

Potenssijakaumien ja toisaalta "winner-take-all"-ilmiöiden luonteen vuoksi tällä on kuitenkin aika vähän merkitystä, vain erittäin pieni joukko ihmisiä erottuu millään tällaisella mittarilla, koska kontrasti joihinkin asioihin on niin suuri.

Jos ihminen tiedostaa jälkimmäisen, muttei ensimmäistä, syntyy yksilölle käsitys, ettei kelpaa oikein mihinkään, eikä ole mitään tarjottavaa. Esimerkiksi selvästikin keskitasoa paremmin matematiikassa pärjäävä kokee viimeistään yliopistossa aiheen turhaksi, koska parempia jamppoja löytyy aina niin paljon.

Jos taas ihminen tiedostaa ensimmäisen, muttei jälkimmäistä, yksilö kuvittelee itsestään liikoja ja toisaalta saattaa aktiivisesti torjua jälkimmäisen kokemuksen.

Kumpikin epärationaalinen ote johtaa "alisuoriutumiseen", so. omien taipumusten alihyödyntämiseen.

Otso kirjoitti...

Kaiken mitä tiedän puukemiasta, olen oppinut mummoltani.

Suomalaiset lukevat keskimäärin neljä kirjaa vuodessa. Ja mediaani lienee kaksi tai kolme.

Itse kuvittelen olevani raskaalla kädellä generalisoija, mutta siitä huolimatta tämä kommentti koostuu pelkästä irtotriviasta.

Panu kirjoitti...

Minun nuoruudessani oltiin sentään ns. hikipinkoja geneerisesti, ei millään spesifisellä tavalla.

Ns. nörttikulttuurin kielteinen piirre on, että se tosiaan tuntuu tappaneen geneerisen hikipingon. Nuoret nörtit ovat tyypillisesti yhtä ulalla historiasta ja kirjallisuudesta kuin ne urheilija-jockit.

Mikko kirjoitti...

Blogistani:

Filipczak (1995) reports that there are two styles of processing information once it has been acquired. Global - prefer an overview first, then assimilate individual facts to add to the picture. In adults this occurs in 55% of individuals. Analytical - prefer individual facts, followed by the overall picture later. In adults this occurs in 28% of cases. The rest can process either way.The ideal situation would be to segregate participants according to processing style and train the groups separately. Filipczak also reports that using the newly learnt ideas or skills creatively (for example by making something) is an effective way to retain the information.

Filipczak, Bob(1995) Different strokes: learning styles in the classroom. Training, March, V32(3), 43-48, online, ABI/Inform , Accession number 00998893.

Mikko kirjoitti...

Olen kyllä viime aikoina havainnut, että meillä sekä-että tyypeillä tuntuu olevan sokea piste siinä, että emme aina tajua että muut eivät välttämättä hahmota sitä milloin meta-taso vaihtuu. Vaihdos on jotenkin automaattinen.