Ihmisistä ja asioista.

Olen hieman huvittuneena seurannut taannoisen Greenpeace-tempauksen maininkeja. Otan esimerkiksi Presidentin kommentin aiheeseen. Vaikka en varsinaisesti ole "Niinistön miehiä", mielestäni hänen kommenttinsa oli melko tervejärkinen.

Mutta en ole nyt kommentoimassa itse tempausta sen paremmin kuin valtiojohdon toimintaakaan. Huvittunut lähinnä "facepalm"-suhtautumiseni muuttui ihmetyksen kautta lähinnä iljetykseksi luettuani kommentteja joita asiasta on esitetty.

Yleinen muoto - ja sorruin huvittuneena aluksi itsekin tähän - on että "tämä ei ole oikea tapa osoittaa mieltään", höystettynä jossain määrin sadistisella "toivottavasti saavat pitkät tuomiot"- kommenteilla. Vihan ja kiukun määrä, joka kommenteissa esiintyy, on käsinkosketeltava. "Terroristeille" on toivoteltu toinen toistaan mielikuvituksellisempia kohtaloita venäläisissä vankiloissa.

Kuten totesin, ensimmäinen reaktioni asiaan oli että "ei näin, hyvänen aika". Oma suhteeni Greenpeaceen on melko negatiivinen. Greenpeacen agenda on sekasotku legitiimejä huolenaiheita, kummallista Gaia-mystiikkaa ja suoranaista tiedevihamielisyyttä. Legitiimeihin huolenaiheisiin kuuluu metsien tuhoutuminen, ylikalastus, fossiilinen hiili ja merien saastuminen. Kummalliseen Gaia-mystiikkaan kuuluu esimerkiksi luomuintoilu ja GMO:n vastustus, ja ydinvoiman vastustus perustuu suoranaiselle tiedevihamielisyydelle. Kuten totesin, en puhu nyt tästä, enkä halua sen kummemmin ottaa kantaa pohjoiseen öljynporaukseen. Kaikki edes likipitäen kohtuuhintainen öljy tullaan polttamaan, teimme me mitä hyvänsä, joten kovin voimakas panostaminen sen estämiseen ei ole oman käsitykseni mukaan mielekästä. Mutta ei siitä sen enempää.


Olen viimeisen noin 18 vuoden ajan eri yhteyksissä kiistellyt eri tahojen kanssa erilaisista asiaan liittyvistä seikoista ja voidaan sanoa että olen edustanut vastapuolelle niin hörhöintä ituhippeyttä kuin patamustinta tuhovimmaista konservatiiviakin. En ole koskaan oikein päässyt kummankaan stereotyypin ajattelumaailmaan käsiksi, koska en koskaan ole ymmärtänyt mikä ajaa ihmisen omaksumaan ne. Tiedollisella tasolla toki on niin, että erilaiset ryhmäpaineet, samaistumisen ja erottautumisen tarpeet, signalointi, tunnetasolla tapahtuva kiinnittyminen ja ylipäänsä ihmisten taipumus tavoitella "puhtautta", myös omissa mielipiteissään, selittävät ilmiön melko tyhjentävästi.

Kiistan kohteena oleva asia jää usein hyvin nopeasti lähes täysin sivuseikaksi kun kiistely kohdistuu lähinnä ihmisen ominaisuuksiin ja pakonomaiseen tarpeeseen erottautua "vihollisesta" ja osoittaa kuuliaisuutta "omille". Niin tässäkin tapauksessa. Kommenttien sisältö ei käytännössä missään lukemassani lehtijutussa edes sivunnut arktisen öljynporauksen ongelmia. Hörhöjen vastustajina profiloituneet kommentaattorit eivät käytännössä kertaakaan esimerkiksi kommentoineet tai tuoneet kantaansa asiasta mitenkään esiin.

Tässä muutama esimerkki (Aamulehdestä): "Sama kuin vaatisi, että naapurimaan pitäisi vapauttaa joku murhamies", "Juu, ja vapautetaan samalla myös kaikki muutkin rikoksiin syyllistyneet henkilöt. Mitä niitä nyt linnassa pidetään?", "Oikea tuomio. Mutta liian lyhyt. Sini on tuomionsa ansainnut omilla toimillaan.", jne. Myös yleisradion keskustelu on samantasoista kommentointia täynnä.

En ihan heti ymmärrä, miksi joku kokee suurta vahingoniloa ja suorastaan toivoo ylipäänsä kenellekään 15 vuoden tuomiota venäläisessä vankilassa. Voi tietenkin olla, että kommentoijilla on jonkinlainen "satiiri" tai "huumori" mielessään. Ottaen huomioon, että Timo Soini on osoittanut venäläismielisyyttään jälleen kerran, en voi oikein itsekään välttyä ajatukselta että näiden mielipiteiden on tapana klusteroitua tietyn puolueen kannattajien joukkoon.

Toisinaan näkee irvailtavan vihervasemmistolle siitä, miten sen suvaitsevaisuussignaloinnissa on paradoksaalisia piirteitä, kuten myötämielinen suhtautuminen toiseuksiin (esimerkiksi islamiin)  joille feminismi on kauhistus, tai rasismiin jota harjoittaa jokin vähemmistö. Samaan tapaan näyttäisi olevan nyt mahdollista alkaa irvailla venäläismielisille perussuomalaisille näiden oletetusta isänmaallisuudesta.

Itse pidän tällaisia klusteroitumisia valitettavina, mutta en voi tietenkään ihmisluonnolle mitään. Toivon että Greenpeace-aktivistit pääsevät pian turvallisesti kotiin, ja toivon että venäläisten öljynporauksessa ei synny mitään pahempia ongelmia kuten vuotoja tms. Ja toivon että ihmiset jotenkin olisivat kuitenkin vähän myötätuntoisempia toisia kohtaan. Ystävällisyys ei maksa paljoa.

Tropiikin kosto.

Viime viikon torstaina asuntomme yhden huoneen lattia oli selittämättömästi märkä. Tarkemman tarkastelun jälkeen huomasimme että seinä oli märkä myös, ja maali putoili kostealta seinältä. Seinän sisällä kulkeva putki oli ilmeisesti hajonnut ja valuttaa hitaasti vettä rakenteisiin, mistä sitten lattian alle päätyy nestettä myös. Tarkastelin nurkkia ja lattianrajaa, ja havaitsin, että myös toisen makuuhuoneen oven karmin ja lattian rajakohdassa oli kosteutta. Jalkalista oli itseasiassa lahonnut, ja lattianrajassa oli reikä. Kyseisen reiän ympärillä oli kosteaa ja pehmeää mustaa massaa, joka haisee aivan homeelle.

Ryhdyin välittömästi toimeen, ilmoitin asiasta omistajan edustajalle. Asuntoyhtiön edustaja kävi lauantaina ottamassa kuvia ja ehdotti että vedentulo asuntoon suljetaan (!), mutta ymmärsi kyllä itsekin ehdotuksen absurdiuden, semminkin kun ongelma ei mitä ilmeisimmin ole asuntoon tulevassa vedessä, vaan päälinjassa, ja sen sulkeminen tarkoittaisi ilmeisesti useamman asunnon jättämistä vedettä. Aloimme välittömästi etsiä uutta asuntoa, sillä parhaassakin tapauksessa seinä joudutaan avaamaan. En myöskään halua asua asunnossa, jossa mitä ilmeisimmin on rakenteissa isoja homekasvustoja, enkä rehellisesti sanoen luota siihen, että vuokranantaja tekee riittävät korjaukset.

Viikonlopun aikana jännitimme vaimon kanssa kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, hyväksyykö vuokranantaja nikottelematta vetoamisen vuokrasopimuksemme pykäliin 6-g ja 6-h, joissa sanotaan että jos asunto tai sen osa tuhoutuu tai muuttuu asuinkelvottomaksi vuokralaisesta johtumattomasta syystä, meillä on oikeus irtisanoa sopimus. Vuokranantajan kiinteistöagentti sanoi eilen, että kyllä suostuu, mikä oli suuri helpotus.

Toiseksi jännitimme sitä, saammeko hankittua asunnon riittävän nopeasti. Tämä oli hankalampi oikeastaan, koska Singaporessa on tavanomaista että asuntojen vuokra-ajat ovat vähintään vuoden. Suurin osa välittäjistä ilmoitti suoralta kädeltä, että alle vuoden sopimuksista ei edes neuvotella. Pari ilmoitti sen olevan mahdollista; toinen asunto oli loisteliaassa condossa, mutta se oli ahdas (vaikka oli isompi kuin nykyinen; oli käytäviä ja komeroita jne viemässä tilaa) eikä siellä ollut näkymää sademetsään. Tämä näkymäasia vaikuttaa näin kirjoitettuna mitättömältä, mutta voin vakuuttaa että asunnon viihtyisyyden kannalta se on aivan ratkaisevaa, ainakin minulle ja vaimolleni. Toinen oli tilava, condo ei ollut yhtä loistokas, mutta asunnossa oli kuin olikin sademetsänäkymä. Huonoin puoli on hinta, meillä ei oikeasti ole varaa siihen. Laskin että tulojen ja menojen kuukausiylijäämä on nykyäänkin alle 500 dollaria, ja uusi asunto pyyntihinnaltaan 500 dollaria nykyistä kalliimpi. Tässä oli dilemma, koska tiedän että asunnot ovat mainitussa kohteessa melko haluttuja. Hinta oli suolainen, mutta toisaalta, meidän vaatimuksemme noin 7 kuukauden sopimuksesta oli myös melko epätavallinen. Ja kallis, koska vuokranantaja joutuu yleensä maksamaan agentille tietyn palkkion vuokrasopimuksesta, ja tämä palkkio on suhteessa hieman suurempi lyhyemmillä sopimuksilla.

Tarjoustamme ei hyväksytty, ja mikä pahinta, omistaja vielä nosti hintaa satasella, koska ei ollut aluksi tajunnut että todellakin aiomme pitää asunnon vain seitsemän kuukautta. Mietimme asiaa vuorokauden, mutta päätimme lopulta kumminkin ottaa sen. Odotettavissa on siis vyönkiristys, juoksevista kuukausimenoista pitäisi nipistää 5-10 prosenttia. Uskoisin tämän olevan mahdollista. Teen tänään varaussopimuksen, eli maksan vuokratakuun ja saan vastaavasti kirjallisen sopimuksen siitä, että asuntoa ei vuokrata kenellekään muulle. Varsinainen vuokrasopimus leivotaan sitten myöhemmin. Muuttopäivä on 20 tätä kuuta, eli yhdeksän päivän kuluttua.

Stressitaso nousi viikonlopun aikana yllättävän kovaksi. Vaikka tiesin että asia jotenkin järjestyy, vieraassa maassa oleilevalla on tiettyjä ongelmia tällaisissa tilanteissa. Ensimmäinen on toimintakulttuurin vieraus. Olen jo tottunut asioimaan kiinteistövälittäjien kanssa, oppinut tuntemaan kaupungin tätä puolta niin että osaan arvioida mitkä kohteet ovat kohtuullisen hyviä jne. Mutta on myös paljon mitä en tiedä, en tiedä kuinka hankaliksi vuokranantajilla on tapana heittäytyä. Tietty sosiaalinen turvaverkko puuttuu, koska ei ole sukulaisia joiden luokse voi hätämajoittua muutamaksi yöksi jos tilanne on erittäin paha. Muuttojärjestelyihin ei ole tavanomaista talkooporukkaa, naapurit eivät ole samalla tavalla tuttuja. Jne.

Lisäksi oma, sanoisinko epätyypillinen neurologiani tuottaa tiettyjä ongelmia. Huomaan sen näin vanhemmiten. Suvussani on taitavia mekaanikkoja, isäni mukaanlukien. Se on jonkinlainen lahja, mutta se on myös kirous, koska siihen liittyy myös varjopuoli. Erilaiset tarinat isoisäni joustamattomuudesta tuntuivat hupaisilta lapsena, ja niitä kerrottiin, erityisesti hänen kuolemansa jälkeen, varoittavina tarinoina härkäpäisyydestä ja kyvyttömyydestä muuttaa suunnitelmia kun ne on kerran tehty. Olen huomannut isässäni samanlaisia piirteitä, ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän vastaavanlaisia lukkoja omassa mielessäni ja päätöksenteossani esiintyy. Ajatteluni muuttuu ajan myötä ja erityisesti stressaavissa tilanteissa entistä mekaanisemmaksi ja käsitykseni asioiden hoitamisesta muuttuu konemaisemmaksi. Kun asiat eivät suju niinkuin rasvattu kone, joudun pysähtymään kunnes ymmärrän niiden toiminnan taas, ja olen muodostanut uuden täysin mekanistisen käsityksen asioiden kulusta. Tiedollisella tasolla tietenkin ymmärrän ettei maailma toimi niinkuin yksinkertainen koneisto tai algoritmi, mutta tunnetasolla stressaavissa tilanteissa minun on liki mahdotonta panna käytäntöön mitään ilman mekanistista suunnitelmaa. Tästä syystä en esimerkiksi olisi lainkaan hyvä minkäänlaisissa sellaisissa johtotehtävissä, joissa vaaditaan päätöksentekoa nopeasti muuttuvassa ja stressaavassa tilanteessa.

Sain kuin sainkin kuitenkin asian hoidettua, ja vieläpä ilman että esimerkiksi lapset olisivat havainneet mitään muuta repeämää arjessa kuin sen, että kävimme muutamaa asuntoa katsomassa ja että he ovat joutuneet nukkumaan olohuoneen vuodesohvalla nyt kohta viikon. Myöskään vanhemman pojan syntymäpäivän vietto ei kärsinyt lainkaan. Perjantaina kävimme Vivocityssä syömässä - Pizza Hutissa oli kilometrin jono, mutta synttärisankari ei harmistunut, vaan meni mielellään syömään KFC:hen. Tämän jälkeen suuntasimme hakemaan kaukoputken syntymäpäivälahjaksi. Valitsimme vähän isomman, koska siinä mainittiin että sillä erottaisi saturnuksen renkaat. Epäilen kyllä suuresti; hyvä jos saamme sillä kuun näkyviin. Kokeilimme kaukoputkea talon katolla ja katselimme kaupungin pilvenpiirtäjiä. Kunhan tulee kirkas ilta ja riittävän iso kuu, niin yritämme tiirailla ensin sitä. Yöt ovat tällä hetkellä usein kovin pilvisiä.

Välillä oli vähän semmoinen olo kuin Lenny Kravitzilla tässä. Mutta nyt taas ollaan voiton puolella.

Vielä kaksi kolmasosaa tropiikkivuodesta jäljellä.