Lykkään "Ihan tavallisten asioiden" käsittelyn tuonnemmaksi, koska se on jossain määrin epäolennaista. Se, mikä on huomionarvoista on keskustelu joka tästä syntyi ja mitä se paljastaa suomalaisesta poliittisesta jaottelusta. Mielestäni näkymä ei ole nätti, eikä se kerro mitään kovin hyvää oikein jaottelun mistään osapuolesta.
Vasemmalla - ja tässä kohtaa lasken kernaasti todellakin Vihreät siihen mukaan - suorastaan suututtiin ko. kampanjasta. Asiasta raportoi Yleisradio, ja ns. sosiaalinen media oli pullollaan irvailua "pullanpaisto-ohjeista" ja nukkumaanmenoajoista. Kritiikki oli kovin kirjavaa, enkä käy sitä tässä sen kummemmin ruotimaan. Osa oli harkittua ja asiallista, iso osa puhtaasti päänaukomista. Kaikkea tätä kalabaliikkia yhdisti kuitenkin yksi viesti, ja se oli se, että Salen työryhmän ehdotukset ovat turhia, koska ne eivät auta niitä joilla oikeasti menee huonosti. Tässä ei ole yllättävää kun viesti tulee vasemmalta. Pieni vastakarvaan lukeminen paljastaa kaikesta uhrihierarkian ja statuspuheen, sekä ennenkaikkea signaloinnin siitä, että "olemme vasemmistoa, joten emme hyväksy syyllistävää tai vastuuttavaa puhetapaa yhteiskunnallisessa kontekstissa, vaikka olisimme muuten samaa mieltä". Tavanomaiset kommentaattorit eli ns usual suspects tässä kohtaa tulevat esimerkiksi Vinosta.
Häpeäkseni tunnustan nyt, että seuraan Tuomas Enbusken twitteriä. Enbuske on hyvä usual suspect oikealla. Palaan tähän aivan pian. Apusen kirjoitus oli aika luonnollinen vastaus vasemman laidan plörötykseen. Se on sikäli oikein hyvä esimerkki signaloinnista, että Masa kirjoituksessaan lyö rintaansa kauhean elitismin, sosialismin, basismin ja minkä lie vasemmalta tulevan punaruskean soopan edessä. Matti siis, jonka mielestä oikeistolaisuus olisi Suomessa rehabilitoitava ja jonka mielestä esimerkiksi perhesyiden vuoksi työpäiväänsä lyhentävät ovat pinnareita ja loisia. Masa, jonka mielestä siis nämä Ihan tavalliset asiat - jotka sisältävät mm. kehotuksia tähän samaiseen pinnaamiseen ja loisimiseen - on aivan loistava idea. Otin Enbusken mukaan usual suspect- kategoriaan, koska villinä ja vapaana liberaalina hän tietenkin vastustaa kaikenlaista holhoamista kuten hyviä käytöstapoja ja päihteiden kohtuukäyttöä. Nämä ovat kuitenkin aika lailla keskiössä "Ihan tavallisissa asioissa". Enbuske kuitenkin signaloi olevansa Masan kaveri, ja siksi Masan kanssa samaa mieltä.
Kontrafaktuaalit ovat huonoja argumentteja, mutta tehdään ajatusleikki silti. Kuvitellaan, että vaikka Haavisto olisi voittanut pressanvaalit ja "Ihan tavallisten asioiden" sijaan meillä olisi jotain "Tosi kivoja asioita" - sisällöltään sama, mutta ehkä siellä olisi mausteena vähän sateenkaariperhettä, ja pari kohtaa siitä että pitäisi kaveerata maahanmuuttajien kanssa tms, siis ei mitään operationaalista eroa mutta hieman kuorrukkeeksi vähän signalointia suvaitsevaisuudesta. Tällainen kampanja on hyvin helppo kuvitella. Otetaan pari esimerkkiä:
Työpaikka voi olla tulevaisuuden avain.
Työnantaja, palkkaa nuori töihin, jos suinkin voit. Yritä edistää kaikin laillisin keinoin nuoren työllistymistä. Työelämään tutustuminen ei ala, jos se ei ensin ala jostain.Kuvitellaan vaikka että tähän lisättäisiin vaikka että "Pyri palkkaamaan myös nuoria maahanmuuttajia. Näin he pääsevät mukaan rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa". Tai kohtaan jossa todetaan "Tolkkua törsäämiseen" voisi lisätä että "kannusta nuorta panostamaan laatuun määrän sijasta, näin luonto pelastuu" Jne. Ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan.
Tällaisessa täysin hypoteettisessa tilanteessa operationaalisesti identtinen kampanja olisi synnyttänyt täysin päinvastaiset reaktiot, näin väitän, ja mielestäni argumenttien muodosta tämän voi nähdä. Ususal suspects oikealla olisivat nimittäneet tällaista kampanjaa "vasemmistolaiseksi holhoukseksi", Enbuske ja kumppanit olisivat julistaneet miten juopottelu on niin kiva harrastus ja että vasemmistolaiset nyt vaan vihaavat kaikkea kivaa, ja Apunen olisi puhissut kiukusta kuinka tässä törkeästi kehotetaan pinnaamaan (aikaa perheelle) ja puututaan elinkeinovapauteen.
Ja Vino ja muu vasemmiston Usual suspects olisi taputtanut käsiään edistykselliselle ja yhteisöllisyyttä korostavalle kampanjalle.
Ja siitä kampanjasta itsestään, sekä se todellinen että kontrafaktuaalinen suvaitsevaisella signaloinnilla kuorrutettu ja pehmennelty kampanja, ovat mielestäni oikein hyvä idea. Suomessa on jo ihan tarpeeksi tulonsiirtoja ja sosiaalipuolen resursseja. Niitä mitä on, varmaan voi käyttää fiksummin, mutten puutu nyt siihen. Se puoli voi olla mitä on; vasen ja oikea kiistelköön siitä erikseen, omat käsitykseni eivät ole relevantteja.
Olennaista on se, voidaanko parempaa yhteiskuntaa rakentaa niillä ohjeilla joita kampanjan puitteissa on esitetty, ja mielestäni voidaan. Sivuutan sellaiset kysymykset kuin "oikeistolaisen" tai "konservatiivisen" retoriikan joka sysää vastuuta ihmisen omasta tilanteesta; se puoli ei kampanjassa edes ole olennainen. Olennaista on se, että melkein kaikki ohjeet joilla jotain merkitystä on (se minun on myönnettävä, että merkittävä osa on kyllä diibadaabaa, mutta selkeästi hyväntahtoista sellaista), ovat selvästi omiaan rakentamaan luottamusta niin sivuttain kuin sukupolvien ylikin. Luottamus on tärkeää, koska luottamus mahdollistaa monissa aivan arkisissa tilanteissa toiminnan joka on hankalaa tai mahdotonta ilman luottamusta. Luottamus parantaa ihmisten kykyä toimia ja ennenkaikkea saa heidät ajattelemaan pidemmällä aikavälillä, laajempia kokonaisuuksia, ja ottamaan toiset ihmiset positiivisella tavalla huomioon.
En osaa nähdä tässä mitään pahaa. Niinistön ryhmä oli tehnyt itseasiassa aika paljon työtä sen eteen, että se oli poistanut kampanjan teksteistä monia "oikeistolaisia" signaaleja. Teksteissä ei esimerkiksi vastuuteta heikossa asemassa olevia itseään, vaan niitä, joilla on resursseja. Tämän vasemman laidan kommentaattorit tietenkin sivuuttivat, koska kampanja henkilöityy Niinistöön, ja siksi kaikki luetaan ikäänkuin se olisi täynnä oikeistolaisia signaaleja. On totta, että tämä karsinta on jättänyt jäljelle "keskiluokan puuhakirjan", siitä ei ole epäilystäkään. En vain osaa paheksua sitä, että keskiluokkaa kehotetaan osallistumaan ympäröivään yhteiskuntaan muullakin tavalla kuin aina vaan maksamalla enemmän veroja. Koska toisaalta taas se itku kampanjaa vastaan oli tätä: Emme kaipaa keskiluokkaa mihinkään muuhun kuin maksamaan lisää.
