Scientia Potentia Est
I used to ride with a vending machine repair man.
tiistai 11. helmikuuta 2020
Solitary Man vol 2.
Joskus joidenkin asioiden kanssa ei vain voi jatkaa vaikka haluaisi. Kun ihmiset haluavat elämästä ja ihmissuhteesta erilaisia asioita, niin hyviä vaihtoehtoja on vähän.
Yksi katkos mutta neljä vuotta ja rapiat päälle. Kipu on taas kova.
Tää on kyllä hyvä. Kasaritukka"hevi" on kyllä jokin sellainen minulle että tulee mieleen torstai-illat ja Ritari Ässä ja palaan mielessäni viattomampaan aikaan. Kaikki elämän kolhut oli vielä kokematta ja siinä sitten esiteini-ikäisenä kuunteli näitä kappaleita ymmärtämättä sanoituksia ollenkaan.
Nyt kun ne ymmärtää, niin niistä on lohtua. Tuovat yhtä aikaa tuon saman turvallisen tunteen ja lisäksi kosketuspintaa omaan, mustelmilla ja haavaumilla olevaan sieluun.
Ihminen on parhaimmillaan 12-vuotiaanna. Kognitiiviset kyvyt ovat jo aika terävät ja ymmärrys maailmasta jo suhteellisen laaja. Lisäksi saa jo toteuttaa itseään melko vapaasti ja toisaalta koulunkäynti ei vielä syö aikaa työn tai syvemmän opiskelun tavoin. Ja hyvässä lykyssä kotipuolessa hoidetaan kaikki juoksevat asiat aikuisten toimesta. Rahastakaan ei tarvitse huolehtia. Ja mikä tärkeintä, parisuhde- ja ihastumisasiat eivät vielä verota aikaa arjen seikkailuista. Tunsin joka autiotalon, atonromun, lapsenmentävän ojanputken ja pikkumetsikön 5 km säteellä kodin pihapiiristä.
Meikäläisen suosikki-ikä. Kaikki nykyiset harrastukset ovat täsmälleen samoja kuin silloin aikoinaan, vain mittakaava on laajempi ja seikkailuissa tarvuttavat lelut kalliimpia.
https://www.youtube.com/watch?v=Gf1WT8VEZxk
P.S. Rambopuukko jäi hankkimatta. Olen sittemmin kompensoinut.
6 kommenttia:
No höh. Voimia!
Ei muuten ole mitään, siis yhtikäs mitään, mitä reipas annos kasaritukkaheviä ei parantaisi. Sopii kokeilla.
https://www.youtube.com/watch?v=WyF8RHM1OCg
Voi tätä pääkarvoituksen ja sifonkien määrää, herra varjele.
Tää on kyllä hyvä. Kasaritukka"hevi" on kyllä jokin sellainen minulle että tulee mieleen torstai-illat ja Ritari Ässä ja palaan mielessäni viattomampaan aikaan. Kaikki elämän kolhut oli vielä kokematta ja siinä sitten esiteini-ikäisenä kuunteli näitä kappaleita ymmärtämättä sanoituksia ollenkaan.
Nyt kun ne ymmärtää, niin niistä on lohtua. Tuovat yhtä aikaa tuon saman turvallisen tunteen ja lisäksi kosketuspintaa omaan, mustelmilla ja haavaumilla olevaan sieluun.
https://youtu.be/ulHO6WNw1Ts
Ihminen on parhaimmillaan 12-vuotiaanna. Kognitiiviset kyvyt ovat jo aika terävät ja ymmärrys maailmasta jo suhteellisen laaja. Lisäksi saa jo toteuttaa itseään melko vapaasti ja toisaalta koulunkäynti ei vielä syö aikaa työn tai syvemmän opiskelun tavoin. Ja hyvässä lykyssä kotipuolessa hoidetaan kaikki juoksevat asiat aikuisten toimesta. Rahastakaan ei tarvitse huolehtia. Ja mikä tärkeintä, parisuhde- ja ihastumisasiat eivät vielä verota aikaa arjen seikkailuista. Tunsin joka autiotalon, atonromun, lapsenmentävän ojanputken ja pikkumetsikön 5 km säteellä kodin pihapiiristä.
Meikäläisen suosikki-ikä. Kaikki nykyiset harrastukset ovat täsmälleen samoja kuin silloin aikoinaan, vain mittakaava on laajempi ja seikkailuissa tarvuttavat lelut kalliimpia.
https://www.youtube.com/watch?v=Gf1WT8VEZxk
P.S. Rambopuukko jäi hankkimatta. Olen sittemmin kompensoinut.
Mulla oli Rambopuukko.
Lähetä kommentti