Näin jonkinlaisen karakterisoinnin siitä, miten oikeistolaiset ja vasemmistolaiset näkevät toisensa. En muista sitä enää, mutta itselleni tuli mieleen vanha karakterisointini "vasemmistolaiset ovat typeriä, oikeistolaiset roistoja".
Pikemminkin ehkä sanoisin näin että vasemmistolaiset ovat tavallisia ihmisiä, jotka ovat omaksuneet tyhmiä ideoita ja tämän vuoksi he ovat valmiita pahantekoon. Oikeistolaiset taas ovat pahoja ihmisiä, jotka ovat omaksuneet tavallisia ideoita ja ovat siksi valmiita tekemään tyhmiä asioita.
23 kommenttia:
https://www.youtube.com/watch?v=A6c6eUeoa9Q
Oikeistolaiset: aika lavea termi. Jotkut on roistoja.
Kuten Lubos Motl, world-class säietoreetiikko sanoi, the fact that a person is right-wing, means he is more intelligent. Itse näkisin että people who know how the world works tend to be right-wing. Sana voi tarkoittaa mitä vaan? Jos on oikeistolainen, pitääkö kenties palvoa kansallisvaltiota, vastustaa maahanmuuttoa, vastustaa aborttia and god knows what. Mitä se edes tarkoittaa että on oikeistolainen?
Näen että monet vasemmistointellektuellit on yleensä paljon humaanimpia ja syvällisempiä ajattelijoita kuin oikeistointellektuellit.
Minusta tämä oikeisto-vasemmisto-jaottelu on turhaa ja järkevämpää olisi puhua jostain substanssista kuten vaikkapa mikä olisi järkevää public policya, veropolitiikkaa, oikeuksia ja vapauksia, valtion ja kansalaisten suhdetta jne.
Minusta tärkeintä että ihminen on vilpittömästi kiinnostunut ymmärtämään todellisuutta, ja muuttamaan tarvittaessa näkemyksiä. Tämän laatikon sisälle jää ylenensä nörtit. Lähes kaikki ihmiset jotka oikeasti ovat kiinnostuneet analysoimaan todellisuutta jollain tasolla ovat nörttejä. Näetkö itsekin mikä "tavisten" vastustus kun vaikka taloustiedettä käytetään analysoimaan ihmissuhteita tms. Suurin osa ihmisistä ei ole oikeasti kiinnostuneita ymmärtämään todellisuutta koska totuus ihmisestä ja maailmasta on vain too hard to swallow.
Ja jos vielä sanoisin, väitän että 95% ei pitäisi ottaa kantaa yhtään mihinkään. Mitä enemmän minä olen lukenut asioita, sitä vähemmän olen varma mistään. Suurin osa ihmisistä ei vaan ymmärrä tarpeeksi että he voisivat ottaa kantaa yhtää sen enempää kuin lentää matkustajalentokonetta tai rakentaa hikkskiihdyttimiä. Maailman ymmärtäminen objektiivisella tasolla on monumental task. Se vaatii vuosien ellei vuosikymmenien opiskelua asioista joita vaan ei tuosta maalaisjärjellä päätellä.
Tyhmät ja pahat jakaantuvat aika tasapuolisesti sinne ja tänne. Ajattelusssa on kuitenkin eroja. Vasemmisto on kallellaan tunneälyn puolelle, joka olisi hyvä asia, jos tunne ja äly olisivat yhdenvvertaiset, Näin ei käytännössä kuitenkaan ole. Vasemmisto on ominut kaikkien hyvien asioiden puolustamisen, mutta lopettaa jokaisen hyvän asian kohdalla ajattelun siinä vaihessa, kun ongelmia nousee esiin ja niin hyvää asiaahan ei ole olemassakaan, ettei siitä löytyisi ongelmia, kun aikansa perehtyy. Mitä voi seurata kun hyvää tehdään niin ja niin paljon, niin ja niin kauan tai niillä ja niillä ehdoilla?
Konservatiivien/oikeiston/tolkun ihmisten puolella taas ajattelu pohjautuu sille perustotuudelle, että tie helvettiin on päällystetty hyvillä asioilla. Liioiteltu hyve on pahe ja oikein mitoitetu pahe voi olla hyve. Vain ennakkoluulottomalla ja vapaalla ajattelulla voi nämä asiat ratkaista tapauskohtaisesti. Tunteen dominoivalla älyllä joudutaan hetteiselle suolle-
Aasiasta toiseen. Olen viime aikoina lueskellut paljon Linkolaa ja opettanutkin miestä. Se on arvo sinänsä, että joku ajattelee sekä vasemmistoa että oikeistoa vastaan, oli toteuttamiskelpoisuus sitten mitä luokkaa tahansa.Linkolan oikeistolaissympatiat eivät olleet yllätys. Yllätyksenä tuli, että Linkola oli joskus keskustellut Kekkosen kanssa kasvokkain ja esittänyt, että jätettäisiin se loputon yhteiskunnallinen häärääminen pääosin kokonaan tekemättä. No Kekkonenhan ei moista heittoa pystynyt millään tasolla käsittelemään, ihan samoin kuin nykyjärjestelmään koulutetut ihmiset ylipäätäänkään. Se sotii aika pitkää ehdollistamisputkea vastaan.
Aivan samalla tavalla oikeisto ja vasemmisto ovat sellaisia valmiita positioita, joiden yli useimmat keskustelijat eivät kykene vilkaisemaankaan -- vaikka kyse on nimenomaan sisäistetystä, ritualisoidusta yhteiskunnallisesta konfliktista jonka puitteissa yksinkertaisesti jaetaan yhteisetsi tuotettua hyvää eri tahoille. itse kkonfliktin rauhanomainen ratkaisu on koko ydin, ei se ttä totuus jotenkin maagisesti löytyisi jommasta kummasta leiristä. Ikään kuin jääkiekon totuus löytyisi Ilveksen ja Tapparan välisestä valinnasta.
Itsehän näen koko nykysysteemin sellaisena Babylonina, että se puitteissa tehdyt siirrot joka tapauksess apalevelevat nykyisen järjestelmän jatkuvuutta -- olivat ne miytä tahansa. Siotä kautta hirveä peitsienb kalistelu asiasta joskus turhauttaa.
Mutta. Jos olisi valta niinkuin mieli, olisi mielivalta. Meikäläisne mielivalta atuskin halua akukaan, paitsi joku sittisontiainen. Tuskin itsekään.
Pahoittelut kirjoitusviheriöistä. Kahvikuppi käessä ja teen samalla ns. töitä. Kofeiini, tuo huumeista porvarillisin, kiksii jo sisään.
https://www.youtube.com/watch?v=n2_X4VTCoEo
Tällaisten heittojen selittely aina pilaa ne, mutta teen sen silti. Kyseessä on äärimmäinen karkeistus siitä, miten poliittisia positioita omaksutaan.
Tavanomaiset ihmiset kohtaavat tavallisessa arjessaan inhimillisiä haasteita, näkevät erilaisia sosiaalisia ongelmia joille heillä ei ole oikein selitystä. Näkevät eriarvoisuutta, köyhyyttä ja rikkautta jne. Tavallinen ihminen kokee näissä asioissa myötätuntoa ja toivoo että näiden heikko-osaisten asema paranisi jotenkin. Vasemmistolainen ajattelu tarjoaa (suurelta osin vääriä) poliittisia keinoja joilla tähän ongelmaan voisi vaikuttaa. Hyvää tahtovat ihmiset sitten lähtevät toteuttamaan näitä huonoja keinoja ja pahoja asiota seuraa.
Maailma ei toimi siten kuin vasemmistolainen uskoo (ja toivoo).
Toisaalta maailma on vähän raadollinen ja ikäväkin paikka. Ne mekanismit jotka noiden ikävien asioiden takana ovat, ovat usein tavanomaisuudessaan aivan banaaleja. Jeppe juo liikaa koska jeppe on juonut paljon ja juominen on ollut ainoa lohtu hänelle ahdistuksessa ja suorituspaineessa. Pena pahoinpitelee vaimoaan koska hänellä on huonot ihmissuhde- ja tunnetaidot. Lissu vetää huumeita koska alkuun se oli jännä uusi asia ja nyt ei enää näe mitään ulospääsyä elämäntavasta. Tiina on työtön koska hänen taitonsa eivät ole niin arvokkaita yhdellekään työnantajalle että niistä kannattaisi maksaa niin paljon kuin ammattiyhdistys on minimihinnaksi määrittänyt.
Tämän ymmärryksen saavuttaminen ei vaadi mitään maagisia kykyjä. Siinä missä vasemmistolainen omaksuu tyhmiä ajatuksia osin suojellakseen itseään siltä tosiasialta että ongelmiin ei ole helppoa poliittista ratkaisua, "kunnon" oikeistolaiseksi tuleminen näyttäisi olevan mahdollista vain täydellisesti tukahduttamalla kaikki se empatia ja alkamalla suorastaan vihata noita vähäosaisia. vrt. "Kuule kaikilla meillä on rajoitteita".
Erotan toisistaan arvot ja tosiasiat. Maailmanselityksessä on usein vaikeaa pitää näitä erillään. Tosiasioiden osalta näyttää usein siltä että oikeistolainen maailmanselitys on oikeampi. Ainakin se kuvaa maailmaa tarkemmin sellaisena kuin se on. Oikeistolaiset ideat joista maailmanselitys rakennetaan, ovat pitkälti tavanomaisia. Oikeistolainen identiteetti sen sijaan näyttäisi olevan kuitenkin varsin viheliäinen. Se näyttää siltä että yksilön pitää suorastaan syleillä tätä synkkää maailmaa ja uskoa että jokainen vähäosainen saa tasan ansionsa mukaan.
En minä peräänkuuluta mitään "välimuotoa". Kun yllä kommentoidaan että fiksummat ihmiset tuppaavat olemaan oikeistolaisempia, niin sillä viitattaneen siihen että pyritään rehellisesti analysoimaan asioita. Se näyttäytyy tietenkin vasemmistolaisessa diskurssissa "oikestolaisena", mutta en pidä tätä rehellisenä. Suurin osa oikeistolaisesta identiteetistä on jotain ihan muuta. Markkinatalous kelpaa tässä ajassa ja paikassa, koska se näyttää tuottavan sellaisen maailman jossa ko. identiteetin omaksuja voi paistatella narsismissaan.
Se on kuitenkin sattumaa. Roistot ovat roistoja vaikka niillä olisi (jakku)puku ja kiiltävä hymy.
Veikkaan että nämä yllä kuvaamaasi (rajatut) sosiaaliset ongelmat liittyvät paljolti nimenomaan siihen, millaiseksi maailma on nykyään rakentunut. Tavallaan tätä kautta jos ajatellaan että oikeistolainen maailma kuvaa "maailman sellaisena kuin se on", niin hipaistaan tautologiaa. Niinhän se nimenomana kuvaakin, ja se ei ole ratkaisu ongelmaan -- vaan sen kuvaus.
Vasemmaltahan taas tarjotaan joko sosiaalidemokraattista paikkalappua (keskustavasemmistolaisuus) tai utopiaa (äärivasemmisto). Siis joko paikataan yskivää sosiaalista masiinaa vauhdissa tai sitten tarjotaan vastaavanlainen moderni vaihtoehto, jossa tuotanto toteutetaan hiukan eri tavalla ja oletetaan edelleen, että tietyt pohjimmiltaan kuitenkin jaetut perusoletukset tuovat onnen.
Tämä on nimenomana se sisäistettu konflikti, jossa oletetaan että liikkumalla tietyn alueen sisäpuolella voidaan löytää tasapaino, jota ei oikeasti edes ole. On vain keinoja pitää nykyinen järjestelmä liikkeellä tavalla tai toisella, järjestelmässä, joka ei ole toimiva alun alkaenkaan.
Kyynisyyshän on nimenomaan psyykkinen selviytymiskeino, jo pelkkä moisen tunteen länsäolo jonkun ongelmakentän äärellä on aika iso hälytyskello.
Ei sillä että minulla ratkaisuja mihinkään olisi.
Asian voi jösentää myös konservatiivi -liberaaliakselilla, jossa oletus tetyistä sosiaalisista normeista ohjenuorana on vielä hatarampi yritys pitää paketti kasassa. Pahimmillana pelkkä harhautus, jossa oletataan identiteettipolitiikan ratkaisevan syvemmät ongelmat.
Minä en usko mihinkään ideologioihin tai kokonaisselityksiin tms. En kuitenkaan koe olevani millään lailla emansipoitunut myöskään. Enkä edes kyyninen. Ihmiset vaan ovat tavattoman vajavaisia ja kehnoja korjailemaan asioita. Tämän edessä voi alistua ja muuttua apaattiseksi -- sitä en kyllä tunnusta tässä -- tai voi radikalisoitua ja vaatia jotain päitä vadille. Kuka mitäkin tai kenenkäkin.
Asioiden raadollisuuden tunnustaminen ei tarkoita välttämättä sitä että sillä raadollisuudella pitää mässäillä, tai että sen edessä pitää kyynistyä. On vain niin että on asioita joihin emme voi lopulta suuremmin vaikuttaa. Sitten on asioita joihin toivottavasti voimme vaikuttaa, mutta mihin emme vain ole löytäneet keinoa.
Ideologinen paahde on se joka sammuttaa ajattelun, toisella kahdesta tavasta. Joko uskotaan että joku (todennäköisesti kuollut) ukko (tai joskus akka) on keksinyt mitä pitäisi tehdä jonkin viheliäisen ihmisen osaa jäytävän mörön taltuttamiseksi. Tai sitten uskotaan että se ei ole mörkö ensinkään vaan se paha mitä seuraa on vain niiden ihmisten itsensä aiheuttamaa.
Sosialidemokraatit saavuttivat tavoitteensa jo kauan aikaa sitten. Ongelma on siinä että samalla sabluunalla yritetään vimmaisesti vielä taltuttaa toisenlaisia mörköjä. Nyt on eri ongelmat käsillä. Enkä nyt edes esitä että se demareiden tapa olisi hyvä edes niihin juttuihin joihin se vaikkapa 70-luvulla puri.
En halua omaksua mitään erityisempää identiteettiä näiden juttujen tiimoilta. Se on hupaisaa seurata kun ihmisten lokerointivimma on aivan kauhea.
Lokeroimalla luodaan selvyyttä ja ihmisille on ominaista muutenkin mitata itsellään maailmaa. Muita keinoja on syvemmällä tasolla vähänlaisesti. Ideologia ja identiteetti ovat siinä mielessä ohittamattomia.
Kyllähän tämän nykysien elämäntavan vanhemmiten näkee yhä enemmän aika surkuhupaisana. Ihmisillä on vääriä ärsykkeitä liikaa ja oikeita ärsykkeitä liian vähän. Fiksummat selviävät venyttämällä itseään hiukan liikaa ja mukautusmiskyvyttömämmät syrjäytyvät. Banaaleimmalla tasolla tehdään töitä hiki hatussa istuen ja illalla ajetan salille, koska päivän mittaan on kertynyt liikkumisvaje. Päällehän voisi liimata mytätuntoisen Attenboroughin kertjanäänen.
Ei sillä, itselläkin juilii mukavasti rintaa eilisen penkkitreenin jälkeen. Ongelmakentän toteaminen ei vielä vapauta siitä.
Ongelma ei lopulta täällä pohjoismaissa välttämättä edes ole se, miten materiaalinen hyvä jakautuu -- vaikka silläkin ohittamaton merkityksensä toki on. Tällaisesta keskiluokkaisesta positiosta on toki helppo huudella. Maailma oli persauksiena parikymppisenä hiukan toisennäköinen, kun useimmat nyt itsestäänselviltä tuntuvat kättä pidemmät vielä puuttuivat.
Noin laajemmin ottaen, jos itsensä tiedemieheksi ymmärtää, olisi syytä etsiä aktiivisesti parannuskeinoja. Tiedettähän tehdään kait ihmiskunnan parhaaksi. Käytännössä voi rakentaa joko laajoja strategioita tai sitten operoida vaikka jonkun pikkuongelman parissa. Huvitta aina Stalinin heitto ihmismielen insinööreistä. Sitähän se on, laajojen maailmanselitysmallien rakentelu. Luodaan softaa paikkaamaan nykymaailman epäsuhtia.
Jäin miettimään tuota Tiedemiehen keski-ikään liittyvää dilemmaa. jos arvot ovat oikeistolaisia, niin ehdotan kyseisen viitekehyksen syleilemistä täysin rinnoin myös identiteetin taholla. Parasta olla autenttinen -- meikäläisen maksiimi. Itsellä tökkii hiukan ekohipin leima, mutta jos kerran julkaise kamaa Elonkehässä, niin parast akait vain tulla reilusti korpien komerosta ulos. Joku opettaja/tutkija tkaisi yliopistopedagogiikan opinnoissa (ja se oli kyseisen kurssin ehkä ainoa anti), että opettaess aon paarsat olla feikkaamatta omaa maailmankuvaansa ja miinäänsä, koska homma paistaa kyllä läpi yksityiskohdista. Niinhän se on.
Kieltämättä oikeistolaisesta keskiluokkaisesta teknokraatista ei saa mediaseksikästä tekemälläkään. Pikemminkin siitä tulee mieleen tämä klassinen, itsetietoinen ja hiukan liian tiheä meluaja:
https://www.youtube.com/watch?v=V9AbeALNVkk
Mutat kuten sanottua, itsensä emansipoiminen ympäristön rajoitteista ja odotuksista on ihanaa. Joten
https://www.youtube.com/watch?v=2k6BPqKDeiQ
Elämä on outo trippi. Parast akuitenkin hypätä rentona mukaan ja otta avastaan, mitä tuleman pitää.
Pahoittelen taas kirjoitusviheriöitä. Kahvitynnyri kourissa. Kohta mennään.
En ihan hahmota. En ole missään nimessä oikeistolainen. En vihaa tai halveksu köyhiä, muutoin vähäosaisia, sairaita, ulkomaalaisia, hippejä tai muutakaan sellaista porukkaa.
Se, että tunnustan sen tosiasian että valtio ei voi verottamalla ja lakeja säätelemällä saada ihmisiä olemaan kilttejä ja namihevosia satamaan taivaalta (paitsi jos ei halua), ei tee minusta oikeistolaista. Se, että tunnustan että ihmiset ovat pääsääntöisesti laiskoja ja jossain määrin ahneita (kuka minkäkin suhteen), itsekeskeisiä ja typeriä, ei tee minusta oikeistolaista.
Kyllähän minunkin arvomaailmaani kuuluu se että olisi kauhean *kiva* jos niitä namihevosia sataisi (paitsi jos ei halua) tai jos kaikki voitaisiin vaan laulaa kumbayaa leirinuotiolla pienissä tötsyissä, jne. Valitettavasti yritykset tuottaa sellainen yhteiskunta poliittisilla päätöksillä näyttäisi pikemminkin aiheuttavan kurjuutta, mellakoita, väkivaltaa, köyhyyttä, nälkää, sairauksia, ja vaikka mitä.
Oikeistolaiset valuttavat pieniä touhutippoja housuihin kun Venezuelassa tai Zimbabwessa nähdään nälkää ja riehutaan kun sosialistinen utopia osoittautuu kestämättömäksi. Minusta se on vaan surullista.
Hm. Ehdin jo kuvitella että syleilisit taksikuskien laajasti jakamaa persvako-oikeistoidentiteettiä vino virne suupielessä.
Nyt täytyy etsiä mediaseksikäs libertaariesikuva. Kaikki on ookoo, kunhan ette vuoda mun päälle. Heinleinhän on jo heitetty kehiin, mutta muita?
Noin laajemmin pitänee hiukan vakavoitua täsäs keskustelussa. Oletin että puhut kotimaisen järjestelmn sisällä. Jos puhutaan aidosta sosialismista, niin mittakaavahan on aika laaja. Jos taas puhutaan entisestä/nykyisestä pohjoisesta hyvinvointivaltiomallista, niin tavallana kärjistykset "eihän se toimi Venezuelassakaan" ovat aika dramaattisia.
JOS puhutaan ihan arjen tasolla, niin meikäläinen taitaa olla keskustavasemmistolainen. Mutta kyllähän tämä kotimainen byrokraattinen hässäkkä turhauttaa. Toisaalta en oikein näe markkinoiden vapauttavaa potentiaalia ratkaisuna ongelmiin -- eihän tässä tarvitse kuin vilkaista ulos tammikuiseen ilmaston luhistumiseen tajutakseen, että maksimaalisen paljon ja maksimaalisen tehokkaasti resursseja käyttöön koko 8 miljardin poppoolle ei voi olla ratkaisu. Eli tarvitaan myös rajoitteita.
Sinulla on maailmankatsomuksena erikoinen yhdistelmä yksilötason fatalismia (ns. stoalaisuus, joss aainoa reaktio on ottaa iskut miehekkäästi vastaan liikkumattomana patsaana) ja toisaalta tähän yhdistettyä uskoa siihen, että ihmisen perustarpeita aurtomaattisesti mahdollisimman tehokkaasti tyydyttämällä päästää optimaaliseen yhteiskunnalliseen ratkaisuun. Tavallaan tämä on peilikuva omille ajatuksille. En sano että omat ajattelut lähtökohdat ovat oikeita, mutta ne ainakin anatvat toiminnalle jotain muutakin tilaa kuin materialistisen eksistoinnin. Todennäköisesti tämä on seurausta siitä, että olet lukenut paljon taloustiedettä tasapainottamatta kuvaa muilla puolipehmeillä yhteiskuntatieteillä.
Mielenkiintoisia kysymyksiä. Jaan kyllä näkemyksen ihmisten laiskuudesta ja ahneudesta. Augustinus, joka oli täydellisen tympääntynyt roomalaiseen hedonismiin ja pinnallisuuteen, keksi perisynnin käsitteen selittämään ihmisen viheliäisistä tilaa. Perisynnin käsitten parissa askartelu antaisi viitteitä, että olen jonkinlainen (jumalaton) moralisti kuitenkin.
En usko että nykyajan hyvinvoivat ihmiset ovat ansainneet sitä, mitä heillä on nyt. Itse asiassa olen vakuuttunut sitä.
Kaipa tässä pitää lähteä päärynävarkaisiin.
Ja nyt Ciceron kimppuun. On opetusta edessä.
Olet ymmärtänyt tuon yhteiskunnallisen aspektin vähän väärin.
Yhteiskunnalla ei ole mitään mahdollisuutta tehdä ihmisiä sinänsä onnellisiksi. Se on foorumi jonne ihmiset tuovat kaikenlaisia täyttymättömiä toiveita ja kaunojaan siksi, että ne näyttäytyvät heille "systeemin" ongelmina. Yhteiskunnalle ei ole olemassa oikein mitään "ratkaisua". Parasta mitä se voi tehdä, on pyrkiä tukemaan niitä perustarpeiden tyydyttymistä niin, etteivät ihmiset käy toistensa kraiveliin kiinni, ja toivon mukaan antaa ainakin osalle mahdollisuus niihin "korkeampien" tarpeiden tavoitteluun.
Ihmisen osa on raskas koska sen materiaalisen elämän ulkopuoliset tarpeet taas ovat rikkonaiset ja hajanaiset ja niin kovin kovin erinäköiset ja -muotoiset erilaisilla ihmisillä. "Yhteiskunta" sinä ympäröivien sopimusten ja normien kokonaisuutena ynnä byrokraatteina sun muina laitoksina ei kykene tarjoamaan tyydyttävää ratkaisua ihmisille kokonaisuutena. Parasta mihin se voi pystyä on tarjoamaan puitteet niin että a) ihmiset eivät tapa toisiaan (ainakaan liikaa) ja b) ihmiset eivät tuhoa elinympäristöään liikaa.
Näistä länsimaissa on oikeastaan onnistuttu ihan kohtuullisesti kohdassa a), ja paikallisesti ja ainakin näennäisesti myös b-kohdassa, mutta globaalisti etenkin tuo b-kohta nikottelee pahasti.
Olen kyyninen sosialismin suhteen siksi että mitä enemmän me annamme valtaa resurssien ja ihmisten yli niin että siitä voidaan päättää "poliittisesti", sitä enemmän me lopulta vaan heitämme niitä resursseja hukkaan. Ei se homma toimi niin että kun politbyroo tai ministeriö tms vaan sääntelee niin luonto tai ihmiset säästyvät.
Ei meillä ole mitään sellaista pelastusoppia markkinoista sen paremmin kuin mistään suunnitelmataloudestakaan. Jotta voimme jotain tehdä asioille, niin pitää tunnistaa se, mitä tehdään liikaa tai liian vähän ja korjata tämä. Esimerkiksi nykyinen "vastuullisen kuluttajan" tms ideaali on minusta perversio ja muistuttaa anekauppaa. Ikään kuin supermarketin hyllyjen välissä tehtäisiin oikeasti mielekkäitä eettisiä päätelmiä. Se on täyttä haihattelua.
Sanoudun irti ihan ykskantaan kaikenlaisista yrityksistä värittää moraalilla yhtään mitään sellaista missä jo joka tapauksessa kaikki päätökset ja työt on siirretty muualle ja minä vain maksan rahalla. En näe siinä kerrassan mitään mahdollista ja uskottavaa mekanismia jolla se voisi toimia. Eihän Augustinus nähnyt itseäänkään kykenevänä moraaliseen toimintaan vaikka ne valinnat joita piti tehdä olivat täysin välittömiä. Miten voidaan kuvitella että supermarketin hyllyllä joku pakkausmerkintä herättäisi ihmisellä senkään vertaa niitä kunnollisuuden tuntoja aidosti kuin kirkkoisällä bordellin ovella herää?
Jos sademetsä pitää suojella, niin maksetaan korvaus niille ihmisille jotka sen muuten kaataisivat siitä, että metsä on pystyssä, ja annetaan niille pyssy jotta ne voivat ampua sen joka yrittää heiltä leivän viedä. Jos meri pitää suojella niin hirtetään merirosvot. Turha sitä on kaupan kassalla hikoilla ja miettiä montako delfiiniä nyt tänään olen tappanut. Seuraava jonossa ostaa sen purkin kuitenkin. Ja aina löytyy niitä jotka huijaavat sertifikaateilla yms.
Rajoitteethan ovat olemassa ihan jo siinä paljonko meillä on planeetalla tilaa, vettä, ja viljelyskelpoista maata, ja kuinka ilmasto missäkin tilanteessa mihinkin reagoi. En ole koskaan ollut sitä mieltä että näitä rajoitteita vasten on mitään mieltä yrittää tunkea ja pistää kaikki palamaan, kuten oikeistolaiset tekevät.
Tän voi typistää myös niin, että en usko sellaiseen emergenssiin, jossa hyvät aikomukset jotenkin diffuusisti toteutuvat kun laaditaan lakeja ja palkataan hallintohenkilökuntaa.
Tämä on toki joidenkin mielestä "oikeistolaista" ajattelua, ja esimerkiksi Osmo Soininvaaraa on sanottu Suomen oikeistolaisimmaksi poliitikoksi muutamaankin kertaan, koska hän etsii ratkaisuja yrittämällä aidosti tunnistaa ongelmia. En ole Oden kanssa kaikesta samaa mieltä, mutta hänen lähestymistapansa on minusta poikkeuksellisen hyvä. Suurin osa suomalaisesta poliittisesta kentästä ripustaa toivonsa aina milloin mihinkäkin hölmöön symboliseen kiistakapulaan ja sitten sitä puolustetaan tai vastustetaan identiteettisyistä, seurauksista piittaamatta.
En väheksy asioiden symbolisia merkityksiä, mutta silti on edesvastuutonta järjestää potlatch jossa tuhotaan yhden lastensairaalan verran resursseja jotta osoitetaan että ollaan hyviksiä.
Palaan näihin, työsuma iski päälle. Mieluummin kyllä rakentelisin kanssasi maailmoita kyynärvarsinahkapaikkaista tweed-takkia vanhojen kirjojen täyttämän työhuoneeni hämärässä poltellen, piippu harteilla.
Jotenkin kyllä tykkään kaikenlaisista sublimeista maisemista, kuten tästä tässä keskustelussa maalatusta libertalistisesta utopiasta. "Tulisen järjen aika" oli joku 60-luvun ranskalainen käännöskokoelma nimeltään. Aallen Tynnin muistaakseni. Tulee aina mieleen kun joku vispaa esiin oikein armottoman/armottoman jylhän vision.
Veikkaan että ihmisten arki tulee aina olemaan sotkuista ja tehotonta ja paljon juuri tuota tyhjää rituaalia. Olisi kyllä upeaa puhdistaa ihmisen sielu kaikesta siitä epämääräisestä ryönästä, mistä se koostuu. Toki näillä kantimilla voidaan kysyä, mitä jäisi ylipäätään jäljelle. Voiko kakkaa kiillotaa, se on se kysymys jota tässä kysytään.
Joskus luin anarkoprimitivistien tekstejä. Heillähän ideaalitila on palata pieniin yhteisöihin luonnontilaan. Arki koostuisi juurien kaiveskelusta ja lempeästä, tunteikkaasta täiden nyppimisestä omien läheisten päänahasta. Näen tämän(kin) mallin viehätyksen. Ainakin siinä olisi paljon ulkoilmaa kuvassa mukana.
Mutta. Tenttisuma odottaa.
https://www.youtube.com/watch?v=wWq-BKSLGmw
En kyllä ole sitäkään mieltä että jotenkin julkista valtaa karsimalla saadaan mannaa ja onnea. Ehkä paras esimerkki siitä, mistä puhun, näkyy yliopistomaailmassa. Hyvää tarkoittavalla puheella ja "yliopistojen rahoituksen lisäämisellä" ostettiin vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä hyvää mieltä ja annettiin ymmärtää että valtiovalta panosti korkeakouluopetukseen, kun rahaa virtasi lisää. Todellisuudessa opetuskuormaa kasvatettiin, opetushenkilökuntaa jopa vähennettiin, ja rakenneltiin erilaisia pyramideja ja hallinnollisia kerroksia toistensa päälle, joihin palkattiin toinen toistaan enemmän suunnittelijaa, koordinaattoria, päällikköä, jne. Samaan aikaan kun sen asian tekeminen johon rahan piti juhlapuheissa mennä, kärsi.
Valtion ja kuntien toiminta on täynnä tällaisia systeemejä. Sairaanhoitopiirissä pistettiin paljon rahaa siihen että (en nyt mainitse osastoa) tietty osasto siirrettiin uusiin hienoihin tiloihin, organisaation yläkerroksiin ja sinne sosiaalipuolen toimistohommiin josta asiakkaita ko. osastolle tulee, palkattiin lisää väkeä, ja samaan aikaan hoitohenkilökunta on vähentynyt, asiakasmäärät kasvaneet ja ne vähät jotka ovat vielä töissä, ovat pitkillä sairaslomilla loppuunpalamisen vuoksi. Rahaa kyllä kaadetaan enemmän ja enemmän, mutta ei se mene koskaan sen tekemiseen millä sitä rahan kaatamista perustellaan.
Minulla on uskomus ja kokemus että tämä on fundamentaalisesti se, miten ihmiset toimivat. Ihmiset eivät ole hyväntahtoisia ja kivoja kuin puheissaan ja tietysti kasvokkain. Mutta kun organisaatiolle annetaan rahaa ja sen rahan käytöstä päättämään laitetaan aivan eri ihmiset kuin ne, jotka sen työn tekevät, organisaatio käyttää rahan niinkuin ne ihmiset siellä toimistopöytien takana haluavat ja siihen ei usein kuulu se, että asiat hoidetaan hyvin.
Ei tämä yritysmaailmassakaan ole sen paremmin silloin, kun puhutaan isoista firmoista. Tämä on ihmisten organisoitumisen perustavanlaatuinen malli.
En vastusta verotusta ja tulonsiirtoja esimerkiksi. Vastustan kuitenkin *byrokratiaa*. Tämä ei ole libertarismia, en ole sitä mieltä ettemme tarvitse julkista poliisia tai puolustusvoimia tai palokuntaa, enkä edes usko että terveydenhuoltoa tai koulutusta on järkevää järjestää yksityisesti.
Hyvää tarkoittavat organisaattorit "ylemmissä portaissa" on se, mitä inhoan enemmän kuin mitään. En siis heitä ihmisinä, vaan heidän tehtäväänsä ja sitä, että joku yrittää päättää ylhäältäpäin miten jokin asia tehdään "paremmin".
Poistin kommentin Aysenin pelossa. Jonain päivänä joku kaivaa sen kuitennii esiin ja joudun jonkun bureaukraatin teräshampaisiin.
Ei sillä, Tiedemies itse on teknokraatti pahinta lajia. Herra meitä hänen masinaatioiltaan varjelkoon.
Lempiteknokraattini on pitkään ollut hiljaa. Jäin jo kaipaamaan jotain uutta aivopähkinää tai muuta babylonin toimintadynamiikkaa puolustavaa tai idealisoivaa easylistening-esseenomaisuutta iltapäiväkahvin tassireunalle. Tai näkymää keski-ikäisen tiedeihmisen mielenmaisemaan ylipääätään. Miksei päivitystä rautasaagaankin. Mitä nyt tiskin alla sattuu juuri lämpimänä olemaan.
Omassa blogissani teen lähinnä surutyötä tällä -- ja käyttääkseni sopivaa idiomia -- erää.
Luin muuten Kirk Doiugasin kuolleen varsin kypsässä iässä. Yllätyksekseni opin myös,, että tämä positiivisesti miesmies valkokankaan hahmo oli vain 1,75 metriä vanttera. Jotenkin siitä oli mielikuvissani muodostunut jo kooltaankin eeppinen antiikinaikaisissa nahkareleissään pullistellessaan.
https://entertainment.theonion.com/members-of-twisted-sister-now-willing-to-take-it-1819570194
Lähetä kommentti