2020

Vuosikymmen vaihtui kaikessa hiljaisuudessa. Vietin joulun perheen ja muiden rakkaiden ihmisten seurassa. Huomasin aerobisen kuntoni rapistuneen, ja vaikka kuntosalilla treeni kulki todella hyvin myös vuoden vaihteessa, on nimenomaan jaksamisen kanssa ongelmia. Hengästyessäni esimerkiksi pulssin ja hengityksen tasaantumiseen menee varsin kauan, ja hengästyn helpommin kuin aiemmin.

Tilanne ei ole paha, mutta "ylipainoa" on jonkin verran ja liikkua pitäisi muutenkin kuin levytangon kanssa. Jatkan aiemmin luonnostelemallani ohjelmalla, mutta lisäsin siihen yläkroppapäivien päätteeksi nyt alkuun joitain minuutteja kuntopyörällä. Lisään minuutin per kerta, kaksi kertaa viikossa. Ajattelin myös osallistua puolimaratonille tänä vuonna. Olen tätä kyllä suunnitellut jo kahtena viime vuotena enkä ole saanut aikaiseksi vuoden 2017 jälkeen. Nyt voisi olla aika.

Kulunut vuosikymmen oli monella tapaa kyllä hyvin erikoinen. Siihen mahtui kaikenlaista häslinkiä ja huseerausta. En nyt käy niitä tässä erittelemään, ne on käsitelty aiemmissa kirjoituksissani niin perin pohjin.

Huomaan että olen menettänyt mielenkiintoni politiikkaan ja poliittiseen keskusteluun osallistumiseen käytännössä kokonaan. Jätän sen suosiolla nuoremmille. Ehkä joskus sitten 10-15 vuoden päästä taas innostun päivittelemään maailman menoa. Nyt minulla on liiaksi kiire arkisten asioiden kanssa. En voi vaikuttaa mitenkään siihen miten muut ihmiset ajattelevat, enkä ole enää ollenkaan niin vakuuttunut oman ajatteluni erinomaisuudesta tai hyödyllisyydestä kuin olin vielä ehkä 10 vuotta sitten.

En luota oikein kenenkään analyysiin mistään, jos rehellisiä ollaan. Olen lopettanut lehtien lukemisen, en seuraa uutisia jne. Kaunokirjallisuudesta luen lähinnä scifiä niinkuin nuorempana, ammattikirjallisuudesta käsillä olevien ongelmien kannalta relevantteja tutkimusartikkeleita. Minua ei edes jaksa oikein liikuttaa minkäänlaiset ääliömäiset hölmöilyt joita julkisuudessa tehdään, lähinnä joskus naureskelen hölmöimmille heitoille kun niitä sattuu kantautumaan korviini. 

Vanhempi poikani hakee lukioon tänä vuonna. Hän menee ensi viikonlopuksi tutustumaan "sisäoppilaitokseen", jossa järjestetään samalla pääsykoe. Mielenkiintoista nähdä millaisen opintopolun hän valitsee tai mille hän ajautuu, riippuen nyt tietenkin vähän näiden kokeiden tuloksista ja muistakin tekijöistä.

Naisystäväni hankki jo toisen koiran. Pidän koirista tavattomasti. Kumpikin koira on Espanjasta tuotu rescue-koira, siis käytännössä kadulta tms löydetty pentu joka on sitten lähetetty Suomeen saamaan kodin. Kummankin luonne on aivan ihastuttava: Ne ovat erittäin seurallisia ja luottavaisia yksilöitä. Nuorempi on tottelevainen ja vanhempi on hieman vähemmän; kyse ei ole uhmakkuudesta vaan siitä että sitä ei ollut aikanaan koulutettu lainkaan. Kyllä se on oppinut joitain komentoja, mutta suhtautuu edelleen kaikkeen jonkinlaisena leikkinä. eikä sille ole muodostunut samanlaista "mentaalista mallia" esimerkiksi tottelevaisuuskoulutuksesta kuin mitä tuoreemmalla tulokkaalla näyttää olevan.

Itselläni oli aikanaan kaksi Welsh Corgia joiden luonteet kehittyivät hieman samoin. Ensimmäisenä hankittu koira sai paljon huomiota ja perinpohjaisen koulutuksen. Lisäksi se oli tavattoman ahne ja valmis tekemään herkkujen vuoksi mitä tahansa. Toinen koira sensijaan ei kauheasti piitannut herkuista eikä innostunut koulutustilanteista.  Mutta noiden kahden koiran kanssa tuli hyvin toimeen kun käskytti ensimmäistä; toinen koira peesasi aina kaikessa.

Tärkein ominaisuus joka molemmilla näillä uusilla koirilla on, on se että kumpikin tykkää jossain määrin makoilla ihmisen sylissä sohvalla television ääressä. Tämä on erittäin tärkeä ominaisuus koiralla.

Tilastojen perusteella on odotettavissa että kumpikin koirista on elosa vielä 2030. Tuolloin molemmat lapseni ovat jo reilusti yli 20. Toivon mukaan olen silloin vielä työkykyinen. Ja ehkä vielä vahvempi kuin nykyisin. Ehkä.