Kävin viikonloppuna Moro Sky Bar:issa tapaamassa kahta vanhaa tuttua. En käytä sanaa "ystävä", sillä vaikka näiden ihmisten kanssa historia on pitkä -- kummankin kanssa olen ollut jonkinlainen tuttu jo 90-luvun puolivälin tienoilta asti -- tapaan kumpaakin kovin harvoin. Toinen tuttavistani on asunut kaukoidässä (etupäässä Singaporessa) ja työskentelee mainosalalla, joskin hän on viime aikoina työskennellyt myös elokuvien parissa käsikirjoittajana. Toinen taas on tehnyt uraa politiikassa Suomessa ja Euroopassa, ollut ikänsä mukana kansalaisvaikuttamisessa ja työskentelee asiantuntijatehtävissä, joskin hivenen eri merkityksessä kuin vaikkapa minun asiantuntijuuteni toimii.
Oli varsin mielenkiintoista keskustella erinäisistä maailman tilaa koskevista kysymyksistä näiden herrasmiesten (kumpikin oli, patriarkaalisen homososiaalisuuden nimissä, miespuolinen) kanssa. Aihepiiri kosketti erilaisia systeemisiä ongelmia, kuten ilmakehän kasvavaa hiilidioksidipitoisuutta ja muovijätteen merielämälle aiheuttamia ongelmia. Huomasin tiettyjä eroavaisuuksia näkökulmissamme.
Keskustelussa ei esiintynyt mitään erityisempää jännitettä, mutta puhetavassa oli merkittäviä eroja. "Luovalla alalla" työskentelevän tuttavan näkökulma oli hyvin monipuolinen, polveileva, ja sumea. Se ei ollut kuitenkaan mitenkään irrationaalinen. Jos kehystäisin sitä jotenkin oman käsitteistöni avulla, tämä huomioi ihmisten toiminnan dynamiikkaa analysoidessaan yksilöitä näiden statushakuisuuden ja tarkoituksenmukaisen toiminnan välisen ristiriidan. Ensimmäinen näistä tuli esiin siinä, että hän oli akuutisti tietoinen siitä, miten häpeän pelko esimerkiksi movivoi ihmisiä ja toisaalta miten perinnetietoisia nämä tietyissä kulttuureissa. Tästä esimerkkinä oli esimerkiksi tiettyjen piirien -- erään vakiokommentaattorin sanoin valkoisten liberaalien -- jaettu kriisitietoisuus ilmakehän tilasta ja esimerkiksi erilaiset itseruoskimisrituaalit lomalentojen yms vuoksi.
Politiikassa mukana ollut tuttava taas tuntui pohtivan asioita ihmisten tietoisen ja ei-tietoisen toiminnan dynamiikan kautta. Esillä oli klassinen "tunne-tieto-toiminta"- kolmio ja sen dynamiikka, ja miten mikään näistä kolmesta ei ole välttämättä ensisijainen kun puhutaan systemaattisesta muutoksesta ihmisten käytöksessä. Esimerkiksi tällä hetkellä tiedon määrä ilmastonmuutoksesta tai merien saastumisesta ei ole ongelma. Ihmisillä on tietoa ehkä liikaakin. Osalla tämä johtaa jopa liialliseen tunnereaktioon, ja toisilla taas tunnereaktio on varsin erilainen kuin se, joka johtaisi tarkoituksenmukaiseen toimintaan.
Itse nostin esille peliteorian ja yksilörationaalisuuden, ja sen miten pidän yksilölähtöistä hahmotustapaa systeemisten ongelmien ratkaisuissa oikeastaan yksikäsitteisesti vääränä. Korostin hintamekanismin kautta tapahtuvan vaikuttamisen tehokkuutta. En osannut siinä tilanteessa pukea sanoiksi intuitiivista argumenttia joka oli mielessäni. Vasta jälkikäteen oivalsin sen dynamiikan.
Nimittäin, jos kuvitellaan että meillä on käsillä ihmisen toimintaan liittyvä kriisi -- kuten vaikkapa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nykyinen nopea nousu -- joka pitäisi ratkaista ihmisten toimintaa muuttamalla. Jos nojaamme yksilön motivointiin tunne-tieto-toiminta- kolmion kautta, niin voimme saada merkittävänkin osan ihmisistä muuttamaan käytöstään. Ongelmaksi muodostuu se, että vaikka "merkittävä osa" olisi puoletkin ihmisistä, tämä ei riitä.
Häpeän ja "joukkoon kuulumisen" dynamiikka johtaa tällaisessa tilanteessa polarisaatioon, jossa muodostetaan ensin päinvastainen tunnereaktio, joka motivoi täysin erilaista, jopa päinvastaista toimintaa. Suuri joukko ihmisiä alkaa esimerkiksi vihata tai vähintääkin kokea ärtymystä valkoisia liberaaleja kohtaan. Tämä tunnereaktio on aivan luonnollinen seuraus siitä, miten ihmiset häpeään reagoivat. Häpeä on nimittäin suurelta osin statuksen ja kasvojen menettämisen pelkoa ja se on äärimmäisen voimakas motivaattori. Mutta jos yksilöllä on häpeän kokemiselle vaihtoehto, eli joukko johon voi kuulua tuomitsevan joukon sijaan, tämä mekanismi alkaa lujittaa kyseisen vaihtoehtoisen joukon identiteettiä.
Ihminen on myös toiminnallaan osoittanut historian saatossa uudelleen ja uudelleen, että myös "tieto" tässä kohtaa muuttuu. Näemme tällä hetkellä esimerkiksi sen, miten tieteellisen tiedon hegemonia on vaarassa. Tästä ei voi syyttää pelkästään änkyröitä tai aivovammakonservatiiveja, vaan kehityskulku on ollut varsin pitkä. Termi norsunluutorni on raamatullista alkuperää, mutta sen moderni käyttötapa on 1800-luvun alkupuolelta, ja sen nykymuotoa käytti ensi kertaa ranskalainen kirjallisuuskriitikko Charles Augustin Sainte-Beuve.
Sainte-Beuve käytti termiä runossaan jossa hän vertasi Alfred de Vignyn todellisuudesta irrallaan olevaa romanttista runoutta Victor Hugon rujoihin rahvaan kuvauksiin. Pitkin 1800-lukua termi esiintyi eri tavoin osoittamaan maanläheisestä ja kansanomaisesta irrallaan olevaa elitististä tai liian abstraktia käsitystä, jota karakterisoi irrallisuus ihmiskunnan enemmistön kokemusmaailmasta.
Onkin symbolisesti sopivaa, että me, kiistatta varsin etuoikeutetut liberaalit kosmopoliitit, kävimme keskusteluamme Moro Sky Bar:issa, joka on Tampereen keskusta-alueen näkyvin rakennus ja maamerkki.
Minulla ei ole mitään ehdotusta siihen, miten tällainen asetelma voitaisiin purkaa. En usko, että tieteellisen tiedon sosiaalinen "rehabilitaatio" tulee tapahtumaan lähiaikoina. Kontraarinen identiteetti on niin vahva, ja ihmiset ovat pääsääntöisesti niin ylpeitä omaksuessaan jonkin salaliittoteorian, että heitä ei voi vakuuttaa millään evidenssillä. Me joko hyväksymme sen idean, että koettelemalla ja epäilemällä loputtomiin omia käsityksiämme, pääsemme lähemmäs sellaisia tosiasioita jotka todella kestävät lähempää tarkastelua, tai me emme hyväksy sitä.
Katsoin taannoin dokumentin litteään maahan uskovista ihmisistä. Dokumentti oli ihan kunnioittavasti tehty. Siinä oli mielenkiintoinen kohtaus, jossa yksi salaliittoteoreetikoista -- joka uskoi suunnilleen kaikki kiertävät salaliittoteoriat -- pohdiskeli, että mitä jos hän onkin niinkuin ne muutkin jotka vaan uskovat omaan juttuunsa ilman mitään todisteita. Hän tuli kuitenkin lopulta lopputulokseen ettei asia voi olla näin, koska hän sentään kykenee epäilemään myös omia käsityksiään.
En voi esittää mitään systeemistä ratkaisua mutta voin kuitenkin kertoa mikä on toiminut itselläni. Tämä on peräisin Robin Hansonilta -- joskaan en ole varma, onko hän sen lanseerannut, vai luinko sen vain häneltä. Se on yksinkertaisesti "Bet on beliefs". Koetan aina nimittäin antaa jonkilaiset vedonlyöntikertoimet ja pohtia millä rahasummalla olisin valmis lyömään vetoa siitä, että uskomukseni on oikea. Esimerkiksi voisin laittaa tuhansia euroja likoon sen puolesta että maapallo todella on likipitäen pallon muotoinen, eikä esimerkiksi litteä, ja kertoimeksi kävisi aika pienikin, vaikkapa 1.1. Voisin laittaa satoja euroja sen puolesta likoon että maapallon keskilämpötila lämpenee nimenomaan ihmisen tuottaman hhiilidioksidin vuoksi, jos kertoimet olisivat noin 1.3. Isommilla kertoimilla voisin laittaa vähän enemmän. Jne.
Tässä suhteessa itse asiassa monet litteään maahan uskovat ovat toimineet rationaalisesti. He ovat luvanneet kymmeniä tuhansia kenelle tahansa, joka todistaa että maapallo ei ole litteä.
Ongelma on tietenkin siinä, mikä evidenssi hyväksytään.
11 kommenttia:
Tasokkaasti kirjoitettu. No aihe on toki masentava. Eksistentiaaliset uhat tuppaavat olemaan.
Maikäläinen kokee jo sen verran akuuttia ilmastoahdistusta, että olen ajatellut heittää asian kokonaan mielestäni. Pienen ihmisen kuuppaa pitää suojella. Onko tämä nyt sitten sitä kognitiivista, ihanaa dissonassia. Pedestriaanisesta katutasosta ei näe kattojen yli, huomisessa odottavaan horisonttiin.
Antiteesinä torneille on pakko laittaa tähän yksi kantriklassikko. Ei nyt liity muuten mihinkään, paitsi että on tavallaan käsitellyn korkeusteeman antiteesi.
https://www.youtube.com/watch?v=mvCgSqPZ4EM
Antropologiaa paljon harrastava Jani Kaaro. lempitoimittajni Yleltä, näkee nykyisen uhriutumiskulttuurin (oikealla ja vasemmalla) paluuna vanhaan kunniakulttuuriin. Melkein sanoisin että se on totta. Kasvojen menettämisen pelko on outo juttu, varsinkin nykymaailmassa. Jotenkin inhoan koko heimoutumista. Meikäläiselle se on maksanut jo ainakin yhden ystävyyssuhteen.
No se pihvi jutussa on tietenkin se, että monille ilmastodenialismi on nimenomaan kasvojen pelastamista. Kunnia ei annan myöden omien tekojen haitallisten vaikutusten myöntämistä -- koska siinä menisi kasvot, ja se oamnanarvontunto on silloin denialismin pääasiallien moottori.
Kaipa kaikki jo perstuntumalta ymmärtävät, että kakka on osumassa tuulettimeen.
https://yle.fi/uutiset/3-10744313
Voisin laittaa satoja euroja sen puolesta likoon että maapallon keskilämpötila lämpenee nimenomaan ihmisen tuottaman hhiilidioksidin vuoksi, jos kertoimet olisivat noin 1.3.
Kiinnostavaa, että voitaisiinko tästä lausumastasi kehittää objektiivisesti toteutettava peräänkuuluttamaasi vetoa uskomuksistamme?
Itse olen jossain määrin epävarma tai jopa epäileväinen, että missä suhteessa viime vuosisadalla todettu ilmaston lämpeneminen johtuu ihmisten hiilidioksidipäästöistä. Toki jokainen ihmisten ilmakehään päästämä hiilidioksidimolekyyli osaltaan kiistämättä lämmittää ilmakehää. Tässä mielessä olemme asiasta ihan samaa mieltä, eikä tästä seikasta välillemme siispä mitään vetoa kehkeydy.
Vaan entäpä jos tässä lyömmekin vetoa siitä, että mikä on ihmisten aiheuttamien hiilidioksipäästöjen vaikutus suhteessa luonnolliseen ilmastonmuutokseen, jota olemme havainneet ja mitanneet ennen aiheuttamia ihmisten merkittäviä hiilidioksidipäästöjä?
Tässä on ongelmana vedonlöynnin kannalta, että ilmaston luonnollisen lämpenemisen ja ihmisten hiilidioksidipäästöistä johtuva ilmaston lämpenemisen vaikutusten erottelu ole aivan helppoa. Voimme kai kuitenkin yrittää muutaman yksinkertaistuksen avulla:
Ennen toista maailmansotaa ihmisten hiilidioksidipäästöt voitaisiin kai jättää huomioitta, ja siten ottaa pisin mahdollinen ajanjakso globaalin keskilämpötilan mittaamisen aloittamisesta 1880 toisen maailmansodan loppuhetkille 1950.
Sivustolla https://en.wikipedia.org/wiki/Instrumental_temperature_record olevan lämpötilan dekadimuutostaulukon mukaan tässä välissä maapallon keskilämpötila on noussut 0,309 C eli tämän mukaan näillä hetkillä luonnollinen ilmaston lämpenemistahti olisi 0,309 C/ 7 = 0.044 C vuosikymmenessä.
Sanot, tuossa yllä, että uskot ihmisten tuottaman hiilidioksidipäästöjen "nimenomaan" olevan syynä maapallon keskilämpötilan nousuun. Tulkitsen tässä käyttämäsi sanan "nimenomaan" ikään kuin "pääasiallisesti", että ihmisten hiilidioksidipäästöjen vaikutus maapallon keskilämpötilan nousuun olisi suurempi kuin luonnollinen yllälaskettu lämpeämistahti 1900-luvun alkupuoliskolta. Eli uskomuksesi mukaan ihmisten aiheuttamat hiilidioksidipäästöt itsessään aiheuttaisivat maailman keskilämpötilan nousemista enemmän kuin 0.044 C vuosikymmenessä. Onko tämä hyväksyttävä tulkinta tuosta lauseestasi?
Jos niin on, en meillä uskomuksissamme ilmastonlämpeämiseen - tai ainakin niihin antamiimme todennäköisyyksiin - selvää mitattavaa eroavaisuutta, jonka pohjalta voimme jatkaa vedonlyönnin kehittelyä tässä?
Ehdotan, että UAH:n satelliittilukemien https://www.nsstc.uah.edu/climate/ perusteella lyömme vetoa seuraavan vuosikymmenen lämpötilan nousun määrästä. Jos maapallon keskilämpötila nousee UAH:n mittausten mukaan yli 2 x 0.044 C = 0.088 C seuraavan vuosikymmenen ajan (2019 - 2029), voitat vedon ja maksan sopimamme vedonlöyntisumma kerrottuna kertoimellasi 1.3.
Jos taas lämpeneminen jää alle 0.088 C tällä ajanjaksolla, joudut puolestasi uskomustesi maksumieheksi sinun asettamasi kertoimen käänteisarvolla eli 4.33.
Voi hyvinkin olla, että häviän vedon. Jopa todennäköistäkin. Näen tässä tilanteessa kuitenkin edulliseksi sinun tässä asettamasi kertoimen suhteessa tapahtumien todennäköisyyksille.
T: Ville
Sen ajatteleminen, paljonko löisi vetoa, ja varsinainen vedonlyönti omien mielipiteiden puolesta on täysin eri asioita.
En lähde tuohon vetoon ennen kuin olen perehtynyt tarkemmin ennusteiden tämänhetkiseen tilaan. Lisäksi tuo mittausdata ja ehdottamasi mittausreferenssi ovat todennäköisesti puutteelliset.
Ensinnäkin, lämpösummaan pitää laskea myös meret mukaan muutenkin kuin pintalämpötilojen osalta. Tuossa aineistossa ei ole luotettavaa merien lämpönielua. Koska merien lämpönielu-vaikutusta ei ole huomioitu, en voi ottaa vastaan vetoa ennen kuin näen realistisen mallin siitä, miten tuo nielu käyttäytyy tulevaisuudessa.
Tuo kerroin 2, jonka annat on myös hatusta vedetty. Oikeastaan koko analyysisi haiskahtaa jälkikäteen sellaiseksi sovitetulta että sillä yritetään perustella näennäisesti jotain aivan muuta kuin sitä mitä yrität sanoa.
Tuo kerroin 2, jonka annat on myös hatusta vedetty.
Kyllä, pitkälti stetson-menetelmällähän tässä mennään - ja rajusti yksinkertaistaen. Mutta siis tuosta kertoimesta 2. En suoraan selittänyt mistä se arvo tulee, mutta käsität varmaan, että se arvo 2 tulee siitä, näin määrätään se lämpenimisen raja jonka lämpenemisrajan ylittäessään ihmisen hiilidioksidipäästöjen aiheuttama lämpenemisen osavaikutuksen määrä olisi maapallon luonnollista lämpenemistahtia suurempi.
Oikeastaan koko analyysisi haiskahtaa jälkikäteen sellaiseksi sovitetulta että sillä yritetään perustella näennäisesti jotain aivan muuta kuin sitä mitä yrität sanoa.
Kyllä, oikein haisteltu. Ajatteluni tuon artikkelisi luettuani meni kutakuinkin seuraavasti:
"Oho, blogisti vaikuttaa aika varman oloiselta antamansa kertoimen mukaan siitä, että hyvin vaikeasti mallinnettavan ja monen varsin vajaavaisesti tunnetun tekijän pitkälti epälineaarisen järjestelmän ominaisuuksia voitaisiin noinkin suurella todennäköisyydellä mallintaa ja ennustaa luotettavasti. Vertaapa blogisti sitä jopa aika lähellä hyvin yksinkertaiseen ja ilmiselvän asian (maapallon pyöreyteen) toteamiseen.
Blogisti vaikuttaa kuitenkin luonnontieteellisesti sivistyneeltä henkilöltä ja monia ilmiöitä käy läpi yleiselle mielipiteelle suuremmin ansiotonta arvoa antamatta. Mihinköhän hän sitten tässä tapauksessa varsin vankan uskomuksensa tietämyksensä luotettavuuteen tässä perustaa?"
Eli ehkä tuossa meikäläistä vähän närkästytti, että mielestäni maapallon ilmaston mallintaminen ja ennustaminen on tajuttoman vaikeaa ja virhealtista puuhaa. Tällaisen ilmiön tutkimisessa, mallintamisessa ja ennenkaikkea popularisoinnissa on vaarana, että osa tutkija- kuin muistakin yhteisöstä herkästi ottaa agendakseen yksinkertaistetun ja dramatisoidun version ilmiöstä kertoakseen.
En lähde tuohon vetoon ennen kuin olen perehtynyt tarkemmin ennusteiden tämänhetkiseen tilaan. Lisäksi tuo mittausdata ja ehdottamasi mittausreferenssi ovat todennäköisesti puutteelliset.
Mutta unohdetaan siis vedonlyönti - meiltä menisi ikä ja terveys tässä aiheessa edes jotenkuten perustellun arvion tekemiseen vedonlyönnille. Mikä varmaan osaltaan olikin tässä tarkoitukseni tuoda esille.
T: Ville
"Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme. Mark. 12:10–11."
Todennäköisyydet ovat tylsä tapa rakentaa maailmaa. Kannatan kristillistä kulmakiven käsitettä. Tai oikeastaanhan kyse on käännösvirheestä -- ei se ole rakennuksen kivijalan nurkkakivi. Oikeasti raamatussa tarkoitetaan sitä kivikaaren lakikiveä, joka pitää koko rakennelman pystyssä.
Siis toisin sanoen kannatan hallittua uskonhyppyä. Kun dataa on tarpeeksi kerätty, on vain yksinkertaisesti pakko tietyssä kohtaa hylätä kaikenlainen jossittelu ja alkaa rakentavaan sen todennäköisimmän tulkinnan varaan. Ihan jotta kokonaisuus pysyy kasassa ja pystytään ylipäätään tarkoituksenmukaisen toimintaan. Eihän tämä mikään voileipäpöytä ole, jossa faktoista saa valita vain ne itselle sopivimmat. Tämä on todellinen maailma. Ihmislähtöinen ilmastonmuutos on tällainen asia. Maan pallomaisuus samaten. Evoluutio. Niillä normaaleilla varauksilla tietty. Tässä kohtaa tehdään sitten se tiedeyhteisön versio ristinmerkistä.
Sen ehtolausejorinanhan voisi painaa käyntikorttiin ja tarjota keskustelijakumppanille verbaaliviestinnän sijaan. Säästyisi aikaa.
Tieteellisellä koulutuksella on tietenkin mälsää kun pitää aina antaa vaihtoehtoisille teorioille periaatteesta joku mahdollisuus. Mutta tässä nimenomaisessa asiassa eli elonkehän hiilidioksidiähkyssä tekee aina mieli riisua tämä tohtorinhattu ja alkaa irvistellä ja sössöttää typeryyksia väittelykumppanille. This is where the hats come off.
Muutenkin olen lopen kyllästynyt kaikenlaiseen tasa-arvoruovintaan tietämisasioissa. Relativismiin. Faktat ovat se osa-alue sosiaalisesta todellisuudesta, jossa kaikkien mielipiteet eivät ole samanarvoisia. Tasa-arvo ei toisin sanoen päde tietämiseen, vaan siinä tiedeinstituutioiden aristokratia tai pappiskuninkuus jyrää. Koin syvää mielihyvää taannoin kun yhteinen psykiarikaverimme nauroi räkäisesti karppaajien vaihtoehtomalleille. Karpata voi ja se voi jopa laihduttaa -- mutta hyväksi se ei keholle ole, väittipä "kansantieteilijä" mitä tahansa. Koska tästä on tukeva steaming pile of tutkimustuloksia.
"Sure, you've got ideas. Lots of ideas. Sometimes I count them just to make myself feel crazy."
https://www.youtube.com/watch?v=buejiFXN7Hw
Hyvin sanottu siellä perällä.
Koitan kasvattaa 40 senttiset hauikset ensin ja sitten vaan kuristan kaikki joilla on vääriä faktoja.
Kuinkas paksut on jo? Katsoin äsken itseäni peilistä herätessä -- olin siis ilman paitaa -- ja kyllä sieltä joku flying rodentman joi hiukan vilahti. Alkaa läski muuttua lihakseksi. No onhan tässä kyllä jo aika kauan veivattu. Kohta lähden asematorniin kyttäämään kerettiläisiä. Tai sky barin katolle.
--- helmi pöllömies? Paksut lasit ja kyky olla kirkkaassa valossa järjestäen aika pöllöhtäneen näköinen. Päivät kuluvat tiukasti lukukammion suojissa.
Yöllä on sitten eri juttu. Silloin on päällä silent mode. Ja se on helmeeeeeee
Moraalisesti ambivalentti hahmo mukiloi ihmisiä jos nämä ovat väärässä.
Nehän on niitä parhaita. Mad, Bad, and Dangerous to Know.
Lähetä kommentti