These correlations were examined to see if any women in our samples showed a significant preference for weaker men. They did not. None of the 160 women in our study who rated attractiveness produced a statistically significant preference for weaker men (all p > 0.05). One woman who rated men in Set 1 showed a marginally significant preference for weak men when viewing them from the front, r = −0.24, p = 0.06, but the same woman rated those same men from the side and had a non-significant preference for strong men, r = 0.10. In other words, we could find no evidence that there exists a sizeable population of women who prefer physically weaker men when evaluating male bodies.Tutkimuksessa oli siis osallisena 160 naista, ja vain yhden kohdalla oli osassa aineistossa näkyvissä pienehkö preferenssi heiveröisempiin miehiin. Koko aineistossa preferenssi oli aivan päivänselvä; fyysisen voiman merkit selittivät noin 70 prosenttia viehättävyyden varianssista. Vaikka raakakorrelaationa painavammat miehet olivat viehättävämpiä, niin kun voimakkuus kontrolloitiin, niin miehen ruumiinpainolla oli negatiivinen korrelaatio. Aineistossa noin ylipäätään selvitettävissa olevat objektiiviset fyysiset tekijät, kuten pituus, rasvaprosentti ja voima, selittivät yhteensä 80 prosenttia varianssista., eli voima selitti noin 70 prosenttia ja pituus ja rasvaprosentti noin 10 prosenttia varianssista.
Mitä tämä tarkoittaa? Esimerkiksi popularisoiva (ja sanoisinko populistinen) sivusto IFL-Science esitti asian niin että se on huono uutinen miehille. Tämä on minusta outo tulkinta, sillä juuri voima on kaikista ihmisen ominaisuuksista se, jota todella miehet voivat harjoittelemalla lisätä, ja vieläpä merkittävästi, melko nopeasti ja yksinkertaisella tavalla.
On toki totta että miesten kohdalla ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa, ja vaikka kehotyypin viehättävyydestä suurin osa selittyy voimalla, ei se tarkoita että kokonaisuutta ajatellen tämä on välttämättä ainoa tai edes kovin merkittävä tekijä. On täysin mahdollista (joskin äärimmäisen epätodennäköistä), että esimerkiksi miehen nenä tai korvat ovat merkittävämpi tekijä kuin voima, sillä tässä tutkimuksessa kasvot oli peitetty.
Oma tässä suhteessa varsin rajallinen ja täysin vailla yleistyvää selitysvoimaa oleva kokemukseni on, että fyysisen voiman lisääminen lisää miehen vetovoimaa huomattavasti. Selailin kirjoituksiani noin kolmen vuoden takaa, ja painoin silloin noin 73 kiloa. Toissapäivänä aamupainoni oli 87kg. Tuosta erotuksesta noin 12 kiloa on lihasta ja noin 2 kiloa rasvaa, sillä rasvaprosenttini on ollut melko lailla vakio, noin 17. Se voi olla nyt jo hieman alle tuon, sillä olen viimeisen kuukauden aikana menettänyt vastentahtoisesti noin kolme kiloa massaa voimien merkittävästi heikentymättä.
Kolmen vuoden takainen maastaveto-ennätykseni oli 140kg, kyykkyennätys 130kg. Pystypunnersin noin 50 kiloa ja penkistä nousi 85. Tällä viikolla en maastavetoa kokeillut, mutta se oli kesällä 180kg. Kyykkäsin 152.5kg, ja pystypunnersin 73.5kg, kiitos puolen kilon kiekkojen jotka sain joululahjaksi. Penkissä sain ylös 110 (115 sain aiemmin) mutta 117.5 ei noussut vielä. Olen siis nyt merkittävästi vahvempi kuin kolme vuotta sitten. En ole millään mittarilla erityisen vahva, mutta selvästi vahvempi kuin ennen.
Ja se näkyy. Olisi aivan järjetöntä väittää ettei ulkonäön parantuminen olisi ollut edes jonkinlainen motiivi itselleni. Olin kuitenkin asettanut sen jonnekin taka-alalle -- ja suosittelen tätä kaikille miehille joilla on ulkonäkönsä suhteen tavoitteita. Suosittelen hankkiutumaan vahvemmaksi.
Toinen voimaan liittyvä aspekti on henkinen kehitys. Moni tavoittelee jonkinlaista aitouden kokemusta. Raskaita painoja liikuttaessa mielen tulee olla fokusoitu. Se on pakko, jos haluaa ylittää aiemman tuloksensa. Jos ajatus on siinä, että tavoittelee voimaa välineenä, mieli kampeaa vastaan. Välineellinen ajattelu synnyttää esteitä kehitykselle. "Tarvitsenko minä lisää voimaa?" tai "Onko tämä todella hyödyllistä?" Nämä ovat vahingollisia ajatuksia. Ne vievät huomion tavoitteesta tulla vahvemmaksi ja saavat aikaan epäilyä.
Rauta on ankara mutta oikeudenmukainen ystävä. Se antaa paljon, mutta vain sellaiselle joka todella hyväksyy sen itseisarvoksi. Pidän tästä aspektista elämässä ja maailmassa, sillä olen itse taipuvainen välineelliseen ajatteluun. Sen sivuuttaminen on tärkeä oppi. Ja viime kädessä kaikki se mitä teemme, on meidän omaa valintaamme. Se, mikä meille on tärkeää, on meidän oma valintamme. Jokainen joka valittaa että on heikko tai lihava tai mitä hyvänsä, tekee itse itsestään heikon itse omilla valinnoillaan. Tämä ei ole syytös, eikä edes kehotus. Kaikkien ei tarvitse olla vahvoja -- enhän minäkään erityisen vahva ole -- mutta (lähes) jokainen joka on heikko, voi tulla vahvemmaksi jos niin päättää. Siksi siis heikkous on valinta.
Maailma on raadollinen. Lopetan tämän lainaukseen Mark Rippetoelta:
Physical strength is the most important thing in life. This is true whether we want it to be or not.
14 kommenttia:
Olen onneksi kropaltani suhteellisen sopusuhtainen, enkä ole koskaan tarvinnut pullistelua naisseuran takia, mutta nyt eläkeläisenä luin sarkopeniasta ja ymmärin oitis, että terve vanhuus ei tule ilman lihaksia. Niinpä olen käynyt nyt kymmenisen vuotta kiltisti salilla ja onhan se ollut kiva golfkentällä huomata, että ikäiseni lajitoverit ovat melkoisia kääkkiä rinnallani.
Kuinkahan paljon tuo kertoo naisten tarpeesta saada itselleen suojelija, kokea itsensä turvalliseksi? Naisillahan on myös merkittävä preferenssi itseään pidempiin miehiin.
Hyvä postaus. Seuraan mielenkiinnolla tätä yhden miehen rautasaagaa. Itsellä kun on harrastusrintamalla vastaava oma juttu -- ja vastaava tapa nähdä omassa vapaa-ajan aktiviteetissa järkyttävän paljon henkilökohtaista ja muutakin merkitystä.
Tätä rautasaagaa reflektoimalla ymmärtää paremmin omiakin pakkomiel... mieltymyksiä. Toki en väitä, että mikä tahansa harrastusintohimo aukeaa eri henkilöillä ja eri harrastuksisa saman kaavan kautta, päinvastoin. Mutta siltikin toisen peilaaminen tuon insighttiä omiinkin toimiin.
Lienee lisäksi muiden tekijöiden ohella myös jonkinlainen neuronormaalipakoinen juttu kummallakin. Mikä ei tosin menoa haittaa, päinvastoin :)
Elämässä pitää olla syvyyttä ja siksi intohimo johonkin asiaan on silkkaa mahtavuutta. Haters gonna hate etc.
"Physical strength is the most important thing in life. This is true whether we want it to be or not."(Mark Rippetoe)
Tuosta lainauksesta ei käy ilmi asiayhteys, siis että viittasiko Mark "life" -sanalla ihmisten vaiko eläinten elämään ?
Jos ihmisten, niin siinä tapauksessa Mark Rippetoen kommentti edustaa tieteenvastaisuutta. Perustelu:
Darwin ei sanonut: "Survival of the strongest"
Darwin sanoi: "Survival of the fittest"
Tarkalleen ottaen Darwin ei sanonut noin, sillä Darwinin ajatukset tiivisti em. "Darwinin maksiimin" muotoon Leon C. Megginson:
"... it is not the most intellectual of the species that survives; it is not the strongest that survives; but the species that survives is the one that is able best to adapt and adjust to the changing environment in which it finds itself."(https://quoteinvestigator.com/2014/05/04/adapt/)
"Survival of the strongest" edustaa sosiaalidarwinismia. Se on tieteen vastainen oppi, jonka seurauksena kymmeniä (tai ehkä jopa satoja?) nobelin arvoisia tieteellisiä ja teknologisia läpimurtotason keksintöjä jäi tekemättä.
^ Niin ja Ryhavalaan kommenttiin liittyen, Rippentrop on väärässä. Kokemuspohjalta perustelen. Liikkuminen ulkona (retkeily & hiihto & kajakkimelonta & jooga mättähällä etc.) on tärkeintä elämässä.
Olin viikonloppuna parin kaverin kanssa Vaskijärven luonnonsuojelualueella kahden yön ajan ja hyvin kulki suksella Suomen lounaisoisissakin. Harvinaista herkkua rospuuttotalvien jatkumossa ja noin lähellä ruuhkasuomea sekä merta -- ei siellä olisi jalkaisin päässyt kovinkaan pitkälle. Ja suksillakin sai etummainen hiihtäjä tehdä puuterilumessa toden teolla työtä.
Nähäitsin jälleen että elämässä tärkeintä on retkeillä vuodenajasta riippumatta, eikä sekään oikeastaan ole kovinkaan tärkeää.
Darwinkin oli kova matkustelmaan.
Oikeastaan kun asiaa tarkemmin miettii, niin tärkeintä elämässä on olla kiltti. Hiukan nössöä myöntää, mutta taitaa olla totta. Liha pettää lopulta kuitenkin, ja sitten kun nöin käy, on muiden varassa.
Dalai Lama taisi joskus tokaista että elämässä on alussa täysin muiden armoilla ja kannattelemana ja samaten lopussa -- ja usein siinä välissäkin. Joten pidetään huolta toisistamme -- ennen kaikkea silloin kun on itse vahva. Jotain tähän tyyliin:
https://www.youtube.com/watch?v=awzNHuGqoMc
"Tieteenvastaisuus" -sanan käyttämisestä:
"Negatiivinen vetoaminen tieteeseen, eli syyttäminen tiedevastaiseksi, ei tutkitusti toimi.
...
Tiedevastaisuuden mainitseminen ei sinänsä muuttanut ihmisten mielipiteitä, vaan synnytti vain vahvemman polarisaation.
...
Ihmisten leimaaminen tieteenvastaiseksi onkin kaksinkertaisesti tieteenvastaista: Se ainoastaan sementoi alkuperäiset mielipiteet, joten se ei ole toimiva taktiikka. Kaiken lisäksi, tieteenvastaisuus on omituinen käsite, jolle on vaikea löytää järkevää määritelmää, ja harvemmin ne, joita väitämme tieteenvastaiseksi, sitä oikeasti ovat."(Tuomas Aivelo, ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. https://www.tiede.fi/blogit/kaiken_takana_on_loinen/keskiolutkanta_paljastaa_suomalaiset_tiedevastaisia)
Vaikka en täysin ymmärtänytkään TA:n logiikkaa "tiedevastaisuus" -sanan käytön haitallisuudesta, niin en silti lähde kiistämään tutkijatohtorin mielipidettä "tiedevastaisuus" -sanan käyttämisen haitallisuudesta.
Minulle riittää RK:n kirjassa selitetty logiikka kaksijakoisen ajattelun ja henkisen huonovointisuuden välisestä korrelaatiosta. Jos ja (TA:n mukaan) kun "tiedevastaisuus" -sanan käyttäminen aiheuttaa polarisaatiota, ts. henkistä huonovointisuutta, niin korvaan sen vuoksi edellisessä kommentissani olleen "tiedevastaisuus" -sanan jollakin vähemmän haitallisella kiertoilmaisulla:
Ihmisille kärsimystä tuottava lauseen muotoilu: "Mark Rippetoen kommentti edustaa tieteenvastaisuutta."
RK:n kirjan "Mind Your Language" -kappaleen oppien mukaisesti korjattu versio lauseesta:
"Mark Rippetoen kommentti edustaa ihmisille kärsimystä tuottavaa ajattelua."
RK:n kirjan "Chapter 9 | Mind Your Language" on 18 sivua pitkä, josta voi päätellä, että ajattelussa käytetyn kielen sisällöstä huolehtiminen on tärkeää.
"Mind Your Language" -ajatus ei ole uusi:
"Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos." (http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Matt.+15%3A11&rnd=1548736807536)
Suusta/näppiksestä ulos tulevaa tajunnanvirtaa edeltää tietenkin ajattelu, jossa on pakko käyttää sanoja, ts. kieltä. Sanojen ja sitä myötä käytetyn kielen rakenteiden valinta pitäisi osata tehdä tieteen tulosten mukaisesti (tosin ortoreksiasta kärsivät kiistävät em. lainauksen paikkansapitävyyden täysin).
Tiedemiehen analysoimassa tutkimuksessa päädyttiin siihen, että "voima on se, mikä kaikkia naisia viehättää"
Mikon linkittämän Tim McGraw:n kappaleen kommentissa sanotaan:
"Not only is Tim McGraw every woman's dream, but he's what you want your son's to grow up to be like. I"(Bambi Brosemer)
Jälkimmäisen ajattelutavan mukaan henkinen voima on se mikä naisia viehättää (siis jos ystävällisyys muita ihmisi kohtaan tulkitaan henkisen voiman näkyväksi ilmenemismuodoksi).
VR: "Jälkimmäisen ajattelutavan mukaan henkinen voima on se mikä naisia viehättää (siis jos ystävällisyys muita ihmisiä kohtaan tulkitaan henkisen voiman näkyväksi ilmenemismuodoksi)."
Hyvä huumorintaju on useimpien naisten arvostama ominaisuus, joillakin se on jopa ykköskriteeri: Jos mies ei saa naista spontaanisti nauramaan , niin silloin tulkitaan, että kyseessä on väärä mies -> ei jatkoon.
Huumori sijaitsee Kahnemanin järjestelmä kakkosessa. Tämän voi päätellä siitä, että "Fight or flight" -reaktion (väärän reaktion) ollessa aktiivisena (siis hyökkäys/puolustus asetelman ollessa ns. päällä, lievän tai vahvan fobia -reaktion aikana) ei pysty tuottamaan hyvää ja spontaania huumoria. Hyvä huumorintaju on näin ajateltuna todiste miehen rohkeudesta (muistaen, että rohkeuden vastakohta, siis fobia on pelkuruutta). Miehen rohkeus puolestaan tuottaa sen turvallisuuden tunteen, joka on ihan välttämätöntä, jotta nainen uskaltaisi ylipäätään luottaa mieheen.
Koska ongelmien ratkaisutaidon ("survival of the fittest"), ja Kahnemanin järjestelmä kakkosen käyttötaidon/kyvyn välillä on päivänselvä korrelaatio (itse asiassa niiden välille voi laittaa yhtäsuuruusmerkin), niin tästä voi tehdä johtopäätöksen, että "survival of the fittest" toteutuu silloin, kun nainen uskaltaa luottaa huumorintajuisen mieheen (ts. valitsee huumorintajuisen, ystävällisen ja hyväntuulisen miehen).
Huumorintajun ulospäin näkyviä ilmenemismuoto on hyväntuulisuus, ystävällisyys muita kohtaan ja hymyilevä ilme. Tieteelliset tutkimukset ovat todistaneet, että esim. tinderissä hymyilevät kasvot saavat enemmän klikkauksia, joka on ymmärrettävissä siten, että hymyilevät kasvot tuottavat sitä turvallisuuden tunnetta, mikä puolestaan on tutustumisen edellytys (ainakin naisilla). Iskelmäsanoituksessa tämä ilmiö verbalisoidaan seuraavalla tavalla, hakasuluissa oleva lisäys on minun tekemä:
"Hymyhuulet suukon saavat, hymyhuulet huomataan
Hymyhuulet parin löytävät, ja valat vannotaan ...
En tunne sydän surua [en tunne pelkoa], ei paina murhe muu
Jos teeren peliin ryhdyn, niin siinä kyllä onnistun"
(https://genius.com/Arja-koriseva-hymyhuulet-lyric)
Henkisen voiman ja vahvuuden puuttumisen tunne (siis oman elämänhallinnan puuttumisen tunne, external locus of control, "sense of powerlessness", ongelmanratkaisukyvyn puuttuminen, sopeutumisen "fittest" puuttuminen) on (kärjistetysti sanottuna) kaiken henkisen huonovointisuuden alku ja juuri:
"As we have already mentioned, a sense of powerlessness is a huge contributing factor of depression, phobias and anxiety. Some people (you!), however, attempt to get a lot more control than others!"(RK: CYEAT, p. 51)
Kun ottaa huomioon, että tunnetasolla koettu fyysisen voiman tunne välittyy jossain määrin [1] myös henkiselle tasolle, niin tämä huomioon otettuna ei voi sanoa, että MR oli täysin väärässä, kun hän sanoi:
"Physical strength is the most important thing in life."
1)"Exercise: Chevreul's pendulum" (RK: CYEAT, p. 51). Chevreulin heilurikoe todistaa, että tunnetasolla koettu "pyörittämisen tunne" välittyy 100%:sti järkitasolle silloin, kun järkitasolla yritetään estää heilurin liike, mutta siitä huolimatta järkitasolla silmillä nähdään, että heiluri lähtee väkisin pyörimään. Tällöin heilurin pyörivä liike todistaa, että tunne välittyi 100%:sti todellisuuteen saakka (järkitasolla tehdyistä pyörittämisen tunteen vastusteluyrityksistä huolimatta). Käsittääkseni Chevreulin heilurikoe pätee, ts. toimii 100% kaikilla (terveillä) ihmisillä. Heilurikokeen tulosten perusteella ei voi kuitenkaan mielestäni tehdä johtopäätöstä, että myös tunnetasolla koettu fyysisen vahvuuden ja voimakkuuden tunne välittyisi myös väkisin kaikilla ihmisillä 100%:sti fyysisesti näkyvälle toimintatasolle saakka. Jos näin kuitenkin olisi, ja tämä pystyttäisiin myös kokeellisesti todistamaan, niin silloin olisi keksitty parannuskeino CFS/ME:hen: Tällöin kuntosaliharjoittelun tuottama fyysisen voiman tunne välittyisi väkisin toimintatasolle kuntosalin ulkopuolella, ja sitä kautta myös henkiselle tasolle, jolloin syntyisi vahva voiman ja jaksamisen tunne, ja CFS katoaisi heikkouden ja väsymyksen tunteen katoamisen myötä.
Tuosta Ryhavalaan humori-analyysista tulee väistämättä mieleen Happy Days -sarjan Fonzie, kjolal on myös pimeä puoli: hän uhkaa toisinaan sarjan muita penskoja väkivallalla. Uhka ei ole tarkoitettu realisoitumaan, mutta se on siellä kaiken sen charmin ja humoristisuuden alla. Joaka on aika jänä, koska sarja oli muten niin puhtoinen.
Mikko, yritin edellisellä kommentillani analysoida huumorintajun edellytyksiä, enkä itse huumorintajua. Jos edellytykset eivät toteudu, ei myöskään huumorinkukka puhkea kukkimaan.
Useimpiin naisiin vetoava huumorintaju ei tarkoita "vitsien vääntämistä", vaan pikemminkin iloista ja hilpeää yleistä elämänasennetta, jollainen löytyi myös aikoinaan hyvin tunnetulta naistenmieheltä Richard Feynmanilta:
"Feyman on masentuneena vain hieman hilpeämpi kuin kuka tahansa muu ihminen eloisimmillaan"(Kvanttimies, s. 102)
Edellisen lauseen sanoi Bethe, joka oli tuntenut RF:n hänen edellisessä työpaikassaan Manhattan -projektissa, jolloin RF:n vaimo ja isä olivat vielä elossa.
Kun Feynman aloitti uudessa työpaikassaan Cornellissa, eivät hänen uudet työkaverinsa tienneet, millainen RF on silloin kun RF ei ole masentunut, jonka vuoksi RF:n masentuneisuus ei ollut ilmiselvää hänen uusille työtovereilleen.
Seuraavasta lainauksesta käy hyvin ilmi naisten preferenssi lihaksikkaiden miesten suhteen:
"[yhteisen ilon jakamisesta:] Feynman pystyi keskittymään seurassaan olevaan naiseen täysin vangitsevasti ...
Keskittyneisyys, joka teki hänestä naisista vastustamattoman toimi myös tiedemiesten suhteen. Se oli luonteenpiirre, jonka hän jakoi merkittävän italialaisen fyysikon, Enrico Fermin kanssa ... Kaikki halusivat sinne [Fermin ryhmään] jakaakseen fysiikan jännittävyyden ja innon saada työskennellä Fermin kanssa. Hänellä oli erittäin epätavallinen luonteenpiirre - se jonka hän ja Feynman jakoivat: kun he kuuntelivat, he todella kuuntelivat! He keskittivät koko tarkkaavaisuutensa siihen, mistä puhuttiin ja yrittivät ymmärtää esitetyt ideat ja, jos mahdollista, he yrittivät auttaa kehittämään niitä ... [nuorista tutkijoista] ei ollut mitään niin imartelevaa kuin saada Feynman kääntämään koko huomionsa heidän ajatustensa pariin ... Tulos oli äärimmäisen houkutteleva." (Kvanttimies: 169,193-195)
Ei siis sanaakaan Feynmanin lihaksista! Siitä päättelen, että vaikka naisten preferenssi lihaksikkaiden miesten suhteen on ilmeinen tieteellinen tosiasia, on tämän ilmeisen tosiasian vaikutus kokonaiskuvassa niin vähäinen, melkeinpä olematon, ettei Feynmanin tieteellisen elämänkerran kirjoittaja katsonut edes tarpeelliseksi mainita lihaksikkaan vartalon merkityksestä. Tämä toki kävi ilmi myös tiedemiehen alkuperäisestä tekstistä (yhden lauseen verran).
"Mikko, yritin edellisellä kommentillani analysoida huumorintajun edellytyksiä, enkä itse huumorintajua. Jos edellytykset eivät toteudu, ei myöskään huumorinkukka puhkea kukkimaan."
No niin tietty. Mutta Fonzien hahmo ei nimenomaan ole mikään vitsiniekka, vaan hänellä on sarjan todellisuudessa poikkeuksellista karsimaa. Toki se, että saa ihmiset nauramaan ja hyvälle päälle, on osa sitä kaikkea. Samahan se oikeatsikin on. Ihmiset saa paremmin hyvälle päälle ja viihtymään, kun ei väännä koko ajan vitsiä, vaan pikemminkin on mukana tilanteessa kympillä. Porukoiden naapuri on varsin epämiellyttävä ihminen, jolla on laaja vitsivarasto ja maneerina heitellä niitä kaiken aikaa. Koska tyyppi on muuten varsin epäsympaattinen, se jatkuva komedia on alkanut ärsyttää.
Samapa se toisaalta naisillakin on. Jos huumorintaju ymmärretään kyvyksi kommunikoida ja vastaanottaa juttuja monella tasolla yhtä aikaa, niin lasken sen ehdottomaksi plussaksi myös omalla potentiaalisella kanssakäyntikumppanilla. Ihan koska elämä ei ole pelkkiä sänkyhommia, vaan hengaamista yhdessä.
Ns. suorittava äly voi olla ihmisellä korkea, mutta hän voi silti olla täysi tauno (tai mikä nimi nyt vastaavaa naisella kuvaa -- pirkko?). Toisaalta henkevä ja hauska ihminen osaa nimenomaan lukea tilannetta kuin tilannetta akuutilla tyylitajulla. Tähän perustuu esimerkiksi lievästi epäkorrektin huumorin viljely -- ymmärretään hyvin osvinnaisuuden rajat ja härnätään muita liikkumalla siinä rajapinnalla hyvän maun ja muun välillä. Stand up -koomikoilla siitä on tullut suorastaan maneeri, joka osoittaa itse kunkin koomikon todellisen tilannetajun ja nokkeluuden -- tai tekee esityksestä todella huonon ja mauttoman. Englannin kielessä on sana wit, joka kuvaa hyvin kaikkea tätä. Se ei ole vitsinheittoa, vaan tilanteen älyllistä hallintaa, jossa on mukana huumorin elementti. Mutta paljon muutakin.
karsimaa = karismaa
Bloginpitäjä on muuten reaalitodellisuudessa monella tapaa varsin ärsyttävä ihminen, mutta wit on hyvin hallussa :) Se on meikäläisen kirjoissa iso plussa.
Lähetä kommentti