Hyveistä ja heuristiikoista

Kun kirjoitin aiemmin hyveistä ja arvoista, korostin alussa että en tavoittele hyve-eettistä tarkastelua. Tarkoitin tällä sitä, että se, mitä sanomme hyveistä, on universaalia siinä merkityksessä että hyveen luonne hyveenä voidaan tunnustaa ja tunnistaa riippumatta siitä, millaista eettistä viitekehystä käytämme.

Hyve-etiikassa pyritään palauttamaan "oikea" toiminta ja ajattelu hyveisiin; valintojen arvo on niiden hyveellisyydessä. Tämä on mielestäni hieman kömpelö ja ennenkaikkea epätarkoituksenmukainen tapa kehystää asioita. Minun näkemykseni hyveistä on, että ne ovat luonteeltaan heuristisia. 

Heuristiikalla tarkoitan tässä yhteydessä välineellistä, käytännöllistä ohjetta tai nyrkkisääntöä, joka toimii usein hyvin, mutta toisinaan saattaa toimia huonommin tai jopa vahingollisesti. Esimerkiksi, voimme sanoa että ahkeruus on hyve; jokainen selväjärkinen ihminen ymmärtää, miksi useimmiten tämä pitää paikkansa. Jokainen voi kuitenkin helposti luoda mielessään tilanteen, jossa ahkeruus on peräti vahingollista.

Oma käsitykseni on, että aivan jokainen hyve on tällainen heuristiikka, ja juuri siksi puhdasoppinen hyve-etiikka redusoi ihmisen aina jonkinlaiseksi koneiston osaksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hyveiden korostaminen olisi mielekästä, kunhan ymmärretään näiden rajat.

Sanoin myös toisaalla, että pidän fyysisen voiman harjoittamista hyveenä. Kaikki yllä sanottu pätee myös tähän hyveeseen. Jokainen ymmärtää että voimaharjoittelun voi viedä liiallisuuksiin siten, että se hallitsee elämää ja jopa vaarantaa terveyden jossakin kohtaa. Jokainen myös ymmärtää, miksi se, että yksilö kykenee tarvittaeassa kantamaan pesukoneen rappuset ylös yksinään, on hyvä asia. Olennaista tässä on löytää ne asiat jotka ovat arvokkaita ja asettaa ne rinnakkain. 

Olen nähnyt monta puheenvuoroa toksisesta maskuliinisuudesta erityisesti angloamerikkalaisen kulttuurin piirissä. Maskuliinisuuden ja mieheyden kaltaiset kysymykset ovat niin laajoja, diffuuseja, ja ristiriitaisiakin, etten edes lähde purkamaan sitä vyyhtiä. Sidos hyveellisyyteen on kuitenkin olemassa, ja ainakin osa niin kutsutusta toksisuudesta voidaan ymmärtää joidenkin hyveiden ylikorostumisena. Esimerkiksi peräänantamattomuus ja kunniallisuus voidaan ymmärtää hyveinä, mutta niiden tarkoituksenmukainen soveltamisala on varsin kapea. 

Kun olen kirjoittanut tehokkuudesta aiemmin, se on usein ymmärretty heuristisena, hyveen kaltaisena asiana. Se voidaan toki ymmärtää näinkin, mutta itse olen korostanut tehokuutta nimenomaan arvona. (Pareto-)Tehokkuus siis viittaa siihen, että jos voimme valita erilaisista lopputuloksista, meidän tulisi sulkea pois vaihtoehdot, jotka ovat joidenkin toimijoiden kannalta huonompia, mutteivät kenenkään kannalta parempia. Se, miksi tämä ei ole (pelkkä) hyve, vaan arvo, johtuu siitä, että ei ole tilanteita joissa tästä maksiimista poikkeaminen olisi jollakin tapaa hyvä asia. Tai tarkemmin; Yksilö joka on sitä mieltä, että tehokkuudesta poikkeaminen on oikeutettua, on paha (engl. evil) ja siten asettanut itsensä niin sanotusti ihmistapain ulkopuolelle.