Minulla oli eiliseen asti vuosimallin 2008 Honda Jazz, jolla olin ajanut vuodesta 2013 asti. Viime tiistaina auto piti katsastaa, mutta OBD-järjestelmässä oli jonkinlainen vika. Vein auton huoltoon ja edessä olisi ollut varsin hintava remontti, joten päätin vaihtaa autoa.
Yleisestiottaen en pidä auton omistamista taloudellisesti järkevänä. Aivan erityisen huono sijoitus on uusi auto, sillä siinä on suuri määrä veroa ja uuden auton jälleenmyyntiarvo putoaa hyvin nopeasti. Tällä kertaa kuitenkin päädyin ostamaan täysin uuden auton. Päätös oli vähemmän taloudellinen ja enemmän tunnepohjainen. Tarkoitan tällä sitä, etten tavoitellutkaan päätökselläni taloudellista tarkoituksenmukaisuutta, vaan päätös oli kulutuspäätös.
Jos autolla olisi tarkoitus vain liikkua, olisi fiksu päätös ollut korjata vanha ja ajaa sillä. Autossa kuitenkin vietetään kohtuullisen pitkiä aikoja jos sillä liikutaan paljon. Itse en itse asiassa edes liiku autolla kovin paljoa, mutta pidän siitä tunteesta että autossa on mukava istua ja ajaminen on miellyttävää. Toinen asia jota arvostan, on se, että luotan ettei auto hajoa tai jos se hajoaa, sen hajoaminen on ns jonkun toisen ongelma. Rahalla on tässä aika vähän roolia, sillä iän myötä olen alkanut arvostaa vaivattomuutta paljon enemmän. Iän, ja ehkä taloudellisen tilanteen kohentumisen myötä.
Auto ei ollut älyttömän kallis. Sain vanhasta vaihdossa jonkin verran niin, että rahoitettavaksi osuudeksi jäi aika tarkkaan 20 000 euroa. Tämä on tietenkin suuri summa, mutta korkoineen 60 kuukaudelle se on hieman yli 350 euroa kuussa. Hondan korjaus- ja huoltokulut olivat viime vuosina tyypillisesti noin 500 euroa vuodessa, uudessa on huoltosopimuksen mukaan kuluja vain noin 150 euroa vuodessa. Vakuutusmaksut ovat samat ja ajoneuvon käyttömaksu on alhaisempi. Myös polttoaineen kulutus on hivenen pienempi, eikä autoa tarvitse katsastaa kolmeen vuoteen. Arvelisin vuositasolla "säästäväni" juoksevissa meinoissa noin 600 euroa vuodessa, eli 50 euroa kuussa.
Tämäkään ei tietenkään tee päätöstä taloudellisesti kannattavaksi. Mutta jos kysytään, paljonko olen valmis maksamaan siitä, että yhden vuosihuollon ja kahden renkaidenvaihdon lisäksi ei tarvita kahta tai kolmea käyntiä huoltamolla -- tämä tietysti voi jäädä toteutumatta -- tämä summa voi olla aika suuri. Jos arvotan nämä 200 euron arvoisiksi vaivannäön suhteen, vuositason säästö nousee 800 euroon.
Autolla voi arvioida olevan jälleenmyyntiarvoa ehkä noin puolet nykyisestä, eli 10 000€ (voi olla toki vähemmänkin) viiden vuoden kuluttua. Tuo 10 000 menetetään seuraavien viiden vuoden aikana eli noin 2000 euroa vuodessa. Tämä pitää laskea kustannuksiin, joten ollaan pakkasella 1200 euroa vuositasolla.
1200 euroa vuodessa siis olen valmis maksamaan ihan siitä, että auto on hienompi ja uudempi, siitä varmuuden tunteesta, että uusi auto on luotettavampi kuin vanha, jne. Siis noin 100 euroa kuussa.
Summa ei ole älyttömän suuri, jos sitä vertaa vaikkapa siihen minkä verran ihmiset ovat valmiita panostamaan vaikkapa muutamaan lisäneliöön asunnossa tai nopeampaan internettiin. Jos tätä ajattelee revealed preferencen kautta, niin ehkä vaan olen ihminen joka tykkää siitä että saa ajaa uudella autolla. Noin 100 euron edestä kuukaudessa.
10 kommenttia:
Uusi auto??? ODB???
VMP! Sitä se soijan syöminen tekee.
https://www.youtube.com/watch?v=HB_APSQYhx4
Oletan että tuossa videossa oli nopeusmittari. Vaikea sanoa mitään ajo-olosuhteista kun kuva on hiukan rajoitettu. Ilmeisesti auto kulkee kovaa?
Itse en erityisemmin perusta kovin kovaa ajamisesta, ymmärrän toki sen viehätyksen sinänsä, ja pitäisin hyvänä ideana että olisi mahdollista ajaa kovaa sellaisissa paikoissa joissa ei aiheuta muille vaaraa. Taajama-alueella kaahaamista en oikein pidä hyvänä ideana, koska siinä on suurehkoja riskejä nimenomaan muille ihmisille.
Itse mietin JUST noita samoja asioita koko joulukuun kun entinen auto kirjaimellisesti hajosi pihalle eikä koskaan enää käynnistynyt. Möin toimimattomana muutamalla satasella pois ja kattelin uudempaa. Kuukauden aikana kävin läpi kaikki mahdolliset näkökulmat ja targetti vaihtui monta kertaa. Totesin etten yksinkertaisesti löydä järkiratkaisua ongelmaan mutta yritin saavuttaa jonkinlaisen kompromissin. Ostin siistin 10v vanhan auton kohtuullisilla kilometreillä josta arvon alenema on mennyt melko lailla olemattomiin.
Tuo luotettavuus on tärkeä pointti mutta se on myös osittain fiiliskysymys. Useimmat autojen viat eivät pysäytä itse ajoa joten perille ja takaisin yleensä päästään. Katsastustilastoja luetaan kuin piru raamattua mutta ne viat joista joitain halpoja ranskiksia tai italialaisia moititaan siellä ovat jotain käsijarruvikoja ja raidetankojen väljyyksiä - kumpikaan ei haittaa ketään muuta kuin Trafia. Mikään auto ei kuitenkaan ikinä ole "varma" vaikka Esson baarissa aina paremmin tiedetään.
Pisimmät matkat meidän perhe ajelee vuoden -98 matkailuautolla jonka tekniikka on äärimmäisen simppeliä ja luotettavaa. Jos valtion sääntely ei kieltäisi, arvostaisin jos joku taho rakentaisi mahdollisimman analogisen auton jollaisia vielä -80 luvulla nähtiin. Uusista featureista hyväksyisin vain korin passiiviset turvavälineet sekä ruostesuojauksen. En edes ABS:ää ottaisi. Vois olla halpa.
Aikamoista. No nyt alat suunnitella kunnon road tripiä vaikka Nordkappiin.
Itsellä vanha auto, mutta uusi akku. Hyvin käynnistyi sunnuntaina Siikanevan kulmilta, kun hiihdin takaisin -20 pakkasasteen yön jälkeen sinne, missä auratut tiet alkavat. jos jjoku olisi reissun aikana pöllinyt ja rässinyt ojaan katolleen, niin sekään ei olisi ihan loputtomasti kyrsinyt.
... ja 2,70 m metsäsukset mahtuvat juuri ja juuri hätspäkkiin :D
Maailma luisuu hyvää vauhtia helvettiin mutta mehän pörrätään. Pitäähän sitä luontokokemuksia saada.
Road Trip Nordkappiin voisi olla kova, lähdetkö mukaan keväämmällä? Autossa olisi mukavasti tilaa ehkä itseni lisäksi kahdelle raavaalle miehelle, neljäs voi tehdä tiukkaa jos on paljon tarvikkeita mukana.
Teltta ja makuupussit kyytiin, matkat taittuu autolla rauhkaseltaan, kahden tai kolmen yöpyömisen reissu?
Hell yeah. Mutta jatketaan illemmalla yksityisemmin sähköpostilla.
Siis harkinnan jälkeen ajan 90-luvun autoilla. Niitä saa halvalla, ja jos koppa on kunnossa, ja mittarissa joku 300Mm, niin homma on selvää. Vastaan tulee starttimoottori, laturi, pakoputkia ja iskareita ym kuluvaa sälää. Kun pysyy samassa merkissä ja mallissa, osatkin saa vanhoista omista.
Niitä voi korjata tien päälläkin. Ei tarvitse soittaa lavettiautoa viemään merkkihuoltoon, jos joku mystinen merkkivalo syttyy.
Nordkapp on turistirysä. Voihan siellä käydä kerran, mutta sitten se on nähty. Itse saari näyttäisi kyllä olevan patikoimiselle otollista, kun vaan varoo, ettei tipahda reunalta.
Pian Olderfjordin jälkeen mennessä vasemmalla on iso kivilouhos. Tiirailkaa tarkkaan pystysuoran reunan huipulle. Siellä kaukana on kaivinkone parinsadan metrin äkkipudotuksen reunalla hyvin kapealla hyllyllä. Tai sitten ei enää ole.
Itse ajelin pitkään 80-luvun autoilla. Isäpapalla oli autokorjaamo ja kaikki pystyttiin korjailemaan itse. Jossain kohtaa tuli perhe ja vaimo joka ei arvostanut sitä että kyllä keskellä talvea selvitään puoli tuntia kun paikkaillaan jäähdytintä pakkasessa ja toivotaan ettei kansipahvit menneet. Joskus siinä kohtaa aloin arvostaa sitä että homma sujuu, ja jos ei suju sen voi jättää jonkun muun hoidettavaksi.
Kai siinä osan autonomiastaan menetti. En jaksa enää säätää, vaikka jotain ehkä osaisinkin tehdä. No, näille uusille ei edes voi tehdä mitään kun viat ovat softavikoja.
Tänään aamulla syttyi ensimmäinen vikavalo, autolla on ajettu tehtaalta tullessa 45 kilometriä. Onneksi kojelaudan diagnostiikka tiesi kertoa että se vain varoittaa että peruutustutkan anturi oli jäässä ja siten epäluotettava.
Kyllä minäkin itse ruuvaamisen olen ulkoistanut. Naapurissa on korjaamo, ja minä myös tarvittaessa autan järjestämällä jotain pientä, välineiden puhdistukseen esim. Samalla vähän sponssaan hyvää harrastusta.
https://www.youtube.com/watch?v=o0BeCpyac74
Lähetä kommentti