- Maanantai: Kyykky, kevyt (70%) 3x5, vinopenkki 3x10, Maastaveto 531, talja 3x10
- Keskiviiko: Kyykky, kevyt (80%) 3x3, penkki 531, leuanveto 3x8 kehonpainolla, maastaveto FatGripzeillä
- Perjantai: Kyykky 531, pystypunnerrus 531, leuanveto 3x5 lisäpainolla, vinopenkki käsipainoilla.
Lisätyö toki vaikuttaa esimerkiksi ansiotasooni. Bruttoansiot nousivat 20%, mutta nettoansiot vain noin 15%, johtuen iki-ihanasta progresssivisesta verotuksestamme. En kuitenkaan valita, lisäansiot ovat tervetulleita, vaikka menoni ovatkin pienet. Säästämisasteestani johtuen omaisuuteni karttuu kohtuullista tahtia huolimatta, mikä puolestaan on tarpeen sillä avioeroni pari vuotta sitten iski aikamoisen loven säästöihini. Tämä taas johtui siitä, että olin investoinut taloon, joka jouduttiin myymään hieman huonoon aikaan. "Velkavipu" ei ollut hyvä sikäli, että remontti-investoinnit eivät nostaneet hintaa edes sen vertaa mitä niiden teettäminen maksoi. Ne oli tarkoitettu pidempiaikaisiksi investoinneiksi, joten talon myyminen siinä kohtaa oli huono veto rahallisesti.
En kuitenkaan valita tässä kohtaa mitenkään kohtaloani. Elämä on lopultakin hyvällä mallilla kaikenkaikkiaan.
22 kommenttia:
Kaikki todellinen vauraus on pohjimmiltaan biologista.
"... nyt tilanne on sellainen että joudun miettimään ajan riittävyyttä."
Harmillista, aika on eräs rahan ilmenemismuoto: Aikaa voi vaihtaa rahaksi, mikäli yhteiskunnassa harrastetaan järkevää rahapolitiikka, ts. vaihdon välineitä on sopivassa määrin saatavilla. Työhän ei yhteiskunnasta koskaan lopu, mutta vaihdon välineistä voi tulla pulaa, jos (ja kun) poliitikot suhtautuvat rahapolitiikkaan tunteella. Ja rahaa voi vaihtaa ajaksi (rajoitetussa määrin).
Ciceron mukaan aikaa on kuitenkin riittävästi käytettävissä, jos ajan käyttää oikein:
"Oikein eletty elämä on riittävän pitkä"
Jokainen hetki, jonka joudut käyttämään ajan (ts. rahan) miettimiseen, heikentää (vähintäänkin miettimiseen käytetyn ajanhetken verran) kykyäsi rationaaliseen ajatteluun:
"Liian pieni palkka ajaa stressiin ja "ihmisen eläimeksi" ... liian pieni palkka ajaa ihmisen toimeentulostressiin, joka taas voi johtaa esimerkiksi sairasteluun ja tietynlaiseen järkevän toimintakyvyn menettämiseen, sanoi Sarasvuo.
– Se johtuu ihmisen ajamisesta eläimeksi. Jos perusluottamus ja perusturvallisuus eivät ole riittävän palkkatason turvaamia, on turha kirittää ja hyppyyttää ihmisiä, Sarasvuo sanoi."(https://yle.fi/uutiset/3-9853015)
Myös erilaisissa tutkimuksissa on havaittu, että köyhät ihmiset ovat menettäneet kykynsä suhtautua rationaalisesti rahaan. Jos jos köyhyydestä kärsivälle kehitysmaan asukkaalle tarjotaan mahdollisuutta tyyliin: "Otatko vastaan ilmaisen lantin nyt, vaiko kaksi lanttia viikon päästä", niin tutkimusten mukaan köyhillä on huomattavaa taipumusta valita väärä vaihtoehto.
Sama ilmiö näkyy myös siinä, että suomalaiset köyhät käyttävät viimeiset lanttinsa veikkauksen rahapeleihin.
"Liian pieni palkka ajaa stressiin ja ihmisen eläimeksi" -ajatuksesta käy myös ilmi määrältään riittävän suuren keskiluokan ratkaisevan tärkeä merkitys yhteiskuntarauhalle: Jos keskiluokan koko kutistuu liian pieneksi, se tarkoittaa sitä, että keskiluokasta pois pudonneet ihmiset muuttuvat kaksijakoisesti ajatteleviksi "Ruukinmatruunoiksi", joita ohjaa ensisijaisesti ihmisen kaksi perustunnetta, siis halu ja pelko, eikä enää järki.
Jos kansan enemmistö reagoi tunteella (väärä reaktio) lähes kaikkiin tapahtumiin (uutisiin), niin silloin järkeensä luottava ihminen tietää, että nyt ovat huonot ajat tulossa.
Unohtui pois edellisestä kommentistani: Ruukinmatruuna ei muuttunut tunteella reagoivaksi rahapulan vuoksi, vaan sen vuoksi, että hän kokee elävänsä petojen (pohjimmiltaan pahojen ihmisten) ympäröimänä. Stressin aiheuttaja voi siis olla mikä tahansa, mutta stressin lopputulos on aina sama: Ihminen menettää kykynsä oikeaan (järkiperäiseen) reaktioon (rationaaliseen ajatteluun). Stressin seurauksena ihminen alkaa reagoida tapahtumiin väärin, siis tunteella, ja menettää samalla myös kykynsä ns. "omantunnon äänen" kuulemiseen (eläimiltä puuttuu omantunnon ääni).
Minusta dikotominen ajattelu jossa reagoidaan "tunteella" vs "järjellä" on harhaanjohtava. Pikemminkin kyse on siitä, reagoidaanko yhteen hetkelliseen tunteeseen vai otetaanko huomioon pidemmältä aikaväliltä kaikki tunteet.
Ei ole mitään "tunne vs järki" vastakohtaparia. Päätöksenteko ja harkinta eivät ole edes mahdollisia ilman tunteita. Olennaisempaa on lyhyt vs pidempi aikajänne, eli se, reagoidaanko juuri päällä olevaan tunnetilaan vai otetaanko huomioon ne tunteet joita on myöhemmin.
Esimerkiksi jos pelaan kännykällä jotakin peliä ja epäonnistun, tulee harmitus ja mieleen juolahtaa ehkä heittää kännykkä seinään niin että se rikkoutuu. Tämä tunne menee kuitenkin pian ohi ja sen tilalle tulee toisia tunteita. Jo minuuttien tai jopa sekuntien kuluttua minua harmittaisi jos olisin rikkonut puhelimeni vaikka se sillä hetkellä tuntui hyvältä idealta. Eli ero on siinä, annanko presedenssin tunteilleni tulevaisuudessa vai seuraavien sekuntien aikana.
Tosiasiassa tietenkin tätä nimitetään "järjeksi".
Köyhyys on eräänlainen aivosairaus, hiukan niinkuin metabolinen oireyhtymää joka liittyy vakavaan ylipainoon. Se muuttaa ihmisen päätöksentekotapaa niin, että tämä tila ylläpitää itseään. Aivan kuten metaboliset muutokset kuten insuliiniresistenssi, sitä seuraava lihasten surkastuminen ja rasvakudoksen liikakasvu ja sitä myöden muutokset maksan toiminnassa, kylläisyyshormonien toimintahäiriöt jne liittyvät kaskadiin joka paitsi johtuu ylipainosta myös tuottaa sitä, köyhyys johtaa aikapreferenssin lyhentymiseen; ihminen jolla ei ole riittävästi rahaa jotta voisi suunnitella tulevaisuutta, lakkaa suunnittelemasta tulevaisuutta ja näin menettää mahdollisuuden tehdä päätöksiä joiden myötä tulot tulevaisuudessa kasvaisivat.
Esimerkiksi kirjassa "Poor Economics", joka käsittelee köyhyyden taloustiedettä, on keissi jossa oli tutkittu intialaisia katukauppiaita. He ostavat aamuisin velkaksi tavaraa ja sitten illalla maksavat sen ja varsin korkean päiväkoron, käytännössä usein yli kymmenen prosenttia. Tulot riittävät juuri ja juuri elämiseen. Tutkijat olivat laskeneet että säästämällä melko mitättömän summan päivässä, suurin osa kauppiaista olisi voinut päästä tilanteeseen jossa he eivät ostaisi tavaraa velaksi vaan käteisellä, ja tämä olisi nostanut heidän elintasoaan huomattavasti. Summa olisi säästynyt kuukaudessa puolittamalla tupakkaan ja teehen käytetyn rahamäärän. Silti kukaan ei tehnyt tätä.
Syy oli, että päätökset tehtiin päivä kerrallaan. Kukaan ei edes kyennyt suunnittelemaan kuukauden aikajänteellä. Eivätkä nämä ihmiset olleet tyhmiä; suuri osa heistä tiesi ja osasi laskea että asia on näin, mutta kuukausi oli yksinkertaisesti niin pitkä aika, että heidän mielestään ei ollut mielekästä panostaa.
Tm: "Olennaisempaa on lyhyt vs pidempi aikajänne, eli se, reagoidaanko juuri päällä olevaan tunnetilaan vai otetaanko huomioon ne tunteet joita on myöhemmin."
Tarkoitan siis, että jos oletusarvoisesti jättää reagoimatta tunteella kaikkiin juuri tällä hetkellä tapahtuviin asioihin, niin tällöin jää (nyt ja myöhemmin) enemmän aikaa suhtautua kyseiseen asiaan (kuin myös kaikkiin muihinkin asioihin) järkiperäisesti. Kun ei täytä aivojaan (käytä aikaansa) tunneperäisellä (subjektiivisella) ajattelulla, niin jää aikaa ajatella asioista järkiperäisesti (objektiivisemmin):
"“It’s difficult to see the picture when you’re inside the frame.” Having perspective on something when you are an insider is hard. Self interest and other biases are powerful enough that dysfunction can result from insider status. "(https://25iq.com/2016/07/08/a-dozen-things-ive-learned-from-eugene-kleiner-about-investing-and-business/)
Opin "oikean reaktion käsitteen" takkirauta blogiin vuosia sitten jättämästäsi kommentista.
Ja ymmärsin (vuosia myöhemmin), että tarkoitit "oikealla reaktiolla" sitä, että pitäisi ajatella kokoa ajan (siis suhtautua koko ajan elämässä eteen tuleviin tapahtumien virtaan) "outside the frame" -näkökulmasta käsin ?
Tämä oletusarvoisen "outside the frame" -suhtautumistavan tulisi olla tavoitteena siitäkin huolimatta, ettei se juuri nyt toteutuisi ? Eli oletusarvoinen "outside the frame" -suhtautumistapa on se, mihin oletusarvoisesti pyritään ? Oletusarvoisesti pitää pyrkiä oikeaan reaktioon, vai kuinka ajattelet ?
Järkiperäinen reagointi kaikkiin asioihin edellyttää sitä, että omassa ajattelussa käytettävä sanavarasto (ihmisen keskim. sanavarasto noin 70 000 sanaa) koostuu 100% pelkästään "hyvistä pysäytyssanoista".
Hyvän pysäytyssanan määritelmä käy ilmi tästä: https://yle.fi/uutiset/3-9942307
Pysätyssanan vastakohta on käynnistyssana, siis sellainen sana joka on vahvasti (tai heikosti) kytköksissä tunne-elämään. Esimerkiksi Ruukinmatruunan tapauksessa käynnistyssanoja ovat: Pahuus, Islam.
Ruukinmatruuna on menettänyt kykynsä suhtautua järjellä em. käynnistyssanoihin, jonka vuoksi Ruukinmatruuna on pakotettu "inside the frame" -näkökulman käyttämiseen em. sanoihin törmätessään ja niitä itse käyttäessään.
Pysäytys -ja käynnistyssanoja voisi verrata legopalikoihin: Pysäytyssanat ovat sinisiä legopalikoita ja käynnistyssanat ovat punaisia legopalikoita.
Järkensä avulla todellisuutta mallintava ihminen (rationalisti) rakentaa oman todellisuusmallinsa "sinisistä legopalikoista" (pysäytyssanoista).
Ja 100% täysin tunteella käyvä ihminen rakentaa oman todellisuusmallinsa "punaisista legopalikoista" (tunteisiin ja tunne-elämään kytköksissä olevista sanoista).
Ja suurin osa ihmisistä rakentaa oman todellisuusmallinsa mättämällä siihen sekaisin sekä punaisia että sinisiä legoja asiaa sen kummemmin ajattelematta.
Prepositiosanat esiintyvät vain sinisten palikoiden kyljessä (ne ovat kaikille ihmisille neutraaleja sanoja).
Esim. sana "Paha" esiintyy sekä punaisen että sinisen legopalikan kyljessä.
Kun Ruukinmatruuna lukee "Kärpästen herraa", hän näkee siellä paljon punaisia legopalikoita, joiden kyljissä lukee "Pahuus". "Pahuus" -sana on siis Rukinmatruunan todellisuusmallissa käynnistyssana, jonka vuoksi Ruukinmatruuna ei voi suhtautua kirjaan järkensä avulla. Ruukinmatruuna uskoo pahan fyysiseen olemassaoloon! "Pahuushiukkanen" on Ruukinmatruunan mielestä fyysisesti olemassa (vaikkei kvanttikenttäteoria ole vielä löytänyt pahuushiukkasta, eikä myöskään "henkihiukkasta").
Kun minä luen "Kärpästen herraa", en löydä sieltä punaisia "Pahuus" -legopalikoita, vaan sinisiä "Otherization" -sanalla merkittyjä legopalikoita. "Otherization" -sanalla ei ole kytkentää minun tunne-elämääni, se on minulle samalla tavoin tunteideni kannalta 100% neutraali sana kuin jokin satunnainen prepositio, tai vaikkapa sana "on", joka ei viittaa mihinkään.
Minä en usko pahuuden fyysiseen olemassaoloon, koska järkeni avulla ymmärrän, että toiseuttaminen (kaksijakoinen ajattelu, dikotomia, polarisaatio jne...) on inhimillisen pahuuden lähde.
Luin "Ei ole mitään "tunne vs järki" vastakohtaparia." -kommenttisi aluksi vain kerran ja liian hätäisesti, jonka vuoksi vastausta kirjoittaessani ajattelin toista esimerkkitapausta väärästä reaktiosta, jonka muistelen lukeneeni jostain päihdeongelmaisten keskustelupalstalta:
"Mikähän meissä alkkareissa oikein on vikana, kun emme kestä tavallisen elämän tuottamaa normivitutusta ? Kun esimerkiksi kaupan kassajono ei vedä, niin heti hermostun hirveästi ja tekee mieli vetää kännit."
Tuon kirjoittaja teki "itsestä yleistäminen" -argumentaatiovirheen kuvitellessaan että myös muut ihmiset hermostuvast yhtä paljon kuin hän, jonka seurauksena hän kuvitteli virheellisesti, että muiden ihmisten kestokyky olisi jotenkin parempi kuin alkkareiden.
No tosiasiassa ei-alkkarit eivät reagoi vahvasti tunteella em. tilanteessa, siis he eivät kerää "höyrynpainetta sisäänsä" ("höyrynpaine" = juomisenhalu). Ei-alkkarit eivät siis koe säännöllisesti "normivitutusta", jonka vuoksi heidän ei myöskään tarvitse "poistaa normivitusta" säännöllisesti alkoholin (tms. "höyryn paineen poistavan" riippuvuusreaktion toistamisen) avulla.
Eli tuossa hitaan kassajonon esimerkissä väärä reaktio on reagoida tunteella tilanteeseen, johon ei voi itse vaikuttaa. Ja tuo minun vastaukseni siis oli enemmän vastaus siihen tilanteeseen, jossa joka kerta pelatessa tekee mieli "heittää kännykkä seinään", kun peli ei kulje (tai kaupan kassajono ei vedä riittävän nopeasti).
"Teki mieli heittää kännykkä seinään, mutta en tehnyt sitä" -tilanne on esimerkki väärän reaktion huomaamisen tärkeydestä. Ihmisen lajityypillinen käyttäytyminen, siis ongelmien ratkaisu ei onnistu, jos ei huomaa omaa väärää reaktiotaan välittömästi, jonka vuoksi kirjoitin aikaisemmin "Elämän tarkoitus on oman väärän reaktion huomaaminen". Huomaan nyt unohtaneeni tuon lauseen lopusta pois "välittömästi" tai "heti" -sanan.
Jos ratkaistava ongelma on kännykkäpelin läpi pelaaminen, niin se ei onnistu, jos kännykkä hajosi seinään heittämisen seurauksena.
Kun on kerran huomannut oman väärän reaktion, ja keksinyt ja hoksannut itse mikä on oikea reaktio (siis järkiperäinen tapa suhtautua ko. tilanteeseen), niin jatkossa on sitten helpompi muistaa reagoida heti ja suoraan järkiperäisesti. Sen jälkeen elämä muuttuu paljon helpommaksi (vähemmän stressaavaksi), jolloin tavoitetila (siis aina järjellä reagointi ko. tilanteessa) toteutuu.
Kännykän lentäminen seinään on tässä määritelty "suoraksi reaktioksi":
"Ja ajatus on jo ensimmäinen teko, pitäs aina hoksata vähän aatella niitä omia tuntheitaki, ettei net menis käytänthöön suorana reagoimisena, saisima ajatusta välhiin."(http://www.laronia.com/palvelut3.html)
"Saisima ajatusta välhiin" on siis "oman väärän reaktion huomaamista riittävän aikaisin". Vastaava ajatus kommentissasi on tämä kohta: "ero on siinä, annanko presedenssin tunteilleni tulevaisuudessa vai seuraavien sekuntien aikana"
Presedenssi on suomeksi "sidontajärjestys". Käsittääkseni tunteiden pitäisi (ainakin pitemmällä aikavälillä) "kellua ilmassa vapaana", eikä niitä pitäisi sitoa sanoihin ja/tai sanojen avulla rakennettuihin ajatusrakennelmiin.
"Tunteiden sitominen" pitkäksi aikaa (siis itsensä pakottaminen muottiin, johon on vaikeaa sopeutua) ei tee hyvää ihmisen henkiselle hyvinvoinnille. Halu on tunne, pitäisi siis sitoa tunteensa "haluun ajatella järkiperäisesti", koska couen laki ("tunteen ja järjen ollessa ristiriidassa tunne voittaa aina") pakottaa haluksi järjen noudattamisen.
Em. "suora reaktio" on englanniksi "gut reaction":
"An instantaneous reaction made without thought.
When he saw that lion leaping towards him, his gut reaction was to run."(https://en.wiktionary.org/wiki/gut_reaction)
Puhekielessä "suora reaktio" esiintyy "reaktio lähti selkäytimestä" -muodossa:
"jos ihminen reagoi johonkin asiaan salamannopeasti, niin voidaan sanoa, että reaktio lähti selkäytimestä. Idea tässä sanonnassa on se, että reaktio oli niin nopea, ettei se voinut tulla aivoista asti, vaan sen täytyi tulla selkäytimestä s.o. kanavasta, jota pitkin hermoimpulssit liikkuvat."(https://www.urbaanisanakirja.com/word/selkaytimesta/)
Tilanne määrittää, onko suora reaktio haitallinen vai hyödyllinen. Tässä esimerkki haitallisesta suorasta reaktiosta kuumuuteen:
"Hän oli töissä käsitellyt kemikaalia, joka oli syttynyt palamaan hänen ihollaan. Hän muistaa kuulleensa ympäriltään käskyjä käydä maahan. Tuleen syttyessään hän ei kuitenkaan ajatellut erityisen järkevästi ja oli alkanut juosta. Makuulla hänen sammuttamisensa olisi ollut helpompaa, ja vammat olisivat voineet jäädä pienemmiksi."(https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/ranskalaismies-syttyi-tuleen-kemikaalionnettomuudessa-historiallinen-iho-operaatio-pelasti-hengen/6669454)
Jos em. tapaturma olisi tapahtunut vuosikymmeniä sitten, niin väärä tunnereaktio kuumuuteen olisi varmasti vienyt miehen hengen. Korkea pistemäärä "Locus of control" -testissä (jolloin ihminen kokee, että elämänhallinta on ihmisen ulkopuolella) altistaa ihmisen ei-järkiperäiselle reaktiolle, siis korreloi vahvasti (piilevän) panikointitaipumuksen kanssa.
Toinen esimerkki haitallisesta suorasta reagoimisesta löytyy vuodelta 2014, jolloin muutamia suomalaisia luolasukeltajia panikoitui ahtaassa kalliotunnelissa 100m syvyydessä:
"Klaustrofobia eli umpiokammo tarkoittaa ahtaan tai suljetun paikan kammoa. Klaustrofobiasta kärsivä kärsii yleensä paniikkikohtauksista, tai pelosta saada paniikkikohtauksia, esimerkiksi hississä, junassa tai lentokoneessa."(https://fi.wikipedia.org/wiki/Klaustrofobia)
"Känkänen suuntasi sukellusvalonsa ahtaumaan ja näki, miten ryhmän neljäs sukeltaja yritti päästä vainajan ohi. Mustat kumiset räpylät potkivat vettä raivokkaasti.
Känkäsestä näytti siltä, että potkija näännyttäisi itsensä nopeasti ja että hänkin kuolisi."(http://dynamic.hs.fi/2014/syvalla/)
Mielestäni luolasukeltajat kuuluisi testata "Locus of control" -testillä ennen kuin heitä päästetään sukeltamaan luoliin (tai jään alle). Paniikin aiheuttamat sukellusonnettomuudet ovat täysin turhia onnettomuuksia, koska ne voitaisiin estää yksinkertaisen ja nopean psykologisen testin avulla.
Engl. wikipedian "Emotion" -artikkeli on: "Redirected from Emotional reaction"
Suomalaisen wikipedian reaktio -artikkelista puuttuu sana "tunne" reaktio -sanan edestä, eikä tässä ole myöskään linkkiä "Tunne" -sivulle:
"Reaktio (latinan sanasta reactio) eli vaste tarkoittaa seuraavia asioita:
reaktio, psykologiassa ärsykkeen aiheuttama toiminta"(https://fi.wikipedia.org/wiki/Reaktio)
Reaktio -sanan yksinään käyttämisessä on siis riskinä väärinymmärtämisen mahdollisuus, siis virheellinen kuvitelma, että olisi olemassa yleinen "järkireaktio", vaikka todellisuudessa (reaktion yleisessä tapauksessa) järjen vuoro on vasta tunteen jälkeen.
"Järkireaktio" on mahdollista vasta pitkällisen harjoittelun jälkeen (kyseessä on siis erikoistapaus yleisestä tunnereaktiosta).
Esimerkiksi kajakkimelonnassa eskimokäännöksen hyvin hallitseva meloja on lukuisten käännöksen harjoittelutoistojen seurauksena oppinut reagoimaan suoraan järjellä, siis järkireaktiolla kajakin kaatumiseen (tosin tunne kaatumisesta ja veden tunne iholla on oltava ennen järkiperäistä reaktiota kaatumiseen).
Yleinen ja oletusarvoinen reaktio kajakin yllättäen kaatuessa on (säikähdyksen jälkeen) se, että meloja nostaa päänsä ensin pinnan yläpuolelle. Eskimokäännöksen onnistumisen ehdoton edellytys on kuitenkin se, että pää nousee viimeisenä pinnan yläpuolelle! Pinnan yläpuolelle jo aikaisemmin noussut keho ikäänkuin vetää pään mukanaan viimeisenä veden alta ylös.
Jos ratkaistavana oleva ongelma on eskimokäännöksen oppiminen, niin ihmisen lajityypillinen käyttäytyminen (ongelmien ratkaisu) ei ole mahdollista, jos eskimokäännöstä harjoitteleva meloja ei huomaa itse omaa virheellistä tunnereaktiotaan välittömästi (harjoituksen) suorituksen aikana.
Oman väärän tunnereaktion huomaaminen heti sen tapahtuessa on tässäkin tapauksessa välttämätöntä lajityypillisen käyttäytymisen (ongelman ratkaisun) toteutumiselle. Josta voi päätellä, että elämän tarkoitus on nimenomaan sen oman väärän tunnereaktion välitön huomaaminen. Alkusyy on väärän tunnereaktion välitön huomaaminen, seuraus on kyky ratkaista ongelma. Elämän tarkoitus on nimenomaan se alkusyy, eikä alkusyyn seuraus.
Kiitos tiedemies kun analysoit ja aukiselitit reaktio -sanaa, sinun kommenttisi ansiosta hoksasin vihdoin lukea wikipedian artikkelin aiheesta.
Stoalaisuudessa reaktiota katsellaan (ja määritellään) "järkiperäisen reaktion" (pitkällisen harjoittelun seurauksena) oppineen henkilön näkökulmasta, siis tässä "järkireaktion" määritelmässä kyseessä on harvinainen erikoistapaus:
"In stoic theories it was seen as a hindrance to reason and therefore a hindrance to virtue."
Stoalaisuudessa halutaan reagoida järjellä, jonka vuoksi siinä tarvitaan em. määritelmä.
Tässä se yleisemmän (todennäköisimmän "oletusarvoreaktion"), siis tunnereaktion määritelmä:
"Aristotle believed that emotions were an essential component of virtue.
In the Aristotelian view all emotions (called passions) corresponded to appetites or capacities."
Ole hyvä. On mukavaa, jos joku kokee kirjoituksistani ja kommenteista olevan hyötyä.
Tm: "On mukavaa, jos joku kokee kirjoituksistani ja kommenteista olevan hyötyä."
Kyllä vaan, "oikea reaktio on kääntää sivua" -kommenttisi lisäksi vanhassa blokissasi oli (minulle myöhemmin tärkeäksi osoittautunut) mainintasi siitä, että kouluissa pitäisi opettaa muutama tunti viikossa psykologiaa, jotta oppilaat (ihmiset) "ymmärtäisivät paremmin oman mielensä toimintaa".
Tuosta psykologian sisällyttämisestä koulujen lukujärjestykseen päättelin, että uskoit jo vuosia sitten, että psykologia on ns. "oikeaa tiedettä". Se toinen vaihtoehto on tulkita psykologia Richard Feynmanin "Se, että sanojen avulla selitetään toisten sanojen merkitystä, ei minun mielestäni ole tiedettä" -ajatelman mukaisesti epätieteeksi, ts. tieteen kaapuun verhoutuneeksi pseudotieteeksi:
"Psykologia on ajokoirien metsästysjuhlaa; ihmispsyyken paloittelemista tilastotieteiden ja mittausanalytiikan keinoin; kuono mikromuuttujien mullassa taivaanrantaa tajuamatta."(http://siivola.org/markku/krit/isain_pahat_polvet.html)
Tieteen ja epätieteen ero on siinä, että epätieteen tehoa ei todellisuus pysty todistamaan oikeaksi. Tieteen todistavat oikeaksi havaitut korrelaatiot todellisuuteen. Yksi psykologian mittaama mikromuuttuja on ihmisen usko kohtaloon.
Psykologia on "tilastotieteiden ja mittausanalytiikan keinoin" havainnut, että kohtaloon uskomisen ja ihmisen pelokkuuden (ääritapauksissa fobioiden) välillä on positiivinen korrelaatio (ei kuitenkaan kausaatio). Ihmisen pelokkuus ja sen äärimmäiset ilmenemismuodot, fobiat ovat todellista ihmisten käyttytymistä, kuin myös kohtaloon uskominen on todellista ihmisten uskomista. Koska näiden välillä on tieteellisesti tosi positiivinen korrelaatio, ei järkensä avulla tosiasioihin suhtautuvalle ihmiselle kerta kaikkiaan jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin hylätä kohtaloon uskominen omassa ajattelussaan. Tosin tieteen tulokset kieltävät "Ruukinmatruunat" yhä nykyäänkin uskovat, että usko kohtaloon - siis reinkarnaatioon ja karman lakiin - on hyväksi ihmiselle.
Samoin on asia kaikkien muidenkin "Locus of control" -testin kysymysten laita: Järkensä avulla asioihin suhtautuva ihminen ei kelpuuta omien ajattelutapojensa rakennusaineiksi sellaisia ajattelutapoja ja uskomuksia, joissa on positiivinen korrelaatio pelokkuuden (fobioiden esiintymisen) kanssa.
Nykyisin ymmärrän tieteellisesti tehokkaan ja toimivan psykologian logiikan siten, että ihmisen ei tarvitse psykologiaa opiskelemalla välttämättä edes tietää miten pitää ja kannattaa ajatella. Mutta on äärimmäisen tärkeää tietää, että miten ei pidä, eikä kannata ajatella.
Pidän edelleenkin pseudotieteenä kaikenlaisia psykologisia "menestysoppeja", joissa kerrotaan ja neuvotaan miten tulisi ajatella, jotta pärjäisi elämässä, ja samalla jätetään kertomatta miten ei pidä ajatella. Nimenomaan se "miten ei pidä, eikä kannata ajatella" -osuus, siis omien virheellisten ajattelutapojen huomaamisen tärkeys psykologiassa on oikeaa tiedettä , sillä ilman sitä "miten pitää ja kannattaa ajatella" -osuus on täysin turhaa pseudotiedettä. Korrelaatiota todellisuuteen ei kerta kaikkiaan löydy, jos yrittää noudattaa vain, ainoastaan ja pelkästään "miten pitää ja kannattaa ajatella" -oppeja.
Tällaista väärien vaihtoehtojen (haitallisten ajattelutottumusten) hylkäämiseen perustuvaa ajattelutapaa sanotaan käsittääkseni kriittiseksi rationalismiksi: Oikeat ajattelutavat ikäänkuin jäävät jäljelle, jos väärät ja haitalliset ajattelutavat ja uskomukset hylätään. Siksi ei tarvitse (periaatteessa) etukäteen tietää, mitä nuo "oikeat ajattelutavat" ovat.
Tilannetta voisi verrata vaikkapa koskeen, puroon, lampeen tai lätäkköön, jossa virtaa tai on sameaa vettä (haitallisia ajattelutapoja). Ei tarvitse etukäteen tietää, millainen pohjan muoto veden alle kätkeytyy. Riittää, että osaa ja pystyy kuivattamaan samean veden pois, jolloin oikea ja todellinen pohjan muoto (oikea suhtautumistapa todellisuuteen) jää jäljelle.
Psykologia, sellaisena kuin vaikkapa Kahnemann ja vastaavat sitä ovat tutkineet, on ihan oikeaa tiedettä. Tosin, on olemassa "psykologiaa" jota valitettavasti esiintyy myös kliinisen psykologian puolella, joka ei ole lainkaan tieteellistä, eikä se perustu edes minkäänlaiseen oikeaan tutkimukseen.
Puhut kovin happamaan sävyyn "edesmenneestä" ruukinmatruunasta. Itse en kokenut tätä erityisen negatiivisena kirjoittajana. Eri mieltä olin tosin hyvinkin usein ja erityisesti kykenemättömyytensä ymmärtää Humen giljotiinia oli joskus rasittavaa, mutta en nyt ehkä rakentaisi mitään kovin jyrkkää vastakkainasettelua itseni ja tämän välille.
Pikemminkin näkisin hänet inspiraation lähteenä. Se, että joku kirjoittaa teknisesti hyvin mutta löperöä tekstiä, motivoi kirkastamaan omia ajatuksiaan vastineeksi.
Tm: "Puhut kovin happamaan sävyyn "edesmenneestä" ruukinmatruunasta. Itse en kokenut tätä erityisen negatiivisena kirjoittajana."
Tiedemies, olet aivan 100% oikeassa siinä, että minun pitäisi pystyä suhtautumaan järkeni avulla myös Ruukinmatruunaan. Kuin myös Hilkka Laronia on täysin oikeassa siinä, kun hän sanoo että:
"Ihmisiin [Ruukinmatruunaan] tulisi suhtautua kärsivällisyysharjoituksina".
Ruukinmatruunan tapauksessa kärsivällisyyteni on koetuksella siksi, että Ruukinmatruuna ei halua tietää, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä.
Ja totta on myös sekin, että minun pitäisi myös pystyä noudattamaan Hilkan "Älä ota ittelles mithään lähetystehtävää" -ohjetta, ts. minun ei pitäisi yrittää opettaa Ruukinmatruunalle "ihminen on pohjimmiltaan hyvä" ajatusta.
Totta on myös Hilkan ajatus siitä, että tuhlaan vain omia voimiani, kun syytän Ruukinmatruunaa siitä, että hän levittää "Ihminen on pohjimmiltaan paha" -harhaoppia:
"On vakavaa elämänvoimien tuhlausta syyttää ja moittia itseä tai muita."
Mielestäni ihmisten jaottelu "hyviin ja pahoihin" on väärä dikotomia, pahin aivovirus ikinä, mikä on saastuttanut ja edelleenkin saastuttaa ihmisten mieliä.
Mielestäni "Milgramin auktoriteettitesti" on tieteellisesti 100% pätevä ja kiistaton todiste siitä, että ryhmätasolla ihmiset ovat kerta kaikkiaan liian tyhmiä ja typeriä erottamaan hyvä ja paha toisistaan.
Miksi 149ÄO:n omaava Ruukinmatruuna ei halua myöntää ilmeistä tosiasiaa:
"Ihmiset ovat kerta kaikkiaan liian typeriä, jonka vuoksi he eivät osaa, eivät pysty, eivätkä kykene erottamaan hyvää ja pahaa toisistaan!"
Reality check: Ihmisiä on kahdenlaisia: Niitä, jotka luulevat osaavansa erottaa hyvän ja pahan toisistaan, ja niitä, jotka eivät luule!
Tragedia on siinä, että ihmiset eivät oikeasti tiedä, kumpaanko ryhmään he itse todellisuudessa kuuluvat, vaikka kylläkin luulevat tietävänsä!
Esimerkki: Blogisti Ruukinmatruuna uskoo itse kuuluvansa siihen ryhmään, joka pystyy erottamaan hyvän ja pahan toisistaan, koska Ruukinmatruuna uskoo omaavansa uskonnon tuoman "moraalisen kompassin".
Vastustaessaan nisäkäsneutraaleja avioliittoja (ts. sukupuolineutraaleja avioliittokäytäntöjä) Ruukinmatruuna samalla kannattaa nuorten homomiesten ajamista itsemurhaan (yhteiskunnassa vallitsevan hyvin hienovaraisen syrjinnän avulla).
Reality check: Homoseksuaalisuus on pohjimmiltaan suurin yksittäinen syy nuorten miesten itsemurhiin. Pinnallisesti se ilmenee masentuneisuutena, kun nuori mies tajuaa, että häntä ei ikinä tulla hyväksymään tämän yhteiskuntamme täysivaltaiseksi, täysin hyväksytyksi, täysin arvostetuksi ja täysin kunnioitetuksi jäseneksi.
Nuori homomies toiseuttaa itsensä muusta yhteiskunnasta ja ihmisistä, koska myös yhteiskunta toiseuttaa hänet. Ja koska toiseuttaminen on tosiasiallisesti "inhimillisen pahuuden lähde", niin sen seurauksena nuori homomies pääty äärimmäiseen pahuuteen, ts. tappaa itsensä.
Reality check: Oman lapsen kuolema on suurin katastrofi, mikä yksittäistä ihmistä voi kohdata. Suurin osa oman lapsen kuoleman kokeneista ihmisistä ei toivu siitä henkisesti koskaan, vaan he nilkuttavat enemmän tai vähemmän näkyvästi koko loppuelämänsä ajan matkallaan omaan hautaansa. Ja tätä Ruukinmatruuna haluaa!
Veijo: "Ruukinmatruunan tapauksessa kärsivällisyyteni on koetuksella siksi, että Ruukinmatruuna ei halua tietää, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä."
Pääni vain tulee kipeäksi ja samalla myös huomaan, että harmituksen, turhautumisen ja kiukun örkit alkavat nousta tajuntaani, kun yritän miettiä itseäni tyydyttävää vastausta kysymykseen: "Miksi Ruukinmatruuna ei halua tietää, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ?"
"Niin vielä se, että josse tavote on sulla koko ajan tietosessa mielessä, siis esillä ja käsillä, niin se estää sinua näkemästä niitä asioita, jokka johtaa sinne päämäähräästi."(Hilkka L.)
No ei ole ollut koko ajan tietoisessa mielessä, mutta aina silloin tällöin (siis useiden vuosien ajan) olen palannut miettimään järkiperäistä vastausta tähän ratkaisemattomaan kysymykseen, jonka olen itse itselleni luonut. Jos tähän ongelmaan olisi löydettävissä ratkaisu, niin luultavasti olisin jo keksinyt sen!
Oikeasti, minua ei enää harmita itse Ruukinmatruuna, vaan se ongelma, jonka olen Ruukinmatruunan minulle täysin käsittämättömästä järjenjuoksusta itse itselleni luonut , ja jota en osaa itse ratkaista. Kyvyttömyys ratkaista ongelma on siis se perimmäinen harmitukseni aihe, ja sen vuoksi suhtaudun "happamasti" Ruukinmatruunaan. Ja juuri tämä "hapan suhtautuminen" on estänyt minua näkemästä ja tajuamasta ilmeistä tosiasiaa: Koko "Ruukinmatruuna ei halua tietää" -ajatus on yksinkertaisesti umpikuja!
Umpikujaan päättynyttä ajatusta voisi verrata (minulle viimekesäiseltä) autoretkeltä tuttuun tilanteeseen, jossa ajaa jotain kapeaa metsäautotietä, kunnes tie päättyy tulvivalle suolle, jonka yli pääsemiseen tarvittaisiin kahluusaappaat tai vene. Tällöin ainut keino on peruuttaa takaisiin siihen risteykseen, josta alunperin lähti umpikujaan päättyvälle tielle.
Tajusin olleeni koko ajan umpikujassa vasta eilen, kun löysin sattumalta tämän Jussi Viitalan tulkinnan Kahnemanin tutkimuksista:
“Tutkijoille suurin yllätys oli, että korkea älykkyysosamäärä ei automaattisesti merkinnytkään korkeaa järkevyyttä, vaan ominaisuudet olivat varsin pitkälle toisistaan riippumattomia.
Merkittävää huomiota aihe sai 2002 kun Daniel Kahneman sai taloustieteen Nobel-palkinnon ihmisten taloudellisten valintojen epärationaalisuutta koskevilla tutkimuksillaan.Noin puolet Kanadan Mensan jäsenistä uskoi astrologiaan, biorytmeihin ja UFO-miehiin
Stanovichin tutkimustulokset voi summata toteamukseen, että korkea älykkyysosamäärä yksinään on hyvin heikko suoja typeryyttä, mielen pimeyttä ja kelvottomia ratkaisuja vastaan. … Kansanvillitsijäksi pelkällä loogis-matemaattisella älyllä kyllä yltää.”(https://yle.fi/uutiset/3-9685763)
Reality check: 149 älykyysosamäärän omaava Ruukinmatruuna on yksinkertaisesti niin pimeämielinen ja pimeäjärkinen, että hän ei sen vuoksi osaa, ei pysty, eikä kykene ymmärtämään ilmeistä tosiasiaa: "Ihminen on pohjimmiltaan hyvä!"
Veijo: "... kun löysin sattumalta tämän Jussi Viitalan tulkinnan ..."
No ei löydökseni ollut täysin sattumaa, sillä yritin etsiä googlella Jussi Viitalan HS. yleisönosastokirjoitusta, jossa hän (muistaakseni) esitti homoseksuaalisuuden biologiseksi selitykseksi sikiön äitinsä kohdussa jo odotusaikana kokemaa "testosteronihuuhtelua".
Ajatuksena oli linkittää tämä J.V:n juttu edellisen kommenttini jatkoksi, mutta löysinkin itselleni paljon, paljon hyödyllisemmän osuman!
Kiitos google, kiitos J.V., ja erityisesti kiitos sinulle Tiedemies "Puhut kovin happamaan sävyyn Ruukinmatruunasta" -kommentistasi, sillä ilman sitä en olisi löytänyt ratkaisua ongelmaani! :)
Sinulla on ilmeisesti "lahja", kyky tai osaaminen huomata muiden ihmisten väärät reaktiot ? Huomasit Ruukinmatruunan väärän reaktion yliopistolehdessä oleeseen huumorijuttuun, kuin myös minun liian "happaman reaktion" suhtautumisessa Ruukinmatruunan järjellä käsittämättömiin aivoituksiin.
Ehkä olisin keksinyt saman em. ratkaisun myöhemmin Kahnemanin kirjan lukemisen seurauksena, mutta tämän blokikeskustelun ja googlen avulla ratkaisu löytyi nopeammin, ja hyvä niin! :)
Tm: "... ruukinmatruunasta ... en nyt ehkä rakentaisi mitään kovin jyrkkää vastakkainasettelua itseni ja tämän välille. ... Pikemminkin näkisin hänet inspiraation lähteenä. Se, että joku kirjoittaa teknisesti hyvin mutta löperöä tekstiä, motivoi kirkastamaan omia ajatuksiaan vastineeksi."
Oma mielikuvitukseni tuotti tuon kärjistetyn ja jyrkän kaksitasoisen ("Black&White thinking") vastakkainasettelun, koska kaikki ne (ei humoristiset) kommentit joita jätit takkirauta blogiin edustivat mielestäni "kirkasjärkisyyttä", joka retoriikan puolella tunnetaan Logos -tasona, ja psykologian puolella "Kahnemanin kakkostason ajatteluna".
Syytä huomata, että Logos -tason tekstien lukeminen on siihen harjaantumattomalle raskasta, vaikeaa ja hankalaa työtä, jonka vuoksi Logos tason teksteihin syventyminen ja keskittyminen ei onnistu, jos tuntee itsensä illalla töiden jälkeen "henkisesti väsyneeksi". Tässä oli se syy, miksi luin iltaisin takkirauta -blogia, enkä juurikaan tiedemiehen, tai Osmo Tammisen http://ihmisluonto.blogspot.fi/ -blogia, jotka molemmat edustavat lähes yksinomaan Logos -tason tekstejä:
"Läpikäyvä teema koskee kuitenkin ihmisen ajattelua. Sen mukaan aivoissa toimii kaksi järjestelmää. .... ”Numero yksi” on nopea, automaattinen, vaistonvarainen ja intuitiivinen. …Voimme yrittää korjata niitä järjestelmän II avulla, mutta teemme sen vain, jos jostain syystä koemme siihen tarvetta. Järjestelmän II käyttö on nimittäin mentaalisesti raskasta.”(https://tichynlaari.blogspot.fi/2014/02/nopeat-hitaat-ja-tyhmat.html)"
Ja "kaikki" mitä Ruukinmatruuna kirjoitti, edustivat samea/sumea/pimeäjärkisyyttä, joka retoriikan puolella tunnetaan Pathos -tasona, ja psykologian puolella "Kahnemanin ykköstason ajatteluna". Syytä huomata, että "Pathos" -tason tekstiä on kevyttä ja helppoa lukea illalla väsyneenä töiden jälkeen. Sen lukeminen ei vaadi juurikaan henkistä ponnistelua, se "sujuu ihan omalla painollaan".
Mieleeni jäi esim. ihmisten älykkyyteen liittyvä väittely, joka jatkui monissa eri kommenttiketjuissa, ja jossa en pysynyt alkuunkaan mukana (korrelaatio -sana vilahteli usein kirjoittamissasi kommenteissa). Koska en ollut lukenut ja keskittynyt aikaisempiin kommentteihin aiheesta, olin siksi aiheesta ihan "pihalla kuin lintulauta". Muistaakseni Ruukinmatruunalla ja sinulla oli samoja lähdeaineistoja ja tutkimuksia käytössä, mutta tutkimusten tulkinnat erosivat toisistaan, josta syntyi pitkään jatkuneita blokikommenttiväittelyitä.
Väittelyä passiiviesti sivusta seuranneena jäi juurikin tuo em. "kirkasjärkisyyden" vaikutelma. Jotenkin siis intuitiivisesti, tunnetasolla tajusin, että olet oikeassa, ja Ruukinmatruuna on väärässä (näin siis siitäkin huolimatta, vaikka todellisuudessa asia olisi ollut toisinpäin, itse koin ymmärtäväni aiheesta yhtä paljon kuin "sika raamatusta").
Ruukinmatruunan samea/sumea/pimeäjärkisyys kävi ilmi mm. siitä että hän perusteli haluttomuuttaan lähteä mukaan politiikkaan sillä, että "Ruukinmatruuna ei halua kokea Hypatian kohtaloa!"
Reality check: Hypatia edusti järkeä, ja Hypatian repijät edustivat järjen kieltämistä, ja Ruukinmatruuna edustaa nimenomaan järjen kieltämistä!
Ruukinmatruunan järjen käyttöön liittyvä maksiimi on invertoitu Paasikiven maksiimi:
"Kaiken viisauden alku on ilmeisten tosiasioiden kieltäminen"(Ruukinmatruuna)
"Kaiken viisauden alku on tosiasioiden myöntäminen"(Paasikivi)
Ilmeinen tosiasia on, että jos ns. "hyvyyshiukkanen" olisi olemassa (tässä linkissä Carroll käyttää "hyvyyshiukkasesta" nimitystä "henkihiukkanen", mutta koska ko. hiukkasta ei ole vielä löydetty, sen saa vielä toistaiseksi nimetä itse parhaaksi katsomallaan tavalla: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201711092200522188_ul.shtml), niin (hiukkas)fyysikot olisivat jo löytäneet "hyvyyshiukkasen", tai ainakin he olisivat jo löytäneet vähintäänkin vihjeitä tai viitteitä "hyvyyshiukkasen" olemassaolosta!
Näinollen, vähintäänkin yhden "sinapinsiemenen kokoisen hyvyyshiukkasen" täytyy jo nyt sijaita valmiiksi ihmisaivoissa, toisin sanoen "ihminen on pohjimmiltaan hyvä" on 100% tosi väite!
Tämän ilmeisen tosiasian myöntämisen ansiosta ei tarvitse uskoa tieteelle tuntemattoman erillisen "hyvyyshiukkasen" olemassaoloon. Ei siis ole lainkaan tarpeellista, eikä lainkaan järkevää uskoa, että hyvyys tulee ihmiseen ihmisen ulkopuolelta, ikäänkuin "tipahtaa taivaasta" tieteelle tuntemattomien "hyvyyshiukkasten" välittämänä!
Ja tätä ilmeistä tosiasiaa Ruukinmatruuna ei siis osaa, ei pysty, eikä kykene näkemään oman sumea/samea/pimeäjärkisyytensä vuoksi!
(Aikaisemmin olisin siis kirjoittanut "Tätä ilmeistä tosiasiaa Ruukinmatruuna ei halua tietää", mutta nyt olen onneksi päässyt jo ulos "Ruukinmatruuna ei halua tietää" -ajatuksesta, joka on siis "umpikuja-ajatus")
Teen seuraavassa laskelmassa tahallani saman reifikaatiovirheen, josta Ruukinmatruunaa syytän, eli kohtelen "hyvyyshiukkasta" fyysisesti olemassa olevana objektina, entiteettinä ja kohteena, siis ikäänkuin "sinapinsiemenenä, jonka sisällä hyvyys asustaa, ja joka on valmiina itämään ja tuottamaan kaikille ihmisille hyvää, kaunista ja hyödyllistä hyvyyssatoa".
"Ihminen on pohjimmiltaan hyvä" -ajatuksen paikkansapitävyys edellyttää vähintäänkin sitä, että näitä "hyvyyshiukkasia" on oltava vähintään 1kpl ihmisaivoissa, jolloin ajatus ihmisen ulkopuolella sijaitsevasta hyvyydestä käy tarpeettomaksi "yksinkertaisuusperiaatteen" vuoksi:
"Occamin partaveitsestä voidaan puhua yksinkertaisuusperiaatteena, jonka mukaan ei tule olettaa enempää kuin on tarpeen."(wikipedia).
Oletetaan, että "sinapinsiemen" eli tässä laskelmassa "hyvyyshiukkasen" muoto on pallo, jonka halkaisija on 1mm.
Tällöin 1mm pallon tilavuus on 0,52mm3 "V=(4*pii*r^3)/3"(https://www.laskurini.fi/matematiikka/pallon-tilavuus-pinta-ala)
"Aikuisten ihmisaivojen ... tilavuus 1 350 kuutiosenttimetriä"(wikipedia)
1350cm3 -> 1 350 000mm3(http://muunnin.com/tilavuus/)
Näinollen "hyvyyden" tilavuussuhde aikuisissa ihmisavoissa "pahuuteen" nähden on minimissään oltava:
100 * (0,52mm3/1 350 000mm3) = 0,000038519%
Näinollen, on järjen mukaista sanoa edellisen laskelman perusteella:
Ihmisen on oltava minimissään 0,000038519 prosenttisesti pohjimmiltaan hyvä, jotta sanonta "Ihminen on pohjimmiltaan hyvä" pitää 100%:sti paikkansa!
Reality check: Jos eo. "Stetson-Harrison -menetelmällä" tehdyn laskelman tarkuutta haluaisi parantaa, niin silloin tulisi laskea ns. "empatianeuronien" yhteenlasketun tilavuuden suhde aivojen kokonaistilavuuten nähden.
"Kirkas -ja selkeäjärkinen" ihminen pystyy oman järkeilynsä avulla ymmärtämään edellisen laskelman, siis "Ihminen on pohjimmiltaan hyvä" -ajatukseen liittyvän logiikan oikeaksi, eikä sen vuoksi koe tarpeelliseksi olettaa erillisen, ihmisen ulkopuolella sijaitsevan "hyvyyshiukkasen" olemassaoloa.
Mutta 149 älykkyysosamäärän omaava Ruukinmatruuna ei osaa, ei pysty, eikä kykene oman himmeä/samea/sumea/pimeäjärkisyytensä ja oman paksupäisyytensä vuoksi ymmärtämään edellä olevaa laskelmaa ja siihen liittyvää logiikkaa oikeaksi. Tämän vuoksi melkein tekisi mieleni sanoa: "Hevi lee et ha'janana", mutta se olisi paha virhe, koska silloin menettäisin itse oman kykyni suhtautua tähän ongelmaan järkiperäisesti (ensimäinen lainaus on "Language of happiness":tä peräisin, toinen lainaus on peräisin siitä samasta kielestä, mistä Ruukinmatruunan "Ihminen on pohjimmiltaan paha" -ajatus on RM:lle periytynyt, lainauksen kieli on siis hepreaa).
Reality check: "Kirkas -ja selkeäjärkiselle" ihmiselle "Ihminen on pohjimmiltaan paha" -ajatus on täyttä hepreaa!
Jos hermostuisin/raivoistuisin siitä, että Ruukinmatruuna ei kykene tajuamaan "Ihminen on pohjimmiltaan hyvä" -ajatusta, ja siihen liittyvää logiikkaa, niin silloin syyllistyisin itse siihen, mistä Ruukinmatruunaa syytän! Hermostumisen seurauksena ryhtyisin itse tuottamaan "tunnepohjaista älämölöä" "Ihminen on pohjimmiltaan hyvä" -ajatuksen puolesta. Koen nimittäin, että Ruukinmatruunan puolustelut "Ihminen on pohjimmiltaan paha" -ajatukselle ovat "tunnepohjaista älämölöä", eivätkä ne kestä kriittistä ja järkiperäistä tarkastelua.
En halua itse mennä samaan "tunneperäisen ajattelun ansaan" (https://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentum_ad_consequentiam), mihin Ruukinmatruuna on jo mennyt järjenvastaista "Ihminen on pohjimmiltaan paha" -ajatusta puolustaessaan. Ruukinmatruunallahan on tapana puolustaa "Ihminen on pohjimmiltaan paha" -ajatustaan vetoamalla niihin pelottaviin tunteisiin (seurauksiin), jotka liittyvät järjen käyttöön, ts. "Ihminen on pohjimmiltaan hyvä" -ajatukseen.
Kirjoitin edellä: "Mielestäni ihmisten jaottelu "hyviin ja pahoihin" on väärä dikotomia, pahin aivovirus ikinä, mikä on saastuttanut ja edelleenkin saastuttaa ihmisten mieliä."
Tarkemmin asiaa mietittyäni tajusin, että kyseessä on seuraus alkusyystä, eikä siis itse alkusyy!
Alkusyy on virheellinen ja terveen järjen vastainen "Ihminen on pohjimmiltaan paha" -ihmiskäsitys, joka on siis "pahin aivovirus ikinä". Ja tästä alkusyystä, "aivoviruksesta" seuraa väärä dikotomia, siis ihmisten jakaminen kahteen ryhmään, hyviin ja pahoihin (joka on siis "toiseksi pahin aivovirus ikinä").
Kun autoilevat ihmiset yrittävät ryhmätasolla jakaa autoilijat "osaaviin" ja "ei-osaaviin" kuskeihin, niin tällöin he yksilöinä sijoittavat itsensä "paremmin osaavien" kuskien puolelle koko ryhmään nähden. Ja täsmälleen sama virhe tapahtuu ryhmätasolla myös silloin, kun ihmiset yrittävät jakaa muita ihmisiä hyviin ja pahoihin (https://fi.wikipedia.org/wiki/Ylivertaisuusvinouma)
Jos Milgramin auktoriteettitestin tulos olisi ollut se, että 51% ihmisistä kykenee oikeaan moraaliseen toimintaan (siis kykenee erottamaan hyvän ja pahan toisistaan "irl", käytännön elävässä elämässä, siis silloin kun eivät tiedä että kyseessä on todellisuudessa hyvän ja pahan erottamistehtävä), niin tällöin "hyvä ja paha" -jaottelu olisi 100% puhdasta arvausta hitusen (1% verran) parempi metodi.
Mutta koska selvä enemmistö, siis noin 2/3 osaa ihmisistä ei kyennyt erottamaan hyvää ja pahaa toisistaan, pitäisi sen vuoksi jokaiselle järkeään käyttämään kykenevälle ihmiselle olla 100% täysin vesiselvää, että "Ihminen on pohjimmiltaan paha" -alkusyy, ja sen seurauksena syntynyt "Ihmisiä on kahdenlaisia: Hyviä ja pahoja" -dikotomia, ovat molemmat 100% puhdasta bullshittiä!
Ja sen vuoksi molemmat em. "aivovirukset" joutavat heittää historian roskatynnyreihin, eikä "reptiilinaivoisten Ruukinmatruunoiden" pitäisi niitä enää sieltä ryhtyä esiin kaivelemaan ja henkiin herättelemään!
Lähetä kommentti