tiistai 2. toukokuuta 2017

Katoavaa

Vaihdatin kesärenkaat autooni huoltotöiden yhteydessä, sillä track-recordini käsin vaihtaessa on huono. Ei niinkään teknisesti, sillä renkaiden vaihto on sujunut aina varsin hyvin, vaan pikemminkin fysiologisesti. Olen nimittäin lähes aina saanut selkäni kipeäksi renkaita vaihtaessa. Selässäni on rakenteellinen perinnöllinen ongelma, joka aiheuttaa välilevyvaivoja; Isälläni oli 60-vuotiaana kulunut täysin loppuun parikin välilevyä ja hän lähes menetti liikuntakykynsä. Jäykistysleikkaus korjasi asiaa jonkin verran niin, että nyt, reilu 10 vuotta myöhemmin hän on vieläkin varsin toimintakykyinen. Isäni useammalla sisaruksella, kuten myös muutamilla serkuillani, on vastaavia vaivoja eri asteisina.

Itselläni vaivat alkoivat noin 22-vuotiaana. Liukastuin eräänä syksyisenä iltana, en edes kaatunut, vaan horjahdin. Tunsin kuitenkin selvästi että selkärangan alueella tapahtui jotain. Helvetilliset kivut alkoivat yöllä, ja koska en ollut koskaan aiemmin kokenut vastaavaa, hakeuduin ensiapuun. Sittemmin olen oppinut sietämään kyseistä kipua paremmin, ja olen käynyt lääkärillä vain kerran sen jälkeen, pari vuotta sitten. Tuolloin tilaani tutki ja kommentoi työterveyslääkärin kesäsijaisena toiminut vanhempi herrasmies, jolla oli kokemusta kyseisestä vaivasta. Hän sai minut vakuuttuneeksi lopullisesti siitä, että voimaharjoittelu on pikemminkin riskiä vähentävä kuin lisäävä tekijä.

Puolitoista vuotta olin oireeton, kunnes tämän vuoden tammikuussa tuli ensimmäinen kohtaus pitkiin aikoihin. Se sijoittui varsin nolosti Maakuntakomppanian koulutustilaisuuteen, jonka jouduin jättämään kesken. Tuolloin tunnistin selkeästi myös kaksi tapahtumaa: Ensimmäinen, altistava eventti oli rinnalleveto jonka tein kiireellisesti. Tunsin että jokin oli hieman pielessä. Toinen, laukaiseva eventti oli, kun haimme Parolan varusvarastolta varusteet ja jouduin kantamaan ne hieman huonossa asennossa. Kuten aina aiemminkin, kipuilu helpotti noin viikossa.

Viime keskiviikkona koin jälleen kaksi tapahtumaa. Altistava tapahtuma oli tällä kertaa renkaiden siirto varastosta auton perään. Huomasin renkaat siirrettyäni että alaselkä tuntui hieman epämiellyttävältä. Kävin torstaina päivällä kuntosalilla, ja jätin kyykyn tekemättä, sillä jo 110 kiloa telineestä otettuani tunsin ennen laskeutumistakin hieman kipua. Perjantaina selkä oli parempi, ja kävin noin 12 kilometrin lenkillä Hervannan ympäri. Tämä toimi laukaisevana tapahtumana, koska illalla selkää alkoi särkeä. Yritin sunnuntaina käydä salilla, mutta kyykky ei ollut mahdollinen yli 60 kilon painoilla. Poikkeuksellisesti en pystynyt kunnolla myöskään vetämään maasta.

Otin tänään salikamppeet mukaan, mutta tätä kirjoittaessa tunnen selkeästi ettei ole mitään asiaa kyykkyräkin ääreen.

Vamma tuli huonoon kohtaan sikäli, että olin juuri lopettanut 531-syklin, ja ajattelin juhannukseen asti tehdä 3-1- ohjelmaa, eli joka viikko lisätä painoa ja yrittää kolmen toiston maksimia kussakin pääliikkeessä. Ohjelma olisi ollut seuraavanlainen:

Maanantai: Kyykky (kevyt), Prässi (3RM), Maastaveto (3RM), leuanveto (3x5 kevyt)
Keskiviikko: Kyykky (kevyt), vinopenkki (kevyt), Tempaus (5x2), leuanveto (3RM lisäpaino)
Perjantai: Kyykky (3RM), penkki (3RM), Maastaveto FatGripzeillä (3RM), leuanveto (3x10)

Tiistaille 4km kevyt lenkki, lauantaille pitkä PK rauhallisesti.  Ruokaa sen verran että paino ei nouse.

Niin katoavaa on voimat ihmisen.

3 kommenttia:

Mikko Kallionsivu kirjoitti...

Postauksiasi on hauska lukea, joten lisää kiitos.

Mikko Kallionsivu kirjoitti...

Vaihdoin muuten renkaat itse. Putkenpätkän kanssa ei tarvitse selkää rikkoa, kuten pelkällä rengasraudalla voi käydä.

Hommasta tulee aina miehekäs olo. Ikään kuin isommankin jutun tekisi. Valkokaulustyöläisen rasvanäppihetki.

Tiedemies kirjoitti...

Kiitän.

Kirjoittelen näitä hiljakseen n. kerran viikkoon, kunhan töiltä kerkiän.