Luopumisen tuska.

Ohessa luonnostelma ja mukaelma puheesta jonka aion pitää tänään illalla. Kirjoituksessa käytän eri aikamuotoja kuin aion puheessani käyttää, ja täydennän hieman jotta lukijoiden on helpompi asettaa kontekstiin. Tämä tyylirikko sallittaneen.

 ---

Ensimmäinen ohjaamani jatko-opiskelija väittelee tänään.  En toimi tilaisuuden valvojana, sillä akateeminen maailma on hyvin hierarkinen tässä suhteessa, mutta en valita. En joudu potemaan minkäänlaista stressiä myöskään järjestelyistä, koska muut ihmiset ovat ne hoitaneet. Tunnen olevani kuin hivenen lapsen elämästä etäälle jäänyt viikonloppu-isä.

Nuori mies on lahjakas, ja on jo suuntaamassa pian väittelyn jälkeen ulkomaille, arvostetun yksityisen tutkimuskeskuksen leipiin. Hänen työnsä on edennyt poikkeuksellisen nopeasti. Vuonna 2013 hän aloitti tekemään diplomityötään ohjauksessani, ja saikin työstään tietojenkäsittelyseuran vuoden 2013-2014 pro-gradu palkinnon. Nyt valmistuva väitöskirja on kova kilpailija vuoden 2015-2016 väitöskirjapalkinnosta.

Kuten sanoin aiemmassa kirjoituksessani, en voi ottaa työstä minkäänlaista kunniaa itselleni; ohjaajana en ole tehnyt mitään varsinaisen työn eteen. Tämä nuori mies oli täysin omaehtoinen, sisältä ohjautuva, eikä tarvinnut juuri muuta ohjausta kuin jonkun joka osoittaa pahimmat virheet ja muistuttaa että rajaus on tärkeää. Monista lahjakkaista nuorista miehistä poiketen, tämä kaveri ei edes ollut siinä ikävässä mielessä "perfektionisti", että haluaisi loputtomasti hioa työtään turhaan. Kaksi vuotta ja työ kansiin -- tämä oli alunperinkin hänen suunnitelmansa, ja siinä pysyttiin.

Ihailen tätä nuorta miestä. Olisi tympeää sanoa että näen hänessä itseni nuorena, koska en ollut todellakaan nuorena niin määrätietoinen. Pikemminkin, näen hänessa jotain siitä millainen nuorempana olisi toivonut olevani. Itse uskon, että kontrapositiivinen ajattelu on syytä olla yksinomaan tulevaisuuteen, ei menneisyyteen suuntautuvaa, joten en sano tätä siinä mielessä että katuisin; pikemminkin, sanon tämän siinä mielessä että juuri tämän nuorukaisen kaltaiset henkilöt toimivat minulle nuorena esikuvina, joiden intoa ja lahjakkuutta yritin saavuttaa itse.

On siksi jokseenkin sääli, että meillä ei ole isompaa tutkimusryhmää tässä. Tämä nuori mies oli nimittäin sellainen tarmon ja positiivisuuden ja ennenkaikkea määrätietoisuuden ruumiillistuma, että jos meillä olisi tässä isompi joukko jatko-opiskelijoita, tällaisen kaverin esimerkki innostaisi takuulla kaikkia.

Olen varma, että riippumatta siitä mihin tämä nuori mies päätyy urallaan, hänen kontribuutionsa tulee olemaan huomattava. Ja toisin kuin niin monet lahjakkaat nuoret miehet, hänellä tuntuu olevan sellainen ote asioihin, että hän todella osaa vaatia oman osansa tekemästään kontribuutiosta. Oikeutetusti.