Välitilinpäätös

Asetin itselleni massakauden alussa tiettyjä tavoitteita. Tutkin hieman tätä nyt ja pohdin kevään treeniohjelmaa uusiksi. Olen hieman alle puolivälin ja kohta pitää vähentää syömistä. Aloitin 72 kilon paikkeilta ja paino on nyt siinä 78 kiloa. Läskiä on siis kerätty.

• Kyykyssä tavoitteenani oli juhannukseen mennessä kolmonen 140 kilolla. Nyt olen 127.5 kilossa kun lähdin 105 kilosta. Matkaa on siis taitettu 22.5 ja jäljellä 12.5 kiloa. Kun ottaa huomioon progression hidastumisen, niin tämä on itseasiassa siinä ja siinä, tuleeko tapahtumaan. 
• Maastavedossa tavoite oli 150 kilolla ykkönen. 135 menee nyt neljä ja 140 kerran. Matkaa siis ykkösen suhteen on 10 kiloa, mutta vitosen kanssa on vielä 17.5 kiloa itseasiassa. Tämä kuitenkin tuntuu kehittyvän lupaavasti. Yksi aspekti on, että otanko liinat käyttöön, sillä grippi tuntuu olevan minulla se rajoittava tekijä. En voi oikein tehdä ristikkäisotteella, koska se rasittaa olkapäätä ja selkää. 
• Penkkiin en asettanut tavoitetta. Tänään sain tehtyä vitosia 80 kilolla, mikä on suurin paino sen jälkeen kun loukkasin olkapääni. Se ei kipeytynyt, mutta en ota riskejä, vaan vähäisimmänkin vaivan myötä kevennän heti. Ykkösen tein jo 85 kilolla. 
• Soudussa meni pari viikkoa sitten 95 kiloa. Pudotin suosilla 80 kiloon, koska teen cleaneja ja ne vievät mehut.
• Cleanasin jo 65 kiloa kerran, mutta jatkan nyt 60 kilosta. Tämä siksi, että videoin aamulla toistojani, ja otan vieläkin painon vastaan käsilläni, sensijaan että se tulisi siististi hartioille.  Arvioin että voimantuoton puolesta riittää paukkuja paljon isompiikin painoihin, mutta tekniikka on ns perseestä. Räjähtävyyttä löytyy sillä kehnollakin tekniikalla saan viskattua jo tuonkin niin ylös että melkein pamautin nenääni.

Lueskelin muutamia ohjelmia sillä idealla että laatisin loppukevääksi kuntoa kohottavamman ohjelman jossa painoharjoittelun osuus vähenee. Australian armeijan kommandojoukkojen suosittelema harjoitusohjelma voisi toimia pohjana. Aerobiset osuudet pidän suunnilleen samoina ja korvaan kuntopiirit omien liikkeideni volyymiseteillä. Ohjelmassa on viisi treenipäivää, joten joutunen pudottamaan salikertojen määrän kahteen viikossa. Jos kokeilen sitä pari viikkoa ja mittailen vähän sykkeitä, jotta vältän ylikuntoa.

Fyysinen suorituskyky on äärimmäisen palkitseva asia hankkia. Sen hankkiminen on mukavaa, ja se on sitä helpompaa mitä heikommassa kunnossa on. Kannattaa unohtaa sellaiset asiat kuten "itsekuri"- näistä ei ole mitään apua tai iloa. Elämä kannattaa järjestää sellaisella tavalla että harjoittelu tapahtuu ikäänkuin luonnollisena osana arkea. Tämä on hankalin vaihe yhtälössä, mutta kun rutinoituminen on tapahtunut, ei harjoittelua tarvitse edes erikseen miettiä eikä se vaadi mitään henkistä ponnistelua.

Inhimilliset tunteet tulevat usein väliin. Tällaisia ovat esimerkiksi häpeä. Häpeää ihmiset kokevat usein silloin kun eivät ole aivan varmoja mitä tekevät. Itse koen edelleen häpeää treenatessani cleaneja ja joskus kyykätessäni. Kyykyissä häpeä tulee siitä, että en koskaan "missaa" toistoa, vaan jänistän viime tingassa enkä mene aivan alas. Kuvasin videokameralla viime perjantaina 127.5 kilon kyykyn ja se laskeutui nippa nappa vaakatasoon. 100 kilolla meni reippaasti alle. Tällainen tarkastelu on mielekästä tehdä itse itseä varten ja korjata virheet.

Rutiinien muuttaminen sellaisiksi että tulee väkisinkin treenattua, on monille vaikeaa elämäntilanteiden takia. Työajat ja perheen menot eivät välttämättä jätä päivään sitä reilu tuntia kolmea kertaa viiikossa. Tämä realiteetti on syytä ottaa huomioon, mutta mikään todellinen syy se ei ole. Ihmiset käyttävät tuollaisia aikoja kaikenlaisiin muihin turhuuksiin, ja väitän että harvassa on sellainen ihminen jonka kalenteri on oikeasti niin täynnä ettei treenille löytyisi aikaa jos sellaista oikeasti arvostaa. Tämä ei ole syytös, vaan toteamus: kiire on merkki siitä että muuta asiat ovat lopulta tärkeämpiä. Itse olen onnellisessa asemassa sikäli, että minun ei noita valintoja paljoakaan tarvitse tehdä, vaan ehdin treenaamaan ilman että joudun luopumaan muusta.

Toivon painoni tasaantuvan suunnilleen nykyiseen, mutta aerobis-painotteisemmalla treenillä voisi hieman rasvaprosentti pudota. En aio kovin paljoa vähentää syömistä, mutta raskaat välipalat jätän pikku hiljaa pois ja vähennän lisäproteiinin saantia hieman.