Net worth

Taloudellisten päätösten tekeminen henkilökohtaisessa elämässä on kaikille haastavaa, vaikka toki kohtuullisen hyvät tulot mahdollistavat tietyssä mielessä vapaamman päätöksenteon. Kuukausittainen budjettirajoite on melko kanonisesti julkisessa keskustelussa kehystetty kysymykseksi kuukausituloista. Pitkällä aikavälillä toki näin onkin, mutta yksittäisen ihmisen elämässä pitäisi melko varhaisessa vaiheessa pystyä toimimaan siten, että yksittäisen kuukauden menot ovat vähemmän merkityksellisiä kuin vaikkapa menojen ja tulojen suhde vuoden tai parin aikajänteellä.

Yksi tapa hahmottaa asia on hahmottaa oma taloudellinen tilanne oman pääoman määrän kautta. Itselläni on ollut viime vuosina valitettavasti useampi haaste joka on vaikuttanut negatiivisesti omaan pääomaani. Viimeisen 10 vuoden aikana tilanne ei ole ollut suotuisa.

Kun valmistuin, ja itseasiassa jo hyvän aikaa ennen sitä, menoni ja tuloni olivat tasapainossa siten että noin 10% vuosittaisista nettotuloistani jäi säästöön tavalla tai toisella. En joutunut turvautumaan opintolainaan, sillä 90-luvulla työllisyystilanne oli erittäin hyvä ja opiskelin alaa jolla töitä oli paljon. Itse tosin työskentelin tuntiopettajana ja tämän lisäksi olin mukana järjestötoiminnassa josta syntyi tuloja. Rikos on jo vanhentunut, joten voin kertoa että 90-luvun lopulla järjestimme (luvallisia sinänsä) teknobileitä ja pistimme lipputuloista ison osan omaan taskuumme. Tulot eivät olleet suuret mutta menot olivat vielä pienemmät joten parin kuukauden välein saimme ehkä vajaan parituhatta markkaa ylimääräisiä tuloja. Opikselijalle tämä oli suuri raha, ja säästin tai laitoin pitkäaikaisiin kulutushyödykkeisiin kaikki nuo tulot (esimerkiksi keittiöremonttiin).

Hankin asunnon 2001 kantakaupungista ja vaihdoin sen suurempaan 2004, ja vielä kerran 2006. Asunnonvaihdot tapahtuivat onnistuneesti niin että oman pääoman osuus kasvoi ja velkavivulla sain kasvatettua pesämunan ihan mukavasti. Vuonna 2008 hankimme omakotitalon esikaupungista; päätös ei ollut millään muotoa sijoituspäätös, olin täysin tietoinen siitä että samanlaista oman pääoman arvonnnousua ei ollut tiedossa ja että talon peruskorjaukset yms olisivat menoerä. Toisaalta laskin että tästä huolimatta asumisväljyyden lisäys ja asuntolainan poismaksu yms mahdollistaisivat sen että kun lapset muuttavat pois kotoa, lainat on maksettu ja voimme muuttaa pienempään ja kunnossapitokustannukset yms saadaan suunnilleen reaalisesti takaisin. Arvioin tämän osuvan noin haarukkaan 2025-- 2030. Ensimmäisen 10 vuoden aikana asumisen pitikin olla tavallaan kuluerä, mutta jälkimmäiset 10 vuotta sitten toisaalta arvon oletin nousevan.

No, kävikin niin, että talo myytiin tuon ajanjakson puolivälissä, ja vielä markkinatilanteessa jossa omakotitalojen arvo oli ottanut takapakkia. Laskelmieni mukaan omasta pääomastani suli tässä kohtaa 60%. En toki joutunut täysin puille paljaille, mutta harmillinenhan tämä tilanne oli. Välissä oli vielä vuosi Singaporessa, joka teki kohtuullisen loven talouteen; se oli rahallisesti "sijoitus" uraani, mutta välittömänä vetona se oli menoerä. Muuton kustannuksia ei saatu katettua vuodessa ja otimme perheenä muutoinkin kyseisen vuoden taloudellisesti rennommin, sillä alueella matkustelu ja erilaiset elämykset olivat ns once in a lifetime- kokemus. Enkä sinänsä kadu, mutta suunnitelman loppuosa, jossa urani etenisi ja palkkani kohoaisi -- ja eläisin kahden palkansaajan taloudessa eläkepäiviin saakka -- ei toteutunut, joten riskistä osa realisoitui.

Nyt olen karsinut menoista aika tavalla, ja olen saanut menot ja tulot tasapainoon uudelleen. Muutama pääsääntö ja "hack" jota kaltaiseni alemman keskiluokan(*) palkansaaja voi noudattaa.

1. Koeta pitää kirjaa tai arviota oman pääomasi arvosta. Tämä on karkeastiottaen säästösi plus omaisuutesi jälleenmyyntiarvo miinus velat. 
2. Pay yourself first, eli päätä etukäteen prosentti joka tuloistasi menee säästöön ja tee vaikeaksi muuttaa tätä. Itse laitan noin 11% sivuun ennen kuin edes lasken kuukauden budjettia. 
3. Maksa kiinteät kulut ensin pois. Tämä tarkoittaa että pyrin siihen että eräpäivä kaikissa laskuissa on palkkapäivä. Tämä tekee budjetoinnin helpoksi. Ihminen ajattelee mielellään "pitkällä tähtäimellä", mutta käytännössä toimii herkästi lyhytnäköisesti. Kun saldo näyttää kuukauden budjetin, niin on helpompi olla kurinalainen menoissaan. 
4. Tee erikseen investointi- ja kulutusbudjetti. Investoinnit ovat niitä menoja, jotka eivät ole sinänsä kulutusta. Jos ostat jotain pitkäkestoista jolla on todellista jälleenmyyntiarvoa myös suunnitellun käyttöiän jälkeen, pyri arvioimaan tämä jälleenmyyntiarvo ja laske se pääomaasi. Tässä pitää olla rehellinen. Auto on ns paska sijoitus, koska sen jälleenmyyntiarvosta sulaa suurin osa pois kun se ajetaan ulos liikkeestä. Pyri pysymään kartalla tästä. Keittiöremontti on osaksi kulutusta, osaksi investointi.
5. Edelliseen liittyen, arvioi "poistot" säännöllisesti. Eli vaikka laitoit kylppäriremonttiin 12 vuotta sitten 10 000 euroa, tämä ei ole enää sen arvoinen. Asunnon kohdalla on syytä arvioida kokonaisuutta. Auton arvo putoaa jne. Kännykät ja muu kulutustavara on pääsääntöisesti täysin arvotonta. Veneet, kesämökit, sijoitusasunnot jne ovat toinen juttu. Niitä ei tällaisilla köyhillä ihmisillä yleensä paljon ole, mutta jotain nyt usein kuitenkin. 
6. Jos sinulla on velka-aversio, maksa sitä velkaa pois jossa on suurin korko. Asuntolainan korko on tyypillisesti mitätön, joten nykypäivänä asuntolainaa kannattaa pääsääntöisesti maksaa pois viimeisenä. Auton osamaksueriä, luottokorttilaskuja, jne, jos näitä nyt ylipäätään on, kannattaa usein maksaa ennemmin kuin lyhentää asuntolainaa.
7. Jos sinulla ei ole velka-aversiota, niin mieti sijoituskohteesi tuottoa ja riskiä. Melkein kaikki varsinaiset sijoituskohteet ovat parempia kuin asuntolainan takaisinmaksu. Melko tyypillinen asuntolainan korko on tällä hetkellä prosentin suuruusluokkaa. Harva sijoituskohde tuottaa niin huonosti. 
8. Having said that, asuntolainan poismaksaminenkin on fiksumpaa usein kuin massiivisten käteismäärien hallussapito. Tämä pitää paikkansa tosin vain tiettyyn rajaan asti. Itse pyrin pitämään käteistä noin 3 kuukauden menojen verran. Kun käteistä on tämän yli, on aika ostaa.

Sain nerokkaan vinkin kaverilta siitä, miten buy and hold - sijoitusstrategiaa kannattaa noudattaa. Itse pyrin pariin aivan yksinkertaiseen periaatteeseen.

1. Markkinat ovat aina oikeassa, sinä olet aina väärässä. Eli, jos markkinahinta on X ja kuvittelet että oikeasti hinnan pitäisi olla X +10, niin ellei sinulla ole sisäpiiritietoa, niin olet todennäköisesti väärässä. 
2. Kun rahaa on tietty summa sijoitettavaksi (esimerkiksi 1000 euroa on minulle sellainen tyypillinen), niin alan lukea lehtiä ja seurata uutisia. Kun uutiset ovat huonoja -- esimerkiksi "pörssissä alavire jatkuu" tms. -- niin on aika ostaa. Tämä sääntö pätee riippumatta siitä, mitä meinaa ostaa. Positiivisen uutisen jälkeen ei kannata ostaa. 
3. Itse olen tähän mennessä suosinut yksittäisiä yrityksiä jotka maksavat hyvin osinkoa. Tämä ei perustu mihinkään muuhun kuin siihen, että Buy and hold tuottaa tällä tavalla jonkin verran tuloja ilman myymistä. Tänä vuonna näitä näyttäisivät olevan Fortum, TeliaSonera ja Nordea. YMMV. Viimeksi ostin Fortumia kun uutiset olivat huonot. Juuri tarkistin, jos pelkkää kurssia katsoo, silti olisin nyt hiukan tappiolla, mutta oikeasti tästä päästään seuraavaan kohtaan, eli
4. Jos noudatat Buy and Holdia, älä vahtaa omistustesi arvoa päivittäin, viikoittain tai edes kuukausittain. Turhaa stressiä eikä vaikuta mihinkään. 
5. Älä myy ellei ole pakko. Jos "pakko" tulee vastaan tyyliin kerran vuodessa, niin budjettisi ei ole kunnossa. 
6. Jos kuitenkin joudut myymään, minimoi verot. Kuulostaa ikävältä; ihmisillä on aversio tappion tekemiseen. Mutta jos voit myydä A:ta ja B:tä niin, että tappiot A:ssa ovat yhtä suuret kuin voitot B:ssä, niin tee niin. Miksi? No, ihan siksi, että kannattaa olettaa että kaikkien arvopapereiden hinta on tällä hetkellä juuri oikea, ks 1. Verottajan ottama siivu on pois sinun pussistasi.  
7. Älä kuuntele analyytikoita. Kaikki alfa on betaa. Ks kohta 1, se pätee kaikenlaisiin asiantuntijoihin myös. 

Nämä eivät ole kattavia neuvoja, eivätkä kaikki jaa näiden ohjeiden siunauksellisuutta.

(*) Kuulun siinä mielessä alempaan keskiluokkaan, että ruokakuntaani kuuluu kolme ihmistä ja olen ainoa jolla on tuloja. Vaikka kuulun noin 70 persentiilille (tuloni ovat paremmat kuin noin 68 prosentilla palkansaajista),  henkeä kohden lasketut tulot kuuluvat noin 40 persentiilille.