Eräs asia, jonka olen nähnyt omin silmin todeksi, josta Rippetoekin puhuu, on sellainen periaate -- jota olen opiskelijoilleni opettanut jo vuosia -- jonka mukaan yksinkertaiset asiat ovat vaikeita.
Tämä viittaa matematiikkaan ja tietojenkäsittelyyn, ja yleensäkin moniin tieteisiin. Yksinkertaiset asiat, siis asiat jotka jäännöksettä (tai lähes ainakin) palautuvat hyvin perustavanlaatuisiin, käytännössä aivan mekaanisiin ja kaikkien näkökulmasta aivan ilmeisiin periaatteisiin, osoittautuvat kerta toisensa jälkeen vaikeiksi.
Rippetoen esimerkkinä on voimaharjoittelu. Käytännössä jokainen uudenvuodenlupauksensa myötä kuntosalille tai lenkkipolulle lähtijä hyötyisi eniten yksinkertaisesta harjoittelusta. Aerobisen kunnon kohottamiseen riittää aloittelijalle, lähtötasosta ja genetiikasta riippuen, pari tuntia reipasta kävelyä tai reilu tunti juoksemista viikossa. Voimaa on triviaalia hankkia lisää periaatteessa neljällä liikkeellä: Maastavedolla, kyykyllä, pystypunnerruksella ja penkillä. Näistä penkkipunnerruskin on turha. Mukaan voi ottaa myös kulmasoudun tai vaikka taljan, ja kun paino/voimasuhde on kohdallaan, sen tilalle voi ottaa leuanvedon. Yksinkertainen, lineaarinen progressio melko maltillisesta lähtötasosta, 2-3 kertaa viikossa tuottaa muutamassa kuukaudessa merkittävän elämänlaadun kohoamisen. Olen nähnyt tämän kaikilla ihmisillä jotka ovat säännöllisen harjoittelun aloittaneet. Siis täysin poikkeuksetta jokainen ihminen vahvistuu yksinkertaisella lineaarisella progressiolla ja kokee merkittäviä oheishyötyjä. Nämä hyödyt tulevat näkyviin muutamassa viikossa ja selkeä laadullinen ero tulee näkyviin noin kolmessa kuukaudessa. Sama näkyy myös esimerkiksi juoksussa. Aloittamalla lenkkeilyn kaksi tai kolme kertaa viikossa, esimerkiksi alkuun kaksi 2 kilometrin hölkkälenkkiä viikossa, siten että toista lenkkiä pidentää noin 250 metriä ja toista nopeuttaa hieman joka kerta, johtaa massiiviseen ja havaittavaan aerobisen kunnon kohoamiseen nopeasti. Leposyke laskee selvästi jo kahdessa kuukaudessa.
Jokainen joka väittää vastaan tässä, puhuu pötyä ja epäolennaisuuksia; toki tässä pitää huomioda ilmeiset kiisteet, eli loukkaantumiset, perussairaudet, ikä, jne, mutta nekin vain muokkaavat alkupistettä ja progression jyrkkyyttä, eivät muuta tosiasioita. Ihminen voi aloittaa voimanoston yli 70-vuotiaana jos haluaa.
Tämä ilmiö ei rajoitu mitenkään voima- tai kuntoharjoitteluun, vaan toimii myös esimerkiksi opiskelussa. Minkä tahansa asian voi oppia normaaliälyllä varustettu ihminen, mutta tarvitaan yksinkertainen ja tavoitteellinen progressio. Olen opettanut itselleni -- ja pojalleni -- ohjelmointikieliä, matematiikan osa-alueita ja logiikkaa. Olen opettanut näitä myös opiskelijoille, ja jokainen joka on seurannut laatimaani harjoitusohjelmaa, on ydinasiat myös oppinut ja osannut. Myöhemmässä vaiheessa olen jopa kuullut väitteen että olen ollut "hyvä opettaja". Tämä ei pidä paikkaansa. En usko että olen hyvä opettaja -- en osaa mennä ihmisen pään sisään ja tehdä sinne tietoa. Mutta se mitä voin tehdä, on näyttää millaiset harjoitukset ovat hieman samanlaisia kuin yksinkertainen lineaarinen progressio.
Olen myös nähnyt kääntöpuolen. Opetan yksinkertaisia asioita -- matematiikkaa, logiiikkaa ja tietojenkäsittelyn teoriaa -- ja aina löytyy opiskelijoita jotka kokevat ne turhaksi ja turhauttavaksi. Olen opettanut myös "monimutkaisia" asioita kuten koneoppimista ja tekoälyä. Yksinkertaisiin asioihin turhautuva opiskelija joka kokee matematiikan tms kuitenkin kiinnostavaksi, alkaa helposti gravitoitua alati monimutkaisempiin asioihin hallitsematta edellistä, yksinkertaisempaa. Yksi tyypillinen esimerkki on rinnakkaisuus ja rinnakkaislaskenta; algoritmiikan kursseilla heikosti motivoituneet innostuvat alkuun rinnakkaisista algoritmeista -- jotka ovat monimutkaisia ja vaikeita ymmärtää -- ja päättävät panostaa niihin. Lopputulos on jotain surkean ja säälittävän välimaastosta, missä henkilö pystyy emuloimaan asiantuntijapuhetta ymmärtämättä lainkaan mistä puhuu. Olen useamman kerran törmännyt ilmiöön.
Monimutkaiset asiat kiehtovat koska ihmiset vaistomaisesti jotenkin ymmärtävät, että ne ovat vaikeita kaikille, joten he uskovat että tämä vaikeus jotenkin "tasoittaa" tilanteen. Sama pätee monimutkaisiin harjoitusohjelmiin joissa tehdään kaikenlaisia eristäviä harjoituksia koneilla ja tasapainoillaan ja venkoillaan milloin missäkin asennossa ja treeniin kuuluu kymmenenkin eri liikettä. Kun oikeasti rauta ei nouse, niin ainakin näissä monimutkaisissa liikkeissä voi esittää itselleen tekevänsä jotain "tosi vaativaa". Kun oikeasti, kyykyn kasvattaminen 50 kilosta 120 kiloon tai maastavedon 60 kilosta 150 kiloon toisi sitä fysiikkaa ja kaiken muun lisäksi arjessa hyödyllistä voimaa ja kestävyyttä.
Yksinkertaiset asiat ovat vaikeita. Kun seuraavan kerran joku brassailee monimutkaisella harrastuksella tai osaamisella jossain todella vaikeaselkoisessa asiassa, muista tämä. Etenkin jos se joku olet sinä itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti