On merkillepantavaa, miten usein Euroaluetta, Euroa valuuttana ja eurooppalaisia valtioita kritisoidaan yhdessä ja samassa paketissa ja verrataan USA:n vastaaviin. Kriitikoita löytyy niin ns oikealta kuin vasemmaltakin.
Aiemmin tyypillisesti on Suomessa ja ylipäätään voinut todeta, että vasemmistolaisempi kritiikki kumpuaa huonoista teorioista ja siitä ettei ymmärretä markkinoiden toimintaa ja toisaalta oikeistolaisempi kritiikki kumpuaa arvomaailman kieroutumista. Jos jossain, niin tässä kohtaa erityisesti euroalueeseen kohdistuva kritiikki on kuitenkin toiminut erilaisen logiikan varassa.
Ensin Economistin blogiin. Niin FED, BOJ, BOE kuin EKP:kin ovat vuonna 2008 alkaneen talouskurimuksen myötä kasvattaneet taseitaan, ja nyt FED ja BOE ainakin ovat kääntämässä suuntaa omien sanojensa mukaa. Niinsanottu QE (quantitative easing) tarkoittaa sitä, että keskuspankki ostaa erilaisia arvopapereita markkinoilta, usein pankeilta, ja antaa tilalle rahaa. Teorian mukaan Pankit sitten voivat korjailla omat omaisuuseränsä näillä rahoilla, tasapainottaa portfolionsa ja vahvistaa omaa tilannettaan niin, että pääomamarkkinat toimivat paremmin. Tämä kasvattaa kaikenlaisten arvopaperien hintaa, mikä taas painaa korkoja alaspäin, stimuloi investointeja ja kulutusta ja kaikenkaikkiaan on ns Hyvä Asia(tm). Nämä keskupankin ostamat arvopaperit sitten jäävät sinne taseen loppusummaan näkyviin.
Toisin kuin FED ja BOE, EKP ei ole ruokkinut pankkeja aivan samalla tavalla. Se kyllä teki QE-politiikkaa jonkin verran 2011-2013, mutta sittemmin se on pikemminkin keventänyt taseitaan, eli myynyt arvopapereitaan pois. Kun keskuspankki myy jotain pois ja saa rahaa, tuo raha on pois markkinoilta; keskuspankki ei kuluta rahaa mihinkään, se ei osta sillä mitään yms. (OK, se maksaa palkkoja, mutta tämä on mitätön vaikutus).
EKP:ta onkin kritisoitu siitä, että se on vellihousu, eli ei uskalla floodata markkinoille riittävästi käteistä koska se pelkää inflaatiota. Monissa maissa, Suomi mukaanlukien, onkin pikemminkin riski deflaatioon ajautumisesta. Siinä missä inflaatio herättää kahvipöydissä ärtymystä kun munkkirinkilä maksaa kymmenen senttiä enemmän kuin viime vuonna tai kun hissilipun hinta laskettelumäessä on vitosen kalliimpi, ennustettavan ja kohtuullisen inflaation ei ole havaittu olevan mitenkään erityisen vahingollista investointitoiminnalle ja työllisyydelle. Deflaatio toisaalta on erilainen, koska deflaatio nostaa reaalikorkoja salakavalasti. Deflaatio synnyttää helposti negatiivisen takaisinkytkennän. Rahan makuuttaminen nollakorolla ei deflaation oloissa ole kauhean huono sijoitus. Riskinottohalut vähenevät luonnostaan, kun raha itsessään on peräti hyvä turvasatama. Kun deflaatio aiheuttaa tällaisen tilanteen, puhutaan niinsanotusta likviditeettiansasta, termi josta kauhistellen kohistiin vielä viitisen vuotta sitten, mutta joka on tyystin kadonnut talouskeskustelusta nyt.
Ongelma on osin poliittinen, ja poliittisella tarkoitan "siltä miltä näyttää"-poliittinen. Jos EKP rahoittaisi QE-politiikalla pankkeja Euroalueella nykyistä enemmän, sitä kritiosoitaisiin kovin sanoin siitä, että "pankit pelastetaan eikä ihmisiä". Tässä on totuuden siemen, ja tämä ymmärretään. Ongelmana on vain se, että USA:n FED on tehnyt tätä, ja USA:n talous on jo lähtenyt aikaa sitten paremmin liikkeelle. Myös Brittien talous, vaikka voimakkaammasta euroaluekytköksestään huolimatta yskiikin, on selvästi euroalueen talouksia paremmalla tolalla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Euroalueella, Suomi mukaanlukien, eletään nyt "menetettyä vuosikymmentä", kuten Japanissa 1990-luvulla.
En silti hyväksy, yhtäältä moraalisista, toisaalta ihan talousteoreettisista syistä, QE-politiikkaa. Se olisi toki parempi kuin nykyinen "ei tehdä mitään ettei tehtäisi virheitä", mutta toisin kuin USA:ssa, Euroalueella on pahoja riskejä. Ensiksikin, Välimeren alueen maiden kehno talous ja ongelmat joita matalat korot tuottivat nousuvuosina, eivät korjaantuisi, vaan, näin uskon, saattaisivat pahentua jos maiden pankkeihin virtaisi valtavat määrät löysää rahaa. Toiseksi, likviditeettiansa on jo todellisuutta ja Saksalaiset laittaisivat kaiken sukanvarteen, korot painuisivat alas, ja pankit lainaisivat rahat eteenpäin -- niin juuri, ns oliivimaihin. Valtioiden velkaantumisaste ja tahti on kipurajoilla juuri nyt. QE-politiikka painaisi korkoja ja tavallaan helpottaisi valtioiden taloudenpitoa lyhyellä aikavälillä. Samalla se vähentäisi painetta tehdä niitä rakenteellisia muutoksia jotka estävät oikean työllistävän talouden kasvua. Jos oikeasti ei kuitenkaan ole mitään muuta mitä EKP voi tehdä, niin QE:ta sen pitäisi tehdä aggressiivisemmin ja uida vastavirtaan. QE nimittäin painaisi Euron kurssia alas ja devalvoituminen hillitsisi deflaatiota.
Minulla on kuitenkin toinen, potentiaalisesti parempi ehdotus. Haluaisimme, että deflaatio estetään, Euron devalvoituminen olisi positiivinen seikka, kulutus- ja investointikysynnän kasvu olisi tarpeen, mutta emme halua että pankit rikastuvat prosessissa. Miksi siis EKP ei tekisi QE-pakettia, jossa se lähettäisi jokaiselle EU-kansalaiselle 500 euroa. FED:in QE-pakettien yhteenlaskettu arvo on ollut yli 3 biljoonaa dollaria vuoden 2009 jälkeen, siis viidessä vuodessa. Jos pyöristämme ja toteamme, että USA:n väkiluku on noin 300 miljoonaa, niin QE-paketeilla on laskettu rahaa markkinoille 10 000 dollaria per capita viiden vuoden aikana, eli noin 2000 dollaria per nenä.
Tätä taustaa vasten ehdotus, että EKP lahjoittaa 500 euroa jokaiselle kansalaiselleen, ei ole ollenkaan pöyristyttävää tai radikaalia. Päinvastoin, se on ns peanuts. Suomen BKT on 37 000 euroa per capita per vuosi. 500 on tästä 1.3%. EKP:n targetti inflaatiolle piti olla 2% (tai alle). Tällä hetkellä se on noin 0.3 prosentin paikkeilla. Jos EKP sitoutuisi tällaiseen "People's easing"- politiikkaan, jossa inflaation jäädessä targetin alle, joka joulukuun 15 päivä se lähettäisi kansalaisille rahaa summan x, missä x = 0.5*[0.05 - i - g]* Euroalueen BKT (olettaen että luku on positiivinen). Eli Suomeksi, lasketaan kerroin joka on viisi prosenttia, vähennetään inflaatioprosentti ja nominaalinen BKT:n kasvuprosentti kuluvana vuonna, tämä kerroin puolitetaan ja kerrotaan euroalueen BKT:lla.
Euroalueen inflaatio oli siis 0.3 prosenttia, ja nominaalisen BKT:n kasvu oli 0.3 prosenttia, joten kaava antaisi tuolla 5% luvulla 4.4%, josta puolet on 2.2%. Euroalueen BKT on noin 10 biljoonaa Euroa, joten tästä 2.2% on 220 miljardia. Euroalueen väkiluvun ollessa noin 330 miljoonaa, eli jaettavaksi tulisi 666 euroa per nenä, tämä on samaa suuruusluokkaa kuin mainitsemani 500 euroa. Kaavaa voi halutessaan säätää.
Pankkijärjestelmä luo rahaa pankeille, ja ajatus että tämä raha nyt sitten hyödyttää kaikkea, on vähän tällainen "trickle down economics"-idea. Idea sinänsä ei ole huono liberalismin hengessä, kun puhutaan siitä, että rikkaiden rikastuminen markkinaehtoisesti -- siis myymällä ja ostamalla hyödyllisiä tuotteita ja sijoittamalla kannattavaan liiketoimintaan -- ei ole pois muilta, vaan hyödyttää ennenpitkää kaikkia. Oli se niin tai ei, niin se, että täytetään pankkiirien taskut ilmaisella rahalla, siinä toivossa että tämä jotenkin maagisesti tervehdyttää talouden, on kuitenkin jotain ihan muuta. Kun rahaa kerran painetaan, niin mielestäni sitä olisi mielekästä painaa niille, jotka tekevät niitä päätöksiä joiden puitteissa me yksilöt elämme. Talous on sitä, että ihmiset toimivat omista lähtökohdistaan elättääkseen itsensä ja perheensä. Jos se on sen tarkoitus ja luonne, en ymmärrä miksi jokin työväline -- pankit -- olisi jotenkin tärkeämpi kuin se asia josta todella on kyse. Siis yksittäisten ihmisten toimeentulo, ja se mitä he haluavat elämässään.
11 kommenttia:
Et ole yksin: http://www.voxeu.org/article/helicopter-money-today-s-best-policy-option
Luin äskettäin paperin, jossa käsiteltiin niitä ehtoja, joiden täytyy täyttyä, että helikopteriraha toimisi. Nyt en löydä sitä mistään. :-(
// T
Niin, tätä minäkin olen ihmetellyt: miksi on moraalisempaa antaa pankeille rahaa, joka ei liiku, kuin ihmisille, jotka laittaisivat sen suoraan kulutukseen ja piristäisivät taloutta?
Teoria, jonka mukaan pankkien rahoittaminen tuottaa terveempiä tuloksia, on järkevän kuuloinen. Siinä on yksi reikä, mutta kerron sen myöhemmin.
Kun keskuspankki ostaa pankeilta arvopapereita (valtioden velkakirjoja, CDO:ita, ääritapauksessa osakkeita yms), se ei varsinaisesti anna rahaa pois, vaan se ottaa itselleen jotain arvokasta, jonka se voi myydä ja näin imuroida rahaa markkinoilta, jos tulee tarvetta. Taseessa olevat arvopaperit ja niiden ostamisesta kiertoon tullut raha kompensoivat toisiaan siten, että jos osto oli tarpeeton ja syntyy asset price- inflaatiota, keskuspankki voi enemmän kuin kompensoida tämän myymällä hinnan noustua samat arvopaperit pois ja näin säätötehtävä on helppo.
Jos EKP tekisi tällaisen operaation, taseeseen pitäisi tulla vastaavaa puolelle jotain, mutta säännöt kieltävät tämän nykyisellään. Tämä on pelkkä temppu, EKP voisi oikeasti luoda kuvittellisen omaisuuserän.
Se reikä mikä argumentissa on, on se, että EKP itse määrää käytännössä sen hinnan jolla se taseeseen tulevat paperit ostaa. Ei toki alaspäin, koska ketään ei pakoteta myymään, mutta jotta rahoituspaketilla saadaan jotain rahapoliittista vaikutusta, EKP:n täytyy maksaa paperista ylihintaa. Tämän ylihinnan määrää on vaikea arvioida, mutta jos se on vaikkapa 10%, niin EKP:n sinänsä vaatimaton 400 miljardin QE paketti sisältää "rahan painamista" tosiasiassa 40 miljardin edestä. Tämäkin on kuitenkin luokkaa satoja euroja per capita. Tähän pitää lisätä se moraalinen ongelma, että pankkien omistajat nettoavat näistä operaatioista miljardeja, ja nämä omistajat ovat pikkiriikkinen osa väestöstä (plus esimerkiksi eläkerahastot, tietenkin), versus kansalaisten enemmistö, joka jää nuolemaan näppejään.
Helikopterirahaa kansalaisille, ei pankeille....
http://www.washingtonpost.com/opinions/matt-miller-a-breakthrough-plan-to-make-central-banking-populist/2014/10/22/fc79c966-591f-11e4-b812-38518ae74c67_story.html
Helikopteriraha olisi kyllä ihan järkeenkäypä ja houkutteleva vaihtoehto. Ajatellen Suomen nykyistä sosiaaliturvaa, se ei tosin olisi täydellisen sosiaalisesti oikeudenmukainen. Toimeentulotuen saajilta tuo 500 euroa vähennettäisiin 100-prosenttisesti tuista. Toki harva saa yli 500 euroa kuussa toimeentulotukea.
(Tähän mm. veronpalautusten vähentämiseen liittyy muuten yksi pahimmista vääryyksistä, mitä sosiaaliturvajärjestelmäämme sisältyy. Työtön ei saa määritellä ennakonpidätysprosenttiaan vapaasti, kuten täysivaltainen kansalainen, vaan työmarkkinatuesta pidätetään ennakkoa kiinteä 15% (vai mitä se nyt oli). Tämä tietää (muuten tulottomalla) kohtuullisen suurta veronpalautusta vuosittain, jonka sitten kunta varastaa toimeentulotuen saajalta. Valtio siis tukee kuntia mutkan kautta tällä järjestelyllä.)
Toimeentulotuki on viheliäisin tukimuoto mitä on kuunaan keksitty. Ei ainoastaan työhön ja vastaavaan liittyvien kannustinvaikutusten vuoksi, vaan myös siksi, että se käytännössä pakottaa ihmisen lopettamaan oman elämänsä suunnittelemisen kokonaan. Toimeentulotuen *ainoa* funktio näyttää olevan se, että ihmisten kurjuudesta tehdään pysyvää.
Kokonaisuuden kannalta, ja pitkällä aikavälillä myös tuensaajien kannalta, olisi selkeä parannus, jos toimeentulotuki vain lopetettaisiin. Siis, vaikka huomisesta eteenpäin kenellekään ei maksettaisi penniäkään toimeentulotukea, niin vuoden sisään tilanne olisi parempi kuin se on tänä päivänä myös tuensaajien itsensä kannalta.
Tällä ei ole mitään moraalista ulottuvuutta tuensaajiin; en moralisoi sitä että joku nostaa toimeentulotukea, enkä halua ketään siitä "rangaista" tai "kyykyttää". Toimeentulotuki on moraalinen ongelma nimenomaan niin, että sosiaalitoimi toimii täysin moraalittomasti myöntäessään sitä ylipäätään kenellekään. Laki joka tämän sallii tai oikeastaan siihen velvoittaa, on sairas ja misantrooppinen.
Ajatelkaapa tilannetta jossa julkinen terveydenhuolto toimisi vaikkapa jonkun tietyn ruumiinosan, esimerkiksi sormien, osalta niin, että sensijaan että lastoitetaan murtunut sormi, maksetaan potilaalle 20 000 euroa, jos tämä suostuu leikkaamaan sormen irti. Toimeentulotuki on ihmisen elämänhallinnan kannalta suunnilleen samanlainen: Sosiaalitoimi sanoo asiakkaalle: Tuhoa elämänhallintasi, niin maksamme. Jos yrität saada sen takaisin, niin perimme myös rahat takaisin.
Vain täysin moraalisesti mätä ihminen voi pitää toimeentulotukea hyvänä ideana. Siksi ei olekaan yllättävää, että sekä perinteinen oikeisto että vasemmisto pitävät toimeentulotukea niin hienona ja hyvänä juttuna.
En tiedä, johtuuko perjantaiväsymyksestä, mutta tämä viimeisin kommentti on parasta mitä olet moneen vuoteen minnekään kirjoittanut.
Olipa hemmetin hyvä kirjoitus. Yhdyn Juhaan.
Tietenkin keskuspankit "painavat" rahaa pankeille ja valtiolle. Rahan painamisen vaikutus perustuu siihen, että rahan ensiksi saavat saavat hyötyä suuremmasta rahamäärästä, kun taas kustannukset jäävät niiden maksettavaksi, jotka eivät ole reagoineet rahamäärän kasvuun tai eivät ole reagoineet siihen täysimääräisesti, mm. hintoja nostamalla. Näin rahan painaminen toimii piiloverona. Jos kaikille kansalaisille jaettaisiin rahaa samanaikaisesti, kaikki reagoisivat rahamäärän kasvuun heti tai erittäin nopeasti inflaatiolla, ja kukaan ei saisi etua suuresta määrästä uutta rahaa. Valtion ja pankkien piiloverotus ei silloin toimi, ja siitä ne eivät halua luopua.
Valkea, rahaa ei QE politiikallakaan anneta ilmaiseksi.
Olen ollut pitkään täsmälleen samaa mieltä tuosta toimeentulotuesta, mutta koska itse en ole ollut sen varassa, sen kritisointi noin rajuun malliin on tuntunut juuri "kyykyttämiseltä".
Perusongelma tässä on minusta se, että ne, joilla elämänhallinta oikeasti on totaalisesti mennyt (esim. rappioalkoholistit tai huumeista riippuvat), eivät minusta "pelastu" käteen maksettavalla toimeentulotuella, joka menee sitten kuitenkin viinaan ja huumeisiin. Ne taas, joilla elämänhallinta on kunnossa, mutta tulot vain hyvin matalat, kokevat varmaankin toimeentulotukisysteemin hyvinkin kyykyttäväksi, koska tosiaan kaikki toimenpiteet, joilla koittaa saada itsensä pois kurimuksesta, rokotetaan täydessä mitassa takaisin.
Toimeentulotuki on siis luotu pelastamaan ihmisiä, missä se varmaan toimiikin, mutta sen pidemmän aikavälin vaikutukset on varin huonosti pohdittuja. Se tuntuu minusta suunnilleen samalta kuin se, että uppoavasta veneestä vedenvaraan joutuneelle heitetään kyllä pelastusrengas, mutta jos hän sitten koittaa lähteä uimaan kohti rantaa, niin rengas otetaan välittömästi pois.
Sinällään ymmärrän sen logiikan, millä tähän on tultu. On haluttu luoda järjestelmä, joka estää ihmisiä nääntymästä nälkään ja kylmään, mutta toisaalta pitää se niin hankalana, ettei sen varassa roiku ketään muita kuin niitä, jotka sitä todenteolla tarvitsevat. Ajattelu menee kuitenkin pieleen siinä, että tuo "tarvitseminen" on sisäsyöttöinen juuri niin kuin kirjoitat, eli kaikesta ponnistelusta sen suhteen, ettei sitä enää tarvitsisi vain rangaistaan.
Lähetä kommentti