Kirjoitin yli viisi vuotta sitten blogia johon minun oli tarkoitus kirjoittaa jatkossa kaikki yhteiskuntafilosofiaa ja politiikkaa sivuavat kirjoitukseni. En kuitenkaan jaksanut jaotella asioita niin selkeästi.
Kirjoittelemiseni on muutenkin tullut jotenkin umpikujaan, koska minulla ei ole oikein mitään sanottavaa, jota en olisi jo sanonut. Pelkään että olemme siirtyneet jonkinlaiseen melko pimeään aikakauteen. Tasavallan Presidentti osoittautui uskonnolliseksi fanaatikoksi uudenvuodenpuheessaan, kreationismi yleistyy hyvää vauhtia, ydinvoimaa vastustetaan entiseen tapaan, feminismi on nykyisin hyväksytty valtionideologia, byrokratia lisääntyy, valtion menot kasvavat, väestö ikääntyy, julkiset palvelut eivät toimi, ja polvenikin reistailee. Positiivisella puolella, olen kehittänyt hieman anaerobista kuntoani (maksimikestävyyttä), koska en voi polven takia juosta pitkiä matkoja, niin juoksen kovaa. Kattoremontti alkoi tänään ja lounaaksi on hampurilaista.
5 kommenttia:
Tasavallan Presidentti osoittautui uskonnolliseksi fanaatikoksi uudenvuodenpuheessaan
Jos Sauli Niinistö on uskonnollinen fanaatikko, niin mikähän parhaiten kuvaisi Sini Saarelaa, Leo Straniusta ja vastaavanlaisia Gaia-aktiiveja? Sovinnollisia? Rauhanomaisia? Maltillisia? Suvaitsevia? Monikulttuurisia? Liberaaleja?
Järjestelmän valtaapitävät voivat aina esiintyä maltillisina. Järjestelmän vastustajille ei sellaista luksusta ole tarjolla, kuten tiedät. Vai pidätkö Halla-ahoa esimerkiksi vaarallisena fanaatikkona koska hän on rikkonut lakia?
Saarelan tai straniuksen teot ja sanat ovat mitättömiä verrattuna valtionpäämiehen sanomisiin. Presidentti on eri asia kuin joku nuudelipää.
Itsekään en olisi huolestunut siitä, että presidentti toivottaa Jumalan siunausta. Nuo muut ovat kyllä oikeita huolenaiheita ja niin myös uskonnollisen fanatismin nousu noin laajemmin. Tulkitsemme kyllä fanatismin varmaan eri asteikolla ja eri tavoin.
Jalkavaivoista voi olla hyötyäkin noin mielialamielessä. Itselläni tarkistetaan veren metalipitoisuuksia säännöllisesti, koska sain sen rautaisen tekolonkan, joka on erittäin kestävä, mutta sittemmin aiheuttanut osalle potilaista ongelmia metallin liukenemisen vuoksi. Nyt seurataan kaikkia, joilla se on ja ilokseni lääkärit aina ihmettelevät, että teillähän nämä veriarvot ovat kuin vastasyntyneellä vauvalla ja olenkin miettinyt vaikuttaako veren koostunut myös aivojen toimintaan :D
Yleisellä tasolla tuo on ilmeisesti takaisku tekonivelkirurgialle, koska ongelma kai on ollut nimenomaan materiaalin kestävyys. Polvet ja lonkat voisi vaihtaa pokkana nuoremapanakin, ellei kuluma pakottaisi vaihtamaan niitä vanhempana uudestaan.
Veikkaan, että noista ongelmista polvi on helpoimmin hoidettavissa kuitenkin, eikä sen kanssa kannata masentua.
Vika polvessa ei ole itseasiassa nivelessä, vaan jänteessä, joka kulkee polven yli. Myös kantapää vihoittelee, ja siinäkin ongelma on jänne. Polvessa on ITBS ja (eri) kantapäässä plantaarifaskiitti. Kumpaakaan ei valitettavasti tekonivel auta...
Joillekin polvivaivaisille pyöräily varvaskoukuilla on hyväksi, poljinta ei paineta vaan nostetaan ylöspäin, jolloin polvi ei rasitu samalla tavoin kuin kävellessä tai juostessa.
Harrastitko jalkojen terveenä ollessa lenkkeilyä maastossa ja metsässä, vaiko tasaisella ?
Epätasaisella alustalla liikkuminen rasittaa jalkoja monipuolisemmin, joten luulisin, että on terveellisempää jaloille. Myös selkä -ja vatsalihakset kehittyvät, jos maastossa on esteitä.
Parkour on maastoliikuntaa keinotekoisessa maastossa. Parkour olisi hyvä tai ehkä paras harrastus luukadon poissa pitämiseksi.
Parkour on jännä laji, koska siinä tapahtuu evoluutiota koko ajan.
Parkour nielee sisäänsä aikaisemmin täysin erillisinä harrastettuja lajeja. Esim. aitajuoksu (tosin vain yhden tai muutaman peräkkäisen) aidan yli, ja telinevoimistelun monet liikkeetkin ovat jo lajin sisällä.
Parkour on nielaissut tavallaan sisäänsä myös 10 000m juoksun (aitaversiona), siis parkour taipuu tarvittaessa myös kestävyyslajiksi: https://www.youtube.com/watch?v=ag1GVo7wMaw
Mulla on sellainen epäilys, että Parkour kasvattaa aika paljon myös henkisesti (itämaisten taistelulajien tavoin), koska siinä on kysymys itsensä voittamisesta, siis henkisestä kehityksestä.
Olen tavannut elämäni aikana melontamestarin, joka on aina ollut itse oma valmentajansa, ja jolla on huippusaavutuksia monien vuosikymmenten ajalta. Ja myös nuoren parkourin ahkerasti treenaavan ammattilaisen. Molemmat huokuivat ulospäin samanlaista tyyneyttä,järkkymätöntä mielenrauhaa, vakautta ja harkitsevuutta. Mielestäni molemmat ihailtavia ihmisiä, jotka jäivät pysyvästi mieleeni.
Jos tutkittaisiin erilaisten liikuntalajien aiheuttamia positiivisia terveysvaikutuksia ja negatiivisten terveysvaikutusten puuttumista, niin luulisin että parkour on ihan kärkipäässä!
Ja on vieläpä hullun halpa harrastus sekä harrastajalleen, että myös yhteiskunnalle. Tosin kuulemma aktiiviharrastajat tilaavat parkour -kenkiä Saksasta saakka.
- - -
Harmittavan usein selkävaivojen kohdalla pätee, että selkä -ja vatsalihasten säännöllisen treenaamisen tärkeys tajutaan vasta sitten, kun selkäkipu jo estää ko. lihasten "huollon ja kunnossapidon".
Selkävaivat ovat järkyttävän kallis ja tavallaan turha kustannus yhteiskunnalle, koska on tiedossa miten ne voitaisiin ennalta estää. Valistus etukäteen olisi halvempaa kuin selkävaivojen hoito vasta jälkikäteen.
Lähetä kommentti