Vaimoni hankki meille akvaarion eilen. Pidän toki kaloista itsekin, mutta kyseinen harrastus on kuitenkin enemmän vaimoni omaa alaa. Akvaario oli keskikokoinen, hieman yli 300-litrainen. Sen kantaminen ei ollut kovin kevyt homma tyhjänäkään. Saimme sen kuitenkin paikoilleen ja täytimme vedellä. Pohjahiekat olivat jo "valmiita", eli ne olivat käytössä akvaarion edellisellä omistajalla, samoin ulkosuodattimen sisältö. Tämä tarkoitti että akvaariota ei tarvinnut erikseen käynnistää.Akvaariossa nimittäin elää tietty bakteeristo, joka hajottaa kalojen jätöksiä. Erityisesti typpikierto on tärkeää. Ulosteissa on typpeä, yleensä urean muodossa ja bakteerit tuottavat näistä toisia typpiyhdisteitä. Näistä ammoniakki ja nitriitti ovat myrkyllisiä, mutta näitä hajottavat taas toiset bakteerit ja tuottavat lopulta erilaisia nitraattiyhdisteitä. Nitraatitkin ovat toki haitallisia suurissa määrin, mutta eivät niin haitallisia kuin ammoniakki ja nitriitit. En tunne näiden prosessien yksityiskohtia, mutta olennaista siis on, että bakteerikannan täytyy hajottaa ammoniakki ja nitriitit, ja veden osittainen vaihtaminen säännöllisesti sitten hoitaa nitraattikuormaa.
Koska typpiyhdisteet ovat toisaalta sitten tärkeitä myös kasveille, ja koska esimerkiksi lehtikompostissa typpiyhdisteet tuppaavat olemaan mullan muodostuksen kannalta niukkoja, olen kipannut vaihdettavaa vettä toisinaan kompostiin. Nyt ajattelin puutarhanhoidon kannalta aktivoitua hieman enemmän ja suunnitella typpikierron vielä paremmin. Tilasimmekin lämpökompostorin kotitalouden kompostoitavalle jätteelle, tosin sen käynnistämiseksi täytyy vielä odottaa.
Mutta takaisin kaloihin. Akvaariossa on nyt neljä lehtikalaa, joitakin haarniskamonneja ja muutamia ruusutetroja. Kasvistossa on joitakin lumpeita ja lisäksi erilaisia muita kasveja, joita en tarkkaanottaen muista. Mukana tuli myös mielenkiintoinen valaisin, jonka värilämmöksi mainittiin 20 000 kelviniä. Valo on siis hyvinkin sinistä. Toisin kuin voisi kuvitella, "värilämpö" on melko epäintuitiivinen ihmisille, jotka eivät tunne mustan kappaleen säteilyn ominaisuuksia. "Lämpiminä" pidetyt värit, joissa punaisen sävyt ovat hallitsevia, ovat itseasiassa värilämmöltään alhaisia. En tarkalleeottaen tiedä, miten akvaariokasvit hyötyvät 20 000 Kelvinin valosta, mutta ilmeisesti siitä on jotakin hyötyä fotosynteesille. Toisaalta väitetään, että tietyt levät eivät sitten kuitenkaan villiinny; akvaarioita suositellaan pidettävän suojassa auringonvalolta, koska auringonvalo saa erilaiset planktonlevät kasvamaan liiaksi.
20 000 Kelvinin valo on hyvin "kylmän" näköistä, ja säteilyssä lienee jonkin verran ultraviolettisäteilyä mukana, joskin epäilen että tälle on jonkinlaiset rajat valaisimille. Koska polttimo on 150 wattia teholtaan, akvaarion hajavalo riittää vallan hyvin esimerkiksi lukemiseen koko olohuoneessa. Tämä tekee valosta ehkä hieman epätarkoituksenmukaisen. Olin ajatellut sijoittaa television akvaarion viereen, mutta valaistus lienee tässä kyllä esteenä. Toisaalta, mainittua valaisinta ei voi pitää koko päivää päällä. Meillä on onneksi kyllä vielä lisäksi vanhasta akvaariosta "perinteisempi" loisteputkivalaisin, ja se lienee syytä virittää käyttöön myös.
Kalojen katselemisessa ja ruokkimisessa on jotain hyvin rauhoittavaa.
7 kommenttia:
Punainen yhdistetaan lampoon, koska meille tutut lampoiset kohteet kuten tuli, aurinko ja hehkuva metalli ovat punertavia.
20000 K valossa huipun aallonpituus on n. 145 nm. Eli se on ultravioletin puolella.
Tiedän että 20kK on ultravioletin puolella, mutta tämä onkin hämmentävää.
Tarkalleenottaen en itseasiassa usko, että säteilyn jakauma on oikeasti se, mikä se 20kK:lle todellisuudessa olisi. Jos näin nimittäin olisi, niin säteilyssä olisi ei-triviaali määrä jo hyvinkin lyhytaaltoista UV-säteilyä, ja siinä pitäisi jo olla todennäköisesti jonkinlainen varoitus, että se voi vahingoittaa silmiä ja jopa ihoa.
Joo, en minakaan usko, etta lampun lahettama spektri olisi sama kuin 20000 K:n mustan kappaleen.
Jos mahdollista, olohuoneessa sijaitseva valaistu akvaario kannattaa sijoittaa suoraan television taakse kuitenkin niin, että valo ei aiheuta suoraa heijastumaa TV-ruudussa. Eli riittävän matalalle sohvan selkänojan taa. Kun kytkee muut valot pois, se luo aika mukavat elokuvankatseluolosuhteet.
Niin ne ajat muuttuvat, 300-litrainen on siis nykyään "keskikokoinen". Aikoinaan sellaista olisi pidetty isona. Vanhoissa (30-50 -luku) akvaariokirjoissa muuten suositellaan, että vettä ei vaihdeta, ainoastaan korvataan haihtunut vesi. Käsittämätöntä, että edes sitkeimmät lajit selvisivät nitraattipuurossa.
"Pytyssä" näyttää olevan Amazon-pohjainen lajisto mahdollisesti kasveja myöten. Levän ilmaantumisen varalta suosittelen plekon hankintaa. Noin isoon mahtuu melkein laji kuin laji, niitä muuten löytyy noin 700 erilaista, melkoinen lajikirjo käytännössä yhdelle jokisysteemille. Tässä lisää lystikkäitä lemmikkiehdotuksia.
Jaska, ajattelin ihan samaa. 300 litrainen on jonkinlaisena perheakvaariona varmaan sieltä isommasta päästä, mutta toisaalta, hard-core harrastajilla on 600- ja 900-litraisiakin, ja vasta 400 litrasta eteenpäin tunnutaan nykyisin puhuvan "isoina".
Eilen itseasiassa hankittiin muutama juovanuolimonni, jotka käsittääkseni pienestä koostaan huolimatta ovat aika tehokkaita levänsyöjiä. Plekoista en oikein tiedä, isommat kun kasvavat aika vonkaleiksi. Tämä akvaario on enempi vaimon projekti.
Tosiaan, typpitasetta ihmettelisin minäkin kovasti, miten se toimii jos vettä ei vaihdeta. Periaatteessa kaikki ruoan mukana tuleva typpi muuttuu veden nitraatiksi ja en usko että esimerkiksi kasvit sitä riittävästi sitovat. Noille vaihdoille on sellainen lappoilmiöön perustuva imuri, jolla saa kalankakkaa imuroitua pohjasta pois. Teoriassa kai jos sen saa imuroitua pois, niin melko vähäinen vedenvaihto riittäisi.
Lisäksi on niin, että mitä isommasta akvaariosta on kyse, sitä tehokkaammin toki typpikierto toimii "suljettuna". En tosin tiedä minne ne typpiyhdisteet menevät. Isojen akvaarioiden ulkosuodattimiin kertyy aika tavalla levää, joten kai niiden puhdistuksen yhteydessä sitten poistuu myös riittävästi typpeä. Mene ja tiedä.
Lienisikö mahdollista että esim. pohjalta löytyy riittävän hapettomia olosuhteita, jossa denitrifikaatiobakut käyttävät nitraattia elektroniakseptorina pelkistäen sen samalla typpikaasuksi?
Lähetä kommentti