Syntymäpäivä.

Nuoremman pojan syntymäpäivä on tänään, vuosia tulee nyt kuusi. Heräsimme aamulla ja poika totesi itse iloisena ensimmäisenä että tänään on hänen syntymäpäivänsä. Olimme hankkineet lahjaksi LEGO-paketin, isohkon sellaisen. Paketin ikäsuositus oli 8-12, mutta poika oli silti toivonut kyseistä sarjaa. Onneksi isoveli - joka on sopivassa ikähaarukassa - lupautui auttamaan rakentamisessa. Vein pojan päiväkotiin tänään, ja joitain sukulaisia ja naapureita tulee käymään alkuillasta. Haen matkalla isoäitini ja kakun, ja sitten pojan, ja kun pääsemme kotiin, voimme alkaa suoraan juhlistamaan synttäreitä.

Ikäänkuin pojan syntymäpäivän kunniaksi Apusen Matti kirjoitti päivähoitoa sivuavaa hyvinvointivaltion kritiikkiä. Meillä lapset ovat aina olleet kuukauden kesällä kotona, kun vanhemmilla on ollut lomaa. Usein pidempäänkin. Päivähoito on ollut keino jolla työ ja lapset saadaan sovitettua yhteen, ei sen kummempaa. Meillä tosin pojat ovat pitäneet kovasti hoitopaikasta, ja kun haen poikaa päiväkodista iltapäivällä, on hyvin tavanomaista, ettei tämä haluaisi lähteä, koska kavereiden kanssa on niin kivaa leikkiä pihalla. Toisaalta sitten taas kotosalla lapset hyvin nopeasti pitkästyvät ja alkavat valittaa tekemisen puutetta.

Oma suhtautumiseni pitkästymiseen on, että se on pääsääntöisesti hyvä ja tarpeellinen asia. Usein pitkästymistä valittava lapsi kärttää esimerkiksi tietokone- tai konsolipelejä. Osa vanhemmista antaakin tässä asiassa myöden. Koska olen itse kärsinyt lapsena liiallisesta pelaamisestani, olen pyrkinyt pitämään pojilla melko vähäisenä pelien määrän. Pitkästyminen on nimittäin tarpeellinen kokemus, koska se ruokkii luovuutta.

Kumpikin poika esimerkiksi muutaman minuutin pitkästymisen jälkeen alkaa joko lukea kirjaa, piirtää, askarrella tai rakentaa jotain Legoista. Jos pitkästymisentunteeseen reagoi niin, että välittömästi nappaa Nintendo 3DS:n ja alkaa pelata, aivot saavat ulkoisen virikkeen aivan liian helposti, eikä oma ideointi saa lainkaan tilaa. En tiedä kuinka paikkansapitävä tämä "teoria" on, mutta olen havainnut sen, että pelit tekevät lapsista kärsimättömämpiä.

Siksi olinkin ilahtunut, että pojan syntymäpäivätoiveisiin ei kuulunut mitään pelaamiseen liittyvää. Legot ovat sikäli hyviä leluja, että ne voi aina kasata yhteen kasaan ja niistä voi rakentaa myöhemmin mitä vaan, kun uuden paketin ohjeenmukainen rakennelma alkaa kyllästyttää. En itse lapsena koskaan oikein ymmärtänyt niitä muutamaa kaveria, joiden vanhemmat vaativat että paketista ohjeen mukaan rakennettu rakennelma pitää säilyttää "koska se oli niin tavattoman kallis". Legojen suurin ilo tulee siitä että ne nimenomaan voi rikkoa ja rakentaa jotain muuta, eikä tästä tarvitse lainkaan kokea mielipahaa.

Olemme oletettavasti hankkimassa pojille myös hamsterin. Tähän en suhtaudu aivan varauksetta positiivisesti. Pojat ovat kovin eläinrakkaita, eikä minulla ole mitään jyrsijöitä vastana. Hamsterit erityisesti ovat kovin sympaattisia otuksia ja uskon että pojat pitävät siitä hyvää huolta. Varaukseni kohdistuukin lähinnä siihen, että lemmikki on aina kovin suuri velvoite ja hamsterin odotettavissaoleva elinikä on vain pari vuotta. Kun menetimme ensimmäisen koiramme muutama vuosi sitten, suru kosketti koko perhettä, ja siitä yli pääseminen kesti jonkin aikaa eikä ollut helppoa. Hamsteriin tuskin kiintyy samassa mitassaa, mutta silti asia mietityttää.

Tänään kuitenkin tulemme iltapäivällä paljastamaan pojalle hamsterin häkin, jonka kävin ostamassa lauantaina. Se on hänen toinen syntymäpäivälahjansa.