Kalevalan päivä.

Kävin tänään kävelemässä perheen ja koiran kanssa Pyhäjärven jäällä. Maisema oli hyvin, sanoisinko kansallisromanttinen. Jäällä oli latu, vastarannalla näkyi havumetsää, läheisen talon pihassa oli lipputangossa Suomen lippu.

Pidin kovasti näkemästäni. Kylmyys ei ole ollut minkäänlainen ongelma, ja valoa on riittänyt. Pidän keväästä, ja erityisesti tästä alkukevään vaiheesta, kun valon määrä lisääntyy huomattavasti ja hanget vielä hohtavat. Myöhemmin likaisemmat värit tulevat näkyviin valkoisen hangen sijaan, ei sekään epämiellyttävä vuodenaika ole, mutta tämä on kevättalvea parhaimmillaan.

Nuorempi poika on vieläkin aivan innoissaan lumesta ja talvesta. Eilen hän olisi kovasti halunnut mennä "suksittelemaan", eli rinteeseen laskemaan suksilla mäkeä. Vanhempi halusi aikanaan aloittaa suoraan lumilaudalla, ja ostimmekin hänelle eilen alennusmyynnistä uuden laudan koska vanha oli jo 15 senttiä liian lyhyt. Toivon varovaisesti, että nuorempi innostuisi laudasta, koska edellinen lauta on aivan hyvä vielä ja menisi nuoremmalle oivallisesti tänä ja ensi talvena.

Huomenna palaan töihin. Opetus alkaa vasta parin viikon päästä, ja ohjelmatoimikuntatehtävät pitää hoitaa ensi viikolla loppuun. Arvioita kirjoittaa ja niin edelleen. CAV-paperimme sai neljä lausuntoa joista kolmessa oltiin epäileväisiä (koska yksi vertaileva tutkimus puuttui) ja yksi sanoi erittäin vahvasti tukevansa paperin julkaisemista. Saimme mahdollisuuden vastata 500 sanalla, joten teimme puuttuvat kokeet ja raportoimme niistä, koska yksi arvioijista oli tätä pyytänyt.  Toivon varovasti että vastaus oli tyydyttävä ja riittävä, pidän mahdollisuuksiamme saada tämä julkaisu hyvinä. Jos onni on myötä, tämä yksi julkaisu tekee koko vuoden työstä vaivan arvoista. Eräs humoristinen sanonta alalla nimittäin on, että CAV:iin ei kannata lähettää mitään ellei ole jo julkaissut siellä vähintään kahta paperia, muuten ne eivät hyväksy.

Suomi

Palasimme viime torstaina. Muutamien pienten stressitekijöiden lisäksi muutto sujui yllättävän kivuttomasti. Suomen päässä odotti tosin isompi urakka kuin olin odottanut. Päätimme maalata toisen pojan huoneen koska se oli niin tummalla värillä aikanaan maalattu, että vaikutti nyt kovin pimeältä.

Huonekalujen järjesteleminen ja laatikoiden tyhjentäminen sujuu hitaasti, ja lisäksi erilaiset työkiireet alkavat jo nyt painaa päälle. Papereista tuli arvioita joihin pitää vastata pikaisella aikataululla, mutta yhden paperin osalta näyttää aika hyvältä. Lisäksi pitäisi hoitaa omia ohjelmatoimikuntatehtäviä, eli kommentoida muiden arviointeja.

Ilmastoon on tottumista. Singaporessa ilman kosteus vaihteli noin 60 ja 100 prosentin välillä. Täällä esimerkiksi asunnossa suhteellinen kosteus lienee alle 30%. Tottumattomuudesta nenä meni verille, huulet rohtuivat ja silmät ja kurkku kuivuivat. Nyt alkaa helpottaa, eli tänä aamuna ei enää tullut verta nenästä kun niistin. Kylmyys ei juuri haittaa, koska pukeutuminen on triviaali tehtävä. Vaatetuksen lisääminen on helppoa ja loppujen lopuksi on aika mukavaakin välillä pitää esimerkiksi pitkiä housuja ja pitkähihaista paitaa; Singaporessa tällaista ei voinut oikein edes ajatella ellei ollut takuita että siirrytään vain ilmastoidusta tilasta toiseen käymättä varsinaisesti ulkona.

Nyt menen vetämään vielä yhden maalikerroksen seinään.

1 päivä.

Palasin viimeistä kertaa töihin tänään ennen Suomeen palaamista. Lento lähtee huomenillalla. Eilen kävi muuttofirma ja pakkasi isommat tavarat, vain joitain vaatteita, puhelin, pari lelua ja kannettavat tietokoneet yms pikkutavaraa jäi matkalaukuissa kuljetettavaksi.

Olen lomaillut kohta kaksi viikkoa. Se on ollut miellyttävää. Olemme käyneet Sentosalla, Legolandissa, Sungei Bulohissa, ja muutenkin heeboilleet ympäriinsä.

Noin 50 tunnin kuluttua olemme jo Suomessa, olettaen että kaikki menee kuten on suunniteltu. Tänään pidän vielä Isoille Herroille(tm) esitelmän siitä, mitä olen tehnyt ja miksi minulle on oikein maksettu palkkaa. Sen jälkeen luovutan kulkukorttini, avaimeni ja tietokoneeni jne.

16 päivää...

Kirjoitin eilen vähän epämiellyttävän kirjoituksen, koskien monia asioita, mutta etupäässä taannoista Jyväskylän puukotusta. Kirjoituksessa oli jälkikäteen ajatellen liikaa epäluuloja, joita minulla on Suomeen paluusta ja kansallisesta ilmapiiristä. On tarpeetonta alkaa demonisoida ketään. Tärkeämpää olisi sovinnollisuus ja suomalaisten kansallinen yhtenäisyys ainakin niiden ongelmien ratkaisemisessa, jotka liittyvät akuutisti talouteen. En kirjoita siitä nyt enempää. Pidän kuitenkin vahingollisena kaikkea sellaista toimintaa ja mustamaalaamista, joka on omiaan jakamaan kansakuntaa kahtia yhtään sen enempää kuin jo nyt on tapahtunut.

Aasialaisissa kulttuureissa sellainen puhe ja toiminta on useimmiten ihan yksikäsitteisesti kiellettyä, siis, siitä joutuu vankilaan. Tästä siis olen oppinut, miten tärkeää on, että Suomessa on kuitenkin verraten laaja sananvapaus. Ja sitä vasten on myös helppo ymmärtää, että vapaus tarkoittaa, että sitä voidaan joskus käyttää väärin, eli vapauden nimissä tehdä asioita, jotka eivät ole kaikkien mieleen tai jotka jopa ovat jollakin tapaa vahingollisia.

Pelkään ja koen, että palaan Suomeen, joka on kansakuntana jakautuneempi kuin se oli lähtiessäni. Tämä on erittäin kurjaa. Kaukaa katsoen oma kotimaa on pieni, mutta myös monella tapaa arvokas.

No, veroprosentti on aika murhaava; täällä maksan marginaalilla 7% tuloveroa ja 7% arvonlisäveroa, keskimääräisen prosentin ollessa hieman yli 2. Jos tienaisin kaikki rahat saman kalenterivuoden aikana, niin prosentti olisi noin 4. Suomessa maksaisin siis keskimäärin lähes 10 kertaa enemmän veroa. En voi olla ajattelematta että jos tässä suhteessa suomalaista yhteiskuntaa pitää kehittää, niin suunnan pitäisi olla kohti alhaisempaa veroprosenttia ja keveämpiä julkisia palveluita. En perusta tätä käsitystäni ideologiaan, vaan tunteisiin jotka kumpuavat tässä yhteiskunnassa hankkimistani kokemuksista.

Paluulentomme lähtee 16 päivän päästä. Olen jo lomalla, enkä palaa työpaikalle enää muissa asioissa kuin pitämään yhden esitelmän puolustusteollisuuden edustajille ja esimiehilleni. Tänään kävimme poikien kanssa viemässä vielä työpaikalleni kuitteja muuttokustannuksesta ja poikkesimme Little Indiassa ostamassa nuoremmalle pojalle kolmiosaisen puvun. Se ei ole laadukas, mutta maksoi alle 20 euroa. Kokonaisuudessaan.