Koulu.

Singaporen koulujärjestelmä on hyvin erilainen kuin Suomen koulujärjestelmä. Systeemistä todetaan, että se tunnistaa lahjakkuutta ja kannustaa, erityisesti verrattuna moneen muuhun maailman maahan. En kritisoi tässä yhteydessä koulutuspolitiikkaa. Esimerkiksi oma poikani pärjäsi täällä aivan kohtuullisesti, ja uskon kokemuksen olleen hänelle erittäinkin positiivinen, siitäkin huolimatta, että tässä kirjoituksessa käsittelen melko negatiiviseen sävyyn tiettyjä piirteitä.

Aasialaisista ja eritoten sellaisista maista, joissa kiinalaisen kulttuurin vaikutus on vahva, Singaporen koulujärjestelmää voi pitää melko leppoisana, mutta suomalaiseen verrattuna se on tietenkin erityisen vaativa, erityisesti se asettaa melko suuret vaatimukset sellaiselle kurinalaisuudelle, jossa lapsi noudattaa virallista prosessia kirjaimellisesti. Kotitehtävien palauttamiseen esimerkiksi on selkeä prosessi, josta poikkeaminen tulkitaan melko mekaanisesti epäonnistumiseksi tehtävässä. Esimerkiksi tehtävälle ilmoitetaan palautuspäivä tunnilla, ja 8-vuotiaan oppilaan oletetaan oma-aloitteisesti paitsi merkitsevän tämän päivän muistiin, myös muistavan tuona kyseisenä päivänä antaa tehtävä opettajalle erikseen pyytämättä. Pojan todistuksessa oli merkitty erikseen, että hän on kyllä suoriutunut tehtävistä mutta ei ole onnistunut palauttamaan niitä ajoissa.Tämä on sitäkin ikävämpää pojan kannalta, että hän teki kyllä tehtävät aina ajoissa ja laittoi ne reppuunsa, muttei vain kouluun tullessa muistanut viedä niitä opettajalle tai ymmärtänyt missä vaiheessa ne pitäisi viedä.

Toinen erikoisuus on (suomalaisesta näkökulmasta) kohtuuton huomion kiinnittäminen epäolennaisiin yksityiskohtiin. Esimerkiksi matematiikan kokeen sanallisen tehtävän vastauksessa esiintyvä kirjoitusvirhe vähentää pisteitä. Toinen lähes mielipuolinen seikka on, että kertolasku opetetaan ikäänkuin se ei olisi kommutatiivinen. Jos sanallisen tehtävän tehtävänanto on "kahdeksan oppilasta saa kukin kaksi kynää, montako kynää tarvitaan?", niin tehtävän muotoileminen muotoon 2*8 = 16 vähentää pisteitä, koska "oikea" vastaus on 8*2 = 16. Kolmas esimerkki oli, että jos luku 1875 pitää hajottaa paikkajärjestelmän mukaisiin osiin (tuhannet, sadat, kymmenet jne), ja satasten kohtaan kirjoittaa "eight hundred" eikä "eight hundreds", tämä on virhe, josta vähennetään pisteitä.

Tarkkuus ja täsmällisyys ovat tietenkin hyveitä, enkä suhtaudu tähän täysin kielteisesti. Sillä on kuitenkin yksi haittavaikutus. Nimittäin, järjestelmä opettaa välttämään virheitä sensijaan että se kannustaisi etsimään vastauksia. En viittaa nyt mihinkään diibadaabaan, jossa pitää kyseenalaistaa auktoriteetteja tms, vaan siihen, että jokaisen ongelman voi ratkaista monella eri tavalla, ja tällainen näkökulma jää usein vajavaiseksi tällaisella oppimisfilosofialla. Äärimmäinen esimerkki, jossa 2*8 on väärä tapa ja 8*2 on oikea tapa, kuvastaa hyvin sitä, miten virheiden tai edes variaatioiden tekemiseen suhtaudutaan kovin negatiivisesti.

Koulujärjestelmä täällä tunnistaa hyvin luotettavasti ne, joilla on ilmiömäinen kyky toimia kurinalaisesti, systemaattisesti ja välttää virheitä, ja joilla on hyvä laskutaito ja korkea älykkyys. Tästä ei ole epäilystä, ja parhaiten pärjäävät oppilaat ovat hyviä. Sensijaan systeemi luo tarpeettomia erotteluja sinne missä niitä ei tarvita. Kurinalaisuus ja systemaattisuus ovat lahjakkuuden muotoja, mutta ne ovat monella tapaa erillisiä lahjakkuuksien muotoja, ja niitä voi lisäksi harjoitella aivan kuten matematiikkaakin. Näiltä osin itseasiassa uskon koulun täällä olleen erittäinkin positiivinen kokemus pojalle, koska juuri kurinalaisuudessa ja systemaattisuudessa hän on saanut nyt huimasti lisäpontta.

Mutta toisaalta olen helpottunut että palaamme Suomeen.