Asiantuntijuudesta.

Aina välillä törmää hämmentävään ilmiöön siitä, miten asiantuntijuus nähdään jonkinlaisena rintamerkkinä, jonka ihminen kiinnittää takkiinsa, ja tämän jälkeen tämä voi ikäänkuin puhua auktoriteettina asiasta. Tietenkään kukaan ei voi tehdä tällaista päätöstä omavaltaisesti, vaan muiden on jotenkin tunnustettava tämä asiantuntemus.

Tänä aamuna töihin tullessani kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa keskustelun aiheena oli jääkiekkoväkivalta. Ohjelmassa oli jeesustelemassa erinäinen joukko "asiantuntijoita". Valitettavasti en ehtinyt kuuntelemaan keskustelun sisältöä, joten en puutu siihen. Se, mihin kiinnitän huomioni oli asiantuntijuuden käsite: kaikki paikallaolijat edustivat jääkiekkoa urheiluna. Ainakaan ohjelman insertin perusteella mukana ei ollut lainopillista asiantuntijaa tai vaikkapa lääketieteellistä asiantuntijaa, vaan ainoastaan jääkiekon asiantuntijoita, valmentajia ja jääkiekkoliiton edustajia.

Tämä on nyt sivuseikka, ja palaan asiaan kohta: olen todennut jääkiekosta ennenkin, että mikäli väkivalta ei oikeasti kuuluisi jääkiekkoon, tappelua kentällä ei ratkaistaisi antamalla jäähy, vaan soittamalla paikalle poliisi, ja asettamalla nyrkkisankari elinikäiseen pelikieltoon. Kuvitellaanpa hetkeksi, että esimerkiksi kesken golfpelin yksi pelaajista tönäisee toista, ja tämä alkaa hakata nyrkillä vastustajaansa. Jos tästä seuraisi vaikkapa yhden lyönnin sakko, sensijaan että paikalle kutsutaan poliisi, niin tätä pidettäisiin täysin kummallisena. Niinkauan kun jääkiekko-ottelussa on säännöt sille, mitä tappelusta seuraa, se on osa peliä.

Itse asiaan, siis asiantuntemus ymmärretään hyvin usein niin, että se on jonkinlaista uppoutumista tai omistautumista itse ilmiölle, ja että asiantuntemus syntyy nimenomaan siitä, että jokin ilmiö on tullut tutuksi "sen omilla ehdoilla". Tässä on tietenkin mielekäs näkökohta. Otan esimerkiksi toisen kiistanalaisen ilmiön, eli huumeet. Kun pohdimme huumeita ilmiönä, meillä on erilaista asiantuntemusta: poliisilla on kosketus huumausainerikollisuuden ilmenemiseen poliisin näkökulmasta, joillakin lääkäreillä on kosketus huumausaineiden käyttöön lääketieteessä, huumeiden käyttäjillä on näkökulma siihen mitä huumeiden käyttäminen on, ja niin edelleen. Jokainen ilmiö ilmenee yleensä useammalla tavalla. Voisimme nimittää tätä "relativismiksi", mutta varaan sen pejoratiivisen merkityksensä vuoksi toiseen merkitykseen: totean vain, että mikä tahansa tällainen laajempi ilmiö voidaan nähdä hyvin eri tavalla eri tilanteissa ja eri ihmisryhmien silmin. Sanotaan, että ilmiö on monitahoinen.

Sensijaan "relativismi" liitetään yleensä pahantahtoisesti käsitykseen, jonka mukaan kukin ilmiö voidaan ymmärtää vain sen omilla ehdoillaan ja että jokainen ulkopuolinen näkökulma on väärä. Tämä on itseasiassa sangen usein poliittisen korrektiuden nimissä vaalittu tarkastelutapa yhteiskunnallisissa ilmiössä. Oikeastaan voimme jokaisen ilmiön "statuksen" arvioida sen mukaan, kuinka voimakkaasti tätä relativistista ymmärtämistä vaalitaan. Jääkiekko on yhteiskunnassamme korkean statuksen ilmiö, joten sen "ymmärtäminen" tapahtuu yleensä puhtaasti jääkiekosta sisältäkäsin, eli jotta joku voisi sanoa jotakin mielekästä jääkiekon väkivaltaisuudesta, tämän pitää olla nimenomaan jääkiekon asiantuntija. Muuten henkilö ei ns. tiedä mistä puhuu. Toisaalta esimerkiksi maahanmuuttokriittisyys on mediassa matalan statuksen ilmiö, joten se näyttäytyy peräti käänteisesti, eli sitä ei voida ymmärtää sisältäkäsin lainkaan, vaan ainoastaan toiseutena. Toinen matalan statuksen ilmiö on huumeiden käyttö. 90-luvulla tämä hetkeksi repesi, eikä repeämää ole täysin onnistuttu paikkaamaan, mutta silti pääasiassa asiantuntemus on kriminaalipoliittista asiantuntemusta, eikä edes esimerkiksi lääketieteellistä asiantuntemusta aina tunnusteta.

Myös tieteellisessä työssä asiantuntijuuden merkitys on toisinaan ongelmallinen. Varsinaiseen ns. kovaan tieteeseen liittyy vähemmän ongelmia siksi, että tiedeyhteisö on laaja ja sillä on hyvin kehittyneet standardit sille, mikä tekee asiantuntijan. Tämä pitää paikkaansa kuitenkin vain tieteen sisällä, se ei toimi ulospäin. Esimerkiksi poliittisiin päätöksiin vaikuttaessaan asiantuntemus ei ole enää niin yksioikoinen.

Jos ajattelemme esimerkiksi taannoista ns. climate-gate- sotkua, sitä voisi verrata jääkiekkoon. Vertaus on ontuva, mutta esitän sen silti, vaikka tiedän että jotkut lukijat käyttävät sitä väärin. Climate-gate oli nimittäin ikäänkuin tappelu kaukalossa, mutta josta ulkopuoliset, jääkiekkoon vihamielisesti suhtautuvat tahot halusivat nostaa syytteitä pahoinpitelyistä. Lisäksi he haluaisivat kieltää jääkiekon, koska pitävät näitä tappeluita todisteena siitä, että pelien lopputulokset on sovittu erikseen. Tästä "todisteena" oli mm. se, että sähköposteista käy ilmi, miten puolueellisiksi tai epäpäteviksi koettuja tuomareita on yritetty saada savustettua ulos peleistä. Keskeinen ongelma ei kuitenkaan ole peli itse, vaan vedonlyönti ja siihen liittyvät lieveilmiöt.

Vertaus on, kuten sanoin, ontuva, mutta sen on tarkoitus tuoda esiin, miten ongelmallista on tuoda mihin tahansa yhteiskunnalliseen keskusteluun ns. vaihtoehtoisia näkökulmia. Olisi kauhean mukavaa, jos yksi niistä olisi oikea. Mutta mitään mekanismia tällaisen ainoan oikean näkökulman tunnistamiseksi ei ole. En jatka tässä eteenpäin, koska jokainen lukija, joka olisi riittävän älykäs ymmärtämään mitä tahdon sanoa, kykenee jo tästä päättelemään sen itse. Eli miksi konservatiivit, jälleen kerran, ovat yksinkertaisesti tuomittu olemaan väärässä.