maanantai 8. elokuuta 2011

Surface Detail.

Loma päättyi, ja kruunasin lukemistoni Banksin uusimmalla kirjalla Surface Detail (spoilereita Wikipediassa, varoitus). Kirja hämmensi minua. Se ei ollut huono, tarina oli erittäinkin ehyt, mutta jäi ohueksi tavalla, jota Banks ei yleensä ole käyttänyt.

Hieman pohjustaakseni, Kulttuuri-sarja on korkealentoista avaruusoopperaa, isolla O:lla. Kulttuuri on eräänlainen metasivilisaatio, joka koostuu ihmisistä ja koneista; se on myös jonkinlainen liberaali/libertaari utopia, hedonistinen yhteiskunta, jossa ei ole materiaalista niukkuutta. Tämä karakterisointi kuulostaa jotenkin hölmöltä, mutta se on hypoteettinen väline, jolla Banks onnistuu itseasiassa usein varsin ansiokkaasti käsittelemään laajamittaisia poliittisia kysymyksiä, joiden relevanssi ei ole lainkaan mitätön.

Sarjan ensimmäinen kirja, "Consider Phlebas", ilmestyi jo 1987. Sarjan kolmea ensimmäistä kirjaa voidaan pitää minusta koko jutun "ytimenä". Banks ei edes yritä laatia mitään yhteyttä kirjoille muutoin kuin antamalla kontekstin. Ainoana poikkeuksena on sarjan ensimmäisen kirjan keskiössä oleva sota, joka esiintyy jokaisessa myöhemmässä kirjassa tavalla tai toisella, joskin yhä kaukaisempina muistoina. (Poikkeuksena "Look to Windward", jota voi pitää CP:n jatko-osana)

"Surface Detail" etenee kronologisesti ja suoraviivaisesti. Banksin tyyli on ajan myötä muuttunut sulavammaksi (engl. suave olisi ehkä parempi, mutta vältetään sitä) narratiivin puolella, mutta kustantaja on taas mokaillut, Orbitin paperback edition ei tiettävästi ole edes ensimmäinen painos. Puuttuvat artikkelit, kongruenssivirheet jne oikeasti välillä häiritsevät.

Kun siitä pääsee ohi, kirjan ainoaksi huonoksi puoleksi voi laskea oikeastaan repaleisuuden ja näkökulman hienoisen epäselvyyden. Itse tarina on vangitseva tuttuun tapaan, mutta loppua kohden joutuu kyllä pettymään, jos odottaa Use of Weapons:in kaltaista käännettä, Player of Gamesin tai CP:n epätoivoista lopputaistelua tms. Tarina hiipuu ja ratkaisu on lähinnä banaali ja epäuskottava. Se ei kuitenkaan onnistu pilaamaan kirjaa, oikeastaan tämä on sinänsä jo jossain määrin yllättävää.

Poliittinen ulottuvuus ei jää epäselväksi. Minun kohdallani Banks tietysti saarnaa kuorolle, joku saattaa vakuuttua kirjan ylitsevuotavasta anti-konservatiivisuudesta. Kirjassa nimittäin on teemaksi otettu jo aiemmissa kirjoissa esiintynyt "soulkeeper"-teknologia. Idea on siis jotakuinkin sellainen, että teknologia mahdollistaa aivojen tilan tallentamisen ja lähettämisen eteenpäin juuri kuoleman hetkellä niin, että tietoisuus jää eloon. Kirja käsittelee muutamaa yksilöä, joiden elämään (tai kuolemaan, miten sen nyt ottaa) tällainen teknologia vaikuttaa. Lähtötilanteessa galaksissa on kahdenlaisia sivilisaatioita, niitä, jotka käyttävät teknologiaa kuolemanjälkeisten rangaistusten jakamiseen ja niitä, jotka tällaisia rangaistuksia vastustavat. Faktiot käyvät virtuaalista sotaa, joka uhkaa levitä fysikaaliseen todellisuuteen.

Ei ole epäselvää, mitä Banks itse asiasta ajattelee. Hän marssittaa kirjassa esiin yhden paskaksi-ja-palamaan-aivovammakonservatiivin, joka puolustaa kuolemanjälkeisiä rangaistuksia vaahtosuisella kiihkolla, jollainen on kuin suoraan esittämistäni karikatyyreistä. Itse koin tämän hahmon jopa jossain määrin kiusalliseksi. Hahmo esiintyy irrallisessa juonteessa, joka käsittelee yhtä sivilisaatiota, jonka konservatiivinen poliittinen eliitti pitää yllä salaista "helvettiä", ja jota liberaali kansanedustaja ja tämän akateemiset liberaalit apurit yrittävät käräyttää julkisuuteen. Koko juonne on minusta vähän nolo ja päälleliimattu, ja vaikka se antaakin syvyyttä ja on scifiin täysin istuva spekulatiivinen ajatusleikki, mitään kytköstä muuhun (muuten kuin virtuaalisen "helvetin" ja todellisten koneiden yhteyden kautta) tarinaan ei ole.

Suosittelen kirjaa kaikille Kultuuri-sarjan ystäville. Tämä ei ole paras sarjasta, voi olla, että se on jopa huonoin, mutta se on silti viimeaikoina lukemani scifin joukossa ykköskastia. Tusinatavaraakin tehdessään Banks työstää jonkinlaisia helmiä.

P.S. En missään nimessä suosittele kirjaa ensimmäiseksi Kulttuuri-sarjan lukemiseksi. Use of Weapons kannattaa lukea ainakin ennen tätä, ehkä jopa kaikki muutkin sarjan kirjat.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pitäisi varmaan lukea tuo kirja koska en ole vieläkään nähnyt paskaksi ja palamaan -konservatiiveja missään muualla kuin kirjoitustesi henkilöinä.

Sikäli minun on turha kommentoida, koska en muista edes kuvausta millaisia nuo ihmiset ovat. Käsittääkseni vandalismi sopisi paremmin joihinkin eläinaktivisteihin ja graffittimaalareihin, mutta he tuskin ainakaan kokevat olevansa samaa sakkia kuin joku amerikkalainen, joka bloggaa pyjama päällä miten vasemmistolaiset ovat taas sanoneet jotain tyhmää.

Tiedemies kirjoitti...

Ko. hahmo on kirjassa kirjoitettu niin, että hän uhkaa ihmisiä kiduttamisella ja raiskaamisella, jos nämä kertovat totuuden, ja perustelee tätä uhkailua "perinteiden säilyttämisellä".

Otin nimityksen "paskaksi ja palamaan" konservatiiveista käyttöön aikanaan kun kritisoin USA:n konservatiivien käsitystä, jonka mukaan on hyödyllisempää käyttää verorahoja pommien ja napalmin kylvämiseen kuin teiden rakentamiseen. Kyse oli jostain USA:n liittovaltion budjettiuutisesta vuoden 2004 paikkeilla tai jotain.

Anonyymi kirjoitti...

Enpä tiedä tapausta mutta tuntuisi kyllä aika ymmärrettävältä, että rahat pistettäisiin ensin rettelöitsijöiden taltuttamiseen sen sijaan, että rakennettaisiin näille infraa vapaasti räjäyteltäväksi.