Satunnaisuus.

Törmäsin eilen kaupungilla erääseen toiseen kotilaitoksen työntekijään. Minkäänlaista yhteistä syytä, joka selittäisi kohtaamisen ei ollut, ellei hyväksytä sitä, että kukapa nyt ei haluaisi lähteä Oxfordiin ihan koska tahansa. Kohtaaminen oli lyhyt, kädenpuristus, asiantilan toteaminen, ja jatkoimme matkaamme eri suuntiin.

Paperi olisi tarkoitus lähettää perjantaina, ja sitten keskittyä heti toisen kirjoittamiseen, sitten kolmannen, yksi on jo vetämässä. Olen melko optimistinen näiden tulosten suhteen, ja tällä ostaa jo kohtuullisen paljon hyvää omatuntoa tästä reissusta. Hyvä puoli on, että tieteellinen anti on kova, mutta huono puoli taas se, että verkostoituminen on ainakin toistaiseksi jäänyt vähemmälle. Joviaali Professori on tullut tutuksi, ja hän lienee jossain määrin vaikuttunut panoksestani, mutta pidemmän tähtäimen kannalta olisi parempi jos onnistuisin solmimaan muitakin kontakteja. Joviaalin Professorin nimittäin tiedetään keskittyvän ns. omaan juttuunsa aika tiukasti.

Kävimme eilen syömässä hieman heikkolaatuisessa kiinalaisessa ravintolassa, ja kiinalainen työkaverini oli silminnähden järkyttynyt, ja haukkui ravintolan jälkikäteen maan rakoon. Ulkoisesti ravintola oli hieno, sisustuskin oli siisti ja tilat olivat liki ylelliset. Ruoka oli kuitenkin heikkoa, ja palvelu ala-arvoista, paitsi hitautensa, myös yleisen heeboilun ja muun mokailun osalta. Ruoat tuotiin epätarkoituksenmukaisessa järjestyksessä, tofu oli pilattu liialla etikalla, naudanliha oli toisessa päässä tarjoiluastiaa raakaa, toisessa päässä ylikypsää. Ainoastaan kevätkääryleet olivat siedettäviä. Emme jättäneet tippiä.