Oxford III.

Sain kämpän eilen, ja se oli loistava. Vuokraemäntä on kupliva persoona, isoäiti, joka opettaa englantia ulkomaalaisille. En saanut juuri puheenvuoroa, kun kävin tutustumassa kämppään. Jostain syystä nainen oli juuri sellainen stereotyyppinen ulospäinsuuntautunut englantilainen keskiluokkainen rouva, joita elokuvat ja televisiosarjat ovat täynnänsä. Ei sillä, että se minua mitenkään haittaisi.

Yllä olevassa kuvassa näkyy sisäänkäynti ComLabiin. Matka työpaikalle on erittäin miellyttävä. Se kulkee Jerichona tunnetun alueen läpi. Hieman raamatullinen nimi tulee todennäköisesti siitä, että ko. alue oli entisen kaupungin muurin tuntumassa. Kämppä on Jerichon pohjoispuolella, Kingston Roadilla. Asunnot ovat melko uusia, useimmat on rakennettu joskus 1800-luvun loppupuoliskolla.

Työnteko on lähtenyt käyntiin yllättävällä vauhdilla. Kuten aiemmin kirjoitin, tutkimme osittaisjärjestettyjä suoritusten joukkoja, ja miten koko joukko voidaan esittää yhden edustajansa avulla. Heikko karakterisointi itsepäiselle joukolle (joka on tilan seuraajien joukko, jonka tutkiminen on riittävä ehto sille, että kaikki olennainen tulee tutkituksi) on itseasiassa mahdollisesti vielä liian vahva, ja keksimme sille yhden heikennyksen. Tämä tarkoittaa siis, että ehto sille, mikä joukko on riittävä, pätee useammin, jolloin joudutaan tutkimaan pienempi osa tila-avaruudesta. Emme vielä kuitenkaan sovella tätä teoriaa, koska siinä on kaksi aukkoa: ensimmäinen on, ettemme ole todistaneet, että se todella on riittävä - tämän ei pitäisi olla iso homma, mutta meillä on käytännön töitä juuri nyt niin paljon, että todistus saa odottaaa. Toinen on, että vaikka se olisi riittävä peruskysymykseen (eli jokainen pysähtynyt tila löydetään) vastaamiseen, emme tiedä, toimiiko muu heikon ip-joukon teoria tässä tapauksessa. Tähänkin uskon vastauksen olevan "kyllä".

Isäntänäni toimiva professori on juuri nyt lomalla, hän lähti itseasiassa lomalle muutamaa päivää ennen saapumistani, joten en ole keskustellut hänen kanssan vielä. Eräs toinen tutkijakolleega, jonka kanssa olen tätä työstänyt, on kuitenkin ollut täällä jo pari viikkoa, ja meillä on käsillä yksi vertailukohde; jos kykenemme keräämään uskottavaa evidenssiä siitä, että menetelmä pystyy päihittämään erään toisen menetelmän, jota täällä on käytetty, niin hommaa voidaan laajentaa täkäläisten työkalujen käyttöön. Etenemme siis kahdessa vaiheessa: Ensimmäisessä vaiheessa käytämme jo olemassaolevaa menetelmää heidän benchmarkkiensa tutkimiseen. Jos reduktio on riittävä, etenemme sillä kuviolla eteenpäin, ja otamme uuden, heikomman (eli paremman) teorian käyttöön vähän myöhemmin. Jos reduktio ei ole riittävä, niin otamme paremman teorian käyttöön heti, ja benchmarkkaamme uudestaan. Toki on mahdollista, ettei tämäkään auta, ja vedämme vesiperän kokonaan.

Mutta se on tutkimusta, ja tutkimukseen liittyy riskejä. Joka tapauksessa tulosten pitäisi olla julkaisukelpoisia, ja tästä reissusta pitäisi irrota pari paperia. Se riittää kyllä hyvin.