Huominen on viimeinen työpäiväni täällä. Olen nyt kokolailla vakuuttunut, että jos jossain halutaan ottaa tutkimus vakavasti, tutkijoita pitäisi lähettää ulkomaille tai ainakin toisille laitoksille tekemään töitä pariksi viikoksi vuodessa. Tällainen käytäntö pitäisi olla kaikilla aloilla ja se pitäisi aloittaa heti jatko-opiskelujen alussa. Jokaisen tällaisen "keikan" tavoite pitäisi tietenkin asettaa etukäteen.
Tapasin täkäläisen kontaktihenkilöni konferenssissa vuonna 2006. Tutkimusaiheemme ovat samansuuntaiset - hänkin on tutkinut determinismiä ja abstraktiota. Lisäksi täällä suomalaisten yhteistyökumppanieni kanssa julkaisemamme paperi käsitteli hyvin läheisesti erästä hänen tutkimusaihettaan. Erona on se, että heillä tuntuu olevan fokus enemmän denotationaalisen semantiikan suuntaan, kun itse olen keskittynyt lähinnä operationaaliseen semantiikkaan ja erityisesti tilasiirtymäjärjestelmiin ja niiden esitystapoihin.
Tiedeyhteisön rooli on paitsi toimia ns. bullshit-suodattimena, jotta mitä tahansa ei julkaista, myös jakaa ajatuksia matalammalla tasolla. Tälläkin reissulla olen oppinut jopa itse käyttämistäni menetelmistä enemmän kuin ehkä normaalisti oppisin vuodessa. 14-tuntiset työpäivät ja (lähes) täydellinen keskittyminen itse asiaan ei varmasti ole haitaksi. Suurin hyöty tuntui tulevan siitä, että jouduin itse selittämään käyttämäni menetelmät.
Nyt on joku seminaari. Menen kuuntelemaan.
2 kommenttia:
Liittyykö Abstract interpretation suoraan tekemääsi tutkimukseen?
Littyy se tavallaan, mutta ei suoraan minun tekemisiini. Toimin tasolla, jossa abstrakti tulkinta on jo tehty ja tarvitsen oikeastaan vain hyvin abstraktion (sic!) käsityksen abstraktiohierarkiasta toimiakseni. Itse tulkinta ja sen ominaisuudet eivät sinänsä ole minkäänlaisessa roolissa tässä työssä.
Lähetä kommentti