He weighs just over 3 kg and is about 51 cm. Despite his size, the birth was quick and completely natural.Lihavointi on omani. Siis mitä, lapsi painaa vähän yli 3 kiloa, ja tätä voi pitää ilmeisesti poikkeuksellisena kokona luonnolliselle syntymälle? Molemmat poikamme painoivat yli 4 kiloa. Käsittääkseni se ei suomalaisille lapsille ole mikään mammuttikoko. Ilmeisesti amerikkalaiset turvautuvat sektioihin herkemmin. Esitänkin hypoteesin, että iso osa USA:n terveydenhuollon suhteellista kalleutta ja tehottomuutta johtuu jostain tämänkaltaisesta, enkä olisi kovin yllättynyt, jos juuri tarpeettomat sektiot olisivat yksi suurimmista taustalla olevista tekijöistä. Kyseessä on kuitenkin kohtuullisen invasiivinen kirurginen toimenpide, joka ei voi olla mitenkään kovin halpa.
EDIT: Tyhmä minä, Foley ei edes ole amerikkalainen, vaan irlantilaissyntyinen ja asuu Brasiliassa.
16 kommenttia:
Amerikkalaiset turvautuvat sektioihin herkemmin. Kätilöitä ei käytetä, ja synnytyksestä vastaa ina designoitu synnytyslääkäri. Amerikkalainen synnytys on niin sanotusti medikalisoidumpi.
Vauvojen kokoa vertaillessa lienee syytä huomioida, että eri kansojen edustajien fyysisessä koossa on tilastollisia eroja (en tiedä, miten tuo sanotaan korrektisti ja täsmällisesti, mutta ymmärrätte varmaan). Voisi olettaa, että etenkin Yhdysvalloissa normaalisti kehittyneiden vauvojen koon keskihajonta raskauden loppuvaiheessa on siksi suurempi kuin Suomessa, jossa väestö on homogeenistä.
Jotain kulttuurillisia piirteitä voisi myös vetää mukaan: onko joissain kulttuureissa synnyttäneen naisen tärkeää näyttää samalta kuin ennen raskautta vai ovatko mielikuvani vääristyneet julkkiksiin keskittyvien viihdeuutisten perusteella? Mitä isompi vauva, sitä enemmän vatsa venyy, ja tuon välttääkseen joku saattaa toivoa sektiota vähän etuajassa.
Syitä en käy arvailemaan; tämä nimenomainen keissi oli tosin turha esimerkkinä, koska lapsi ei siis syntynyt USA:ssa kuten kuvittelin (en edes tiedä, mistä alkuperäinen oletukseni oli peräisin.)
Mutta siis, eri kansojen edustajissa on fyysisen koon suhteen eroja, se on totta. Itse olen jättikokoinen varmaan suurimpaan osaan maailman ihmisiä verrattuna, mutta suomalaisittain hiukan keskimittaa pidempi (186cm), ja vaimoni on keskimääräistä hieman lyhyempi.
Karkeasti arvioiden lastemme luulisi olevan keskimittaisia. Irlantilaiset ovat pari senttiä suomalaisia lyhyempiä Wikipedian mukaan. Brasilialaiset naiset ovat keskimäärin vaimoni mittaisia.
Syntymäpainoista en löytänyt mitään tietoja, mutta kiinalaiset siirtolaiset saavat keskimäärin hieman yli 3 kiloisia lapsia Kanadassa, joten en usko, että kolmikiloinen on mikään suuri lapsi Brasiliassakaan.
Lähinnä minua mietityttää, josko herkkyys lähteä sektioihin selittäisi a) imeväis- ja lapsivuodekuolleisuutta b) terveydenhuollon suhteellista kalleutta c) muuta.
(Ensimmäinen lapsemme syntyi hätäsektiolla)
Amerikkalaiset turvautuvat sektioihin herkemmin.
Helppo uskoa.
Kätilöitä ei käytetä,
Mielenkiintoista, koska tämä jos mikä on tarpeetonta tuhlausta.
ja synnytyksestä vastaa ina designoitu synnytyslääkäri.
No niinpäs vastaa Suomessakin. Synnytyslääkäri vain ei ole paikalla silloin, kun ei tarvita kirurgisia toimenpiteitä tai kaikki on muuten ok.
Tarkoitan että jokaisella synnyttäjällä on USA:ssa käsittääkseni OMA synnytyslääkäri. Eikös Suomessa lääkäri valvo päältä useaa synnyttäjää. Ainakin näin on Virossa. Jossa muuten on vaikeaa löytää firman puolesta vaatetta yli nelikiloiselle vastasyntyneelle.
Itse synnytystapahtumassa lääkäri ei Suomessa kuulu standardimiehitykseen, ja hyvä niin, koska lääkärit ovat tilastollisesti tarkasteltuna erittäin vaarallisia.
(Vähän niinkuin paloautotkin: mitä enemmän paloautoja palopaikalla on, sitä suuremmat aineelliset vahingot yleensä palosta aiheutuu.)
Kyllä kätilötkin tekevät joskus kirurgisia toimenpiteitä. Ilmeisesti itseasiassa aika usein.
Kaikella kunnioituksella, tuo on ehkä pölhöin hypoteesi amerikkalaisen terveydenhuollon kustannusongelmista. Oletetaan että Amerikassa tehdään miljoona sektiota enemmän kuin tehtäisiin jos heillä olisi vastaava synnytyskäytäntö kuin Suomessa, ja oletetaan että jokainen maksaa vaikka 20 000 taalaa kappale. Tuo nostaa kokonaiskustannuksia 20 miljardilla vuodessa. Yhdysvaltain terveydenhuoltomenojen ero mihinkä tahansa muuhun länsimaahan verrattuna on jotain 4% BKT:stä, eli tuollaiset 600 miljardia taalaa vuodessa.
Käytännöissä on toki eroa, mutta kyllä se taikasana on administrative overhead. Nykyaikainen sairaanhoito tuottaa suuria kustannusriskejä, voi olla että elämän aikana joutuu ottamaan hoitoja joidenka hintalappu on vaikka 400 000 euroa, joita eivät pysty kantamaan kuin aivan rikkaimmat ihmiset. Vaihtoehto julkisella erikoissairaanhoidolla on vakuutus, ei se että hoitokulut maksetaan säästöistä tai käteisvirrasta. Yhdysvalloissa, laskutavasta riippuen, tämän vakuutusbyrokratian kokonaiskustannusvaikutus on jotain 30%. Julkisessa järjestelmässä vastaavaan byrokratian kustannus on joitain prosentteja.
Se byrokratia johtuu siitä että vakuutusyhtiöllä on intressi maksaa mahdollisimman vähän korvauksia eli evätä hoitoja, lääkärit taas ihan oikeasti haluavat hoitaa potilata ja heillä on toki intressi maksimoida oma laskutuksensa. Tästä seuraa että yhtä lääkäriä kohden on yksi vakuutusvirkailija joka tuottaa hoitorajoiteita, ja yksi lääkärin edustaja joka keksii uusia tapoja kiertää niitä. Esim. vastuuoikeudenkäyntien ja -vakuutuksien kulut on tähän verrattuna nappikauppaa.
Julkisessa järjestelmässä tämmöistä ongelmaa ei ole, vaikka toki muita on. Usealla ekonomistille tämä ei aukea sen refleksiiviseen oletuksen takia että transaktiokustannukset on niin pieniä että ne voi olettaa nollaksi, joka toki pitää usein paikkansa, mutta ei missään nimessä tässä yhteydessä.
Hypoteesini ei suinkaan ollut se, että suorat kustannukset turhista sektioista olisivat taustalla, vaan että turhat sektiot ovat ennakko-oire jostain, mikä turvottaa lääkintäkuluja koko elinkaaren yli.
En minäkään nyt ihan niin numerotaidoton ole, että kuvittelisin noin.
En minäkään nyt ihan niin numerotaidoton ole, että kuvittelisin noin.
No sitä minä jo ihmettelinkin.
Medikalisoituminen on megatrendi joka turvottaa kustannuksia, mutta tämä ei ole mikään leimallisesti Amerikkalainen ongelma, eikä siksi oikein selitä nimenomaan heidän korkeita kustannuksiaan. Vaikka joku STM on huomattavasti tarkeampi hoitojen kustannusten ja hyötyjen suhteesta kuin yksittäinen potilas.
Tavoittelin itseasiassa jotain vielä muunlaista selitystä kuin medikalisaatiota sinänsä. Turhista leikkauksista on aina kaikenlaisia riskejä, sektion riskejä lapselle en tunne, enkä tiedä, josko sektio selittäisi myöhempää sairastelua (jos tästä on dataa, niin siitähän sen näkee).
"Vaikeita komplikaatioita esiintyy vain prosentissa kaikista synnytyksistä, mutta keisarileikkauksiin liittyy niitä ja äitikuolleisuutta vähintään neljä kertaa enemmän kuin alatiesynnytykseen. Merkittävän verenhukan riski on kolminkertainen verrattuna alatiesynnytykseen, ja verenhukasta johtuvan kohdunpoiston vaara on keisarileikkauksen yhteydessä kuusinkertainen. Riski kuolla keuhkoveritulppaan on 26-kertainen ja kohtutulehduksen vaara 15-kertainen antibioottiprofylaksiasta huolimatta. Riskit lisääntyvät seuraavissa raskauksissa varsinkin istukkaongelmien vuoksi. Elektiivisellä keisarileikkauksella syntyneen lapsen sopeutuminen kohdunulkoiseen elämään käynnistyy hitaammin. Synnytystavalla voi olla merkitystä myös myöhemmän terveyden kannalta."
Keisarileikkauksen riskit
Aikakauskirja Duodecim
2003;119(7):593-598
Kiistämättä lääketieteellisesti perusteettomat keisarinleikkaukset ovat haitallisia. USA:n korkeampia keisarinleikkauslukemien syitä on vaikea arvioida, mutta väistämättä mieleen tulee täkäläisen oikeuskäytännön massiiviset vahingonkorvaukset. Tämä näkyy mm. täkäläisissä antibioottihoitokäytännöissä. USA ei kuitenkaan ole keisarinleikkauksin kärkimaita, vaan wikipedian mukaan Brasiliassa ja Italiassa yksityisklinikoilla jopa 80% synnytyksistä tapahtuu sektiolla. Artikkelin mukaan eräs Italialainen gynekologi on puolustanut korkeaa sektioprosenttia juuri vahingonkorvausvaateilla.
Taas yksi Medikalisaation uhri.
Olin nuorena vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa ja isäntäperheen isä oli synnytyslääkäri. Hänen mukaansa lääkärit haastetaan oikeuteen rutiininomaisesti, mikäli lapsi kuolee tai syntyy vammaisena. Lääkärit joutuvat ottamaan tätä varten erittäin kalliita vakuutuksia. Ehkä oikeuskäytännössä on jotain eroja sen suhteen, millaisia riskejä lääkärin kannattaa ottaa, eli millaisissa tilanteissa tuomioistuin toteaa lääkärin osasyylliseksi lapsen kuolemaan, vaikka olisikin toiminut hyvän lääkäritavan mukaisesti.
Miksi kommenttini aina tuntuvat tyrehdyttävän keskustelun?
Mikko: luultavasti se vain tuntuu siltä, koska itse kommentoimaansa odottaa innokkaammin vastausta kuin sellaiseen, mihin ei ole kommentoinut.
Mikko, kerjäätkö huomiota? Kyllä me sinusta ja sinun kommenteistasi tykkäämme. Tässä nimenomaisessa kirjoituksessa vaan ei ollut ainakaan minusta enää mitään kommentoitavaa.
Lähetä kommentti