Patentti on itseasiassa verraten erikoinen ja tietyllä tavalla hyvin nerokas järjestely. Sen ideana on tuottaa yhtäältä kannustin innovaatioiden tuottamiseen ja toisaalta niiden julkistamiseen. Patentti voidaankin ajatella valtion tms. väkivaltakoneiston myöntämäksi palkinnoksi teknisen innovaation julkiseksi tekemisestä.
Patentti voidaan myöntää tekniselle keksinnölle, mutta ei esimerkiksi matemaattiselle teorialle. Patentti on erilainen laillinen instrumentti kuin tekijänoikeus siinä mielessä, että patentin haltijan täytyy myös maksaa siitä, että patentti säilyy voimassa. Lisäksi se on rajoitettu ajallisesti sen mukaan, koska patenttia on haettu.
Miksi patentti on, ilmeisestä nerokkuudestaan ja kannustavuudestaan huolimatta, nettovaikutuksiltaan negatiivinen instrumentti?
Ensimmäinen ja tärkein argumenttini olisi se, että, kuten kaikki IPR, patentti synnyttää monopolin ja sen myötä tehokkuustappion. Tämä ajatellaan yleensä merkityksettömänä hintana siinä mielessä, että patentilla suojattua innovaatiota ei syntyisi ilman patentointia. Tämä argumentti vaatisi kuitenkin tuekseen muutakin kuin väitteen, että näin on.
On kaksi näkökohtaa. Ensiksikin, ajattelemme, että patentoidun innovaation hyöty halutaan mahdollisimman laajalti yhteiskunnan käyttöön. Patentti kannustaa tähän, koska patentti itsessään on kallis ylläpitää; näinollen oikeuksia sen käyttöön kannattaakin myydä eteenpäin ja näin levittää tekniikkaa. Patentti on lisäksi julkista tietoa, joten se ei (muka) estä jatkokehittelyä ja innovointia, vaan pikemminkin kannustaa siihen.
Todellisuudessa kuitenkin patenttijärjestelmän korkea hinta ja erityisesti patenttioikeuksien valvominen oikeudessa on kallista. Siksi patentteja haalivatkin suuret yritykset, jotka pyrkivät käyttämään patentteja yhtäältä kilpailijoidensa häirintään ja toisaalta suojakeinona sitä vastaan, että joku kilpailija yrittää käyttää omaa patenttiiaan aseena. Tällaiseen peliin ei yksittäisellä ihmisellä ole mitään mahdollisuuksia, joten keksijä myy patenttinsa usein jollekin yritykselle, joka sitä tarvitsee.
Edes tämä ei olisi ongelma, jos halu hankkia patentteja johtaisi siihen, että innovaatioita tehdään enemmän. Tämä toteutuu kuitenkin vain siinä mielessä, että innovaatioita pyritään tekemään sellaisten tekniikoiden parissa, joissa jokin spekulatiivinen ratkaisu kattaa mahdollisimman laajan sovellusalueen. Esimerkkeinä rintasyöpägeenin patentointi, ultraäänen käyttö aivostimulointiin on patentoitu jne. Näitä vastaan voidaan argumentoida siten, että ne ovat yksittäistapauksia ja että koko patenttijärjestelmää ei voi syyttää muutamasta typerästä viranomaisratkaisusta.
Tämä on kuitenkin epärehellistä, sillä patentointi on bisnestä ja bisneksessä pyritään maksimoimaan voittoja. Patenttijärjestelmän perusteleminen kokonaisedulla ja innovoimisen lisääntymisellä ei oikein onnistu, jos voidaan osoittaa patentointia käytetään merkittävissä määrin innovaatioiden estämiseen. Lisäksi patenttijärjestelmän toiminnasta iso osa on vain suurten yritysten jonkinlaista korttipeliä, jolla ne yrittävät kiristää toisiltaan miljoonia, kuten vaikkapa Nokian ja Qualcomm:in tapauksessa.
Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä patenttijärjestlmää vastaan pitäisi osoittaa myös, että innovaatioita syntyisi ilmankin. Tämä on tietysti vaikeaa ensinäkemältä, koska kuten aina IPR:n ollessa kysessä, IPR-ajattelu on "panssaroitu" näitä argumentteja vastaan siitä triviaalista syystä, että jos joku nykyaikana tekee merkittävän innovaation, niin hän ilman muuta sen patentoi. Tämän vuoksi lähihistoriasta on vaikea osoittaa merkittäviä keksintöjä, jotka ovat jääneet patentoimatta. Semminkin, kun iso osa niistä on sellaisia, että niitä väitetään patentoiduiksi jossakin muussa yhteydessä. Kuten vaikkapa hyperlinkin tapauksessa.
Tämä panssari on joidenkin mielessä niin läpitunkematon, että esimerkiksi taannoin eräs IPR-guru julisti Tekniikka ja Talous lehdessä, että jos jotakin innovaatiota voivat hyödyntää kaikki, siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Ajatus siis iskostuu niin voimakkaasti ihmisten mieleen, että teknologian kehitystä - niiltä osin kuin sitä ei patentoida - ei edes pidetä minään kehityksenä.
Tosiasiassa suuri osa innovaatioista tehdään patentoimatta ja ne leviävät yhteiskuntaan huomaamatta. Niistä ei nosteta meteliä, emmekä me näe niitä. Tämä havainto ei kuitenkaan ole mitenkään keskeinen tai edes olennainen omassa patenttien vastustamisessani.
Olennaista on se, että tuotekehityskilpailussa pärjätäkseen täytyy yritysten joka tapauksessa kohdata kilpailijansa. Tuotteiden pitää tulla markkinoille verraten nopeasti ja niiden ominaisuuksien pitäisi olla kilpailukykyisiä. Patentoinnilla pyritään takaamaan, että jos tällainen ero syntyy, niin ainakin samaiseen teknologiseen innovaatioon perustuva ero myös säilyy verraten pitkään. Tämä on kannustinvaikutuksena negatiivinen sekä patentinhaltijalle itselleen että erityisesti kilpailijalle. Patentinhaltijan kannusteet kehittää tuotettaan eteenpäin heikkenevät ja toisaalta kilpailijan halukkuus parantaa teknologiaa vähenee, koska jo patentoitua ratkaisua ei kannata yrittää parantaa.
Tilanne on oikeastaan hyvin samanlainen kuin bittimuotoisten kulttuurituotteiden markkinoilla. Erotuksena on se, että patenttien kohdalla myytävä hyödyke täytyy jotenkin tuottaa, joten kukaan ei pääse ilmaiseksi hyödyntämään kehitettyä teknologiaa. Yritykset saavat tuotteensa markkinoille ja niillä on mahdollisuus myydä ne ja saada jokaisesta kappaleesta rahaa ilman patentointiakin, jos ne vain asiakkaille kelpaavat. Kilpailijoilla on ilman patenttia mahdollisuus selvittää miten mahdollinen kilpailuetu on syntynyt ja pistää paremmaksi.
Tämä liittyy yleisemmin peliteoreettiseen tarkasteluun yhteiskunnasta. Pahamaineinen vangin dilemma syntyy tilanteesta, jossa kukin pelaaja aidosti preferoisi tilannetta, jossa kaikki pelaavat "A" (vähän tuotekehitystä) mutta siirron "B" (enemmän tuotekehitystä) pelaaminen on kullekin pelaajalle erikseen rationaalinen valinta, kunhan pelaajia on enemmän kuin yksi. Tässä tasapainotilassa syntyy enemmän innovaatioita, mutta voitot jäävät yhtä pieniksi kuin kaikkien preferoimassa tilanteessa.
Tässä nimenomaisessa tapauksessa innovoimisen synnyttämä ulkoisvaikutus koituu koko yhteiskunnan hyödyksi. Aivan samalla tavalla kuin kilpailu klassisessa taloustieteessä painaa hinnat alas myyjien harmiksi ja kuluttajien iloksi. Patentoiminen rikkoo tätä peliä. Sen toiminnallinen perustelu tehdään väärän tarkastelukehyksen kautta: Patentoimisen ajatellaan kannustavan yksittäistä toimijaa innovoimiseen, mitä se tekeekin, kun muut vielä harkitsevat entryä. Mutta jos kaikki pelaajat ovat jo mukana, niin se mahdollistaa kehityksen vain yhdelle pelaajista kerrallaan ja hävittää kilpailun tuomasta hyödystä ison osan.
Lisäksi patentin legitimiteettiä horjuttaa sekin, että moni tekninen innovaatio on omana aikakautenaan tietyssä mielessä ilmeinen ja usein tuleekin keksityksi useamman riippumattoman toimijan taholta. Patentin hakemispäivä on verraten mielivaltainen määrittely sille, kuka yksinoikeuden saa. Tätä voi verrata aiemmin sisällöntuotannon ja "jumalaisen inspiraation" suhteesta esittämääni kritiikkiin: Keksintöjen tekeminen on kovaa työtä, mutta siinä ei ole mitään kauhean mystistä ja ei ole mitään syytä, etteikö kaksi henkilöä voisi tehdä olennaisesti samansisältöisen keksinnön.
Kullekin alalle pätee omanlaisensa tarkastelukehys patentoinnin suhteen ja tässä esittämäni mekanismit ovat joillakin aloilla vahvempia ja joillakin heikompia. Yleisrakenne on kuitenkin sama. Ja tämän lisäksi patenteille pätee kaikki se, mitä olen IPR:stä yleisemmin sanonut.
Vaikka suhtaudun nuivasti patentteihin ja patenttialainsäädäntöön, niin rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että on aivan varmasti olemassa joitain keksintöjä, jotka olisivat jääneet julkistamatta tai jopa tekemättä ilman patentointia. Väitän kuitenkin, että kokonaisuuden kannalta näiden merkitys on pieni verrattun kustannuksiin patenttien vuoksi torpedoitujen innovaatioiden ja lainopillisten kustannusten muodossa.
17 kommenttia:
Pidän kielen keskellä suuta, etten nyt sanoisi muuta kuin tarkoitan. Kysymys: miksi kirjoitat ilmeisistä teknisistä innovaatioista patenttien yhteydessä, kun patentointi edellyttää, että ratkaisu ei ole ilmeinen?
miksi kirjoitat ilmeisistä teknisistä innovaatioista patenttien yhteydessä, kun patentointi edellyttää, että ratkaisu ei ole ilmeinen?
Juuri siksi, että patenttien kohdalla "ilmeinen" on tulkintakysymys. Esimerkiksi se, että jokin sairaus saattaa olla geneettistä perua, on "ilmeinen" tulos, joten jos sellainen geeni löydetään ja tämän geenin testaaminen patentoidaan, ollaan patentoitu jokin "ilmeinen" innovaatio.
Ilmeinen nimenomaan siinä mielessä, että sen selvittäminen vaatii työtä, mutta ei mitään erityisempää kekseliäisyyttä.
Vähän ilkeilläkseni; pitäisikö minun nyt kirjoittaa kirjoitus otsikolla "Vihreä Liitto: Geenien patentointi on perusoikeus"?
Eijei, en puhu nyt geenien patentoinnista, vaan patentoinnin yleisistä edellytyksistä. Jos ratkaisu on ilmeinen, patenttia ei pidä myöntää.
Ratkaisu saattaa olla ilmeinen, jos sitä kerran usea taho hakee lähes yhtä aikaa. Kyse voi olla myös sattumasta. Nykyään yhä useammin kyse on siitä, että ko. aihe on ollut kiihkeän tutkimuskilpailun kohteena.
"Ilmeisyys" on aina tulkintakysymys, mutta se ei ole peruste lopettaa patenttijärjestelmää.
Ilmeinen on siis "työtä", josta ei pitäisi palkita. Yllätyksellinen on jotain yllättävää, jota ei varmuudella asiaan paneutumallakaan.
Minua häiritsee IPR-ajattelussasi juuri se, että näet keksinnöt tavallaan aina "ilmeisinä". Jos näin olisi, ratkaisut vain odottavat löytäjäänsä. En millään usko tähän.
Piti kirjoittamani, jotta
Yllätyksellinen on jotain yllättävää, jota ei varmuudella saavuteta asiaan paneutumallakaan
Ilmeisiä ratkaisuja ei voi erottaa ei-ilmeisistä ja siksi ilmeisiä ratkaisuja, siis sellaisia, joita muutkin keksisivät, patentoidaan paljon.
Tämä ei kuitenkaan ole tämän kirjoituksen sisältö. Kirjoitin, että moni ratkaisu on ilmeinen ja mainitsin tämän vain yhtenä tekijänä, joka heikentää patenttijärjestelmän legitimiteettiä. Suuri osa tuotekehityksestä ja tutkimuksesta on ilmeisten ratkaisujen etsimistä.
Olen omalla alallanikin törmännyt tutkimusaiheisiin, joiden tulokset on jo etukäteen patentoitu. Kyse on siis ollut ratkaisuista, joita voi pitää ilmeisinä, kun jotakin asiaa penkoo, mutta jotka on siis patentoinut joku siksi, että on sattunut ensiksi katsomaan sieltä. Koska tällaisia aiheita ei kannata muiden tutkia patentin voimassaoloaikana, tällainen patentointi selvästi tuhoaa innovaatioita.
Syyt lopettaa patenttijärjestelmä ovat paljon syvemmät kuin tällainen lyhyt teksti voi perustella. Tärkein argumentti on kuitenkin se, että patentointi vähentää innovaatioita, ei lisää niitä. Se, että IPR-apologeetikot väittävät muuta, ei tosiasioita miksikään muuta.
Mutta Tm2, ei se että sinä sanot patenttijärjestelmän vähentävän innovaatiota myöskään riitä. Jos näin on, asiasta varmasti on jotain tutkimusnäyttöä.
Toisekseen, se mitä kirjoitat etukäteen patentoinnista on hieman nurinkurista: jos joku kerran on esittänyt kyseisen idean, ei hän ole tehnyt sitä ennen itseään, vaan ensimmäisenä. Sinä olet perehtynyt asiaan jälkeenpäin. Kuten minäkin, muutaman otteeseen jo tämän lyhyen urani aikana. Harmittavaa, mutta silti on myönnettävä, että ratkaisu ei tullut minulle ensimmäisenä mieleen. Ja jos taas kyse oli ongelmasta johon todella haluan pureutua, voin tyynesti jatkaa siitä eteenpäin. Patentointi ei estä tutkimusta, ja toisen henkilön patentista voi kehittää omansa (ristiinlisensointi jne).
Näen kyllä, että kyse on periaatteesta, mutta onko tulos taattu? Eikö silti voi käydä niin, että innovointi vähenee?
Toisekseen, se mitä kirjoitat etukäteen patentoinnista on hieman nurinkurista: jos joku kerran on esittänyt kyseisen idean, ei hän ole tehnyt sitä ennen itseään, vaan ensimmäisenä.
Tämä on sanoilla kikkailua. Käytin esimerkkinä Sonyn ultraääneen perustuvaa aivostimulointia. Se, että tutkimuksessa on osoitettu tällaisen olevan mahdollista, on toki tuloksena uusi, mutta koska se on tieteellinen tulos, tätä löydöstä itseään ei voi patentoida.
Se, että tämän löydöksen perusteella haetaan patenttia teknologialle, joka perustuu mainittuun ilmiöön - siis teknologialle, jota ei oikeasti vielä ole olemassa - on etukäteen patentointia. Siis patentoidaan jokin keksintö ennen kuin sitä on kukaan tehnyt.
Sinä olet perehtynyt asiaan jälkeenpäin.
Minä ehkä olen, mutta mainitussa asiassa, patentti on tässä, satun tietämään, että patentoijat eivät todellakaan ole ensimmäisenä keksineet asiaa. Tuo mainittu patentti on vuodelta 2001 ja asiasta on julkaistu hieman eri käsitteitä käyttäen papereita jo 1980-luvulla.
Väite, että patentoija olisi muka se, joka ensiksi on asiaan perehtynyt, on - paitsi typerä perustelu - myös useimmiten faktisesti väärin. Patentoija on usein se, joka ensiksi lähtee patentoimaan. Ei ole ollenkaan tavatonta, että jokin tekniikka on jo tietyssä mielessä käytössä ja joku asiaan jälkikäteen perehtynyt vain hoksaa ettei sitä olekaan vielä patentoitu.
Tällainen vähentää innovaatioita. Minusta jotenkin hämmentävää, että kukaan edes viitsii väittää muuta.
Patentointi ei estä tutkimusta, ja toisen henkilön patentista voi kehittää omansa (ristiinlisensointi jne).
Patentointi ei tietenkään estä tutkimusta, mutta estää tutkimustulosten kaupallisen hyödyntämisen. Käytännössä firmat käyttävät patentteja kilpailijoiden pelottelemiseen ja ahdistelemiseen.
Mainitsemassani esimerkissä on kyse alasta, jolla on teoriassa paljonkin kaupallista potentiaalia ja mainittu patentoitu menetelmä on hieman eri sanoin ollut käytössä jo parikymmentä vuotta. Se patentoitiin pian sen jälkeen, kun kaupallinen merkitys alkoi olla ilmeinen. Patentoijat eivät olleet ne, jotka menetelmän ovat keksineet.
Olennaista patentissa on se, että siinä on "rajattu" keksinnöllisyys tavalla, joka asiaan vähän vähemmän perehtyneen silmissä näyttää oikealta keksinnöltä. Tosiasiassa siinä on rajaus tehdään sovelluksiin, jotka ovat alusta asti olleet niin ilmeisiä, ettei niitä ole edes erikseen mainittu.
Mitä tulee innovaatioiden määrään ja niiden tutkimiseen, niin tällä hetkellä ainakin tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Muutama ristiinleikkausaineistoon perustuva tutkimustulos on, joiden mukaan innovaatioita tehdään eniten siellä, missä patenttisuoja on vahvin. Mutta kun olen näitä lukenut, niin niissä "innovaation" mittarina käytettiin patenttien määrää. Tällainen tutkimus ei kerro mitään, koska vahva patenttisuoja tarkoittaa mm. sitä, että patentteja myönnetään herkästi, joten tottakai sellaisissa maissa niitä myös anotaan paljon.
Teoriassa vahvan patenttisuojan sosiaalinen hyöty riippuu siitä, kuinka voimakasta on tutkimustulosten "spillover" vaikutus, siis se, että annettu innovaatio vähentää uusien innovaatioiden kustannuksia. Mitä vahvempi tämä vaikutus on, sitä vähemmän patenttisuojalle on perusteita.
Yleisesti IPR:n heikentäminen joidenkin tutkimusten mukaan lisää luovan työn määrää ja tuottaa sosiaalisia hyötyjä.
Tunnut omaksuneen romanttisen käsityksen tiedosta ja innovaatioista, jonka mukaan tietoa ja teknisiä ratkaisuja "luodaan". Tämä on elitistinen, hybristinen, epädemokraattinen ja epätosi käsitys. Aivan kuten vihreiden käsitykset nykyisin yleensäkin.
Tm2, en kirjoittanut geenien patentoinneista, en ultraäänestä enkä muistakaan esimerkeistä. Olet varmasti oikeassa siinä, mitä kirjoitat kyseisestä tapauksesta, mutta se ei riitä perusteeksi yleistämiselle.
Se mitä toteat innovoinnin ja patenttisuojan yhteydestä on se mitä hain. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että jos mittarina on patenttien määrä, ei tulos muuta voisi ollakaan. Voisitko laittaa linkin niistä tutkimuksista, jotka osoittavat luovuuden lisääntyvän?
Tässä keskustelussa menevät sekaisin tutkimustulokset ja ideat. Idea ei vaadi tutkimusta. Jos minä esitän, että älykkyyttä voi parantaa syömällä rahkasammalta, voin saada sen patentoitua. Idean toimivuuden tarkastelu jää sitten sen harteille, joka asiaan todella uskoo. Sinä vastustat nähdäkseni nimenomaan sitä, että idea edeltää tutkimusta. Minusta tämä on normaali tieteen tilanne.
Villakoiran ydin lienee siinä, saako ideasta palkita. Minusta saa. Jos pantettijärjestelmän kumoaminen lisää luovuutta kustannusten pienentymisen kautta, kyse on jossain määrin myös ideasta palkitsemisen heikentämisestä. Patenttijärjestelmän ongelmista huolimatta en siksi näe vaihtoehtoista maailmaasi riittävän kannustavana, jotta se tukisi ideoista tieteen kautta kehitettyjen käytännön ratkaisujen tehokasta syntymistä. Missä on motivaatio? Moraali yksin ei riitä.
Olen hyvin vähän romantikko. Ennemmin voisit syyttää minua ahneudesta, kun en suostu jakamaan ideoita maailman kanssa ilman korvausta.
Viimeisen kappaleesi vahvistaa sen mitä aiemmin jo totesin: sinulle kaikki ratkaisut "ovat siellä jossain", ja riittää, että ne etsitään. Näinkin voi ajatella ,mutta ratkaisujen joukko on tällöin ääretön.
Tarkennus: en ajattele, että tietoa luodaan. Sen sijaan ajattelen, että ideoita luodaan, ts. että yksilöllä on tietyissä ajattelua vaativissa tehtävissä suuri vaikutus ajattelun lopputulokseen.
Mikäli tästä olet eri mieltä, ymmärrän hyvin että et kannata tekijänoikeuksia taiteen tai tieteen alalla.
Sen sijaan ajattelen, että ideoita luodaan, ts. että yksilöllä on tietyissä ajattelua vaativissa tehtävissä suuri vaikutus ajattelun lopputulokseen.
Tietenkin näin on. Olet toistuvasti esittänyt, että väittäisin jotain muuta.
Ideoita ei kuitenkaan synny tyhjästä tai jumalaisena ilmoituksena, vaan saadakseen edes potentiaalisesti hyödyllisiä ideoita, ihmisen on perehdyttävä aihepiiriin. Se tieto, joka tällä tavalla hankitaan, voi olla suojattua nykytilanteessa, esimerkiksi patentein. Lisäksi osa tiedosta on suojattu myös tekijänoikeudella.
Esimerkiksi Wolfram on väittänyt, että hänellä on tekijänoikeus tiettyihin teorioihin ja menestyksekkäästi pelotellut kilpailijoitaan. http://www.cscs.umich.edu/~crshalizi/reviews/wolfram/
Kyselet jatkuvasti motivaation perään, mutta en oikein ymmärrä, miksi. Olen jatkuvasti esittänyt perustelut ja mekanismit, joilla kannustimet ovat olemassa. Tunnut ajattelevan, ettei kannustinta päihittää kilpailijoita muka olisi, jos kilpailijoiden toimintaa ei voisi estää. Patentin tarkoitus on estää kilpailu, jolloin patentista saatu hyöty tulee nimenomaan kilpailun puutteesta. Sen tarkoitus on vähentää muiden halukkuutta kehittää samaa asiaa eteenpäin.
Isolla osalla tekijänoikeuksien ja patenttien puolustajista kyse on toki ahneudestakin. En pidä kuitenkaan ahneutta mitenkään huonona tai tuomittavana motiivina, eikä se ole minusta mikään perustelu vastustaa tekijänoikeuksia. Mutta koska ahneus on henkilökohtainen motivaatiotekijä, en pidä sitä kuitenkaan minkäänlaisena perusteluna myöskään näiden järjestelyjen puolesta.
Tämä asia on "moraalinen" kysymys, mutta ei sillä tavalla moraalinen kuin sinä tunnut yrittävän väittää minun sanovan. Minusta se, että levy-yhtiöt, lääkeyhtiöt tms. järjestelmää "moraalittomasti" hyväksikäyttävät tahot rikastuvat, ei ole moraalinen ongelma sinänsä, vaan ongelma on järjestelmä, joka kannustaa moraalittomuuteen. Ahneudessa sinänsä ei ole mitään moraalitonta, kaikki haluavat vähän enemmän. Kyse on siitä, minkälaiseen toimintaan ahneus motivoi.
Ilkeästi karrikoiden: Sinä puolustelet jatkuvasti AIDS-lasten tappamista, yksinhuoltajaäitien miljoonalaskuja jne. sillä, että satut olemaan ahne. Tämä on vähän huono perustelu, ei siksi, että ahneudessa olisi jotain vikaa, vaan siksi, että sinun henkilökohtainen ahneutesi on vähän huono perustelu sille, että ihmisiä pitäisi saada sen vuoksi tappaa.
Ilkeä karrikointi sikseen, kun toteat ajatteluni olevan hybristä, epäegalitarista, epädemokraattista yms., mitä muuta voisit tarkoittaa kuin väheksyä näkemystä siitä, että yksilöllä on ideoinnissa ratkaiseva rooli? Jokaisen erikseen voi toki selittää toisinkin, mutta kokonaisuutesi viestii yksilön alisteisuutta kokonaisuudelle. Yleisenä periaatteena ihan hyvä ja kannatettava, mutta ideoita ei synnytä kollektiivi.
Olen riittävän monta kertaa todennut, että patentointi ei estä perehtynistä asiaan. Se, että tieto on suojattu patentein ei estä muita käyttämästä sitä tutkimukseen tai ihan vain omaksi iloksi sivistymiseen. Ja jos syntyy jotain uutta, sen voi a) patentoida tai b) julkaista (jolloin muut eivät voi sitä patentoida).
Kannustavuuteen liittyvän huoleni olen selittänyt huonosti. Kyse on ideoinnin kannustavuudesta; missä on sen kannustin, jos suojausmahdollisuutta ei ole? Kannustin liiketoimintaan on toki, koska liiketoiminta on pohjimmiltaan - ainakin ylivoimaisesti suurimmassa osassa tapauksia - vain työtä.
Mikä on se palkitsemisjärjestelmä, joka kannustaa keksijää tuomaan idean muiden nähtäville jos patentointi ei ole mahdollista? Samoin kuin taiteessa, tekijänoikeuksien mitätöinti uhkaa sataa yritysten laariin, kun ideat ovat käytettävissä korvauksetta. Muutoin levy-yhtiöt eivät tosin kuulu tähän keskusteluun.
Kyse on ideoinnin kannustavuudesta; missä on sen kannustin, jos suojausmahdollisuutta ei ole? Kannustin liiketoimintaan on toki, koska liiketoiminta on pohjimmiltaan - ainakin ylivoimaisesti suurimmassa osassa tapauksia - vain työtä.
Ideoilla on arvoa monessa suhteessa. Uusi idea siitä, miten jokin asia tehdään, on arvokas jos sitä halutaan käyttää. Patentti tekee siitä ideasta arvokkaamman sille, joka patentin hankkii (joka siis ei ole mitenkään yleisestiottaen se, joka keksinnön on oikeasti tehnyt), mutta vähemmän arvokkaan muille, koska lisenssistä joutuisi maksamaan.
Käyttöarvo idealle ei katoa mihinkään. Siksi kuka tahansa, joka ideaa haluaisi käyttää, on valmis maksamaan siitä, että idea syntyy.
Se, että tieto on suojattu patentein ei estä muita käyttämästä sitä tutkimukseen tai ihan vain omaksi iloksi sivistymiseen. Ja jos syntyy jotain uutta, sen voi a) patentoida tai b) julkaista (jolloin muut eivät voi sitä patentoida).
Ainakin minun haluani kehittää eteenpäin omia ideoitani osittaisjärjestysreduktiosta vähentää todella paljon tieto siitä, että kukaan ei voisi niitä hyödyntää kaupallisesti vielä kymmeneen vuoteen. Kierrä ja kaarra ja väännä ja käännä, tuo patentti - ja lukemattomat muut - on jo vähentänyt ihan älyttömästi innovaatioita ja myös tieteellistä tutkimusta.
Tunnut yrittävän tehdä tästä väen väkisin sellaisen asian, että minä olisin jotenkin "kollektivistisen" ja sinä "individualistisen" näkemyksen edustaja.
Patentti ei kuitenkaan lisää yksilöiden valinnan- ja toiminnanvapautta, vaan rajoittaa sitä kollektiivisen pakkokeinon avulla. Tämä ei ole mikään argumentti, mutta tahdon vain huomauttaa tästä, koska retoriikkasi tuntuu olevan koko ajan sellainen, että olisit muka "pienen ja luovan" ihmisen kannalla.
Mikä on se palkitsemisjärjestelmä, joka kannustaa keksijää tuomaan idean muiden nähtäville jos patentointi ei ole mahdollista?
Mikä on se palkitsemisjärjestelmä, joka kannustaa ihmisiä ylipäätään julkaisemaan mitään uutta? Ihmiset noin tyypillisesti haluavat tietää ja levittää tietoaan. Siitä tiedosta ja sen tiedon hyödyntämisestä ollaan lisäksi yleensä valmiita maksamaan. Nythän se, että siitä maksetaan, lisää halua pitää tieto salassa, jos se ei ole patentoitavissa.
En minä väitä, että patentti on kaikilta kanteilta huono, väitän, että se on sitä kokonaisuutena, koska ei oteta huomioon a) sen haittavaikutuksia ja b) sen poistamisen jälkeen käytössä olevia kompensoivia vaikutuksia.
Kaikessa tämänkaltaisessa - oli instrumentti mikä hyvänsä - on aina toivottavia ja ei toivottaja ja lisäksi kaksi vaikutusmekanismia, substituutio ja komplementaarisuus. Substituutio tarkoittaa, että kun instrumentti otetaan käyttöön, se syrjäyttää jotkin toimintatavat. Komplementaarisuus tarkoittaa, että syntyy uusia ilmiöitä, jotka tulevat mahdollisiksi, tai jokin toinen ilmiö vahvistuu.
Patentti lisää halua julkistaa ideoita (toivottava komplementaarinen vaikutus), mutta idean hyödynnettävyys ja muiden halukkuus kehittää sitä eteenpäin vähenevät (ei-toivottava vaikutus).
Jos patentti poistuu, muut syyt julkistaa ideoita eivät vähene. Näitä ovat pätemisen halu (joka ei ole suinkaan mitätön), halu signaloida vastavuoroisuutta (tämä on olennaista monissa sosiaalisissa verkostoissa) jne. Ideoinnista myös edelleen maksetaan niille, jotka ovat todistetusti hyviä ideoimaan, näiden kysyntä tuotekehityksessä ei siitä mihinkään vähene.
Tästä asiasta voidaan argumentoida loputtomiin. Kirjoitan siitä enemmänkin myöhemmin. Esimerkiksi pyyntösi antaa tutkimusviitteitä oli varsin kohtuullinen, ja aion siihen vastata myöhemmin ajan kanssa. Nyt täytyy tehdä remonttia.
Päädymme Tm2 taas siihen, että palataan asiaan myöhemmin. Minä takerrun yksityiskohtaan, koska pidän sitä oleellisena ideioiden synnyn edistämisessä. Siis palkitsemiseen. Minunkaan mielestäni nykyjärjestelmän sovellutukset eivät palvele lopputulosta parhaalla tavalla, mutta epäilen, että suojauksettomassa maailmassa joka tapauksessa jaetaan vähemmän innovaatioita kuin nykyisessä.
Vielä peruseroistamme - ja anteeksi, että tulkitsen, mutta jollakin tavoin minun on koetettava nähdä, että mihin perustat näkemyksesi patentittoman maailman paremmuudesta. Esität useampaan kertaan tämän suuntaisen ajatuksen:
Ihmiset noin tyypillisesti haluavat tietää ja levittää tietoaan. Siitä tiedosta ja sen tiedon hyödyntämisestä ollaan lisäksi yleensä valmiita maksamaan.
Tieto ei ole tälläkään hetkellä omistettavissa. Jos tiedon pohjalta tehdään patentti, tiedon soveltaminen kaupallisesti on rajoitettua.
Jos halukkuus jakaa paitsi tietoa myös ideioita on jossain määrin suhteessa siitä saatuun korvaukseen - kuten uskon, ja ilmeisesti sinäkin - on pakko esittää jokin mekanismi, jolla palkitseminen tapahtuu. Tiedon kohdallahan palkitseminen ei nykyäänkään ole sidottu patentointiin, sillä se tapahtuu kuitenkin pääosin palkkatyönä. Ideoinnin palkkiot tulevat IP-järjestelmän kautta.
Toteamuksesi palkkioiden jatkumisesta liikkuu hyvin yleisellä tasolla. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että T&K-prosessissa (isossa firmassa) hyvin ideoivat henkilöt saisivat edelleen muita paremman korvauksen. Kun suuri osa ideoista kuitenkin syntyy tällaisen ohjatun kehityksen ulkopuolella (mm. yliopistot, pienet firmat), uhkaa iso osa ideoijista jäädä ilman palkkiota. Tässä mielessä IP-oikeuksien lakkauttajat ovat ison pahan suden asialla. Organisaatiot pärjäisivät, mutta yksilöt jäisivät nuolemaan näppejään. Miksi maksaa sellaisesta jonka saa ilmaiseksi?
Uskon aidosti olevani pienen keksijän asialla juuri siksi, että tiedän, että esimerkiksi nimenomaisesti juuri nyt päässäni pyörivästä ideasta en saisi senttiäkään jos julkaisisin sen ilman patentin suojaa. En itse pidä ideaa kovinkaan järkevänä (so. kaikilta sosiaalisilta vaikutuksiltaan), mutta tiedän, että siitä ollaan maksamaan kovastikin lääketeollisuudessa, koska se toimiessaan auttaisi yhteen akuuttiin terveysongelmaan).
Jos rahaan perustuva palkkio poistuu kuviosta, korostuvat esitetyissä ideoissa entistä enemmän varmasti niitä tekevien yksilöiden moraali. Ts. jos minulla on ideat A ja B, jotka ovat yhtä lailla kaupallisesti arvokkaita, julkistan IP-järjestelmättömässä tilassa vain B:n, koska A on mielestäni moraalisesti hieman arveluttava.
Jotain hyvääkin siis voisi ideoiden rahallisen korvauksen poistamisesta seuratakin.
Nyt täytyy asentaa pihakiviä.
Ajanpuutteen vuoksi puutun tässä vain yhteen kohtaan ja argumenttiin.
Siis, yliopistoissa tehtävissä innovaatioissa menet mielestäni takaperin puuhun. Itse työskentelen yliopistossa ja koen tekeväni työssäni lukuisia innovaatioita. Innovaation patentointi ja patentoidun idean kaupallinen hyödyntäminen tarkoittaisi väistämättä sitä, että minun pitäisi vähentää nyt tekemääni työtä ja keskittyä nimenomaan patentoidun idean kaupallistamiseen.
Tällaiseen innovaatiomalliin ollaan yritetty "kannustaa", koska julkinen sektori ja kaikki muukin toimii niin, että sitä saadaan mitä mitataan ja patentteja pidetään "oikeina" innovaatioina.
IPR-ajattelussa on perusvirhe, mittari on korvannut itse asian. Tämä on yksi keskeinen IPR-ajattelun virhe ja toistuu jo yllä tekstissä mainitsemani IPR-gurun ajatuksesta, jonka mukaan vain yksinoikeus ideaan voi olla arvokas.
Argumenteissasi toistuu edelleen sama muoto, jonka mukaan nykyjärjestelmä takaa pienten toimijoiden etuja. Tämä on kyllä täysin väärä käsitys asioiden todellisesta laidasta. On totta, että yksilö ei voi "rahastaa" yksityishenkilönä tekemällään idealla jos patentointi ei ole mahdollista, mutta väitän, että tällaisten riippumattomien keksijöiden patentoimien ideoiden relevanssi on kokonaisuuden kannalta nykyisinkin häviävän pieni.
Itse en pidä moraalisia tarkasteluja relevantteina muutoin kuin tehokkuus- ja hyvinvointitappioiden kautta. Hyvinvointitappion aiheuttaminen on moraalitonta, koska se on sama asia kuin ikkunoiden rikkominen ja kaivojen myrkyttäminen, täysin riippumatta siitä, missä ja miten se tappio syntyy.
Itsekin työskentelen yliopistossa. Olen tehnyt keksintöjä, jotka olen ilmoittanut yliopiston sääntöjen mukaisesti. Yliopisto on kirjannut ne, ja todennut arvioinnin jälkeen, että se ei käytä ennakko-oikeuttaan keksintöön, vaan palauttaa oikeudet minulle.
Minulla on siis kolme vaihtoehtoa:
1. julkaista ne ilman suojausta, jolloin kukaan muukaan ei voi niitä suojata
2. suojata ja julkaista
3. jättää julkaisematta
Jos innovaatio liittyy tieteellisestä työstä tehtävään raporttiin (julkaisu tms.), valinta tapahtuu 1 ja 2 välillä. Jos innovaatio syntyy sen ohella, ts. idea ei ole suoranainen tutkimuksen tulos, vaan ajatus siitä, miten tulosta voisi hyödyntää aiemmasta poikkeavalla tavalla - kaikki kolme ovat mahdollisia.
Toivon, että tämä selventää sitä, miksi pidän jonkinlaista tekijänoikeutta ideoissakin tarpeellisena. Kyse ei myöskään ole pelkästään riippumattomista keksijöistä, vaan kyse on laajemminkin yksilön oikeudesta sellaiseen tuotokseen, joka ei olisi syntynyt juuri sellaisena ilman häntä. Palaamme jälleen työn ja luovan työn eroihin.
Hyvinvointitappion olemassaolo on toistaiseksi todistamatta. Odotan niitä viitteitä...
Lomien lopuilla, selailin tätä kirjoitussarjaa. Tähän minulla ei ole poikkeuksellisesti mitään naputettavaa, lisään vaan että historiallinen perspektiivi auttaisi asiaa. Karkeasti jotenkin niin että teknologian kehityksen alkuvaiheilla, kun erillaisia laitteita ja tapoja toteuttaa ne oli vielä hyvin vähän, niin patentti saattoi olla mielekäs IPR-mekanimisi muttei enää.
Tai no, naputetaan nyt vähän, kirjoitat: "rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että on aivan varmasti olemassa joitain keksintöjä, jotka olisivat jääneet julkistamatta tai jopa tekemättä ilman patentointia." Olisiko kuitenkin niin ettei tuo ei ole keksintö- vaan alakohtaista?
Pragmaattisena ratkaisuna tarjoan kriteerien tiukkaa tulkintaa, kustannusten tuntuvaa nostamista ja patenttien kokonaismäärän rajoittamista. Voimassaolevia patentteja olisi siis ehkä joitain satoja, ei miljoonia.
Lähetä kommentti