Inter arma.

Ymmärsin vasta viikonloppuna huvikseni googletellessani, että Schöneberg viittaa Berliinin kaupunginosaan. Luin sen aiemmin aina väärin, ja luulin sen viittaavan Schönbergiin.

Oh, what a tangled web we weave
When first we practise to deceive!

Jotenkin sitä tulee joko yli- tai aliarvioineeksi intertekstuaalisten viitteiden älyllisyyden. Sain viikonloppuna loppuun Dan Simmonsin Hyperionin. Kirja on kaksikymmentä vuotta vanha, mutta kestänyt aikaa kohtuullisen hyvin. Sen intertekstuaalisuus on kuitenkin kömpelöä ja liian eksplisiittistä minun makuuni. Sanoisinko "lapsellista". Ei ehkä huonolla tavalla, mutta tavalla, joka ei stimuloi eikä oikein tuota samanlaista "bongauksen" iloa kuin esimerkiksi Umberto Eco onnistuu tarjoamaan useimmissa teoksissaan. La Misteriosa fiamma oli ehkä poikkeus; se saattoi mennä minun hilseeni yli, koska olen loppujen lopuksi aivan liian sivistymätön. Luin englanninkielisen käännöksen, koska en osaa romaanisia kieliä; puute, jonka korjaaminen minun täytyy jättää ehkä eläkepäiviini.

Grillasimme viikonloppuna makkaraa ja kaikenlaisia muita grillaukseen sopivia vihanneksia. Lauantain sää oli lähes optimaalinen. Tulin ajatelleeksi, että kaikenlaiset poliittiset eroavaisuudet ihmisten näkemyksissä ovat jotenkin triviaaleja sen rinnalla, että vietetään mukavaa iltaa ystävien kesken. Niin sen pitääkin olla, tietysti. Riehuminen ja mölyäminen on sivistymätöntä.

Ps. Pidin "marmion remixistä" enemmän kuin originaalista, ja siitä onkin tullut yllä esitetyn kappaleen "kanoninen" esitysmuoto kokoelmalevyillä ja klubeilla soitettaessa.