Kuten tiedämme, Tampereella aloitti tällä viikolla ensiapu Acuta, jonka toimintaperiaate on vähän toinen kuin päivystystoimintansa lopettaneen Hatanpään päivystysaseman. Siinä, missä Hatanpää oli osa perusterveydenhuoltoa ja sen tarkoitus oli palvella akuuteissa tapauksissa öisin ja viikonloppuisin, Acuta on tarkoitettu vain "välitöntä hoitoa tarvitsevia potilaita".
Esimerkiksi terveyspalvelujen neuvontanumero on nykyään suljettu 22-07 välisenä aikana. Aiemmin neuvonnasta saattoi kysyä, mikä on "välitöntä hoitoa" tarvitseva vaiva ja siellä neuvottiin mitä tulee tehdä. Nyt sieltä annetaan numero Acutaan. Kun tähän numeroon soittaa yöllä, puhelimeen vastaa sihteeri, ei hoitaja.
Kirjoitin läntisen Tampereen terveydenhuollosta jo aiemmin. Viime yönä minulle tuli huoli, kun nuorempi poika oli herännyt kello yhteen mennessä jo toisen kerran pyytämään juotavaa ja muutenkin ollut jo iltasella kovin janoinen. Lisäksi päiväkodissa oli kerrottu pojan olleen hyvin väsynyt. Epäilin, että pojalle on saattunut puhjeta diabetes, koska hänellä on sille altistava geeni ja takana rankka infektio (vesirokko). Puhelinneuvontaa sain sen verran, että hoitaja kertoi - ystävällisesti tosin - että janoisuus ja väsymys eivät ole välitöntä hoitoa vaativia oireita.
Niinpä toimin, kuten kunnon kansalainen ja soitin aamulla ajanvarausnumeroon. Hoitaja langan päässä oli sitä mieltä, että huoleni on aiheellinen ja varasi lääkäriajan keskelle päivää - määräysten vastaisesti hän antoi ajan toiselle lääkärille, koska omalääkärille ei ollut aikoja. Hän kuitenkin oli sitä mieltä, että lääkäriasemalle kannattaisi mennä heti aamulla, hoitajan pakeille, jotta asiaa selvitettäisiin, koska yksinkertainen verensokerimittaus kertoisi jo paljon.
Teimme näin ja pääsimmekin hoitajan vastaanotolle. Hoitaja oli sitä mieltä, että lapsi on terve ja sanoi, että verensokeri voitaisiin toki mitata, mutta lääkäriasemalla ei ole tähän tarvittavia laitteita. Hän kehotti meitä menemään kotiin ja poisti meille varatun lääkärinajan.
Toivon totisesti, että terveydenhuoltojärjestelmän romahdus aiheuttaa jollekin silmäätekevälle jonkin sen luokan komplikaation, että tämä ymmärtää missä kunnossa se on ilman mitään todellista vaaraa. Joku umpisuolen tulehdus, joka pääsee vähän ärhäkämmäksi voisi olla muuten hyvä, mutta sekin taitaa olla hengenvaarallinen.
Saara Karhu (SD) kirjoitti Aamulehden yleisönosastolla, kuinka palvelusetelijärjestelmä mahdollisesti vaarantaisi perusterveydenhuollon saatavuuden ja tasa-arvon. MINKÄ SAATAVUUDEN, jos saan kysyä arvon rouvalta?
Tänään täytyy sitten mittailla verensokereita itse hankituilla laitteilla, kun terveysasemilla ei kerran niihin ole varaa.
9 kommenttia:
Tämähän on jo aivan naurettavaa paskaa. Haluaisinpa tietää mistä syystä tähän tilaan on jouduttu.
Tarinalla on onneksi toinen puoli, jota en narratiivisista syistä tuonut esille.
Poikamme on mukana DIPP-tutkimuksessa, ja häneltä mitataan muutaman kuukauden välein verestä insuliinisoluja tuhoavia vasta-aineita. Viime mittauksesta on noin kuukausi, ja soitimme tänään tulosten perään ja ne olivat negatiiviset, mikä pienentää merkittävästi todennäköisyyttä, että kyseessä olisi diabetes.
Perusterveydenhuollon kriisi on kuitenkin minusta ilmeisen syvä. Epäilys diabeteksesta oli täysin perusteltu: oireet, vaikkakin lievät, kuuluvat taudinkuvaan. Lisäksi pojalla on geeni, joka nostaa riskin sairastua liki kolmeen prosenttiin. Kolmen prosentin todennäköisyys a priori, yhdessä oireiden kanssa, on niin vahva markkeri, että verensokerin mittaaminen pitäisi olla jonkinlainen prioriteetti. Se, ettei terveysasemalla ole välineitä tähän, on minusta perusterveydenhuollon resurssoinnin niin perustavanlaatuista epäpätevyyttä, että tämä hirvittää.
Koska en usko, että Karhu, tai muut demarit, olisivat pahoja tai ilkeitä ja valehtelisivat ja huijaisivat ja haluaisivat ihmisten kuolevan hoidon puutteeseen, täytyy olla jokin toinen selitys.
Uskottavin selitys, mitä minä keksin on, että kun Karhu tai muu kunnallisesti tai valtakunnallisesti näkyvä poliitikko soittaa ja varaa aikaa omalääkärille, sellainen järjestetään vaikka sitten täytyisi siivota pari prolea pois tieltä. Näin päättäjille syntyy illuusio, että hommahan toimii hyvin.
Terveydenhuollossa, kuten muuallakin julkishallinnossa, "paskan" valumisjärjestys on sellainen, että jos joku silmäätekevä joutuisikin joskus kohtaamaan jonkun palvelun todellisen tilan, niin suorittavalla puolella putoilisi päitä: Signaali menisi niin, että johdolle sanoittaisiin, että tehkää jotain, johto haukkuisi keksijohdon ja keskijohdossa joko nieltäisiin paska tai huudettaisiin ja raivottaisiin alaisille. Jos alaiset ovat vielä sijaisia määräaikaisilla suhteilla, heidän sopimuksiaan ei uusittaisi.
Kaikki alaportaassa tietävät tämän. Siksi heillä ei ole varaa näyttää koko järjestelmän kauheutta päättäjille. Epäilen, että päättäjät elävät oikeasti sellaisessa kuvitelmassa, että meillä on jonkinlainen toimiva terveydenhuolto.
Tiedän, että tähänkin tulee joukko vasemmistolaisia apologeetikkoja meuhkaamaan, kuinka julkinen terveydenhuolto on tasa-arvoinen. Valitettavasti tasa-arvoisuus ei lämmitä silloin, kun pelkää oman lapsensa terveyden puolesta.
Aivan kohtuutonta ja enen kaikkea epähumaania toimintaa.
Kaikkea järkeä vastaan sotii se että jotain pientä toimenpidettä ei voida tehdä jos se ei ole äärimmäisen pakollista ja sääntöjen sanelemaa. Mitä siitä vaikka se saattaisi tuoda useammallekin ihmiselle suunnattoman helpotuksen.
Koska kukaan sairaala-alan ihminen tuskin on niin piittaamaton että tahallaan jättäisi asioita tekemättä, on järjestelmän pakko pelotella heidät puolikuoliaiksi. Jokainen testi kirjataan ja shittiä on luvalla yllin kyllin jos liikaa tekee ja piittaa.
Oma kokemus on erään tutun raskausajan alusta. Muutaman kuukauden raskauden jälkeen tuli yöllä runsasta verenvuotoa ja kipuja. Aamuinen soitto terveyskeskukseen ei auttanut, koska vuoto oli lakannut. Ultra-ääni olisi normaalissa ohjelmassa kolmen viikon päästä ja siihen asti olisi pitänyt odottaa.
Lääketieteellisesti asia varmaan olikin niin, vuotoja voi tulla ja mitään ei voida kuitenkaan tehdä. Mutta henkisesti ajatus siitä että pitäisi odottaa kolme viikkoa mikä sikiön tilanne oli ihan mahdoton. Ihmisen tuskalle ja odottamiselle ei panna kertakaikkiaan mitään arvoa. Ystäväni meni samana päivänä yksityiselle ja tapaus päättyi onnellisesti.
Ymmärrän hyvin synkät puheesi Tampereen julkisesta terveydenhoidosta. En ala omia kokemuksiani tässä kertomaan, mutta totean, että tämän vuoden puolella minut on pari kertaa viety 'piipaa-autolla' ensiapuun ja keran puolisoni toimesta omalla autolla. Alkuaan oireet viittasivat sydänperäisyyteen, viimeisellä kerralla kahden viikon nukkumattomuuden mukanaan tuomiin ongelmiin, joita on. Lähetettä jatkotutkimuksiin ei annettu, koska aiemmin oli jo masennushypoteesi kaivettu esiin. Siihen vedottiin viimeiselläkin kerralla todeten: Asia on loppuun käsitelty. Tämä ei tähän pääty, mutta totean, että jotain on pohjia myöten vialla.
Yksityiselle pääsee, mutta hinta on kova.
'Kaikkea järkeä vastaan sotii se että jotain pientä toimenpidettä ei voida tehdä jos se ei ole äärimmäisen pakollista ja sääntöjen sanelemaa.' (Tino Rossi)
Verensokerin mittaus ei kummoisia investointeja vaadi. Rahan säästäminen siten, että leikataan palveluita ja jätetään tilat, henkilökunta yms. kulut turhan pantiksi on älytöntä.
'Tiedän, että tähänkin tulee joukko vasemmistolaisia apologeetikkoja meuhkaamaan, kuinka julkinen terveydenhuolto on tasa-arvoinen.' (TM)
Minä tunnustaudun vasemmistolaiseksi, mutta haluaisin, että järjestelmä on sekä tasa-arvoinen että toimiva.
Stadilaisena voi lasten kanssa mennä aina Lastenklinikalle, kunhan odottaa, että päivystys alkaa. Siellä on hyvä palvelu. Terveyskeskukseen on turha edes yrittää minkään kiireisen kanssa. En minä tiedä, mistä tämä johtuu. En muista tilanneeni tällaista.
En väitä, että kaikki vasemmistolaiset ovat toimimattoman järjestelmän puolustajia. Väitän, että järjestelmän puolustelijoista iso osa on vasemmistolaisia.
Monet vasemmistolaiset ovat myös kritisoineet järjestelmää. Jotkut pitävät minuakin vasemmistolaisena.
Eräässä entisessä kotikunnassani ylilääkäri oli sitä mieltä, että akateemisen koulutuksen saaneiden asiakkaiden/potilaiden piti aina saada lääkärin tai jonkun muun myös akateemisen ammattilaisen palveluita.
Syy oli yksinkertainen: hoitajien luona käyttäminen oli julkisten varojen hukkaan heittämistä, koska hoitajat, vaikka kuinka ammattitaitoiset, eivät kyenneet keskustelemaan akateemisten ihmisten kanssa siten, että viesti menisi perille.
Potilaalla/asiakkaalla oli hänen mukaansa oikeus saada palvelua sellaisella kielellä jota hän ymmärtää ja sellaiselta henkilöltä, joka vaikeampiinkin jatkokysymyksiin osaa vastata.
Tämä tästä tapahtuneesta tuli mieleen.
Ongelma on ollut usein se, että kun olen jostain lastentaudista keskustellut hoitajan kanssa, olen tiennyt sairaudesta ja sen kulusta ym. enemmän kuin hoitaja.
Vanhemmalla pojalla oli taannoin tulirokko. Hoitaja ei edes ymmärtänyt, että sellaista on olemassakaan, vaan väitti, ettei pahoinvointi, kuume ja punainen naama sovi yhteen ja että naaman punoitus on "varmaankin allergiaa".
Myöhemmin mainitsin asiasta eräälle toiselle hoitajalle, ja tämä totesi, että "onneksi se ei sitten tule uudestaan". Tulirokko on streptokokin aiheuttama, sen sairastamisesta ei saa immuniteettiä edes viikon päähän, vaan esimerkiksi hammasharjat jne. olisi hyvä vaihtaa kun antibioottihoitoa on annettu vähän aikaa, ainakin jos lastentautien erikoislääkäriä on uskominen.
Jos hoitajan tapaaminen on kerran riittävää - ja usein se olisikin - niin miksi ihmeessä hoitaja ei voi kuulostella keuhkoja tai katsoa lapsen korviin? Hoitaja ei tietenkään ole pätevä tekemään diagnoosia, mutta se, etteivät he osaa edes vähän etsiä merkkejä, vaan mieluummin lähettävät potilaan kotiin kuin lääkärille "varmuuden vuoksi", on älytöntä.
En minä mene terveyskeskukseen kärttämään sairaslomaa tai edes lääkkeitä, vaan haluan yleensä informaatiota. En tarvitse edes diagnoosia, vaan vain jonkinlaisen oppineen arvauksen siitä, kuinka vakavasta tilasta on kyse, jos en sitä itse osaa arvioida. Ja tiedon siitä, että jos tila on vakava, niin sitä hoidetaan.
Nyt minun arvaukseni on toki usein huonompi kuin hoitajan, mutta jos hoitaja(kin) voisi yksinkertaisella ja halvalla testillä antaa minulle tarvittavan lisäinformaation, niin on jotenkin anteeksiantamatonta, ettei sitä tehdä. Minä en ole syömässä kohtuuttomasti resursseja, en vie lapsia turhaan lääkäriin. Olisin jopa valmis maksamaan itse kaikki ne testit.
Hanki muutama uristics ja seuraile sokeria (ja asidoosia) sillä virtsasta jatkossa.
Lähetä kommentti