keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
Älä ala mulle.
YLE:n uutiset tietää kertoa, että "realistiset" itsepuolustuslajit ovat palvelualojen työntekijöiden suosiossa. Kuten tiedämme, väkivalta on auktoriteetin puhtain muoto, josta kaikki muu on vain johdannaista.
On kuitenkin huomattavasti tehokkaampaa eli kiltimpää käyttää näitä johdannaismuotoja, koska väkivalta on samalla myös erittäin kallista. Siksi en mitenkään iloitse siitä, että ihmiset hankkivat väkivaltataitoja. Väkivalta vaatii harjoittelemista, keskittymistä ja suurelta osalta ihmisiä, etenkin nuorilta miehiltä, puuttuu riittävä itsehillintä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Eipä ole tullut oikeastaan mieleenkään että taistelulajeista olisi oikeesti iloa henkilökohtaisen turvallisuuden kannalta. Huumori on joskus auttanut. Mutta ei huumorikaan auta narkkareita ja hulluja vastaan.
Itsepuolustuslajeja en ole harrastanut - enkä ammuntaa - kun ei ole oikeastaan huvittanut. Ellei asepalvelusta sellaiseksi harrastukseksi käsitetä.
Niillä, joilla on nykyisestä aikuisväestöstä vähiten valtaa, etsivät innokkaimmin auktoriteettiasemaa toisiin vaikuttamisen ja toisilta suojautumisen arkaaisimmista ja helpoimmin saavutettavista muodoista. Mielenkiintoista.
Toki ymmärrän että palvelualoilla joutuu ihan oikeasti kohtaamaan ihmisiä. Itsehän kohtaan yleensä vain käsitteitä, jotka nujerran heti mentaalisilla voimillani. Eivät kerkeä edes hyppimään silmille.
Minusta olisi varsin surullista, elleivät ihmiset hankkisi lainkaan väkivaltataitoja. Tai en oikeastaan edes osaa kuvitella koko tilannetta. Väkivalta tuntuu jossain määrin sisältyvän elämän määritelmään. Elämää ei ole ilman sitä.
Noin niinkun todella yleisellä tasolla ajateltuna heittäisin tuommoisen ajatuksen.
Jonkun verran väkivaltaa harjoitelleena ja kohdanneena (yli 10-vuotta sossussa) pidän taitojen hankkimista hyvänä asiana. Ehkä.
Mutta, ongelmana on kuitenkin aina se, että se, mitä tehdään salilla ei ei kulje samalla kaavalla todellisessa maailmassa. Väkivallan käyttäminen ja siihen vastaaminen todellisessa elämässä, yllättävässä ja äkkinäisessä tilanteessa on aina aivan eri asia kuin salisparri. Pitää olla henkisesti valmis satuttamaan toista, ja siihen kovin moni ei ole oikeasti valmis.
Siksi vierastakin kaikkia työpaikoilla järjestettäviä pikakursseja. Niillä ei saa kuin valheellisen luulon omista kyvyistä.
Hassua, kirjoitusta ajatellen, että juuri tänään kimppuuni käytiin kassajonossa maksaessani ostoksia. Hölmistynyt ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun seisoin lompakko toisessa kädessä ja kortti toisessa kun spede kävi takaapäin kiinni. Onneksi tilanne ei vaatinut irtautumista kummempaa voimankäyttöä.
Minusta olisi varsin surullista, elleivät ihmiset hankkisi lainkaan väkivaltataitoja. Tai en oikeastaan edes osaa kuvitella koko tilannetta. Väkivalta tuntuu jossain määrin sisältyvän elämän määritelmään. Elämää ei ole ilman sitä.
Vaikka tämä on totta hyvin laajasti tarkasteltuna, se ei ole totta useimmille ihmisille arjessa. Tätä nimitetään usein "vieraantuneisuudeksi", ikäänkuin todellisuus olisi jotain muuta kuin sitä mitä ihmisille oikeasti tapahtuu.
Todellisuus on kuitenkin sellainen, että rehellinen ja kunnollinen ihminen ei tilastollisestikatsoen juuri joudu rikoksen, eikä varsinkaan väkivaltarikoksen uhriksi.
(Itselläni ei ole "väkivaltataitoja", koska vaikka olen jotain "taistelulajeja" joskus harjoitellutkin, niin niiden relevanssi on aika heikko kun ns. tilanne on päällä. Se, että pystyy potkimaan ja lyömään lautoja poikki tai heittämään maahan itseään isomman kaverin tatamilla, on melkein merkityksetöntä.)
Nuorena käytännössä kaikki kokevat väkivaltaa ja joutuvat reagoimaan siihen. Kuten itsekin sanoit, nuorilta miehiltä puuttuu itsehillintä, eikä "ihmisiksi käyttäytymisen" sääntöjä ole vielä sisäistetty.
Mutta on totta, että aikuisena, olemalla oikeissa piireissä, ei väkivaltaa tule missään konkreetissa muodossa vastaan. Ainakaan ihmisten toimesta. Ja oikein kaupunkilaistuneella ei eläintenkään toimesta, paitsi yksisoluisten.
Tatamilla treenauksella on minusta suuri merkitys jos verrataan täysin kokemattomaan ihmiseen. Se, että on edes harjoitusmielessä lyönyt ja ottanut osumia, on varmasti iso juttu siinä tilanteessa kun joku käy kadulla ryysyihin kiinni. Voisin kuvitella, että täysin kokematon on tuolloin lähinnä paniikissa ja avuton.
"Nuorena käytännössä kaikki kokevat väkivaltaa ja joutuvat reagoimaan siihen. Kuten itsekin sanoit, nuorilta miehiltä puuttuu itsehillintä, eikä "ihmisiksi käyttäytymisen" sääntöjä ole vielä sisäistetty."
Juuri tästä syystä olen eräitäkin kertoja kannattanut sitä, että opettajat saisivat käyttää oppilaisiin sähköisiä karjanlamauttimia. Kiveksissä räjähtävä sähköisku saiai koulukiusaajat ja muut huligaanit välittömästi tokenemaan.
Tiedemies: "Todellisuus on kuitenkin sellainen, että rehellinen ja kunnollinen ihminen ei tilastollisestikatsoen juuri joudu rikoksen, eikä varsinkaan väkivaltarikoksen uhriksi."
Juho: "Mutta on totta, että aikuisena, olemalla oikeissa piireissä, ei väkivaltaa tule missään konkreetissa muodossa vastaan. Ainakaan ihmisten toimesta."
En ole varsinaisesti erimieltä mutta näihin kommenteihin sisältyy ikävä vihjaus (ei varmasti tahallinen) että esim. ambulanssi henkilökunta tai muualla terveysalalla työskentelevät olisivat jotenkin ei-kunnollisia tai "väärissä piireissä" liikkuvia. En osaa kommentoida mikä tilanne on palvelualalla.
HH: Tuo "oikeissa piireissä" oli kieltämättä huono sanavalinta, koska en ajatellut asiaa oikea-väärä -akselilla. "Tietyissä piireissä" olisi ollut parempi.
Mutta kun nyt tuli tuo akseli puheeksi, niin täysin väkivallattomat piirit ovat minusta ennemmin "vääriä piirejä" kuin oikeita.
"Se, että pystyy potkimaan ja lyömään lautoja poikki tai heittämään maahan itseään isomman kaverin tatamilla, on melkein merkityksetöntä."
Harrastin aikanaan melko tosissani kamppailulajeja ja tärkein asia itsepuolustuksen kannalta oli se, että opin olemaan pelkäämättä kovaa kontaktia. Se lisäsi itsevarmuutta. Nyt kun en ole aikoihin harrastanut mitään niin huomaan muuttuvani epäsuorasti uhkaavissa tilanteissa hermostuneemmaksi kuin ennen. Korkea väkivallan pelko voi tosin olla hyväkin asia, jos se saa vaihtamaan kävelysuuntaa juuri oikealla hetkellä.
En ole varsinaisesti erimieltä mutta näihin kommenteihin sisältyy ikävä vihjaus (ei varmasti tahallinen) että esim. ambulanssi henkilökunta tai muualla terveysalalla työskentelevät olisivat jotenkin ei-kunnollisia tai "väärissä piireissä" liikkuvia.Minusta siihen ei sisältynyt tällaista vihjausta. Tai kai sellaisen tulkinnan voi tehdä, mutta minusta oli jotenkin ilmeistä, että osa ihmisistä joutuu työnsä puolesta liikkumaan "väärissä piireissä".
Lähinnä vika on ns. adverse selection- ilmiössä. Ne ihmiset, jotka yleisesti näitä lajeja treenaavat, ovat isolta osalta niitä, joiden ei ehkä pitäisi. Eli siis nuoret miehet.
Lähetä kommentti