Sunnuntaina paistoi aurinko. Auringonpaisteella on liki maaginen vaikutus sisäeritysjärjestelmääni. Veljeni oli perheineen kylässä. "Mummi" ulkoilutti jälkikasvua ja "Pappa" korjaili velipojan autoa autotallissamme.
Individualistisessa, ydinperheen dominoimassa yhteiskunnassamme tällainen tilanne ei ole enää aivan tavanomainen, vaan usein vain esimerkiksi jonkin juhlapyhän aikaan ilmenevä erityisjärjestely.
Yksinkertaisella mallilla voidaan "osoittaa", että jos lasten hankkiminen on yksinkertaisen hyöty/kustannuslaskelman ohjaama päätös ja jos laajennettu perhe kantaa osan kustannuksista, ydinperheyhteiskunnassa syntyvyys on alhaisempi kuin sellaisessa, jossa suurperhe on yleisempi. Tämä on tietysti aivan itsestäänselvyys joka löytyy esimerkiksi kaikista kehitystalouden oppikirjoista.
Suurta lapsilukua en sinänsä kaipaa yhteiskuntaan, mutta toisin kuin ilmeisesti kommentaattorini usein kuvittelevat, en minä mitenkään iloitse perheinstituution rapautumisesta. Tietenkään en usko niihin väitteisiin, joiden mukaan homoseksuaalien oikeudet jotenkin vaarantaisivat perhearvot, vaan sellaiset väitteet ovat virheellisiä ja typeriä. Perheinstituution rapautuminen - tässä siis voidaan puhua rappiosta, koska rappio on aina jonkin tietyn asian rappiota - on osa yleistä yhteiskunnan rakenteiden muutosta, mutta en nimittäisi tätä laajempaa muutosta rappioksi, koska kuten aina, se on lähinnä joidenkin instituutioiden korvautumista toisilla.
Perheyhteisö synnyttää ihmiselle joukkoon kuulumisen tunteen. Ihminen on kuitenkin jossain määrin laumaeläin. Useilla laumassa elävillä eläinlajeilla laumasta poissulkeminen on käytännössä kuolemaksi. Myös yksinäinen ihminen sairastuu, ainakin tilastollisesti.
Lisää luettavaa:
- Primates on Facebook, Economistin artikkeli
- Why Facebook is good for you, New Scientistissa
- Extended Family and Kinship Networks: Economic Insights and Evolutionary Directions (koko teksti vaatii tilauksen)
8 kommenttia:
"Suurta lapsilukua en sinänsä kaipaa yhteiskuntaan, mutta toisin kuin ilmeisesti kommentaattorini usein kuvittelevat, en minä mitenkään iloitse perheinstituution rapautumisesta."
No minä en kuvittele noin, jos olet kuvitellut minun kuvittelevan.
" Tietenkään en usko niihin väitteisiin, joiden mukaan homoseksuaalien oikeudet jotenkin vaarantaisivat perhearvot, vaan sellaiset väitteet ovat virheellisiä ja typeriä."
Enkä usko minäkään vaan kannatan konservatiivisuudestani huolimatta homoseksuaalien oikeutta rekisteröidä suhteensa.
Adoptio-oikeutttakaan en vastusta.
Joku muu on tietysti näin voinut tehdäkin.
En ajatellut sinua sinänsä, vaan yleisemmin "konservatiiveja". Nämä esittämäsi näkemykset eivät ole yleisestiottaen kovin konservatiivisia.
Tuo homoseksuaalien oikeuksien suhteessa tietysti on eräs kommentaattori, joka kyllä tietää mitä tarkoitan, tuo oli pieni piikki siihen suuntaan. (Ystävällismielinen, täällä kaikkien pitäisi tulla toimeen)
Wilson!
http://www.youtube.com/watch?v=PJvosb4UCLs
Noniin utumies, kipitäpäs nyt takaisin sinne varjoihin mistä tulit.
Vakavasti ottaen: Yksi koskettavimmista inhimillisyyden kuvauksista joihin olen törmännyt löytyy em. elokuvan kohtauksesta, jossa autiolle saarelle joutunut elokuvan päähenkilö joutuu eroon yksinäisyyttä vastaan tekemästään turvarievusta, Wilson-lentopallosta.
"Ihminen on kuitenkin jossain määrin laumaeläin."
Ei jossain määrin vaan täydellisesti. Robinson Crusoe on porvarillisen subjektin päiväuni, unelma täydellisestä itseriittoisuudesta ja itsen sekä ympäristön hallinnasta. Todellisuus on täsmälleen päinvastainen. Yksinäinen ihminen on rampa.
Päivän hempeily loppuu tähän. Diabeetikoille jaetaan ilmaista insuliinia syvemmällä Utuluolassa.
"Ihminen on kuitenkin jossain määrin laumaeläin."
Ei jossain määrin vaan täydellisesti.
Tosiasiassa juuri mikään ei ole mitään täydellisesti.
Kyyninen kirjanoppinut.
"Nyt kerrotte oikean nimenne. Ettekö tiedä, että poliisiviranomaisille valehteleminen on vakava asia!"
"Mutta kun minä olen Tommy Tabermann!"
Lähetä kommentti