Sana ja sen vapaus.

Aamulehden alakerrassa oli pari päivää sitten juttu, jossa haukuttiin tyypilliseen paperimedian tapaan Wikipediaa. Ihmettelen suuresti näitä vihanpurkauksia, en siksi, etten ymmärtäisi niiden motiivia, vaan siksi että ne ovat niin läpinäkyviä. Kyseisessä jutussa lähes suoraan rinnastettiin kaikenlainen netissä tapahtuva herjaaminen ja vastaavat lieveilmiöt Wikipediaan.

Ymmärrän motiivin, koska verkko tekee autoritaarisesta asiantuntijuudesta turhan. Ylimielinen paremmintietäminen on turhaa ja naurettavaa. Se toimii paperimedian sivuilla, jossa lukija on ikäänkuin passiivinen vastaanottaja. Verkossa se ei toimi, koska kuka tahansa voi etsiä vaihtoehtoisia näkökulmia asiaan.

Tällä ilmiöllä on tietenkin kääntöpuolenaan kaikenlaiset sananvapauden sankarit ja jokaiselle "viralliselle totuudelle" löytyy kiistäjänsä. Tästä syntyy käsitys, että verkko kaikkine informaatioineen ja disinformaatioineen olisi jotenkin kauhean vaarallinen. Tätä vaaraa ei koettu todelliseksi ennen verkkoa, koska paperimedian levittäminen on kallista ja kaikenlaiset hörhöt joutuivat laittamaan paljon rahaa peliin, jos halusivat äänensä kuuluviin. (Tähän kohtaan suosittelen lukemaan Econ "Foucaultin Heilurin") Verkon aikakaudella on toisin.

Tahdon vielä kommentoida sananvapaussankareiden retoriikkaa. Sananvapaus on minusta hieno ja arvokas asia. Paperimedian äänitorvet ovat vaatineet rankkoja toimenpiteitä verkon sananvapauden suitsimiseksi, ja nämä vaatimukset ovat vastenmielisiä ja edesvastuuttomia. Niitä esittävät tahot ovat pääsääntöisesti autoritaarisia paremmintietäjiä, joilla ei tosiasiassa ole mitään kunnollisia ja toimivia argumentteja.

"Sananvapaussankarit" toisaalta käyttävät yhtä ala-arvoista retoriikkaa. Sananvapaus on ylevä periaate, josta ei pidä tinkiä, mutta sananvapaus ei tarkoita sitä, ettei ihminen ole vastuussa siitä, mitä hän sanoo. En viittaa nyt rikosoikeudelliseen vastuuseen, koska sitä voidaan pitää jos sananvapauden riistämisenä. Viittaan siihen, että kaikkea sontaa ei tarvitse sanoa. Ja se, että joku pyytää käyttäytymään nätisti, ei ole sananvapauden rajoittamista. Se, että joku osoittaa kirjoituksillaan olevansa täysi mulkku, täytyy voida sanoa ääneen ja tätä mulkeroa pitää tarpeen tullen kurmoottaa kaikilla sellaisilla laillisilla keinoilla, joita nyt voidaan ajatella: haukkua, katsoa kieroon, äärimmillään antaa potkut työpaikasta. Vapaus on kaksisuuntainen homma. Jos sitä vaatii itselleen, se pitää sallia myös muille.

Tahdon korostaa, että tämän vuoksi pidän erityisen tärkeänä sitä, että ihmisillä on mahdollisuus ilmaista mielipiteitään myös anonyymeinä. Ihmisiä me vain olemme.