maanantai 2. maaliskuuta 2009
Autoilijan asialla.
Paasikiven-Kekkosen tie on Tampereen eräänlainen pääväylä. Se ohittaa keskustan pohjoispuolelta. Olen käyttänyt Tampereen "keskustan" operationaalisena määritelmänä aluetta, joka rajoittuu lännessä Hämeenpuistoon, pohjoisessa ensin Puuvillatehtaankatua itään ja Tammerkosken yli mentäessä niin, että Tampella jää "keskustan" ulkopuolelle, mutta esimerkiksi Satakunnankadun pohjoispuoli sisäpuolelle. Idässä rajana on rautatie, etelään päin mennessä aina Tampereen Valtatielle, jota pitkin länteen aina Hämeenpuistoon saakka.
Jos siis sanon meneväni "keskustaan", se tarkoittaa mitä tahansa tällä alueella, samoin, jos joku sanoo asuvansa "keskustassa". Tämä on karkeastiottaen myös Aamulehden käyttämä "keskustan" merkitys.
Katselin noita kommentteja. Ymmärrän toki, että "70 km/h on sopiva nopeus"- tyyppiset jutut ovat pelkkää trollaamista. Nopeuden pudottaminen kolmeenkymppiin ei tosiasiallisesti tuolla alueella merkitse yhtään mitään, vaikka se ärsyttääkin monia. Kyseinen alue on karkeasti neliökilometrin suuruinen ja neliön muotoinen. Sen halki ajaa 30km/h keskinopeudella kahdessa minuutissa, ja vaikka menisi kulmasta kulmaan liikkuen vain itä-länsi ja pohjois-etelä- suunnissa, ei mielivaltaisten kahden pisteen välisen Manhattan-etäisyyden taittamiseen kuluisi viittä minuuttia. (Käytän lukua 2.5 kilometriä, se on varmasti ylälikiarvo)
Tämä siis erotuksena kolmeen minuuttiin 45 sekuntiin, kun liikuttaisiin 40km/h. Pahimmassa tapauksessa siis nopeusrajoitus hidastaisi matkantekoa niin, että mielivaltaisen kahden pisteen välinen matka-aika lisääntyisi minuutin ja viisitoista sekuntia. Tosiasiassa ero on merkittävästi pienempi, koska suurimman osan ajasta liikenne kulkee keskustassa kuitenkin alle neljääkymppiä.
Tunnen tiettyä sympatiaa niitä kohtaan, jotka haluavat kaahata keskustassa. Minäkin, postmodernissa nuoruudessani, toisinaan ajelin esimerkiksi ameriikanraudalla keskustassa ihan vain bensiiniä polttaen, kun juopuneet kaverit huutelivat ikkunoista hävyttömyyksiä tytöille. (Auto ei ollut omani, mutta omistajalle maistui alkoholi itseäni herkemmin. "Jone", jos luet tätä, niin terkkuja!) Jos saisin päättää ja jos raha ei olisi ongelma, kieltäisin autoilemisen muilta kuin busseilta keskustassa kokonaan, järjestäisin pysäköintitilaa alueen reunoille ja rakentaisin kävelytunneleita ristiin rastiin keskustan alle niin, että paikasta toiseen pääsisi kuivin jaloin loskasäällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Katujen lämmittäminenkin riittäisi pitämään jalat kuivana loskasäässä. Maalla kasvaneena minua ahdistaisi kaiken maailman tunneleissa kulkeminen, mutta en osaa sanoa, olisiko lämmön meno harakoille pienempi vai suurempi paha kuin tunnelien JA maanpäällisten kävelyreittien perinteinen kunnossapito. Vai oliko unelmassa maanpäälliset reitit suljettu jalankulkijoilta pois?
Osaako joku kertoa, mitä suuruusluokkaa kävelykatujen sulana pitämiseen vaadittava energia on?
En osaa kyllä arvioida. Pitäisi tietää paljonko sinne tulee lunta. Ei se halpaa voi olla, koska siitä lumesta pitää kai iso osa haihduttaa.
Ei niitä tunneleita nyt niin kauheasti tarvita. Yksi rautatieasemalta kirjastolle. (Kirjasto ei muuten tekstin karakterisoinnin mukaan ole keskustassa...) Ehkä joku haara niin, että pääsee koskikeskukseen/linja-autoasemalle. Olettaen, että niitä parkkihalleja sinne alle tehdään joka tapauksessa, niin ei sen luulisi älyttömän kalliiksi tulevan.
Torontossa oli sellainen tunneliverkosto koko keskustan alla ja se keskusta on monta kertaa suurempi. Tosin on se kaupunkikin parikymmentä kertainen asukasluvultaan Tampereeseen verrattuna...
No siis keskustan alle pitäisi rakentaa kunnolliset viihtyisät lämmitetyt kävelytunnelit, joissa voisi olla kauppoja. Siis samantyyppiset kuin vaikkapa Montrealissa ja Torontossa. Montrealin maanalainen kaupunki on laajin maailmassa.
Helsingissä sama käytiin läpi viitisen vuotta sitten, rutina oli hirveä, ja nyt kaikki on jo unohtanut koko asian...
Minulla on sellainen käsitys, ettei lunta tarvitse kävelykaduilta haihduttaa vaan sulattaminen riittää, jolloin vesi valuu sadevesiviemäriin myös pakkasella. Kadut eivät silti lainehdi lumisateella, jos ne eivät lainehdi lumettomien aikojen vesisateillakaan.
Tästä seuraa tietysti tiettyjä vaatimuksia katujen rakentamislaadulle sekä lämmityksen sijoittelulle, teholle ja ohjaukselle, etteivät sulamisvedet jäädy.
Onko Tampereella nykyään oikeasti sulana pidettäviä kävelykatuja, siis sellaisia, joita ei tarvitse koskaan hiekoittaa eikä aurata? Kuninkaankatu? Stockmannin nurkilla oleva pieni pätkä?
Helsingissä Aleksanterinkadun lämmittäminen tosiaan herätti melkoista keskustelua.
Ymmärtääkseni "perinteinen" ylläpito konevuokrineen ja palkkoineen tulee kalliimaksi kuin valittu ratkaisu käyttää kaukolämmön paluuvettä kadun lämmittämiseen. Vaikka pari viime talvea ovatkin olleet lähes lumettomia, niin pitkän ajan kuluessa säästöä syntyy ja lisäksi työkoneiden päästöt poistuvat.
Paluuveden lämpötila pitää joka tapauksessa laskea teknisistä syistä tietylle tasolle ja aikaisemmin tuo energia meni harakoille, joten miksi ei käyttää sitä hyväksi?
Minulla ei tietenkään ole mitään sitä vastaan, että kävelykatuja lämmitetään, jos se kerran saadaan tehtyä ilman mitään ihmeempää energian lisäkulutusta.
Se, mikä sulanakin pidetyissä kävelykaduissa on ongelmana on, että ne eivät suojele kylmältä ja tuulelta talvella, eivätkä paahtavalta helteeltä kesällä. (Jälkimmäinen tosin ei Suomessa pahemmin ole ongelma)
Miksei rakenneta kattoa keskustan päälle? On mukavampaa kävellä katon alla raikkaassa ulkoilmassa kuin maan alla. Kesällä katto liukuisi pois. :-)
Lähetä kommentti