torstai 26. helmikuuta 2009
Postmoderni sulkeuma.
Lukion äidinkielenkirjassa - näin muistan, mutta voin olla väärässä - oli pätkä, jossa selitettiin, mitä postmoderni tarkoittaa. En ymmärtänyt silloin, enkä ollut kiinnostunut. Sain käsityksen, että kyse on siitä, että otetaan asioita, jotka ovat periaatteessa yhteensopimattomia ja liimataan ne yhteen ja että tämä on ikäänkuin fiksua. Etäisesti siihen liittyi käsitys, että kaikki on jotenkin leikkiä tai pelleilyä.
Sulkeuma on matematiikassa ongelmaton ja hyvin määritelty käsite, puhuttiin sitten perus joukko-opista ja relaatiosta tai kategorioista. Se tarkoittaa vain sitä, että jokin ominaisuus säilyy kun seurataan nuolta tai relaatiota tms. Esimerkiksi relaation R symmetrinen sulkeuma sisältää paitsi kaikki parit (x,y) joille xRy, myös kaikki parit (y,x) joille xRy.
Hävitysyrityksistä huolimaatta hyvä ja huono maku ovat edelleen olemassa ja liki universaaleja kussakin verraten löyhästi ymmärretyssä kulttuuripiirissä. Kritisoin välillä kielenkäyttöä siitä, että asioita piilotetaan, mutta tietenkin teen sitä itsekin. Yleensä tällä piilottelulla on motivaationa se, ettei haluta osoittaa huonoa makua.
Sanonta "makuasioista ei voi kiistellä" on typerin ja ilmeisin esimerkki kaikista häivytysyrityksistä. Sen variantteina on hurjan suuri määrä argumentteja. Yksilö, joka piilottelee ja vääristelee huonon maun osoittamisen pelossa vetoaa usein tähän joutuessaan tilille epärehellisyydestään. Jos ko. postulaatin kuitenkin hyväksyy, argumentit muodostavat sen, mitä nimitän postmoderniksi sulkeumaksi.
En edes tiedä, onko ylläolevassa tekstissä mitään järkeä. Kärsin jo viikon kestäneestä osittaisesta unideprivaatiosta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
17 kommenttia:
Vasta modernismissa taiteilijat alkoivat olla itsetietoisia, ja pitkään jatkunut itsetietoisuus ja tosissaan oleminen synnyttää tarpeen pilkata sitä. Seurauksena postmodernismi. Postmodernismi oli siis taiteen rappiota. Taidekin liikkuu sykleissä!
Paavi esitti tuossa taannoin, että luontoa ja siten ihmiskuntaa uhkaavat sellaiset asiat kuten ilmansaasteet ja homoseksuaalisuus. Paavi liimaa yhteensopimattomia asioita toisiinsa.
Paavi on postmoderni. Eihän sellaisella hatulla varustettu tyyppi voi olla täysin vakavissaan.
Ei ole. Suosittelen nukkumista.
Se mitä postmodernilla tarkoitetaan riippuu siitä mitä modernilla ymmärretään. Jos moderni on uskoa valtioon, tieteen kaikkivoipaisuuteen, edistykseen niin postmoderni on uskon hiipumista noihin. Jos moderni arkkitehturi on uskoa funktionalismiin, kaupunkisuunnittelu tilan funktionaaliseen jakoon (virkistysalue) niin postmoderni arkkitehturi tai kaupunkisuunnittelu on tämän purkamista.
Ilkeämmin, eikä ollenkaan aiheetta, on huomautettu että jos maailmanselitys ei enää näytä pätevän, on hyvinkin mahdollista että siinä ei ollut alunperinkään mitään järkeä, jolloin sen vastakohta uutena selityksenä on ihan yhtä järjetön. Käsiteellinen malli on väärä, eli väärät muuttujat, ei väärät arvot niille. Vrt. postkommunistit eli neoconit.
Amerikkalaisessa oikeistokeskustelussa postmoderni, relativismi, jne. taas tarkoittaa sitä että ollaan eri mieltä konservatiivien kanssa.
Sain käsityksen, että kyse on siitä, että otetaan asioita, jotka ovat periaatteessa yhteensopimattomia ja liimataan ne yhteen ja että tämä on ikäänkuin fiksua. Etäisesti siihen liittyi käsitys, että kaikki on jotenkin leikkiä tai pelleilyä.
Mahtavaa, että lukion äidinkielenkirjan kaltaisessa paikassa on onnistuttu esittämään näin onnistunut ja paikkansapitävä sanallinen kiteytys postmodernismista!
Tuo kuvailemani käsitys on siis käsitys, joka minulla lukioaikana oli käsitteen "postmoderni" merkityksestä ja muistini mukaan käsitys syntyi lukemalla äidinkielen oppikirjaa. Tämä jälkimmäinen osa siis voi olla väärä, eli käsitykseni saattoi syntyä jostakin muusta.
Myöhemmin tietysti olen lukenut joitain kirjoituksia asiasta ikäänkuin viitteenomaisesti ja käsitys on saanut vähän enemmän vivahteita. Esitetty kiteytys on kuitenkin suunnilleen linjassa sen kanssa mitä ymmärrän "postmodernilla".
Aivan eritysesti, se on suhteessa siihen, mitä modernilla ymmärretään. Moderneilla asiolla tarkoitan yleensä hyvin määriteltyjä, tiukasti paketoituja, koherentteja toiminnallisia kokonaisuuksia.
En edes enää osaa lukea mitä itse tarkoitin "postmodernilla sulkeumalla". Kirjoitus ei ole kyllä oikeastaan postmoderni, vaikka sellaiseksi sitä ajattelin kirjoittamaan ryhtyessäni. Ennemminkin se on surrealistinen, erityisesti viimeinen kappale metakommentteineen voisi toimia tällaisena tulkinta-avaimena.
Paras postmodernista sanataiteesta lukemani teos on edelleen Brian McHalen Postmodernist fiction. Jos nyt ei puhuta nyt niistä 'postmodernin teoreetikoista' eli postmodernista filosofiasta, on tämä puhtaasti sanataiteen puolella soutava, jo vuonna 1987 julkaistu opus edelleenkin rankattu aika korkealle. Ellei sarallaan ihan ykköseksi. Se oli tosin aika puuduttava lukukokemus.
Livekeskusteluissa Brian MacHale on ihan kuin tutkimusaiheensakin. Loputtoman ironinen ja etäinen. Naureskelee pullansa takaa jos miehelle yrittää vakavasti puhua jostain.
Kyllähän noita väitöksiä postmodernista (postmodernistisesta?) taiteesta tehdään vieläkin täällä Suomessakin. Tosin jokainen muistaa aina moisesta kuullessaan mainita, että juttu on jo aika passé. Siitä on tullut vallitseva paradigma ja siten nyt kaikki miettivät kuumeisesti jotakin muuta.
Olen yrittänyt jo pitkään kirjoittaa kaikkiin merkintöihini tägillä "merkitys" useamman tason siten, että teksti tulisi oikeuksiinsa kunnolla vasta kun kaikki tasot ovat läsnä tulkinnassa.
Tässä kirjoituksessa(kaan) ei ole kyse siitä, mitä "postmoderni" oikeasti tarkoittaa, vaan kyseinen sana on tässä vain siinä roolissa, joka ensimmäisessä kappaleessa sille annetaan.
Olen koettanut myös tutkia argumentteja ja argumentaation muotoja näillä teksteillä. Esimerkiksi edellisessä oli itseviittaus ja itseironia, jonka IDA bongasi heti. Tässä puolestaan pyritään vihjaamaan, että postulaattiin "makuasioista ei voi kiistellä" vedotaan tyypillisesti silloin kun on yritetään perustella jotain mikä kuvitteellisen yleisön silmissä on huonoa makua.
Postmoderni sulkeuma tarkoittaa, tai sen oli tarkoitus ainakin vihjata, jotakuinkin sitä, että ihminen rakentaa huonolla maulla itselleen kollaasin argumenteista jotka ovat oikeasti ristiriitaisia, so. yhteensopimattomia.
Epäonnistuin, en ole kovin hyvä kirjoittaja.
Paavi onnistui paremmin. Ja hänen blogillaa on suurempi lukijajoukko.
Siitä on tullut vallitseva paradigma ja siten nyt kaikki miettivät kuumeisesti jotakin muuta.
Vielä kiehtovampaa: siitä on tullut nostalgisoinnin kohde, aivan niin kuin modernista sitä ennen. Vanha kunnon postmoderni! Oli se vaan hienoa aikaa kun subjekti hajosi ja merkitykset pirstoutui, ei hemmoteltu nykynuoriso vaan semmoisen päälle ymmärrä! Bliss was it in that dawn to be alive, but to be young was very heaven!
Nuorena aina kokeillaan juttuja, joissa subjekti hajoaa. Ja vanhempana muistellaan ilolla -- mutta toimitaan viisaammin.
Muistan joskus lukeneeni postmodernista ja sellaiset tyypit vaikutti kyllä jotenkin epäilyttäviltä. Tai siis, kun liimapurkki hajoaa käteen niin vaisto avata heti vessan ovi kilpailee ajatuksen kanssa, ettet niin kuin mitenkään voi tosissasi väittää, että on paljon hauskempaa, jos siihen ovenkahvaan tarttuu.
”…siten ihmiskuntaa uhkaavat sellaiset asiat kuten ilmansaasteet ja homoseksuaalisuus.”
Jostain syystä just tässä alko naurattaan ihan hirveästi. Ei hitto.
Lamppuöljyvarantojen jo himmettyä on jokseenkin todennäköistä, että seuraavat suuret luonnonvarojen omistukseen liittyvät sodat tullaan käymään maapallon suolavarannoista. Suuta kuivaa kun vain ajattelenkin tätä skenaariota.
Pimeys uhkaa meitä niin monelta suunnalta.
Utumies: Pikemminkin makeasta vedestä.
Ei Utumiehen todellisuudessa.
Jos jokin pimeys joskus uhkaa ja satut juuri tuolloin saapumaan Tampereelle niin eiköhän epätoivoisen suun kuivumisen ainakin saa estettyä laittamalla postia.
Jos jokin pimeys joskus uhkaa ...
Kiitän kutsusta!
Sen verran kyllä pitä varoittaa, että Utumies nauttii tätänykyä lähinnä merkityksiä.
Vappujuoma on jäänyt vähemmälle. Toki joskus nautin hiukan mettä -- suoraan kukista, kolibrien tapaan. Tosiasia kuitenkin on, ettei tällaisella aikamiehen ruholla jaksa useinkaan lennähdellä simahanojen äärelle.
Lähetä kommentti