Miten asia hoidetaan ylähuuli jäykkänä? Valtion pankeille antaman pääoman ehtona on, ettei osinkoja makseta ennenkuin valtio (siis veronmaksajat) on saanut omansa takaisin. Juuri näin.
Mitenkä kapitalismin ihmemaassa? Osingoille ei aseteta rajoituksia. Siis aivan oikein. Pankit saavat jakaa valtion avustukset osakkeenomistajille. Tämän perusteluna on käytetty sitä, että muuten pääoman tarjoaminen olisi kansallistamista, kun siinä puuttuttaisiin osakkeenomistajien "oikeuksiin".
Ymmärrän käsitteellisen sekasotkun. Meillä on totuttu ajattelemaan, että USA on jonkinlainen "vapaan markkinatalouden" airut ja että jokin siellä toteutettu typerä politiikka on osoitus tämän vapaan markkinatalouden toimimattomuudesta. Niin tässäkin kohtaa, odotan että vasemmistolaiset haukkuvat amerikkalaista tapaa "vapaana markkinataloutena" ja tietyt tahot kiittelevät sitä oikeana ja hyvänä politiikkana.
Kirjoittaisin jotain lainoista ja yritysten rahoitusrakenteesta, mutten keksi nyt mitään sopivaa iskevää loppukaneettia.
3 kommenttia:
No tuota idiotismia ("USA on vapaan markkinatalouden airut") kyllä kieltämättä löytyy paljonkin, mutta kyllä minusta rationaalisella reaalipolitiikan analyysillä voi päätyä samantyyppiseen johtopäätökseen.
Voi nimittäin ajatella, että koska markkinatalous perustuu kasvuun, sekä talouden että yritysten, jokainen yritys haluaa luonnollisesti kasvaa mahdollisimman suureksi.
Jokainen suuryrityksen kanssa lähemmässä yhteistyössä ollut tietää että suuryritykset ovat järkyttävän hitaita tuomaan markkinoille mitään innovatiivista, tehottomia tuottamaan mitään tai reagoimaan ympäristön muutoksiin.
"Suuruuden ekonomia" perustuu käytännön monopoliin, eli siihen, että innovatiiviset kilpailijat voidaan nitistää tai ostaa pois kuleksimasta.
Kun yritykset kasvavat "liian isoiksi epäonnistuakseen", kukaan ei enää hallitse niitä tai markkinoita.
Tästä näkökulmasta voi sanoa, että USA:n talous eli megalomaanisen sotilaallis-teollisen kompleksin syntyminen vapaan markkinatalouden looginen johtopäätös.
Kuten G.K.Chesterton totesi jo aikoinaan, liikaa kapitalismia ei tarkoita että kapitalisteja on liian paljon vaan että kapitalisteja on liian vähän.
"Jokainen suuryrityksen kanssa lähemmässä yhteistyössä ollut tietää että suuryritykset ovat järkyttävän hitaita tuomaan markkinoille mitään innovatiivista, tehottomia tuottamaan mitään tai reagoimaan ympäristön muutoksiin."
Amerikkalaisessa(kin) suuryrityksessä töissä olleena ja muista juoksuhautakokemuksia kuulleena lisään tuohon, että vaikka KELA on byrokratialtaan höyhenenkevyt niihin verrattuna... Se että amerikkalainen jättikorporaatio on a priori tehokkaampi kuin valtion organisaatio on aikamme suurimpia kusetuksia.
Yritykset eivät yritä kasvaa suuriksi vaan maksimoida voiton. Monesti yritys pilkkoo itsensä osiksi vähentääkseen hallintonsa raskautta.
Lähinnä vain joissain optiottomissa yrityksissä johto alkaa rakennella suurta imperiumia voiton maksimoinnin sijaan.
USA on monella tapaa vähemmän vapaa talous kuin Suomi, toisilla tapaa vapaampi. Asuntolainamarkkinoiden poliittinen sääntely oli siellä raskaampaa kuin täällä, siksi asuntokuplasta ja finanssikriisistä tuli niin pahoja.
Terveydenhoidon ja vuokrien sääntelykin on USAssa paljon pahempaa kuin Suomessa, mutta se ei liity tähän.
Lähetä kommentti