torstai 19. joulukuuta 2013

Evodevo.

Osallistuin blogi"keskusteluun" joka äityi kerrassaan surrealistiseksi. Olen havainnut että ilmiö ei ole ollenkaan harvinainen; siis tilanne jossa jokin asiakysymys josta on runsaasti tutkimustietoa ja evidenssiä, esitetään paitsi kiistanalaisena, myös jopa jonkinlaisena "huijauksena", ja kaikenlainen evidenssi kuitataan epäolennaisena.

En halua ko. kirjoituksen laatijaa osoitella mitenkään erityisemmin sormella. En oikeastaan nostaisi sinänsä edes evoluutioteoriaa keskiöön, mutta se on hyvä esimerkki laajemmasta ilmiöstä. Ilmiön taustalla on käsittääkseni samantapainen signalointitarve joka löytyy usein sinänsä legitiimeissä poliittisissa kysymyksissä, eli ihmiset omaksuvat tietyn näkemyksen, koska se kuuluu asiaan. Tavallaan tässä viitekehyksessä tietysti voidaan ajatella evoluutioon "uskomisen" symmetrisesti olevan eräänlainen signaali. Näin itseasiassa onkin pitkälti, ja esimerkiksi ns. skeptikoiden parissa olen törmännyt tavan takaa signalointiin aidon skeptisyyden sijaan. Esimerkkeinä löytyvät esimerkiksi GMO (jota vastustetaan typerillä argumenteilla, joten jotkut skeptikot yksinkertaisesti kääntävät kaikki GMO-vastustajien argumentit päinvastaisiksi ja esimerkiksi uskovat että Monsanton tapaiset yritykset ovat yksinkertaisesti hyväntekeväisyysorganisaatioita) tai vaikkapa lääketiede (jolloin esimerkiksi kaikki luonnontuotteisiin perustuva lääkintä tuomitaan puhtaaksi hörhöilyksi).

Tämä sai minut ajattelemaan omaa suhdettani evoluutioon ja ylipäänsä uskomuksiini. Kaikkea tulee olla lupa epäillä, mutta tietenkään ei ole mielekästä epäillä kaikkea kaiken aikaa, joten tarkastellaan nyt evidenssiä. Aloittakaamme wikipediasta. Kun alla käytän sanaa "evoluutio" viittaan siis käsitykseen jonka mukaan kaikki (tai ainakin melkein kaikki) eliöt ovat kehittyneet täysin tunnettujen luonnonlakien mukaisesti yhteisestä kantamuodosta.

Darwinismilla on yleiskielessä hieman negatiivinen kaiku. Tämä johtuu osin niistä poliittisista ja muutenkin sekapäisistä jutuista joita "luonnonvalinnalla" ja erityisesti jonkinlaisella "olemassaolon kamppailulla" on perusteltu. En ota niihin kantaa. Muutenkin darwinismi-käsitteen käyttäminen on ei-toivottavaa, koska vaikka Darwinin ajatukset karkeastiottaen kuvaavat sen, miten luonnonvalinta toimii, mekanismit tunnetaan nykyisin niin paljon paremmin, että viittaaminen Darwiniin on suunnilleen yhtä tarpeellista kuin modernissa fysiikassa on tarpeen viitata Newtoniin. On kuitenkin olennaista huomata, että Darwinin käyttämä evidenssi oli pääosin hänen havaintonsa saman lajin sisällä tai läheisten lajien välillä esiintyvistä variaatioista jotka selittyivät eroavaisuuksilla esimerkiksi ruokavaliossa, luonnollisissa vihollisissa, yms ympäristötekijöissä, ja siinä miten näillä variaatioilla näytti olevan merkitystä lisääntymismenestykseen.

Paleontologinen evidenssi on hajanaista; fossiloituminen on kohtuullisen harvinaista. Fossiilievidenssi kuitenkin läpäisee popperilaisen seulan sikäli, että "väärään" ajanjaksoon sijoittuva fossiililöytö esimerkiksi modernista eliölajista kumoaisi käsityksen siitä, että kyseinen laji on kehittynyt varhaisemmista muodoista. Kumulatiivista evidenssiä saadaan eräänlaisen "riippumattoman kokeen" muodossa, kun löydetään jonkin edeltävältä muodolta vaikuttavan fossiilin ja nykyisen lajin väliin ajallisesti ja muodollisesti sopiva välimuoto. Näitä on aikojen saatossa löytynyt lukuisia.

Muotoon perustuva evidenssi toimii erittäin vahavasti paleontologisen evidenssin kanssa yhdessä. Esimerkiksi valailla on jäännöksenä takaraajojen luita, jotka eivät koskaan kehity raajoiksi. Välimuodoilla on suuremmat luut ja niin edelleen hyvin sulavana transitiona muotoihin jotka olivat maaeläimiä ainakin fossiilitodisteiden perusteella. 

Geneettinen evidenssi on aivan murskaavan vahvaa. Ensinnäkin, lähes kaikki fylogeneettisiksi sukulaisiksi fossiilitodisteiden perusteella arvioidut lajit ovat osoittautuneet genomiltaan sukulaisiksi hyvin tarkkaan siinä määrin kuin mihin fossiilitodistuaineisto on viitannut.

Yksi argumentti joka usein esiintyy on, että "kompleksisuus ei voi lisääntyä". Mitä tällä tarkalleenottaen tarkoitetaan, en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Jos sillä tarkoitetaan geeniaineksen lisääntymistä, niin sitä tapahtuu hyvin usein. Yksinkertaisin esimerkki on ihmisellä Downin oireyhtymä, joka aiheutuu yhden kromosomin ylimääräisestä kopiosta - jos kohta kyseinen genomin piteneminen on koko lailla haitallinen. Genomi voi pidentyä kuitenkin esimerkiksi geeni kerrallaan, jolloin jostakin geenistä ilmestyy kaksi kopiota kromosomiin.  Tästä on lukuisia esimerkkejä ja se on havaittu useaan kertaan, mekanismikin tunnetaan melko hyvin. Tällä on sellainen evoluutiota vauhdittava vaikutus, että tämä redundanssi mahdollistaa toisen kopion mutatoitumisen paljon vähäisemmällä valintapaineella kuin jos geeniä olisi vain yksi kopio.

Silmän kehittymistä on pidetty myös useissa lähteissä evidenssinä siitä, ettei mikään näin monimutkainen rakenne voi kehittyä "sattumalta". Todistusaineisto on kuitenkin hyvin vankkaa. Tässäkin kohtaa wikipedian artikkeli on hyvä kohta tutustua asiaan. Tunnetun mutaatiotahdin ja mutaatiomekanismien perusteella tehdyissä simulaatioissa on arvioitu, että ihmisen silmän kaltaisen elimen kehittymiseen hyvin primitiivisestä valoherkästä solukosta, voisi kulua niinkin vähän aikaa kuin 400 000 vuotta. Siksi ei olekaan ihmeellistä, että evidenssi näyttäisi osoittavan siihen suuntaan että silmä on kehittynyt riippumattomasti useampaankin kertaan.  Evoluutiohistoria näkyy enemmän tai vähemmän sellaisenaan silmän kehityksessä alkioilla.

Alkionkehitys onkin muutenkin yksi selkeimpiä kohtia joissa evidenssi puhuu asteittaisen evoluution puolesta. Alkionkehitys haarautuu kahden eri lajin alkioilla erilaisiksi hyvin tarkalleen siinä kohtaa missä näiden yhteinen esi-isä oli kehityksensä "päässä" muun evidenssin valossa. Kehityksen tietyissä vaiheissa esiintyy rakenteita, jotka eivät kehity eteenpäin, tai jotka häviävät kehityksen myöhäisemmässä vaiheessa, kuten esimerkiksi kidusten aihiot nisäkkäillä (ml. ihmiset).

Kaikenkaikkiaan,olisi periaatetasolla aivan mahdollista, että missä tahansa näistä asioista voitaisiin löytää evidenssiä, joka ei lainkaan sopisi teoriaan siitä, että eliöt ovat kehittyneet varhaisemmista yhteisistä kantamuodoista. Esimerkiksi genomissa on aina sellaista DNA:ta, joka ei koodaa mitään eikä osallistu säätelyyn. Tämän DNA:n mutaatiot eivät siten pääsääntöisesti vaikuta fenotyyppiin eli niihin ei kohdistu valintapainetta. Siksi tätä DNA:ta voidaan käyttää eräänlaisena "evoluutiokellona": Kun verrataan kahden melko läheisen lajin DNA:ta tältä osin, voidaan päätellä kuinka kaukana lähin yhteinen esi-isä on. Jos tällaisilla lajeilla löydettäisiin sellaisia proteeineja koodaavia geenejä joiden "etäisyys" olisi merkittävästi suurempi kuin tämän "kello-DNA":n perusteella luulisi, niin tämä olisi evidenssiä sen puolesta että kyseinen geeni ei ole kehittynyt luonnonvalinnan kautta. Teoriassa tosin on mahdollista, että esimerkiksi jokin virus olisi aiheuttanut DNA:ssa olennaisen muutoksen, joten täysin vedenpitävä kumoaminen yksittäinen tällainen tapaus ei olisi.

Toinen keino jolla voitaisiin osoittaa että evoluutiota ei ole tapahtunut, olisi jo edellä mainittu väärässä kerrostumassa esiintyvä fossiili. Esimerkiksi modernin nisäkkään fossiili jossain varhaisella kambrikaudella. Varsinaiset aukot fossiilitodistusaineistossa eivät ole sinänsä todistusaineistoa evoluutiota vastaan. Evoluution puolesta on evidenssinä sensijaan jokainen tapaus, joasa postuloidaan että jokin välimuoto pitäisi olla olemassa ja sellainen löydetään; kääntäen ei voi olla edes periaatteessa mahdollista löytää kaikkia välimuotoja, sillä fossiloituminen on tavattoman harvinaista.

Kolmas evoluutiota vastaan puhuva evidenssi olisi sellainen, jossa jokin rakenne todella voitaisiin osoittaa erittäin monimutkaiseksi ja niin että minkäälaisella välimuodolla ei olisi mitään mahdollisuutta selvitä luonnonvalinnassa. Tällaisesta on vaikea keksiä mitään esimerkkiä, joten täytyisi olla jokin struktuuri, joka olisi fossiilitodistusaineiston perusteella yksinkertaisesti ilmestynyt joihinkin eliöihin, ja jotka alkionkehityksessä eivät antaisi mitään viitettä siitä että ne olisivat voineet kehittyä vähitelle. Tällaisia ei kuitenkaan ole toistaiseksi esitetty.

Abiogeneesi on tavallaan evoluutiosta erillinen teoria. Se siis viittaa käsitykseen, jonka mukaan ensimmäiset elolliset solujen prototyypit kehittyivät jonkin kemiallisen prosessin kautta yksinkertaisemmista molekyyleistä. Tästä on kumuloitunut evidenssiä runsaasti. Ensinnäkin, klassinen Miller-Urey- koe osoitti alustavasti, että aminohappoja voi syntyä oloissa jotka vastaavat osapuilleen varhaisen maapallon ilmakehän ja maaperän koostumusta. Myöhemmät kokeet ovat osoittaneet että tämä on jopa vielä todennäköisempää kuin alkuperäisessä kokeessa tulkittiin. Nukleotidien emäksiä on syntetisoitu matkimalla näitä oloja jo 60-luvulla, ja kokonaisia RNA-polymeerejä  hiljattain. Evidenssiä on lisäksi esimerkiksi siinä, että tiettyjen savilaatujen tiedetään katalysoivan monia reaktioita. Evidenssiä tietenkin täytyy kumuloida ja voi olla että suurin osa - tai jopa kaikki - teoriat osoittautuvat epätodeksi. Toisaalta, muutamassa vuosikymmennessä on edetty tavattoman pitkälle, ja kokeelliset tulokset ovat koko ajan tuoneet hieman lisää evidenssiä.

Kun mainitsin signaloinnista aiemmin, niin todetaan nyt, että tämän evidenssin perusteella kaikista esitetyistä hypoteeseista evoluutio (siis, että kaikella elollisella maapallolla on yhteinen kehityshistoria, ja luonnonvalinta on vastuussa nykyisestä monimuotoisuudesta) on niin vankalla pohjalla että vaadittaisiin todellakin jokin yllä mainituista selkeistä vastaesimerkeistä tekemään edes joten kuten uskottavaksi että mikään vaihtoehtoinen skenaario pitäisi paikkansa. Jos tällaista evidenssiä on esittää, niin epäilijöillä on erittäin vahva argumentti. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut kertaakaan.

Abiogeneesin kohdalla mahdollisille vaihtoehtoisille teorioille on toki enemmän tilaa. Potentiaalisena vaihtoehtona on esimerkiksi pidetty sitä, että  alkeelliset eliöt ovat kehittyneet jossakin muualla ja sitten saapuneet maapallolle esimerkiksi asteroidin törmäyksessä. Tämä tosin ei selitä sinänsä mitään, koska jossakin näiden alkeellisten eliöidenkin olisi pitänyt syntyä.

Vastaavia kysymyksiä voidaan skannata muualtakin, rakenteen ollessa suunnilleen sama. Esimerkiksi voidaan arvioida että mitään ikiliikkujia ei ole olemassa (kukaan ei ole koskaan havainnut merkittävää rikkoutumista termodynamiikan toisessa pääsäännössä). Kylmäfuusio on todennäköisesti huijausta (ml. nämä LENR-laitteet yms). Homeopatia on kokolailla varmasti huijausta. Ihmisen hiilidioksidipäästöt melko suurella todennäköisyydellä ovat aiheuttaneet maapallon keskilämpötilan nousua, ja käytännöllisesti katsoen varmasti ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousun ja merien happamoitumista.  Toki on mahdollista osoittaa kaikki nämä väitteet vääriksi: Voidaan rakentaa ikiliikkuja, LENR saattaa toimia, homeopatialla voidaan kaksoissokkokokeessa todeta olevan parantava vaikutus toistuvasti, ja voi osoittautua että maapallon ilmasto ei lämpenekään. Voi käydä niin että hiilidioksiditaso kääntyykin laskuun vaikka päästöjen määrä kasvaisi jne. Mikä tahansa näistä voi tapahtua ja silloin uskomuksia pitää muuttaa.


On kuitenkin valitettavaa, että tämäntyyppisistä kysymyksistä tehdään signaaleja. Valitettavuus ei riipu siitä, mitä asialla signaloidaan, vaan se on valitettavaa riippumatta syystä. Tähän olen viitannut kun olen sanonut, että jos vihreä vastustaa ydinvoimaa, tämä on epämielenkiintoinen keskustelukumppani. Jos libertaari tai "paleokonservatiivi" uskoo ettei ilmakehän lämpeneminen johdu hiilidioksidimäärän kasvusta tai jos joku hippi uskoo että homeopatia on hyödyllistä, näiden mielipiteellä ei ole informaatioarvoa. Ei siksi, etteikö yksilö voisi toki omaksua viiteryhmänsä mielipiteitä näistä riippumattomasti, vaan siksi että argumentaatiosta tulee löysää ja laiskaa.

Valitettavasti ja aivan liian usein ateismin ja evoluution kanssa on samoin. Tätä on siksi vaikea sovittaa yhteen uskomuksieni kanssa: käsitykseni evoluutiosta ei ole riippuvainen käsityksistäni uskonnosta. Esimerkiksi en pidä mitenkään kummallisena jos jollakulla uskonnollisella henkilöllä on samankaltainen käsitys evoluutioteoriasta kuin minulla. Pidän tällaisen henkilön argumentaatiota asiasta yleensä astetta mielenkiintoisempana. Mutta yhtä en ole vielä koskaan tavannut: En ole tavannut ateistia joka olisi kreationisti...

15 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Luin linkkisi perusteella tuon Tupla-J:n kirjoituksen. Teistisillä ihmisillä on sellainen käsitys, että ihminen on Jumalan suunnittelun paras tulos. Että ihminen on kaiken jumalallisen työn tavoite, lopputulos, huipentuma - mitä nimeä nyt haluaa käyttää. Mutta että siis ihmisen jälkeen ei tule muita vielä kehittyneempiä lajeja. Tätä taustaa vasten on aika ymmärrettävää, että evoluutio on epäilyttävä teoria.

Minusta taas on täysin käsittämätöntä, miten valailla on "sormet", linnuillakin on "sormet" ja ihmisillä on sormet. Miksi ihmeessä näin olisi tai miksi näin tulisi olla, jos kaikilla nisäkkäillä ei olisi sama lähtöpiste?

Olen yrittänyt vartin verran miettiä jotain järkevää kommentoitavaa tuosta ketjusta, mutta en pysty.

Elina Keränen kirjoitti...

Voisitko selittää enemmän tuosta kidusten aihioista ihmisellä?

Minusta on hassua, miten uskonnolliset ihmiset väittävät, että älykäs suunnittelija todistuu olemassaolevaksi ihmisen "täydellisyydellä". Tosiasiassahan ihminen ei ole lähelläkään täydellistä, vaan on monia vähintään tarpeettomia osia, kuten häntäluu ja umpisuoli.

Oletetaan, että nykyinen silmä on täydellinen. Jos siitä puuttuisi jotain, se todistaisi sattumanvaraisesta kehittymisestä, koska se ei olisi täydellinen. Mutta jos ihmiseltä puuttuisi vaikka värinäkö, tai sanotaan puuttuisi näkeminen kokonaan, ihminen luultavasti toimisi maailmassa kuulon ja tuntoaistin varassa, tai vaikka kaikuluotaamalla. Silloin kuulo ja tunto olisivat todisteita älykkäästä suunnittelijasta! Älykästä suunnittelijaa ei voi ikinä olemassa olemattomaksi.

Tavallaan katsotaan asiaa väärään suuntaan: vähän kuin lottovoittaja väittäisi voiton olleen hänen kohtalonsa, koska todennäköisyys on niin pieni. Väistämättä kuitenkin joku voittaa joskus jotakin.

Tiedemies kirjoitti...


http://en.wikipedia.org/wiki/Pharyngula

En tunne suomennosta sanalle "pharyngula", mutta siis se on alkionkehityksessä se vaihe, jossa kaikki selkärankaiset ovat hyvin samanlaisia. Siinä vaiheessa kaikkien eliöiden alkioilla on "kidusaihiot" - nimi on harhaanjohtava toki, koska siitä kehittyy kidukset vain niille eläimille joilla kidukset on.

IDA kirjoitti...

Itse huomasin ajat sitten, että keskustelu teoreettisista viitekehyksistä on yleisellä tasolla aika turhaa. Noin raa'asti yksinkertaistaen luonnontieteiden perusoletukseksi riittää, että asioiden pitää tapahtua luonnossa "itsestään", muu tieteellinen puhe on sitten filosofiaa.

Kumitontun uskontofilosofista pohdintaa häiritäkseni heitän kuitenkin huvikseni, että sekä nykyinen genetiikka, että nykyinen kosmologia ovat lähtöisin hartaiden pappien tieteellisestä työstä ;)

Voisi sanoa niinkin, että kristittyjen on luontevaa epäillä kaikkea, koska ilmoituksen perusteella tiedetään kuvan maailmasta olevan vääristynyt. Keskiössä on koko ajan idea, että me emme näe maailman todellista ja oikeaa tilaa. Tämä nyt on kontroversaali väite, mutta juuri siksi luonnontieteellinen kehitys räjähti käyntiin juuri kristillisessä maailmassa. Ja vaikka nyt näyttää, että tässä ollaan huipulla ja menossa kovaa vauhtia eteenpäin ei mikään takaa, ettemme olisi rajun taantuman kynnyksellä juuri siksi, että meiltä on kadonnut. tai katoamassa, näkemys totuudesta.

Tiedemies kirjoitti...

Mnoo, tieteelliseen maailmankuvaan kuuluu se, että jokainen väittämä voi olla väärä, jos vaan sille löytyy sopiva vastaesimerkki. Popperilaisittain ajateltuna jokainen väittämä joka on jotain muuta kuin turhaa suun pieksentää, pitäisi voida esittää sellaisessa muodossa että siitä selviää millä tavalla voidaan todeta jos väittämä ei pidäkään paikkaansa.

Tarkoitus ei siis ole se, että väitetään että maailman voi havaita "oikein", tai että edes olisi mitään "oikeaa" mitä voisi havainnoida. Sensijaan asiat joista puhutaan, ovat asioita jotka voivat ilmetä jotenkin, mutta myös olla ilmenemättä. Tarkoitus ei pääsääntöisesti ole kuvata sitä millainen maailma *on* vaan sitä millainen se *ei* ole.

Tomi kirjoitti...

Kumitonttu, mitä linnut tekee tekstissä, jossa höpötät nisäkkäistä? Linnut eivät ole nisäkkäitä eikä edes niille kovin läheistä sukua. Krokotiilit ovat lintujen lähimpiä eläviä sukulaisia ja muut "matelijatkin" (matelijat eivät ole oikea kladi eikä nimitystä tulisi käyttää) ovat linnuille läheisempää sukua kuin nisäkkäät.

On totta, että kaikilla maaselkärankaisilla (tai niistä polveutuvilla esim. valaat) on varpaat tai niiden surkastumat. Tämä on hyvä evidenssi yhteisestä kantamuodosta.

Tomi kirjoitti...

TM, Popperille en itse juuri arvoa anna. Hän oli uskovainen höyrypää, joka tuki kreationismia. Popperin filosofia lähti marxismin vastustuksesta.

Yleensäkin tieteenfilosofia on enemmän tai vähemmän tarpeetonta. (kuten muukin filosofia) Ei tiedettä tekevät sitä juurikaan huomioi.

Tiedemies kirjoitti...

Tiedettä tehdään tieteen metodein. Niillä on jokin perustelu, vaikka sitä ei aina mietitäkään tehtäessä tiedettä. Raja filosofian ja metodologian välillä on häilyvä.

Tomi kirjoitti...

Ateistista kreationismia voi olla olemassa. Sir Fred Hoyle sanoi olevansa ateisti, mutta hän suhtautui evoluutioon kriittisesti. Hän myös suhtautui kriittisesti alkuräjähdykseen, hän tuki ns. jatkuvan luonnin teoriaa (nimi on huono, mutta teoria on järkevä). Ennen kosmisen mikroaaltotaustasäteilyn löytymistä oli jatkuvan luomisen teoria yhtä järkevä kuin alkuräjähdysteoria.

Tomi kirjoitti...

Ateismin ja evoluution yhteis on, että evoluutioteoriaan tutustuminen johtaa usein ateismiin. Tällaista tapahtuu varsinkin hyvin uskonnollisista piireistä tuleville, joiden kristinuskon on ollut hyvin jäykkää ja kirjaimellista.

Evoluutiota ei voida yhteen sovittaa kirjaimellisten raamatuntulkintojen kanssa. Joten, jos henkilö on uskovainen ja kannattaa evoluutioteoriaa, niin hänen uskonsa täytyy olla hyvin joustavaa, ja hänen täytyy ottaa raamattu vertauskuvallisena.

Tomi kirjoitti...

TM, miksi signalointi on sinusta niin valitettavaa. Argumentointi voi olla hyvää riippumatta siitä miksi mielipiteeseen on päädytty.

Harva ihminen oikeasti päätyy mielipiteisiinsä pelkästään punniten argumentteja. Tunneseikat ovat usein paljon tärkeämpää.

Sinäkin signaloit koko ajan. Olet useissa asioissa libertaari ja signaloit tätä. Kuitenkin näet libertaari-nimityksen kielteisenä etkä halua identifioitua siihen.
Toisaalta sinulla on hyvin konservatiivisia mielipiteitä esim. perhepolitiikasta, vaikka haluat identifioitua ei-konservatiiviksi.

Tiedemies kirjoitti...

En halua identifioitua konservatiiviksi koska en jaa konservatiivien arvoja. En halua myöskään identifioitua libertaariksi enkä vasemmistollaiseksi koska tosiasioita ei voi johtaa arvoista eikä toisin päin.

Minun mielipiteeni perhepolitiikasta eivät ole erityisen konservatiivisia. En vastusta aborttioikeutta (vaikka pidän aborttia vastenmielisenä, ei se kuulu minulle) enkä halua puuttua esimerkiksi naisten avioero-oikeuteen jne. En vastusta ehkäisyä tai sukupuolivalistusta nuorille, päinvastoin. En myöskään ole sitä mieltä että vanhempien pitäisi saada kurittaa lapsiaan enkä vastusta perhevapaiden kustannusten tasaamista.

En ymmärrä missä mielessä olen mielestäsi konservatiivinen. Moraaliset kysymykset eivät minun mielestäni kuulu politiikkkaan sellaisina kuin konservatiivit ne ymmärtävät.

Libertarismi on minusta ainoastaan hyvä vertailukohta. Ihmiset tekevät usein typeriä ja haitallisia ratkaisuja. Minusta on mielekästä että erilaisia poliittisia ohjelmia verrataan siihen mitä tapahtuisi jos ei tehtäisi yhtään mitään. Tämä on siis peruslähtökohtainen testi jonka jokaisen poliittisen päätöksen pitäisi läpäistä. Jos lopputulos on olennaisesti tehottomampi kuin se että ei tehdä mitään (ns libertaari benchmark) niin silloin ei pitäisi tehdä mitään.

Se, miksi pidän libertaari-nimitystä haitallisena on, että libertaarien käsitys on pääsääntöisesti se, että ylipäätään ei pitäisi tehdä mitään mikä puuttuu ihmisten "oikeuksiin". Minusta ihmisillä ei ole yhtään mitään sellaisia oikeuksia joita joku taho (ml ihmiset itse) ei ole turvaamassa. Oikeudet ovat sopimuskysymyksiä, mitään "luonnonoikeutta" tms ei ole olemassakaan. Toki on olemassa joitain asioita mistä melkein kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän yhtä mieltä, mutta tämä on minusta eri asia.

Arvoja vastaan ei voi argumentoida. Jos joku ihminen haluaa eri asiaa kuin sinä, voidaan neuvotella vain lopputuloksesta joka on kompromissi. Toisaalta ihmiset eivät edes ymmärrä arvojen ja tosiasioiden eroa. Esimerkiksi vasemmistolaisissa on paljon ihmisiä joiden mielestä tosiasiat ovat arvokysymyksiä. Kuten esimerkiksi se, että onko hoitavan lääkärin työsuhde kunnan vai yksityisen lääkäriaseman kanssa, on "arvokysymys". Minusta tämä on absurdia. Arvot ovat jotain muuta.

Tomi kirjoitti...

TM, voi olla, että muistan väärin, mutta olet ilmaissut jyrkkiä mielipiteitä esim. yh-äideistä ja päihdeongelmaisista äideistä (esim. olet ehdottanut pakosterilisaatiota).

Myös jossain rikosasioissa lähestyt konservatiiveja vaatimalla kovia rangaistuksia.

Tiedemies kirjoitti...

Olen toki todennut jossakin yhteydessä, että yksinhuoltajuus on tilastojen valossa haitallista lapsille. Toki tämä voi johtua siitä, että jotkin tekijät aiheuttavat sekä yksinhuoltajuutta että sosiaalisia ongelmia näiden lapsille. Olen myös todennut, että vasemmiston tapa rahoittaa ongelmia eikä niiden ratkaisuja vaikuttaa hölmöltä. Eli jotenkin niin, että jos yksinhuoltajuutta subventoidaan, niin yksinhuoltajuutta saadaan silloin enemmän, ja siinä määrin kuin yksinhuoltajuus on se mikä ongelmia aiheuttaa, yksinhuoltajuuden subventoiminen pahentaa ongelmia. Nämä ovat tosiasioita joilla ei ole mitään tekemistä "arvojen" kanssa, vaikka vasemmistolaisittain asioita hahmottavat väittävätkin usein niin. Tämä on sivumennen sanoen pääasiallinen syy sille, miksi en ole vasemmistolainen.

Mitä tulee kriminaalipolitiikkaan, olen ilmaissut, että rikosten ja niihin liittyvien rangaistusten pitäisi jotenkin toteuttaa yleis- ja erityisestävyyttä, ja niiden pitäisi perustua tarkoituksenmukaisuudelle. On järjetöntä rangaista ankarasti silloin, jos vähäinen rangaistus toimii riittävänä pelotteena ja toteutuessaan ehkäisee tekojen uusimista.

Toisaalta pidän aika erikoisena ja valitettavana sitä, että joku vajaa kolmekymppinen voi olla kolmatta kertaa oikeuden edessä henkirikoksesta. Erityisesti henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa pitäisi siirtyä senkaltaiseen rangaistuskäytäntöön, joka perustuisi tilastolliseen päättelyyn siitä, millaiset rikokset yhdessä ennakoivat tulevaa rikosuraa. Esimerkiksi muutama vuosi takaperin ostoskeskuksessa murhannut mies oli ymmärtääkseni syyllistynyt aiemmin pahoinpitelyihin, ampuma-aserikoksiin ja laittomiin uhkauksiin. Tällaista "kolmikkoa" tulisi (esimerkiksi) voida pitää sellaisena "synergistisenä" rikoskokonaisuutena, joiden perusteella yksilö tulisi voida todeta selkeästi vaaraksi ympäristölleen. Samoin jos joku on syyllistynyt kahdesti henkirikokseen, pitäisi olla selvää, ettei tällainen tyyppi voi olla alle kolmekymppisenä vapaalla jalalla. Väkivaltarikolliset rauhoittuvat vanhemmiten.

Tomi kirjoitti...

Oletko siis sitä mieltä, että yksinhuoltajia ei tule subventoida?

Itse olen sitä mieltä, että subventointi ei aiheuta yksinhuoltajuutta. Ennen subventointia lapset tapettiin tai hylättiin.
En usko, että au-raskaudet ovat lisääntyneet yhtään subventoinnin takia. Avioerot ovat toki lisääntyneet, mutta se vi johdu subventoinnista vaan avoeroista on tullut sosiaalisesti hyväksytympiä.

Mieleltään terve täysi-ikäinen murhaaja ei ole alle 30 vuotiaana kahta kertaa tuomiolla murhasta. Se on mahdotonta.
Itse poistaisin tapon kokonaan rikoslaista ja katsoisin kaikkien henkirikosten olevan murhia. Tällöin poistuisi lyhyet tappotuomiot.