perjantai 11. kesäkuuta 2010

Ihmeiden aika.


Olen yleisellä tasolla lattean ja pidättyväisen ilmaisun kannattaja. Erityisesti karsastan kaikenlaista imelää ilmaisua. Tästä huolimatta olen kuitenkin vaikuttunut symphony of science- musiikkivideoista, niiden ilmeisestä imelyydestä huolimatta.

Joiltain ihmisiltä puuttuu kyky ihmetellä asioita. Ihmettelemisellä en tarkoita nyt mitään banaalia paheksuvaa päivittelyä tai sekavuutta lähentelevää pelonsekaista hölmistymistä, vaan sitä, että ilmiö, olio, tai asia ikäänkuin kehystetään ajattelun ja tarkastelun kohteeksi. Tähän voi liittyä arkiajattelun ja tunnettujen tosiasioiden problematisointi tai sivuuttaminen, mutta ennenkaikkea siihen sisältyy asenne, jonka mukaan ei oteta mitään tarkastelun kohteeseen liittyvää seikkaa itsestäänselvyytenä. Tämä on sukua uteliaisuudelle, eli halulle ymmärtää ja tietää asioita pelkän tiedon ja ymmärryksen itsensä vuoksi.

Kaikkea ei tietenkään voi tarkasteluissa problematisoida. Siksi esimerkiksi tässä kirjoituksessa on tavattoman paljon sellaista taustateoriaa, henkilöhistoriaa, jne., jota en erittele. Se perustuu kuitenkin Maslowin hierarkian kaltaiselle ajattelulle. Sen voi problematisoida ja sitä voi ihmetellä, ja kaikki se mitä tässä sanotaan, on jotenkin ehdollista sille, että ihmisen uteliaisuus saa tilaa toimia.

Erilaiset suljetut ajattelusysteemit voidaan tässä viitekehyksessä aina ajatella vastaavan inhimillisiin tarpeisiin joko problematisoimalla ne siten, että synnytetään jatkuva puutostila tai jokin alemman tason tarve, jonka suhteen ihminen ei koskaan voi olla täysin tyytyväinen. Teoriassa - joka ei ole itsestäänselvä, eikä mitenkään ilmeisellä tavalla tosi, vaan tässä ainoastaan retorinen apuväline - siis tällainen kieltäminen palvelee uteliaisuuden tukahduttamisen tarvetta. Esimerkiksi erilaiset totalitaariset poliittiset opit, kuten vaikkapa juche, voivat elää koska ne implementoituna tuhoavat materiaalista hyvinvointia ja siten pakottavat ihmiset keskittymään perustarpeiden tyydyttämiseen. Tämän vuoksi myös melkein jokaisessa uskonnossa esiintyy erilaisia seksuaalisuuden kieltäviä tai sitä erityisen voimakkaasti kontrolloivia mekanismeja myös muuten kuin sosiaalisten funktioiden (isättömyyden ehkäisy, sukupuolitaudit jne.) toteuttamiseksi.

"Tieteellinen maailmankuva" perustuu ihmettelyyn. Voidaan oikeastaan sanoa, ettei se ole mitään muuta kuin sitä, että jos ihmeteltyämme saamme jonkin ajatuksen siitä, millainen maailma saattaisi meidän mielestämme olla, meidän tulee verrata tätä käsitystä siihen, mitä voimme havaita. Käsitystä, jonka mukaan tämä prosessi - näin ylimalkaisesti ja abstraktisti esitettynä - tuottaa ylivertaisen käsityksen tosiasioista ja niiden suhteista, voi pitää "tieteellisen maailmankuvan" perusteena, jonkinlaisena aksiomana. Siihen voi ikäänkuin vain uskoa tai olla uskomatta. Sen voi kuitenkin alistaa mille tahansa testille, ja se kestää sen.

On hyödyllistä ymmärtää ihmettelyn, uteliaisuuden jne. rooli myös laajemmin. Ihmettely tuo elämään sisältöä ja rikkautta. Ihmettely ei siis ole pelkästään väline, vaan se on myös arvo. Kuten kaikki arvot, sekin täytyy vain omaksua, ja niin valitettavaa kuin se onkin, kaikilla ihmisillä ei mitenkään väistämättä ole kykyä omaksua sellaista. Usein niidenkin kohdalla, joilla tällainen synnynnäinen kyky on, täytyy sitä kultivoida. Muutoin se viimeistään myöhemmällä aikuisiällä sammuu.

6 kommenttia:

Utumies kirjoitti...

No niin nyt alkoi soida päässä Röyhkän 'Tyttö sinä olet tähti'.

Juho kirjoitti...

Kun ihmettelee, pitää asioita miettiä, perustella ja ottaa huomioon, ja sellainen voi olla stressaavaa. En yhtään ihmettele, etteivät kaikki siitä innostu. Etenkin kun vaihtoehtona on tarjolla yleisesti hyväksyttyä Oikeassa Olemista.

Antti kirjoitti...

Descartesin mukaan tunteista tärkein on ihmettely, sillä se on tila, jossa voimme kohdata jotakin ennakko-odotuksiimme ja arvojärjestelmäämme sopimatonta. Ihmettelyyn kykenevä pystyy siis havaitsemaan sen, mitä ei osannut odottaa eikä ennakoida, sekä sellaisen, minkä otaksui toisenlaiseksi. Tämä kyky on Descartesin mukaan kaiken oppimisen ja maailmaa koskevan tiedon ehto.

Descartes uskoi, ettei ihmettely onnistu kaikilta: "Vaikka onkin laita niin, että vain tylsät ja typerät eivät taivu ihmettelyyn, on toisaalta totta, etteivät kaikkein henkevimmätkään ole siihen taipuvaisimpia. Taipumusta ihmettelyyn on parhaasta päästä niissä, joissa on varsin terve järki, mutta jotka eivät ole kovin omahyväisiä."


http://www.hs.fi/juttusarja/virkkunen/artikkeli/Kannattaa+uskoa+vahvan+sis%C3%A4ll%C3%B6n+voimaan/1135255783855

Tiedemies kirjoitti...

Antti, kaikki olennainen on tietysti sanottu jo maailmanhistoriassa moneen kertaan. Ihmisiä on ollut yksinkertaisesti jo niin paljon, että olisi hybristä kuvitella voivansa sanoa jotain omaperäistä.

Antti kirjoitti...

Tarkoitukseni ei ollut latistaa tunnelmaa ja sanoa, että tämäkin on jo sanottu. Päinvastoin oli hienoa lukea tekstisi, jossa oli jokseenkin samankaltainen muotoilu kuin taannoin lukemassani Virkkusen kolumnissa.

Tiedemies kirjoitti...

Ei se mitenkään latistanut, enkä siten sitä tulkinnut. Päinvastoin, on hienoa, että ajatus ei ole liian omaperäinen, se osoittaa, että siinä on todennäköisemmin jotain järkeä.