tiistai 23. kesäkuuta 2009

Vaihtoehdottomuus, välinäytös.

Tilasin kaksi kirjaa. Ensimmäinen oli Boldrin & Levinen Against Intellectual Monopoly. Maksoin kirjasta siitä huolimatta, että sen saa ladattua ilmaiseksi; en olisi todennäköisesti maksanut penniäkään, jos näin ei olisi. Syy maksuvalmiuteeni on, että yksinkertaisesti pidän kirjoista. Joku reilu 10 euroa kirjasta, vaikka onkin paljon, on kuitenkin sen verran pieni kustannus, että paperikopion arvo on minulle reippaasti tuota suurempi. Kaikille ei näin ole, joten heille saman informaation kuuluu olla saatavana rajakustannuksin.

Toinen kirja - tai oikeastaan pamfletti - oli Kinsellan Against Intellectual Property, joka on toki vanha ja jota olen jo lueskellutkin vähän, mutta ajattelin tukea roposillani myös vähän "toisinajattelijoita", eli Mises-instituuttia. En ole libertaari, mutta tässä nimenomaisessa asiassa libertaareilla on järkevää sanottavaa.

Economistin economics focus muutaman viikon takaa käsittelee IPR:n murtamisen problematiikkaa. Pohdinta rajoittuu kuitenkin kilpailulainsäädännön näkökulmaan, joten se ei sisällä mitään kovin ansiokasta IPR-kritiikkiä sinänsä. Idean IPR:n murtamisesta yhtenä keinona kilpailulainsäädännön työkalupakissa pitäisi olla kuitenkin enemmän esimerkiksi libertaarien mieleen kuin vaihtoehtojen. Kettunen käsitteli rinnasteista asiaa.

Soininvaara käsittelee oppikirjojen ja IPR:n suhdetta. Hänen esittämänsä keino ei ole huono, ja toimii IPR:stä riippumatta. Ideana on siis, että koska oppikirjojen tuottaminen vaatii sisällöntuottamista, niin maksetaan sisällöstä sisällön mukaan ja maksetaan kirjoista marginaalikustannus. Sisältö ei muutu niukaksi tai kalliimmaksi tuottaa vain siksi, että koulut pakottavat lapsia hankkimaan kirjoja. Kustantajien toimintaan näyttäisi liittyvän rent-seekingiä tai ainakin jonkinlaista pelaamista sillä, että painostetaan kouluja hankkimaan uusia kirjoja joka välissä. Tämä on tyypillinen IPR-epäkohta.

Piraattiliitto, joka on itselleni uusi tuttavuus, näyttää linkittävän ja kommentoivan monia IPR-ylilyöntejä. Linkitetyssä tekstissä siis yksinhuoltajaäidille mätkittiin miljoonakorvaukset siitä, että hän jakoi koneeltaan tekijänoikeuden alaista materiaalia. Tämänkaltaiset tuomiot ovat yhtäältä IPR-apologeetikkojen painajainen toisaalta märkä uni.

IPR-keskustelu on Suomessa melkein mahdotonta kahdesta syystä:
Ensiksikin, "piraatit" esittävät argumenttinsa toki nykyään jo asiallisesti ja kiihkottomasti, mutta argumenttien perustana henkilökohtainen vapaus. Tämä ei ole väärä tai huono perustelu, mutta se ei toimi, koska suomalaiset eivät tyypillisesti arvosta vapautta, vaan toimivuutta. Itse en perustele IPR-vastustustani vapauksien kautta, vaan pyrin argumentoimaan IPR-ajattelun virheellisyyden ja haitallisuuden kautta.

Toiseksi, suomalaiset ovat tyypillisesti hyvin auktoriteettivetoisia. Suomalaista poliittista keskustelua leimaa erittäin voimakas väistämättömyyden retoriikka. Tämä näkyy esimerkiksi maahanmuuttokeskustelussa. Vaikka olen paljon enemmän nykyisen "ihanan, luonnollisen ja väistämättömän" politiikan kannalla kuin esimerkiksi nykyisen IPR-lainsäädännön kannalla, niin tällainen perustelu ei ole älyllisesti kestävää. Yhteiskunta koostuu ihmisistä, ja ihmisten toiminnassa ihmisiä kohtaan ei ole mitään "väistämätöntä", siis ihmisten toiminnasta riippumatonta. IPR-ajattelun kääntämiseksi tällainen väistämättömyyden retoriikka on rikottava. Siksi pyrin argumentoimaan, että IPR:n poistaminen on välttämättömyys ja ainakin jonkinasteisesti väistämätön teknologian kehityksen seuraus.


Niille lukijoille, joita IPR ei kiinnosta, pahoittelen, että keskityn tähän asiaan näin paljon.

6 kommenttia:

Mikko kirjoitti...

Tämä ei ole väärä tai huono perustelu, mutta se ei toimi, koska suomalaiset eivät tyypillisesti arvosta vapautta, vaan toimivuutta.

Erittäin hyvä huomio.

IDA kirjoitti...

Onko IPR termille mitään hyvää suomennosta?

Älylliset omistusoikeudet kuulostaisi surkealta vaikka siitä saisikin pahaenteisen ÄOO - lyhenteen ;)

bataatti kirjoitti...

IDA: immateriaalioikeudet.

Ja propsit sinullekin, Tiedemies, näistä vaihtoehdottomuuskirjoitteluistasi! Jo näillä neljällä pikku kirjoitelmallasi olet tuottanut enemmän mielenkiintoista ja oikeasti älyllistä tekstiä kuin useimmat immateriaalioikeusblogit koskaan.

Pahanilmanlintu kirjoitti...

Ylilyönteihin liittyen: luulen että IPR-ajattelun se osa, joka on RIAA-tyyppisen kampanjoinnin perustana (tämä jonka mukaan waretus on aina varkautta puuttuvan myynnin muodossa), on jossain määrin riippuvainen tietynlaisesta matalan profiilin pitämisestä.

Oletettavasti RIAA:lla on tiedossa aika paljonkin ihmisiä joita voisi sopivan hetken tullen haastaa oikeuteen. Jos nämä kaikki haastettaisiin kerralla niin siitä seuraavalla mediamyllytyksellä olisi ehkä sellainen keisarin uudet vaatteet -vaikutus IPR-argumentointiin. Olisi ihan mielenkiintoista lukea valistunutta pohdintaa vaikka Suomessa tapahtuvan hyvin laajan omatoimisen ilmiantokampanjan mahdollisuuksista.

Jukka kirjoitti...

En voisi olla Kettusen kanssa enempää eri mieltä. On kuluttajien etu että kilpailuviranomaiset sekaantuvat Microsoftin toimintaan tässä asiassa.

Yksityinen yritystoiminta ei ole millään lailla pyhä. Ellei kilpailuviranomaisia ja anti-trusti-lakeja ei olisi monopolit kyllä jylläisivät.

Mikä haitta tästä nyt todellisuudessa syntyi ? Jos Microsoftin Euroopan paketissa nyt ei ole yhtään browseria se on oikeastaan vain hyvä. Ihmiset ottavat selvää asioista ja huomaavat että Linux on halvempi ja parempi paketti.

Microsoftin käyttäjä on kuin narkomaani joka jäää kiikkiin Microsoftin tuotteisiin. Monet käytävät vieläkin Microsoftin Officea ja maksavat siitä Microsoftille maltaita'suojelurahaa vaikka ilmaisiakin tuotteita - esim. Googlen docs - on olemassa.

Tiedemies kirjoitti...

Niin, itse olen Jukan kanssa samaa mieltä asiasta. Kettusen käsitys ei siis vastaa omaani.

IPR-kysymys ja etenkin nykyisen IPR-järjestelmän seuraukset ovat vähän problemaattisia libertaareille, koska yhtäältä markkinoiden toimintaan ei pitäisi puuttua mutta toisaalta, on jo puututtu yhdellä tavalla ja luoto epäkohtia, joita ei ilman puuttumista olisi olemassa. Onko näiden epäkohtien korjaaminen väärin vai ei? Selvästi heidän mielestään parempi olisi poistaa alkuperäinen epäkohdan aiheuttanut rakenne (tässä siis IPR), mutta jos se ei ole mahdollista, niin mitä sitten pitäisi tehdä?