Vuosi vaihtui neljä viikoa sitten sitten maapallon kaukaisimmassakin kolkassa. Vuoden 2021 saldona voin pitää sitä, että kirjoitin silloin tasan yhden kirjoituksen, jossa julistin etten palaa kirjoittamaan blogia.
Nyt, noin myöhemmin, huomaan kirjoittavani taas. Kirjoittaminen on ollut minulle aiemminkin eräänlainen terapiamuoto, ja keino tuottaa identiteettini rakennusosia, kuitenkin rajatusti.
Treenaaminen on ollut minulle oikeastaan ainoa elämänalue jossa olen kokenut voivani onnistua edes jotenkin viimeisten kuuden vuoden aikana; kaikilla muilla elämänaloilla olen epäonnistunut. Tai epäonnistuminen on vahva sana tässä; tarkoitan, etten ole kokenut pääseväni eteenpäin sillä tavalla vuosiin, jolla koin että olisi tarpeellista ja tarkoituksenmukaista.
Aloitin verkkovalmennuksen "Voimaa ja lihasmassaa I" tällä viikolla. Tai oikeammin viime viikolla, sillä tein silloin ykkösmaksimien yritykset. Olin kaikissa selvästi jäljessä siitä, mihin pari vuotta sitten pystyin. Maasta vedin 180kg, penkistä nousi 115kg, kyykyssä sain 130kg ja lisäpainoleuanvedossa 30kg, yhteiskuormalla 116kg. Kyykky on pudonnut eniten, ennätykseni siinä on ollut 155kg.
Koen että fyysinen suorituskyky on eräänlainen perusvelvollisuuteni. Se ei tietenkään ole mitenkään erityisen kovalla tasolla, eikä koskaan ole ollutkaan, mutta tämä on epäolennaista. Olennaista on se, että pyrin parempaan. Meillä ihmisillä on perustarve päästä elämässämme "eteenpäin" jollakin tavalla. Jumissa olemisen tunne syö pikku hiljaa ihmisen sisältä, ja jos se on kaikilla elämänaloilla, niin ihminen lopulta masentuu. Näin uskon. Siksi fyysisestä kunnosta huolehtiminen on hyve.
Aktiivinen, myötätuntoinen hyväksyntä on olennaista. Se, että suhtautuu itseen myötätunnolla, ei tarkoita että tekee itselleen tekosyitä ja selityksiä, vaan sitä, että ymmärtää että omat haasteet todella ovat haasteita ja ymmärtää olla lisäämättä kuormaa syyttelemällä ja soimaamalla itseään siitä, jos asiat eivät mene nappiin. Satunnaisuutta sisältävien pelien, kuten pokerin tms. parissa tällaista syyttelyä -- ja sen kääntöpuolena itsetyytyväisyyttä -- siitä, että onnistuu, kutsutaan nimellä resulting. En tiedä tämän suomennosta, enkä yritä sitä sanalla kuitata; Sillä viitataan siihen, että oman pätevyyden tai onnistumisen tms mittarina pidetään sitä, mikä on lopputulos, ei sitä, kuinka hyvä päätös oli suhteessa siihen mitä tiesi.
Esimerkki: Pokeripöydässä ollaan paljastamassa viimestä korttia. On erittäin todennäköistä että voitan; koko pakassa on vain yksi kortti, ja vain erittäin pienellä todennäköisyydellä vastustajalla on juuri tietyt kortit, joilla voin hävitä pelin. Pistän all-in. Vastustaja pistää all-in.
Teinkö oikean ratkaisun? Ja ennenkaikkea, riippuuko se siitä, mikä kortti kääntyy? Tämä on se olennainen kysymys. En voi vaikuttaa siihen, mikä kortti kääntyy. Voin vaikuttaa siihen, pistänkö kaiken peliin. Se, kannattako näin tehdä, riippuu tietenkin siitä, mikä kortti kääntyy, mutta en voi tietää tätä ennen päätöstä, joten päätös on tehtävä sen perusteella mitä tiedän. Jos tiedän, että vain yksi kortti voi johtaa tappiooni, niin yhdessä tapauksessa neljästäkymmenestä kuudesta (koska tiedän jo kuusi korttia, jäljellä on 46 tuntematona) teen "huonon" päätöksen ja muutoin "hyvän".
On selvää että itsensä syyttäminen pienen todennäköisyyden tapahtumista on turhaa. Itsemyötätunto on siksi hyve.
Tunteet ohjaavat toimintaamme. Tätä ei voi kiertää eikä voi välttää; on haihattelua kuvitella että yksilö voisi koskaan olla tunteeton tai täysin vailla tunnetta päätöksenteossa. On kuitenkin keinoja joilla voimme siirtää päätöksenteon hetkeä niin, että tietyt tunteet eivät vaikuta. Esimerkkejä tästä on lukuisia. Esimerkiksi klassinen "Pay yourself first" toimii niin, että kun saat rahaa, esimerkiksi palkan, niin laita siitä aina ensimmäiseksi tietty, ennalta päättämäsi siivu säästöön ja kohtele vain loppuosaa rahasta siten, että voit maksaa sillä menojasi. Näin teet päätöksen hetkenä jolloin sinulla on parhaat mahdollisuudet säästää. Tai analysoi pelaamiasi pelejä ja tee päätöksiä kuten "tässä tilanteessa toimin jatkossa näin", jotta pelin keskellä jännitys, pelko, tms tunteet eivät ohjaa toimintaasi. Tee laskentakaava erilaisille päätöksille ja noudata kaavaa. Luota prosessiin. Ja jos se näyttää tuottavan huonoja tuloksia, niin analysoi ne huolella, välttäen "resulting"-ilmiötä.
Järjestelmällisyys on hyödyllinen hyve.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti