tiistai 5. toukokuuta 2020

Peli kovenee

Kun opiskelin aikanaan kansantaloustiedettä, eräs luennoija -- en sano "legendaarinen", koska en tunne kulttuuria vaikka mieli tekisi -- Hannu Laurila totesi että talous ymmärretään usein niin että se keskittyy rahaan tai "bisnekseen", mutta todellisuudessa se on ihmisten preferenssien ja ennen kaikkea ajankäytön tutkimista.

Nokkelimmat pokkelimmat tietenkin toteavat että aika on rahaa, ja siten näillä näkökulmilla ei lopulta ole kovin paljoa eroa. Eikä olekaan.

Yksi hieman itseäni häirinneistä näkökulmista tähän pikkiriikkisen viruksen aiheuttamaan maailmanmyllerrykseen on ollut puhetapa, jossa kysellään, mennäänkö talous vai terveys edellä. Kuten olen aikaisemmin joskus todennut, jos minulla olisi tarpeeksi suuri pyssy, korjaisin sillä sosiaalisia ja epistemologisia ongelmia. Tähän ongelmaan ei taida olla tarpeeksi suurta pyssyä kenellekään.

Usein esitetään että esimerkiksi taantumasta tai työttömyydestä huolestuvat tahot ovat tosiasiassa vain suuryritysten yms asialla. Toivon että tämä nykyinen kriisitilanne avaisi ihmisille asian todellisen laidan. Valitettavasti elän itse kuplassa, jossa siisteissä, usein akateemisissa töissä työskentelevät ihmiset kokevat tämän tilanteen lähinnä vähän vaivalloisena, kun joutuu tekemään etätöitä tai kun lapset ovat kotona eivätkä koulussa. Nämä samaiset ihmiset edelleen kuvittelevat että talouden valtaisa notkahdus tässä on vaan pikkuinen näpäytys ahneille kapitalisteille, näpäytys, jonka nämä ovat ansainneet, ja josta näkyy vieläpä se hyvä asia että ihmiset ovat vähentäneet lentämistä ja autoilua niin paljon että paikoin ilmanlaatu on parantunut huimasti ja hiilidioksidipäästöt jopa romahtaneet.

Avarakatseisemmat näkevät ehkä sen "hieman kiusallisen" seurauksen, että esimerkiksi ravintola-alalla ja monilla muilla vastaavilla palvelualoilla kysyntä, ja siten kassavirta, on pudonnut käytännössä nollaan. Tästä kärsivät pienyrittäjät ja jo valmiiksi epävarmoissa tilanteissa olevat työntekijät.

Öljyn hinta putosi pari viikkoa sitten paikoin negatiiviseksi. Tämä ei tietenkään tarkoittanut (yleisestiottaen) sitä, että kun tilaat öljyä niin sinulle maksetaan sen vastaanottamisesta, vaikka toki tietyssä mielessä näinkin kävi. Kyse oli käytännössä etupäässä siitä, että monet öljyä tilanneet tahot olivat valmiita maksamaan siitä, että heidän ei tarvitse ottaa tilaustaan vastaan, kun varastot olivat täynnä. Öljyn varastoiminen kun ei ole ilmaista sekään.

Näin viime viikon aikana muutamia varsin järjettömiä puheenvuoroja tästä ja siitä miten "kapitalismi ei toimi", koska eihän nyt minkään asian hinta voi tällä lailla muuttua negatiiviseksi. En nyt ala niitä ruotimaan, mutta tuon tässä esiin sen, miten erikoisella tavalla ihmisten arjessa muodostama intuitio toimii ja miten paljon ns arkiajattelusta yritetään väenväkisin vääntää selitysmalleja milloin millekin asialle.

Tilanne on sama myös niiltä osin kuin tulee epidemologiaan ja viruksen käyttäytymiseen. Dunning-Kruger- varoittimeni sanoo että siitä minun ei pidä sanoa mitään, mutta en aiokaan analysoida käytössä olevia malleja sen mukaan että ovatko ne oikeita tai vääriä. Sen sijaan olen tehnyt havainnon että mallien ja niiden pohjalta tehtyjen päätösten kritiikki perustuu todella pitkälti poliittisiin kantoihin.

Suomen valtakunnantason polarisaatio on onneksi vähäisempää kuin olen kuvitellut. Harvoin nostan hattua Jussi Halla-aholle -- olen näin tehnyt pariin otteeseen koko sinä aikana kun olen hänen olemassaolostaan ollut tietoinen, ja se aika on jo reilusti yli vuosikymmen -- mutta tässä kohtaa teen niin. Katsoin joitain päiviä sitten A-studiota, tai mikä se nyt nykyään onkaan (näin alas olen vajonnut, tiedän) ja siinä oli puoluejohtajia tai varajohtajia juttelemassa toimenpiteistä. Vaikka Halla-aho tietysti oppositiojohtajan ominaisuudessa oli velvoitettu kritisoimaan hallitusta joiltain osin, oli hänen puheenpartensa harvinaisen vähän polarisoivaa eikä hän tuntunut tekevän monen muun populistin tapaan viruksesta ideologista kysymystä.

USA:ssa käytävää "dialogia" muutamasta eri lähteestä seuranneena (kaikkein törkyisimpiä avoviemäreitä en sentään siivilöi) totean että onneksi emme ole sellaisessa polarisaation vaiheessa. Järkevinä pitämäni "liberaalit" amerikkalaiset jakavat toinen toistaan alarmistisempia juttuja sosiaalisessa mediassa, syyttävät konservatiiveja (tapansa mukaan) vajaaälyisiksi ja mielisairaiksi, ja konservatiivisemmat taas... No, siellä itse asiassa kirjo on laajempaa. Näkemykset vaihtelevat melkein järkevästä (taloudelliset ja terveydelliset haitat suluista ovat pahemmat kuin viruksesta; tämä on totta, mutta harhaanjohtavasti sanottu) psykofarmakologista interventiota vaativiin (virusta ei ole olemassakaan, vaan kyse on liberaalien vallankaappausyrityksestä).

Koska yksi tutkimistani matematiikan osa-alueista on optimointi, totean että harhaanjohtavaa tai ei, on totta että pisteittäisestä tilanteesta jossa sulkutoimien aiheuttama marginaalinen haitta on suurempi kuin viruksen aiheuttama marginaalinen haitta, voidaan päätellä että kaikki sulkutoimet eivät ole tarkoituksenmukaisia. Ihmiset jotka ovat sitä mieltä, ettei ihmishengelle "saa asettaa mitään hintaa", puhuvat rikkinäisestä intuitiosta käsin. Osmo Soininvaara kirjoitti jo asiasta peräti kahdesti.  Jos meillä  ylipäätään on budjettirajoite, niin ihmishengelle muodostuu hinta, ja jos tämä hinta päätetään vaan sivuuttaa, niin ihmishenkiä menetetään enemmän sitten kun (toisten) rahat loppuvat.

Suomessa on yllättävän vähän käyty keskustelua tästä aspektista. Kuten Soininvaara totesi, aihe on lähestulkoon tabu. Ja kuitenkin, mitä vähemmän asiasta todella väännetään poliittisesti, sitä enemmän päätöksiä tehdään ilman mitään vastuuta tai kriteeriä jota vasten niitä voisi arvioida. Kun julkisuudessa  keksitytään ainoastaan yhden ihmisryhmän terveyteen tai ainoastaan yhteen mekanismiiin, se, mikä jää kokonaan huomiotta on ne asiat joista luovutaan jotta saadaan pelastettua ne muutamat henget. Ja niiden asioiden joukossa on vääjäämättä jonkun muun henki.

Näin sellaisen argumentin viime viikolla, että näitä muita ihmisiä ja muita kustannuksia ei tule huomioida koska ne eivät ole "todellisia" vaan "mahdollisia". Mutta tämä argumentti on sisäisesti epäkoherentti. Suomessa on kuollut koronaan tätä kirjoittaessa virallisten lukujen mukaan 240 ihmistä. Tämä luku on alhaisempi kuin normaali vuosittainen kausi-influenssan kuolleisuus. Tämä on tietenkin hyvä asia, ja varovaisuusperiaate on mielekäs lähtökohta. Sitä ei voi kuitenkaan loputtomiin jatkaa.

Nyt olen myös nähnyt puheenvuoroja, joiden mukaan mitään helpotuksia rajoituksiin ei pitäisi tehdä, koska kuolleisuus saattaa nousta; Tätä ovat esittäneet jopa tarkalleen samat ihmiset jotka esittivät edellä mainitun argumentin. Näen itse tässä taustalla keskeisenä ongelmana haluttomuuden ja kyvyttömyyden kvantifioida asioita. Me voimme tietenkin aina olla väärässä kun teemme niin, mutta jos emme tee minkäänlaista kvantitatiivista analyysia asiasta, päädymme tekemään päätöksiä joiden seuraukset ovat kuitenkin jälkikäteen kvantifioitavissa mutta täysin satunnaisia ja vailla minkäänlaista kykyä jälkeen päin arvioida olimmeko oikeassa vai väärässä.

Päättäjille tämä tietysti sopii jos ihmiset ostavat sen ajatuksen että "teimme parhaamme" joten lopputulos oli ns. korkeammassa kädessä. Jos toimisimme kvantitatiivisten mallien perusteella -- kuten vaikkapa Saksassa näytetään toimittavan -- lopputuloksen voisi todeta olleen eri kuin malli ennustaa, ja mallia voitaisiin ehkä parantaa. Siinä olisi se "kiusallinen" aspekti, että päättäjä joka on päättänyt toimia mallin ennusteen mukaisesti, joutuisi joidenkin mielestä huonoon valoon kun luotti "väärään" malliin.

Tämä onkin sukua sille ajattelulle, että väärässäoleminen ei haittaa kunhan sitä ei myönnä eikä anna muille mahdollisuutta arvioida sitä oliko oikeassa vai väärässä. Kyseinen ajattelu on äärimmäisen vahingollista. Tästä syystä olen pidättäytynyt pääsääntöisesti kritisoimasta niitä jotka esittävät erilaisia malleja, kunhan he eivät ole esittäneet niitä "itsestäänselvyyksinä". Elämme perustavanlaatuisten epävarmuuksien kanssa juuri nyt. Kuvitelma että voisimme saada varmuuden sen paremmin valitsemalla jonkun johon luottaa kuin vetämällä äärimmäisyyksiin kaikki toimenpiteet, on harhakuvitelma, katsoi sitä mistä suunnasta tahansa.

Ihmiset kaippavat varmuutta. Siksi vallassaolevien päättäjien suosio kasvaa kriiseissä, ja erityisesti ns kovaotteisten päättjien suosio kasvaa. Olikin avartavaa huomata miten hanakasti kritiikki on kohdistunut kaikkiin rajoistusten purkamisiin, ja miten herkästi päättäjiä on syytetty "holttittomuudesta".


7 kommenttia:

Juha kirjoitti...

Sinut nimitetään äkkiä Suomen koronadiktaattoriksi. Saat kaiken valtioneuvostolle, THL:lle yms. tahoille kuuluvan maallisen vallan, joka liittyy edes jollain tavalla koronaan. Mitä päätät, mitä teet?

Huomaa, että valtaan kuuluu (tai valintasi mukaan voi olla kulumattakin) kaikenlaista. Lainsäädäntö, viranomaismääräykset, yksityisten kansalaisten ohjeistaminen ja tiedottaminen, yritystuet ja niin edespäin. Saat valtaa muihinkin asioihin jos katsot sitä koronadiktaattorina tarvitsevasi.

Tiedemies kirjoitti...

Aivan ensimmäiseksi kasaisin tiimin jossa olisi 1) muutamia mahdollisimman erimielisiä lääkäreitä joiden erikoistumisalat sivuavat jotenkin epidemologiaa, 2) taloustieteilijöitä joiden ideologiset taustat ovat erilaiset ja joista ainakin osalla olisi taustaa optimoinnista 3) pari matemaatikkoa joilla on taustaa optimimoinnista ja koodauksesta. Ehkä noin 10-12 henkeä max.

Sen jälkeen jakaisin heille hommat ja aikaa pari päivää selvittää kaikki relevantit asiat ja tutkimukset jotka koskevat sitä, mitä ovat uskottavimmat skenaariot taudin leviämisestä jne jne. Sen jälkeen laadittaisiin cost-benefit- analyysi kaikista näistä ehdotuksista, ja laadittaisiin pari hyvin erilaista simulaatiomallia siitä miten homman pitäisi edetä milläkin toimenpiteillä.

Tämä on massiivinen optimointitehtävä etupäässä, ja sellainen jossa meillä ei ole täysin varmaa tietoa toimenpiteiden vaikutuksista, ja se vähäkin tieto joka tulee, tulee parin viikon viiveellä.

Juha kirjoitti...

Kuulostaa teknokratialta.

Tiedemies kirjoitti...

Minä olen teknokraatti.

Mikko Kallionsivu kirjoitti...

Öö siis -- slavonomi Halla-Antti ei voi kritisoida juuri nyt hallitusta. Sillä tämä mahtava kuningatarvärisuora joutuu pakon edessä toteuttamaan juuri sitä politiikkaa, jota koko postmoderni SMP on itse vaatinut alusta alkaen. Ja sinä sanot tätä maton jalkojen alta vetämistä suoraselkäisyydeksi. Miksi? Haluatko huomiota tältä blogissasi joskus vierailleelta humaniikan lisensiaatilta vai epäiletkö hänessä ilmenevän jopa jonkinlaista aitoa valtiomiesmäisyyttä? Jos jälkimmäistä, niin anna olla. Marinissa ja muissa nyt vallan kahvassa olevissa akoissa on munaa sata kertaa enemmän. Jussi on fiksu peluri, mutta Trumpin tavoin aika surkea tekele paimeneksi.

Populistisen vision toteuttamiseksi ei tarvittu kuin fuckin pandemia XD

Jatkossa ajattelin jatkaa tämän blogin kommentointia vastavuoroisuusperiaatteella. Eli valmistaudutaan suureen radiohiljaisuuteen. Sovitaan että kasvokkain ollaan syviä ystäviä ja näin semijulkisesti hiukan kärkeviäkin, jooko?

Seuraavaksi hiihdä opettamaan yönmustan satiirin mestaria Erno Paasilinnaa. Sotken viattomien nuorten ylipistoihmisten sielun heti perusopintojen alkuun.

Joskus 90-luvulla Erno luennoi lakimiehille Lakimiespäivillä notta "luovuttaessamme vallan talousmiehille luovutamme sen oikeastaan yhteiskuntahierarkian kaikkein vähäjärkisimmälle osalle". Samaahan voisi sanoa pilkulleen kaikenmaailman teknokraateistakin.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin. Suukkoja ja haleja :)

Tiedemies kirjoitti...

Jussin kannattajajoukko on jo rasvaamassa köysiä jokaisen hallituksen päätöksen kohdalla eikä hallitus vaan näiden mörköjen mielestä voi toimia oikein.

Jussi olisi voinut kapitalisoida kaikkea tätä tyytymättömyyttä mutta päätti olla pliisu ja jopa sovitteleva. Tämä oli mielestäni asianmukaisesti toimittu ja osoitti itsehillintää.

Minulla ei ole mitään tarvetta maalata näille tyypeille pirun sarvia päähän joka käänteessä. Kyllä sitä kritisoitavaa löytyy riittävästi.

Catilina kirjoitti...

Olettaisin itselläni oikeasti olevan keskimääräistä paljon paremmat mahdollisuudet muodostaa perusteltu käsitys lääketieteellisten strategioiden suhteellisista meriiteistä. Kaiken hankkimani ja arvioimani informaation perusteella sanon: "Non possumus". Pystyn helposti puolustamaan yhtä lailla useitakin toisistaan jyrkästi poikkeavia ja vastakkaisiakin strategioita.

Itse olen jo vuosia usein huomauttanut, että vaikka hoitokeinojen ja _mahdollisuuksien ekstrapoloimista toivoa herättämään onkin perinteisesti ja perustellusti pidetty delusionaalisuuden ja itsepetoksen huippuna, enää ei välttämättä ole enää näin. Tiukka ajanpeluu ilman selvää suunnitelmaa onkin äkkiä ihan järkevä ajatus. Meillä on valtava määrä arvokasta informaatiota saavutettavissa varsin siedettävässä ajassa. Esim. vuodenvaihteessa todennäköisesti tiedämme jo melkoisella varmuudella saavutettavissa olevan immuniteetin (rokotuksilla tai muuten) asteen. Täsmähoidoista tulee olemaan melko hyvä käsitys. Preventiivisten hoitojen arvo on paljon paremmin tiedetty. Ehkä suojaavien tekijöitten arvo on paljon paremmin tiedetty jne jne.

Me tiedämme, että tukahduttaminen on mahdollista halutuksi ajaksi. Minusta on järjetöntä lähteä arvaamaan onnenpyöräsanaa niillä kirjaimilla, mitä meillä nyt on käytössämme, kun tiedämme, että niitä koko ajan tulee lisää.

_ _B _ _ _ _ _ _ _ N _ N _ U _ _ T _ _ _