Palasin eilen Italiasta. Vietimme neljä päivää Bolognassa, joka on Emilia-Romagnan hallintoalueen pääkaupunki. Alue on tunnettu erityisesti ruokakulttuuristaan; suuri osa siitä "perinteisestä" italialaisesta ruoasta, jota meillä Suomessakin monissa kodeissa suositaan, on juuri Emilia-Romagnan alueelta. Parman kinkku, pasta bolognese (joka itseasiassa paikallisilla on lähes poikkeusetta tagliatelle alla bolognese), parmiggiano ja monet monet muut tunnetut ruokalajit tai raaka-aineet ovat peräisin alueelta. Söinkin kuluneiden neljän päivän aikana lähinnä pastaa ja pizzaa, ja join joka aterialla viiniä. Ravintoloissa on tapana tarjoilla viiniä juuri sopivissa, noin 4dl pienissä kaatopulloissa, mikä riittää lounaalla juuri kahdelle.
Emilia-Romagna on yksi Euroopan vauraimpia alueita. Maranello, Ferrarin kotikaupunki, sijaitsee Emilia-Romagnassa. Bolognan yliopisto on maailman vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut yliopisto. Bolognan yliopisto on perustettu joskus vuosien 1088 ja 1119 välissä. Varsinaiseksi yliopistoksi se nimettiin vuonna 1158, kun Frederik Barbarossa myönsi yliopistolle ja sen opiskelijoille erinäisiä erioikeuksia.
Alueen HDI-indeksi on 0.909, mikä vastaa Japanin keskiarvoa; Suomen vastaava indeksi on 0.920. Näkyvää elintasoeroa ei Suomen kaupunkien ja Bolognan välillä juurikaan ole. Esikaupunkien ja kaupunkia ympäröivän maaseudun silmämääräisen tarkastelun perusteella infrastruktuuri on kohtuullisen hyvässä kunnossa, joskin täytyy huomioida että alueen asukastiheys (200/km^2) on moninkertainen Suomeen verrattuna, ja suurempi kuin Uudenmaan maakunnan asukastiheys. Suhteessa parempi vertailukohta olisi Suomen toiseksi väkirikkain maakunta Pirkanmaa, jonka väestöntiheys on noin 38/km^2.
Korkeahkosta väestöntiheydestä johtuen julkisen liikenteen taso on korkea. Kävimmekin junalla Venetsiassa. Venetsia on mielenkiintoisen näköinen kaupunki, ja siellä olisi paljon historiaa läsnä. Yleisestiottaen en valita turismista, enkä sitä nytkään tee, mutta jotenkin vaivaannuttavaa siellä oli. Kadut olivat aivan tupaten täynnä turisteja kameroineen, vaikkei nyt edes ole varsinainen turistisesonki. Gondolit suhasivat edestakaisin, ja joka kadunkulmassa oli matkamuistomyymälä joka myi halpaa kiinalaista muovikrääsää johon oli kirjoitettu "Venezia" tai "Venice". Ravintoloiden hinnat olivat 20-30% korkeammat kuin muualla -- tämä ei sinänsä haittaa -- ja laatu ei ollut päätä huimaava.
Venetsian lisäksi kävimme Bolognan ulkopuolella Castel Guelfo- ostoskylässä. En erityisemmin pidä ideasta, että matkustetaan ulkomaille ostamaan muotivaatteita halvemmalla, mutta retkenä tuo matka ei ollut epämiellyttävä. Otimme paikallisjunan aamulla ja jäimme Castel San Pietro Terme:n asemalla, mistä oli bussikuljetus Castel Guelfo:on. Paikka on jonkinlainen ulkoilmavastine Ideaparkille, ja kiertelimme hetken alueella. Söimme ja join cappuchinon ja lasin grappaa lounaan jälkeen.
Olen jo aiemmin haaveillut siitä, että muuttaisin Pohjois-Italiaan eläkkeelle päästyäni. Hankkisin asunnon esikaupungista tai maaseudulta, läheltä juna-asemaa. Todennäköisesti alkoholisoituisin nopeasti, sillä joisin joka aterialla viiniä ja nauttisin grappaa jälkiruoaksi. Matkakumppanini antoikin minulle lempinimeksi "Grappa-Pappa", mikä voisi olla ihan hyvin (mahdollisten) lastenlasten minulla antama nimitys. En ulkonäköni perusteella erotu keskimääräisestä italialaisesta oikeastaan mitenkään, eikä kieli ole erityisen vaikean oloinen. 50 kilometrin päästä Bolognasta saisi noin 120 neliöisen talon alle 100 000 eurolla, jos ei ole nirso. Jos olisi remonttitaitoja ja intoa, niin keskiaikaisesta kylästä saisi neljän makuuhuoneen talon alle 200 000 eurolla.
Olen nähnyt useita puheenvuoroja joissa on epäilty Italian taloutta ja useamman kerran nähnyt esitettävän ennakkoluuloja siitä miten maa on korruptoitunut eikä siellä tuoteta mitään laadukasta sen paremmin teknologian kuin tieteenkään saralla. Pidän tätä varsin kummallisena ennakkoluulona. Ensiksikin, olen ollut tekemisissä useammankin italialaisen tutkijan ja tutkimusryhmän kanssa ja korkeakoulutus ja osaaminen vaikuttavat näiden perusteella aivan huipputasoisilta. Italialainen teknologia on korkeatasoista ja esimerkiksi teollisuusautomaation saralla italialaiset ovat erittäin innovatiivisia. Italialainen muotoilu on maailman huippuluokkaa.
Tuloverotuksen taso on Italiassa samaa suuruusluokkaa kuin Suomessa. Italian terveydenhuoltojärjestelmä on WHO:n arvion mukaan kokonaisuutena maailman toiseksi paras, ja hoidon laatu maan pohjoisosissa on selvästi parempaa kuin eteläosissa.
4 kommenttia:
Italian etelä- ja pohjoisosilla on hämmästyttävän suuria eroja, ne ovat vähän kuin kaksi eri maata. Pohjoisessa myös tykkäävät sitä erillisyyttään korostaa. Rooman kokreus on jonkinlainen jakolinja.
Sopisit kyllä sinne, ulkonäön puolesta myös itselliseltä luonteeltasi. Itsellä suhde italiaan ei ole ihan yhtä mutkaton. Asuin Roomassa vuoden ja inhosin sitä yli kaiken. En ihmisten käyttäytymisen vuoksi, vaan sen ylikansoituksen.
Toisekseen -- ja mikä ihmeellisempää -- isä oli nuorena vähällä muuttaa Milanon työn perässä. Työmatkalla tarjottiin tilaisuutta. Mietin toisinaan, miten olisi elämä italialaisena luonnistunut. Todennäköisesti äidinkieleni olisi nyt italia. Onneksi näin ei käynnyt, rehellisesti sanottuna.
Tuntemillani italilaisilla on kyllä yksi ihailtava piirre: heille on kulttuurisesti hyväksyttävää nauttia elämästä, itsestä ja vaikkapa materiaalisesta hyvästä ilman turhaa valheellista, jantekulttuureille ominaista kainoutta ja tasapäistämisen ilmapiiriä. Suomalaiset vasta opettelevat tällaista largessea.
Oma haavemaani on Norja. Sen luonnon takia. Ja sielläkin on korkea elintaso. Norjalainen rajaseutumentaliteetti on myös lähellä suomalaista -- enemmän kuin ruotsalaisten --, se helpottaisi muuttoa.
No jaa. You only live twice. Suomi on ihan hyvä. Ei oikeastaan töki täällä mikään. Pitäsisi oikein etsimällä etsiä epäkohtaa, jos sellaista kaipaisi.
https://www.youtube.com/watch?v=hs8uYxTJ530
... ja puhunhan minä nytkin italiaa. Huonosti, mutta sen verran kuitennii että voi häntää nostaa. Ja grapan ostaa. Tyypillinen italialainen ainakin pitäisi moisesta kykytasosta kovan meuhkeen ;)
Bolognassa ihmiset olivat yllättävän pidättyväisiä. En ole pettynyt, mutta väitän että temperamenttieroja liioitellaan paljon.
Se on se hiukan hömelön ja ehkä niljakkaankin italiaanon stereotyyppi, joka hämää. Pikemminkin porukka ainakin Rooman seudulla on yksinkertaisesti käytöksessään ja puheissa hallityn tyylikästä. Eivät toki kaikki.
muutama vuosituhatta maailmanmiehen asennetta taustalla, näkyyhän se. Meillä asuttiin vielä kakkamajoissa, kun nuo jo sisustivat tyylikkäitä rantavillojaan...
Mutta nyt menee makaronien suitsutukseksi jo liikaakin. On siinä silti jotain perääkin. Tällaista positiivista stereotyypittämistä.
Ja minähän myös diggaan antiikin kirjallisuudesta, on siinä mielessä puolueellinen tulokulma koko maan kultuuriin. juuri viime vikolla luin Tacitusta.
Shakespearellakin ittaliaanot edustavat tyypillisesti suurta maailmaa. Lontoo on hikine periferia verrattuna. Shakespeare toki otti vaikutteita nousevasta humanismista, joka ei muuta siinä vaiheessa ollutkaan kuin antiikin perinnön suitsuttamista.
Olen muuten hipelöinyt Petrarcan omistamaa kässäriä, jossa on miehen (sinällään triviaaleja) reunamerkintöjä. Vähän kuin olisi Grand Canyonin reunalla holtitta heilunut.
https://www.youtube.com/watch?v=TdWEhMOrRpQ
Lähetä kommentti