torstai 4. lokakuuta 2018

Massaa Massaa

Punnitsin itseni jokin aika sitten. Kotona käyttämästäni vaa'asta on patteri loppunut, enkä ole jaksanut sitä vielä vaihtaa, joten en ole punninnut itseäni edes viikottain. Ruokaakaan en ole laskenut vaikka tavoite on ollut karkeasti "syödä enemmän kuin kuluttaa". Paino oli nyt noin 90 kiloa, mikä on hieman vähemmän kuin olin ehkä odottanut, mutta nousua on noin 4 kiloa kuudessa viikossa.

Silmämääräisesti sanoisin että rasvaprosentti on noussut jonkin verran. Vatsalihakset eivät samalla lailla enää erotu. Lihasta on kuitenkin tullut edelleen ihan hyvää tahtia, ja tämän vuoksi myös voimaa. Eniten tämä näkyy kyykyssä, mutta esimerkiksi maanantaina sain pystypunnerrettua 72.5kg, mikä oli uusi ennätys.

Tämän viikon ajan olen harjoitellut kevyemmin, ja esimerkiksi eilen jätin treenin kokonaan väliin ja kävin sen sijaan 6 kilometrin juoksulenkillä. Huomaan aerobisen kunnon taas hieman taantuneen, kuten aina käy tässä vaiheessa vuotta kun lenkkeily jää. 

En ole varma kuinka monena talvena vielä aion lisätä massaa. On mahdollista että tämä on viimeinen. Jos nyt saan vielä viisi kiloa ennen kevättä, niin siitä tulee kuitenkin olemaan rasvaa ehkä puolet. Tilanne, jossa painaisin 100kg rasvaprosentin ollessa alle 15 tuskin tulee koskaan realisoitumaan.

2 kommenttia:

Mikko Kallionsivu kirjoitti...

Minä olen päinvastoin laihduttanut. Alkaa olla suosituspaino. Projekti on esteettinen. Keski-ikäntyessä pienetkin poskipäät alkavat erottua ihon alta ja laiheliinina suupielten juonteet korostuvat (lihasmassaa on sen verran, että optimipainoindeksin mukaisessa kilomäärässä olen aika suppea).

Useamman kuukauden laihdutuskuurin tuloksena peilistä tuijottaa sellainen päähenkilöksi hiukan liian vanha, sänkileukainen hyypiö, joka näyttää mukavan rosoiselta. Elämää nähneeltä. Kuin Sam Elliot, mutta ilman ylenmääräistä, myötäsyntyistä karismaa ja komeutta. Olisi inhotavaa olla komea, se on liian kaavamaista.

Pukeudun lisäksi tahallaan outdoorsysti, joten tämän hahmokkeen voisi kuvitella jonnekin Suomussalmen Alkoon tai ysitien huoltsikalle Oriveden suuntamilla. Tai oikeastaan ei edes tarvitse kuvitella, siellähän se viipottaa. Ja tässä en nyt tarkoita sitä huoliteltua hipsterilookkia, jossa jokainen yksityiskohta Varustelekan merinopipoa myöten on harkittu tarkalleen. Vaan varresta lyhennettyjä kumppareita ja nukkaantunutta hupparia.

Odottelen lisäksi, että viikset ja poskiparta kasvavat yhteen. Vienee vielä vuoden pari. Sitten alkan käyttää sellaista 1800-luvun viiksiposkipartaa, joka lienee maailman irstain karvatyyli, ellei suuta ympäröivää donitsi- eli jätskinnuolijpartaa lasketa. Ja jätskillä tarkoitan oikeasti runsaalla voilla voideltua, mehukasta karjalanpiirakkaa.

Ihanteeni on Mustan Pekan uskollinen apuri Partasuti. Eräs kaverini muuten muistuttaa ko. hahmoa ja uskoisin hänellä olevan usein vaikeuksia tullissa.

Tällaisia täällä.

Ari kirjoitti...

Hei Tiedemies,

Ei liity aiheeseen mutta IPCC pidää ydinvoimaa vaarallisena ratkaisuna ilmastonmuutokseen:
https://www.forbes.com/sites/michaelshellenberger/2018/10/08/attacking-nuclear-as-dangerous-new-ipcc-climate-change-report-promotes-land-intensive-renewables/?fbclid=IwAR1jLohNn5zXTqv-lunNNBgEDpqdNmk4XKIrR6ddNeg124sDEOrIV56-iBM#3c4c1560ae19

Mitä ihmettä, IPCC?

Muistan myös lukeneeni että eräs hiukkasfysiikkaa koko elämänsä tutkinut vanhempi naispuolinen tutkija mainitsi että piti IPCC:n tutkimusta ilmastonmuutoksesta hyvin heikkona ("here be dragons") verrattuna oman alansa tutkimukseen.