tiistai 23. lokakuuta 2018

... Ja lisää

Maailma tuntuu nykyisin olevan täynnä asioita jotka ikään kuin kaipaisivat kommenttiani. Tuntuu kuitenkin että mielenkiintoni asioiden analysoimiseen on hiipunut viime aikoina. Työni sujuu nykyisin paremmin, ja tutkimuksellisiin aiheisiin paneutuminen tuntuu miellyttävältä ja vähemmän stressaavalta.

Olen paljon pyöritellyt graafien, tai suomeksi verkkojen käsittelyyn tarvittavia algoritmeja työssäni, ja viime aikoina ne ovat palanneet keskiöön tutkimuksessani. Eräs mielenkiintoiseksi käynyt asia on kaarevuuden käsite. Kaarevuus, siis englanniksi curvature, viittaa kappaleen tai moniston lokaaliin geometriaan; intuitiivisesti esimerkiksi ympyrän kehä on kaareva (se on itse asiassa konveksi eli kupera), ja sillä on tietty kaikkiin suuntiin samanlainen kaarevuus. Toisaalta vaikkapa jonkin aaltoilevan ja väännetyn kappaleen kaarevuus on eri pinnan pisteissä erilainen.

En mene tässä yksityiskohtiin. Graafien kohdalla kaarevuuden käsite voidaan ymmärtää esimerkiksi monitahokkaiden avulla; voimme esittää intuitiivisen, sileään kappaleeseen liittyvän kaarevuuden vastineena jonkinlaisen intuition esimerkiksi siitä, kuinka monitahokkaan kyljet lähtevät kulmasta eri suuntiin. Ja niin edelleen. En ala tässä kammata lainkaan itse asian matematiikkaa -- isoksi osaksi siksi, että olen vasta hiljattain alkanut perehtyä aiheeseen, ja ajatukseni ovat vielä jossain määrin jäsentymättömät.


12 kommenttia:

Mikko Kallionsivu kirjoitti...

... jäin miettimään, että missä hahmoluokassa ensisijaiset ominaisuudet ovat Reasoning ja Strenght. Tokkopa moista onkaan. Pitäisi lisäksi olla puoliloitsija, koska toinen ominaisuus on fyysinen.

No jaa. Takaisin töihin.

Tiedemies kirjoitti...

En kyllä tiedä yhtään rolemastarin hahmoluokkaa, jolla olisi nuo yhdistelmät.

Sinänsä primary statsien yhdistelmiä on vain 25 erilaista, joten kyllä jonkin companionin syövereistä pitäisi löytyä sellainen luokka jolla on nuo.

Mikko Kallionsivu kirjoitti...

Todennäköisesti sellainekin hahmoluokka on. Nyt yhtäkkiä tulee mieleen lähinnä vastaava eli Arms master, jolla on Strength ja Presence. Sillä oli taistelemisen ja muihin vaikuttamiseen liittyviä loitsuja ja varsin hyvä ykkösase. Ja taistelumaagilla taisi olla Agility ja Empathy.

Kaikkea roinaa sitä päähänsä on varastoitunut.

No, meikäläisellä on Intuition ja Constitution. Äidin puolen sukulaisilla on luonnostaan pirun kova Consitution, mutta loitsijaa -- edes puoliloitsijaa -- ei taida olla yhtään. On siellä yksi rural ylioppilas.

Meikäläisellä palaa kehistyspisteitä loitsulistoihin turhan paljon hyötyyn nähden.

Tiedemies kirjoitti...

Muistaakseni arms masterilla oli agility ja presence. Jokin armsmasterin tapainen hahmoluokka sen pitäisi olla.

Development-statseissa minulla ei juuri muissa ole hyviä pisteitä kuin Reasoningissa. Agility etenkin on aika kehno, ja self-discipline varsinkin. Memory on kohtuullinen. Strength alkaa varmaan olla potentiaalissaan jo pikku hiljaa, koska constitution on vain keskinkertainen sekin.

Olen jakanut kehityspisteet tähän mennessä aika kehnosti. On siellä muutamia sellaisia taitoja joilla voi ainakin ansaita rahaa. Hahmoluokan vaihtaminen ei tällä iällä oikein enää onnistu.

Mikko Kallionsivu kirjoitti...

Rolemasterissa hahmoluokka ei voi edes vaihtaa. Se maailman näkemisen ja maailmassa olemisen tapa ikään kuin lukittuu heti alkuunsa. Todellisuudessa kehityspistehyötysuhteita voi hiukan venyttää haluamaansa suuntaan ajan mittaan, mutta se ei ole helppoa. Joissakin asioissa on melkeinpä aloitteva ihan pohjalta. Intohimoiset harrastukset ovat tietenkin hyvä tapa muokata kokonaisuutta.

Meikäläinen kyllä haikailee ulkoilmatyön suuntaan. Mutta myöhäistä se on jo. No, varaan vapaa-ajan intohimoihini sitten. Huomenna alkaa meikäläisen luontokirjallisuuskurssi yliopistolla. Pientä paybäkkiä.

Salilla tulee käytyä kahdesti viikossa, vaikak se onkin noin kokonaisesteettisesti omituinen lisäke tai ylimääräisyys. Toisaalta kuten puhuttua mitäpä ei tekisi pörinöiden eteen.

Veijo Ryhänen kirjoitti...

Tm: "Maailma tuntuu nykyisin olevan täynnä asioita jotka ikään kuin kaipaisivat kommenttiani. Tuntuu kuitenkin että mielenkiintoni asioiden analysoimiseen on hiipunut viime aikoina. "

Tein saman havainnon itsekin, kun luin (ampparit.com nostaman) jutun, joka kertoo Alan Sokalin aikoinaan tekemän testin äskettäisestä reinkarnaatiosta. Tällä kertaa tahallisesti tehty tieteellinen huijaus kohdistettiin ns. "mielensäpahoittamistieteilijöihin":

"... tutkijat Helen Pluckrose, James Lindsa ja Peter Boghossian lähettivät useita parodia-artikkeleita lukuisiin akateemisiin julkaisuihin, jotka heidän kuvailunsa mukaan ovat erikoistuneita poliittiseen aktivismiin tai ”mielensäpahoittamistieteisiin” (grievance studies, epäkohta- tai vääryystieteet). Quillette-verkkojulkaisun mukaan heidän päämääränsä oli osoittaa, kuinka helppoa on ”saada julkaistuksi järjettömyyksiä ja moraalisesti muodikkaita poliittisia ideoita legitiiminä akateemisena tutkimuksena”."(https://www.suomenuutiset.fi/sukupuolentutkimusta-parodioineet-valeartikkelit-lapaisivat-humanististen-tiedejulkaisujen-seulan-anaalitappi-auttaisi-miesten-transhysteriaan-liikalihavuus-rinnastuu-kehonrakennukseen/)

Heti artikkelin luettuani tuli mieleeni, että mikähän olisi oikean tiedemiehen (siis luonnontieteiden edustajan) reaktio em. juttuun ?

Vieläkin kiinnostavampi kysymys: Mikä on oikea reaktio em. juttuun ?

Tiedemies kirjoitti...

Joo. Minusta keissi oli masentava.

Veijo Ryhänen kirjoitti...

Pari kiinnostavinta kommenttia ko. aiheeseen liittyvästä keskustelusta suomenuutisista:

"Kysyin amerikassa yliopistossa töissä olevalta kaveriltani, onko juttu siellä herättänyt kohua. Hän on luonnontieteilijä ja sanoi että heille sillä ei ole mitään merkitystä koska heidän kaikki aikansa menee tieteen tekemiseen.
...
Twitterissä on ”New Real Peer Review” niminen tili, jonne on kerätty läjäpäin feministisen ja muun hömppätutkimuksen helmiä: https://twitter.com/RealPeerReview"

Veijo Ryhänen kirjoitti...

Aikaisemmin ajattelin, että em. jutun lukemisen aiheuttamat reaktiot voisi jakaa oikeisiin ja vääriin, jonka seurauksena myös ajattelin, että "huutonaurua" -reaktio (ts. "voiko nauruun kuolla?" -reaktio) olisi väärä reaktio, koska siinä iloitaan (luultavasti Kahnemanin järjestelmä 2:n käyttämättä jättämisen vuoksi) "yhteiskunnan kustantaman ikkunan särkymisestä" *.
Toisin sanoen, iloitaan siitä, että yhteiskunnan tieteelliseen tutkimukseen panostamat rahat menevät ko. tieteenalan tutkimuksessa hukkaan. Iloitsija siis noudattaa nauraessaan "vahingonilo on paras ilo" -periaatetta.

(* https://fi.wikipedia.org/wiki/Rikotun_ikkunan_ongelma).

Mutta tiedemiehen "Minusta keissi oli masentava" -reaktion nähdessäni aloin ajatella, että ajatukseni siitä, että reaktiot voi ja kannattaa jakaa oikeisiin ja vääriin reaktioihin, voi olla jo itsessään väärä ja virheellinen tapa suhtautua reaktioihin.

Perustelu: Oikeat reaktiot ovat aina tilannesidonnaisia, jonka vuoksi erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten oikeat reaktiot ovat sen vuoksi keskenään eriaisia, josta voi seurata harhakuvitelma, että reaktiot voi (ja kannattaa?) jakaa oikeisiin ja vääriin.

Veijo Ryhänen kirjoitti...

Käytännön esimerkki edellisen kommentin perusteluuni:

Tutkimuksen mukaan noin 40% suomalaisista kärsii syksyllä valon puutteen aiheuttamasta mielialan laskusta (ts. ns. kaamosmasennuksesta), ja ns. "kuuppa on jumissa" -syyt ovat jo ohittaneet "tuki -ja liikuntaelin" -syyt (ts. "selkä on kipeänä" -syyt) suomalaisten yleisimpänä saikkujen perusteina.
Lisäksi väitetään, että joillain ammattialoilla jopa puolet työntekijöistä syövät psyykenlääkkeitä jaksaakseen töissä.

Näinollen, em. ihmisryhmiin kuuluvilla ihmisillä oikea reaktio suomenuutisten jutun lukemiseen kuuluisi olla "huutonaurua" -reaktio, ts. em. ihmisryhmiin kuuluvien pitäisi pystyä näkemään asian humoristinen puoli, ja saada siitä lisää iloa ja hauskuutta elämäänsä "hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset" -periaatetta noudattaen ?

Sekä TM:n alkuperäisen ensimmäisen suomenkielisen jutun, että suomenuutisten tekemän kopiojutun lukemisesta ei näet tarvitse maksaa mitään. Niiden lukeminen on ilmaista, ja oman reaktion jutun lukemiseen voi valita itse, mikäli pystyy käyttämään Kahnemanin järjestelmä 2:sta oman reaktion valintatilanteessa ?

Veijo Ryhänen kirjoitti...

Toinen perustelu sille, että "Reaktioiden jako oikeisiin ja vääriin on hyvää ja järkevää ajattelua" -ajatus on pohjimmiltaan virheellinen, löytyy psykologiasta.

Jos nimittäin ajattelee, että reaktioiden jako oikeisiin ja väärin on hyväksi, niin silloin joutuu myös laittamaan rastin Yes -sarakkeeseen kohdatessaan seuraavan kysymyksen:

"5. Do you tend to think of people in terms of either being a 'success' or 'a failure'? (i.e. no middle ground)"

Kysymys löytyy erään Rob Kellyn kirjan "Unhelpful Thinking Styles" -kappaleen taulukosta, jonka otsikkona on "Questions that may indicate a black and white style" (lihavointi minun lisäämäni).

Syy mustavalkoisen ajattelun tunnistavan testin joutumisesta "Unhelpful thinking styles" -kappaleeseen johtuu siitä, että tiede (psykologian tilastollinen tutkimus) on löytänyt korrelaation kaksijakoisen ajattelun ja henkisen huonovointisuuden välillä.

Syy korrelaatioon on hyvin yksinkertainen: Kaksijakoinen ajattelu aktivoi aivoissa Kahnemanin järjestelmä ykköstä (joka on erikoistunut hyvin nopeaan halu-pelko -akselilla tapahtuvaan reagointiin, ts. "fight or flight" -reaktioiden nopeaan käsittelyyn).

Kolme -ja yksijakoinen ajattelu puolestaan aktivoi aivoissa Kahnemanin järjestelmä kakkosta, jonka avulla ja ansiosta ihminen pystyy ratkaisemaan elämässään kohtaamiaan ongelmia huomattavasti paremmin kuin Kahnemanin järjestelmä ykköstä käytettäessä. Tämän seurauksena Kahnemanin järjeselmä kakkosen käyttäjä kokee oman henkisen hyvinvointinsa tilastollisesti paremmaksi, kuin järjestelmä ykkösen käyttäjä.

Koska ihminen voi vapaasti valita (tai opetella vapaasti valitsemaan), että käyttääkö hän omissa reaktioissaan Kahnemanin järjestelmä ykköstä vaiko kakkosta, niin kannattaa kaksijakoisen ajattelun välttämiseksi valita Kahnemanin järjestelmä kakkosen käyttö, jonka jälkeen ja ansiosta voi vastata "No" em. testin kysymykseen.

Toisin sanoen, kannattaa ajatella, että reaktioiden jako oikeisiin ja vääriin on itselle psykologisessa mielessä haitallista ajattelua, jonka vuoksi oma henkinen hyvinvointi laskee, mikäli luokittelee omat reaktiot (ja samalla logiikalla myös muiden ihmisten reaktiot) oikeisiin ja vääriin.

Veijo Ryhänen kirjoitti...

"Näinollen, em. ihmisryhmiin kuuluvilla ihmisillä [siis ei onnellisiksi itsensä tuntevilla] oikea reaktio suomenuutisten jutun lukemiseen kuuluisi olla "huutonaurua" -reaktio, ts. em. ihmisryhmiin kuuluvien pitäisi pystyä näkemään asian humoristinen puoli ..."

Mielestäni reaktioihin tulisi suhtautua "canary in a coal mine" -periaatetta noudattaen. Ulkopuolisten silmin katsottuna väärältä näyttävä reaktio paljastaa näet jonkin aukon, typeryyden, vaillinaisuuden, epätäydellisyyden tai ongelman väärän reaktion synnyttävässä ajattelukoneistossa:

"Olin eräänä talviaamuna lähdössä autolla liikenteeseen. Ajatuksissani olin unohtanut lämmittimen johdon kiinni autoon ja lähdin ajamaan. Huomasin asian heti, kun johto nytkähti irti sähkötolpasta. Nousin autosta ja havahduin makeaan naurunremakkaan. Vastapäisen talon pihasta oli perhe tekemässä yhtä lailla lähtöä ja perheen aikuisuutta hipoileva, muutoin niin hiljainen ja huomiota herättämätön nuori mies nauroi selkäkeikkanaurua tapahtuneelle.

Reaktio oli merkillisen ylimitoitettu tapahtuneeseen vahinkoon, mutta se paljasti samalla räikeästi sen, miten ja mistä tuossa perheessä on opittu iloitsemaan. Se on jotain, joka piilee monen meidän sisällä syvässä ja tiukassa – vahingonilo. Sehän on parasta mahdollista iloa."(https://yle.fi/uutiset/3-10489864)

Em. esimerkissä "selkäkeikkanauru" (ts. huutonaurua -reaktio) paljasti reagoijansa elämästä (arjesta) sen, että siihen sisältyy liian vähän iloa ja onnistumisen tunteita, jonka seurauksena vähäinenkin iloinaihe saa aikaan kohtuuttoman vahvan reaktion.

Myös Aristoteleen "Nikomaoksen etiikka" -kirjassa painotettiin (paitsi (reaktion laatua, myös) reaktion voimakkuutta: Liian vahva oikea reaktio on siis väärä reaktio (siis sellainen reaktio, jota ei yleisesti ottaen kannata tavoitella).

Kuitenkin "selkäkeikkanauru" oli reagoijan itsensän kannalta ja näkökulmasta katsottuna täysin oikea reaktio: Jos elämässä on liian vähän ilonaiheita, niin olisi kerta kaikkiaan typerä ja järjetön teko jättää iloitsematta, siitä (mahdollisesti koko viikon ainoasta) hauskasta tapahtumasta, minkä elämä sattumalta eteen heittää.