Eiliseen asti, viimeiset kuusi viikkoa noudatin salikaverin kanssa yksinkertaisehkoa progressiivista ohjelmaa penkkipunnerruksessa. Ohjelmaan kuului penkkipunnerrus kolme kertaa viikossa, vuorotellen treeni A ja treeni B, joista A oli aina sama, eräänlainen palauttava treeni, ja B oli progressiivinen.
A-harjoitus oli aina samanlainen: 6x2, eli kuusi sarjaa, kaksi toistoa per sarja, painona 80% maksimista. Itse käytin tässä 87.5kg:ta joskin loppuvaiheessa muutin tämän yksinkertaisuuden vuoksi 90 kiloon. Käytin laskennallisena maksmimina 110 kiloa.
B-harjoitus eteni siten, että ensimmäiset kolme viikkoa intensiteetti oli sama 80%, ja toistomäärä nousi: 6x3, 6x4, 6x5 ja lopulta 6x6. Tässä vaiheessa siis oli kahdeksas harjoitus, ja yhdeksäs (A) oli siis kolmannen viikon viimeinen.
Jälkimmäisellä kolmella viikolla intensiteettiä alettiin nostaa, ja samalla pudottaa toistomäärää. 5x5@85%, 4x4@90%, 3x3@95%, 2x2@100% ja viimeisenä treeninä yksi toisto 105% intensiteetillä. En käyttänyt tarkkoja prosentteja, vaan yksinkertaisuuden vuoksi pyöristin nämä ja käytin painoina 95, 100, 105, 110 ja lopulta 115kg.
Ohjelma toimi minulla, ja ennätykseni kasvoi 5 kilolla, eli kun ennen ohjelmaa sain nostettua 110kg, sain sen viimeisenä päivänä nostettua 115kg. Tämä oli varsin hyvä progressio itselleni. Toki useimmat minun kokoiseni nuoremmat ja vakavammat harrastajat nostavat helposti yli 50 kiloa enemmän, mutta koin onnistuneeni tässä siinä mielessä, että en kokenut missään vaiheessa olkapäävaivoja, joita minulla pari vuotta sitten vielä oli säännöllisesti.
3 kommenttia:
Tästä jutusta tuli mieleen taas Jordan Peterson ja kas! Hesarin sivuilla on juttua miehestä:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005828313.html
"Peterson elämänohjeet ovat kuin modernisoitu yhdistelmä itsehillintää ja velvollisuudentuntoa korostavaa stoalaista filosofiaa. Hyväksy kärsimyksesi ja kanna vastuu omasta elämästäsi."
Suosittelin yhdelle jämäkkyyttä etsivälle miesoppilaalle Petersonia ja nuorimies katosi luennoilta kokonaan. olisiko ryhdistäytynyt opiskelun suhteen, hah.
Bertrand Russell kirjoitti jossain että ihmiset eivät ole pääsääntöisesti tarpeeksi reloja, jotta epikurolaisuudesta olisi heille mitän hyötyä. Useimmille elämä on taakka. Toki voihan sen kanniskelua ajatella treeninäkin.
Minulla on mennyt maku Petersoniin täysin. Ei siksi että olisin jotenkin uskonut noihin "Peterson on rasisti ja misogyyni"- juttuihin, vaan siksi että mies on mennyt täysin sekaisin. Promoaa "pelkkää lihaa, ei kasviksia"- ruokavaliota ja "ilmastonmuutos on poliittinen salajuoni"- läppiä avoimesti somessa.
Ai jaa? Ikävä juttu. En ole seurannut miestä sen tarkemmin, mutta olisiko sitten joku menestys sekoittanut pään tai sitten haistanut maksvan kohdeyleisön. No, eipä tule ikävä.
Ryhtijutut ovat sinällään kyllä hyvä (epäpoliittinen, elämänfilosofinen) idea, sillä nykymaailmassa jokainen on aina maksimaalisesti itsensä toteuttaja ja kokija, individuaali. Se saattaa sattua, kun tällainen "live life to the max" -sloganismi osuu kovaa vauhtia todellisuuteen.
Lähetä kommentti